Pieni perunannostokiertue

 

Runoilija Heli Laaksosen Pieni perunannostokiertue on yhden-naisen-runoesitys, joka kiersi maata lokakuussa 2014. Huvin vuoksi suurin osa keikkapaikoista valittiin mukaan siksi, että niiden nimessä on y ja ä. RYMÄTTYLÄ! HYVINKÄÄ! VIHDIN KIRKONKYLÄ! KÄPYLÄ! MYNÄMÄKI! SALON YÄ-RUNOT! PÖYTYÄ! JYVÄSKYLÄ! TURKU! Runoja tuttuja, uusia juttuja ja hassuja tarinoita mukuluuden makeista muistoista ihmisen huikeaan, haikeaan elämänkaareen. Täällä ja fb:ssä ajantasaisia kiertueuutisia. Meil o runoi laareis, sanoi säkeis! Voi ko tulisit mukka! Suosittu kiertue jatkuu Keskikokoisena Perunannostokiertueena uusin paikkakunnin!

 

 

Jokasel vakaval tapahtumal kuulu olla oma maskottis. Olympialaisil o ainaki - kunnei runokiartueel?

Meijän Perunannostorunokiartueen nimikkoperunoiks valikoitus 3 vähäflikan lahjottama siikli, mitkä Massisen perhe Mikkelist ristis nimenantokilpailus Kutvoseks, Ryynäseks ja Törröseks.

Porilaine Savisiipi teki heist keraamise näköispatsa, tämmöse:

 

(Kuva: Miikka Lappalainen)


Mää lisäks virkkasin heist omat villalankaversiot ja meil kyläs käyny Maija Vilkkumaa suastus heti heijän kummiks, tämmöttös:

(Kuva: Miikka Lappalainen)


Ja kosk perunil täyty olla kastikekki, ni virkkasin senki. Kastike sai nimekses Vili ja sen kummi on toimittaja Mikko Kekäläinen:

(Kuva: Pauliina Ståhlberg / YLE Puoli seitsemän)

 

Kyl luulis, et o onni matkas, ko o näi hyvi suajelijoi! Mut sunst lukijast-kuulijast see on kaikkist eniten kii, et meijän perunannostot onnistu. Orotan jo et sunt näen!

Heli

 

 


Nyy Perunannostokiartueen Turun keikan viittomatulkkausmahrollisuus o herättäny munt kysymä, et tosiaanki, mitä mää tiärän viittomakiälest?

 

 

 

Yks kuuro miäs sanos mul kerra, et mun kannattais ehrottomast ruveta viittomakiälen tulkiks, ko mul o nii hyvä huulio. Tarkotti vissi, et mää koko suukapasiteetillani äännän yy ja ää ja näytän ilmei kyytipojaks. Kyl mää sit tilaisuuren tullen kävinki viittomakiälen tutustumiskurssil. Opetetti yksittäissi aakkossi ja kaikkist kuvallisemppi elei. Huanost oppisin, vaik aihe ol kiinnostava. Huuliost hualimat mää en ol kovi motorine ihmine, ja osa viittomist liihotti korkialt mun liikehahmotuskyvy ylitte. Ossan viitto nämä sanat:

kissa

koir

omena

muna

kaffet.

 

Kyl niil nyy ainaki hotelliaamiaisel alkkun pääse!

 

Viittomakiälisten tapa anta toisilles nimi on kiahtova. Ko ei sitä hulluka ain jaks viitto kirjain kerrallas, varsinki jos toise sukunimi o Uuspaavalniemi-Rosenkirch. Joku ytimekäs tiivistys-ele ihmise nimen taik olemuksen pohjalt. Muistan, et joku naisihmine, kene sukunimi ol Suomi, viitotti samal viittomal ko meijä Suamemaaki. Ja olik nii, et neuvostojohtaja Gorbatsov ilmasti näyttämäl suurt fläkki keskel pääkoppa? Onkoha Stubbil hamppaissi vai tviittamisse liittyvä viittomanimi? Tiätäk joku? Ilmaska ittenne!

 

Yhre ainoan kerra olen nähny ko mun runo viitota. Opiskelukaveri Ojalan Stina viuhtos Lehmä ja koivu mun 30-vuatisjuhlis. Mittä en muist, mut vakuuttavalt näyt.

 

See o jotenki yllättävä, et joka maal o oma viittomakiäles. Jotenki sitä luulis, et see olis ollu oiva paikka kehitel ylikansallinen kiäl, mut nii sitä vaa jokanen kansa on tahtonu omal tavallas käsiäskin käyttä.  Viittomakiäl muuttu ja kehitty niinko kaik elävät kiälet. Sil o omi murteitaski. Sitä en muuten tiär, olisik lounase suame viittomamurre jotenki töksähtelevämppä ko muual? Nii et ko turkulaine viittois, see olis lautoje naulamist urakkatahris ja ko savolaine viittois, näyttäis vesivoimistelun loppukumarrukselt? Viittok hämäläine h-u-a-l-e-l-l-i-s-e-s-t? Jälleski joku joka tiätä, saa huuta hep!

 

Olen muutaman kerra seurannu viittomist piän kateuren pilkaus syrämes. Täyres yäkerhos, misä itte sai karju musiiki ylitte kurkku suaran ja siltiki keskustelukumppani luuli, et sanosin simasuu vaik puhusin pihapuust, kaks viittomakiälist ryhmä keskustel tyynest noi vaa melun ylitte. Hee pystysivä viittoma viaraissinki pöytti!

 

Mää sain ällin järjestä Logomon kiartueellen viittomakiälisen tulkkaukse. Tulkit innostus kauhiaste ja heti ol ussempiki jonos tahtomas juur sen toimeksanno. Täsä ei enä puutu ko see yleisö... Jännä see on kyl kuulevanki seurata! Jos kumminki tiärät sen henkissi kuuroi ihmissi, ketkä mun löpinöist vois tykätä, ni houkuta hänt nyy mukka, tuljuta hartteist ja silitä päät nii et pehmene!

 

 Heli

 

 


Ottakas malli Vakka-Suamest!


Jotkut o murhettunu sitä, et Perunakiartue ei tul omal paikkakunnal - toiset tule muhammetin tykö vaik linja-autol! Laitila Sanomist sattus silmi pikkujuttu, et Uurenkaupunkin omakotiyhristys kerä oikke tyäl ja vaival ympärs seutukuntta runoihmissi ja tua nee munt kattoma Logomoho 22.10. Kui hyvä miäl tul! Tervetulo vaa kaik, ketkä pääsette!

 


Heli

 


Laitan tähä viäl ilokukkassi - itte nappasin syksyn viimisimmist kuvan meijä sikalan akkunalt.

 

 

 

 

 

 

 


Noh, mitä mää siis tiärän perunast?

 

Yks viisas vanhemp frouvasihmine käyttä yksinkertasist kansalaisist kuvaust: ”No se nyt ei tiedä kun yhden asian ja senkin perunasta”. Nii suur tiätämättömyys o vissi tolloure maksimaali. O hyvä kumminki, et joku sen yhre ainoanki asias tiätä josta niin pysyväst ja perustavast ko peruna. Pahemp olis, jos ainut tiätämys koskis esimerkiks disketei (mink olemasolost vanhimma ei ol kuullukka ja nuarimma ei ol simmossi nähnykkä. Muistak kukka eres simmost muinaismuisto ko tiatokoneen disketti?)

 

(Sama naisihmine lohrutta munt ain ko mää olen purottanu, karottanu, kompuroinu, törmänny: ”Eihän se kalliksi tullu, jos rahalla selvis". Ja nii see o: jos saa oman ja muitte henkikullan säilyttä ja terveytes ja järkes, ni vahinko ei viäl liia suur ol).

 

Perunamaal olla mää ja Rahmani Jan, muutama vuas sit. Tilanne ei ol niin paha, ko milt see näyttä: kyl see runoilijaystäväki tualt sit hommi saatti... (Kuva: Miikka Lappalainen)


Jos tarttis valita kaks ruakalaji, mink kans loppuelämän tarttis pärjätä, ni mää ottaissin peruna ja leivä. Ymmärrän niitäki, ko tykkä et goji-marja ja smoothie olis paras, mut mää tartten siikli ja limppu. Perunaruuist parast o saloseutulainen pastantti, siis perunapuuro: ruisjauho, perunankeittovett ja niit peruniaki.

 

Turun alkusuvises suures perunajuhlas, Neitsytperunafestivaaleil, mää tapasin yllättävi peruna-ammattilaissi. Ykski Dennis kertos, et Jepual o simmonen tehras, misä kuarita koulujen perunat valmiiks. Ja toises hallis esipyäritellä pariisinperuni! Nii ja perunannostokone on kokonaisvaltane laitos. See möyri maa al, see nosta multasänket ylös, tuljutta niit nii et kivet ja rikkaruahot erottu, kuljetta tonnikaupal perunavirtoi säiliös uumeni.

 

Nii ja siit on pakko muistutta, et mää olen perunalastuihmine (joka kerta kaupas naksuhyllyn kohral mää käyn henkien taistoi, etten men repelemä pussin suut auk ja henkittämä syvä sitä ihana, muheva lastunhaju). Vuas sit löysin kaikkist parhama perunalastu. Täsä on suarasukane mainos, ei maksettu, ilmatteks saatte vinki. Munst pyhäntäläise Real Snacksin orikinaalilastu o ykköne. Nee ol nii hyvi, et lähetin kalajokisel viljelijäl ihailijakirje, ko pussin kyljes ol osote. Mul ol haave, et olissin päässy heijän perunalastutehtaal keikal, sin uppopaistokone viäre lausuma, mut en saanu siält kettä simmost ihmist kii, ko olis mun toivomukseni tosissas ottanu.

 

Perunafaktoi mää en siis valtavast tiär, tärkkelyspitosuuksi tail viljelyvinkei, mut lukeka nee tiatokirjoist. Mu runoissan esiintty peruna usse. See sympoloitte selkkiä, puhrasmiälist ja välttämätönt. Peruna o äitihahmo, mukulien kasvattaja, uhrimiäli, talventurva. Ei tuleval Perunanostokiartueellaka ol pääosas kattila, kaliumlannote, kellarin oikia lämpötila, vaa elämän kiarto, sen kauneus ja haikeus.

 

Kiartueperunat Kutvonen, Ryynänen ja Törrönen virkattuna! Ohje o helppo: Ota sopivan perunafärist lankka. Yritä virkat pallo, mut älä keskity yhtä. (Muotokuva: Miikka Lappalainen)

 

Heli

 

 

 



Pienen perunannostokiertueen nimikkoperunat keraamisena näköispatsaana:

Kutvonen, Ryynänen ja Törrönen 

Visiointi: Heli Laaksonen

Toteutus: Tiina Ranta, Savisiipi

Kuva: Miikka Lappalainen

Nimet: Liisa ja Kari Massinen

***


Suur perunanimikilpailu o nyy siis ratkennu ja sen kunniaks teetin heist tommoset näköispatsaat!

Tosi hauskoi nimiehrotuksi tul satamääri. Koval tyä sain valkatuks kaks hopiasija. Kristiina Teissin avaruuskoiranimet ”Laika, Belka ja Strelka” ol yllätyksellisin. Pekka Rytkösen ”Karl Tohvel, M.A. Omppu ja Rva Päälykäinen” kerto syväst etymolokiasivistyksest. Teil kirjapalkinnot. Mut voittajan valittin sen mukka, et mitä nime tulis mukavimmin käytetyks. Liisa ja Kari Massise ehrotus ”Kutvonen, Törrönen ja Ryynänen” jotenki vei mun syräme. Teil kiartueliput ja lisäylläriks yks peruna! Onne! Lähettäkä yhteystiarot ton tuattajal: Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen..

 

Kiitos keksijöil! Hyvi suvikuakkimissi!

 

Heli