Kodiksamia-kirjallisuuspalkinto

Kodiksamia-kirjallisuuspalkinto on perustettu 10.11.2011 Rauman Lapin Kodiksamin kylässä.

Palkinnon kehittäjä, myöntäjä ja tuomari on sanamaija Heli Laaksonen. Kodiksamia-palkinto voidaan myöntää lukuelämyksen antaneelle elävälle tai kuolleelle, suomalaiselle tai ulkomaiselle kirjoittajalle. Palkintoraati määrittelee lukuelämyksen hyvin vapaasti. Voittaja saa 30 000 ohranryyniä. Kodiksamia-palkinto myös yllyttää jokaista lukijaihmistä: luo itse omat kuuden parhaan listasi ja puhu niistä mahdollisimman monelle!


Heikkosen runoteoksen lumoavan metallinhohtoisen ulkoasun on suunnitellut Jenni Saari.

 

 Kodiksamia-kirjallisuuspalkintoraati onnittelee Olli Heikkosta vuoden 2016 voittoisasta teoksesta Regional-Express.

 * Olli Heikkonen: Regional-Express (Teos 2016)

Läpikotaisen runollinen runokirja on ulkoasultaankin lyyrinen: himmertävine kultauksineen ja kiinnostavine typografioineen se on korumaisen kaunis. Olli Heikkosen runot särkyvät ja tulevat ehjiksi taas, säkeissä on kaihoa ja hymyä. Junat, metsät, vuoripurot, nukkuva kuningas, pöllön kynsi, syvällä metsässä ketunrauta haukahtaa, hetken pisarat ikuisuuden sieraimissa.

Silmiä ja mieltä kääntävän erityinen piirre runoissa on niiden nerokkaassa rakenteessa: runojen säkeet peilaavat itseään ja päättyvät maagisesti siihen, mistä ovat alkaneetkin. Kaikki 42 runoa keinuttavat lukijaa, luovat zen-mäistä rauhaa ja alituisessa liikkeessä olemisen levottomuutta. Runot ovat visuaalisesti kiinnostavia: aaltoja, nuolia, lintuja. Niiden kieli on kirkasta  ja moniaistillista. Luonnonkuvaus, teollisuuden ja liikenteen kolke ja oman mielen tempoilut, naurahtelut ja syviin ajatuksiin vajoamiset houkuttavat ottamaan kirjan luettavaksi aina uudestaan.

Palkinto, 30 000 ohranryyniä ojennetaan runoilijalle hyvän tilaisuuden tullen. Siis Onnea Olli!

 

Erikoislaatuista, aaltoilevaa asettelua, runon kääntyilyä takaisin kuin matkustaja menopaluussa.

Olli Heikkonen (s.1965) on palkittu aikaisemminkin, hän on voittanut mm. Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon teoksellaan Jakutian aurinko. Regional-Express Heikkosen viides runokokoelma.

 

Kuva: Heini Lehväslaiho

 ***


Kodiksamia-kirjallisuuspalkinnon nimi juontuu syntysijoiltaan Kodiksamin kylästä. Kodiksami on eloisa kulmakunta Rauman Lapissa.

 

Ensimmäisen Kodiksamian vuonna 2011 sai Tapio Koivukari romaanistaan Ariasman – Kertomus valaanpyytäjistä. Seuraavana vuonna 30 000 ryynin palkinto ojennettiin Eeva Kilvelle hänen teoksestaan Kuolinsiivous. 2013 Kodiksamian otti vastaan tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän juhlassa runoilija Lealiisa Kivikari teoksestaan Talo Kalliosaarella. 2014 palkittiin Juha Hurmeen Nyljetyt ajatukset, 2015 romaanikirjailija Unto Seppänen Kyynäräisen Sohvi ja kylänrieha, palkinnon otti vastaan hänen poikansa Esa Seppänen.

 

Kodiksamia-palkintoraati muistuttaa vielä: tee sinäkin oma parhaat kirjat -listasi!

Heli Laaksonen

raatilainen

 

 

 

TIEDOTE 30.11.2016


Kodiksamia-kirjallisuuspalkintoehdokkaat 2016 nostavat ajatukset arjen tuolle puolen


Kuudennen Kodiksamia-kirjallisuuspalkinnon kuusi ehdokasta on valittu. Rauman Kodiksamin kulmakunnilta nimensä lainannut Kodiksamia-palkinto myönnetään vuosittain merkitykselliselle elävälle tai kuolleelle, uudelle tai iankaikkiselle, suomalaiselle tai ulkomaiselle kirjoittajalle, kauno- tai tietokirjailijalle. Tärkein palkitsemisperuste on unohtumaton lukuelämys. 6.12.2016 julkistettavalle voittajalle luovutetaan henkilökohtaisesti Kodiksamia-palkinto, 30 000 ohraryyniä. Raadin ainoa jäsen ja palkinnon perustaja on sanamaija Heli Laaksonen.

Kodiksamia-palkinto yllyttää myös lukijoita: älä tyydy vain muiden tekemiin listoihin ja palkintonostoihin. Valitse itsekin omat kuusi kirjasuosikkiasi ja jaa ne muiden kanssa! Kirjallisuuden näkyvyteen voi vaikuttaa jokainen suunsa avaava.

Kodiksamia-palkintolistalle nousee aina keskenään hyvin erilaisia teoksia. Tänä vuonna jokainen kirjaehdokas saa lukijansa tempautumaan uusiin maailmoihin, hetkeksi pois arjessa kehää kiertävistä ajatukista. Mukana on yksi runoteos, kaksi tietokirjaa, yksi romaani, yksi romaanisarja - vieläpä yksi laulukirja. Vanhin teoksista on julkaistu 1970-luvulla. Tämän kirjallisuuspalkinnon teoksilla ei ole parasta ennen -merkintää.


Vuoden 2016 Kodiksamia-kirjallisuuspalkintoehdokkaat ovat:


* Olli Heikkonen: Regional-Express (Teos 2016)

Läpikotaisen runollinen runokirja on ulkoasultaankin lyyrinen: himmertävine kultauksineen ja kiinnostavine typografioineen se on korumaisen kaunis. Olli Heikkosen runot särkyvät ja tulevat ehjiksi taas, säkeissä on kaihoa ja hymyä. Junat, metsät, vuoripurot, nukkuva kuningas, pöllön kynsi, syvällä metsässä ketunrauta haukahtaa, hetken pisarat ikuisuuden sieraimissa.


* Eeva Joenpelto: Lohja-romaanisarja. (WSOY 1974-80).

Tarkkavaistoinen ihmisluonteen kuvaaja ja historiaa eläväksi kirjoittanut Eeva Joenpelto (1921-2004) sijoitti neliosaisen Lohja-sarjansa pääosin 1920-luvulle. Väkevään sarjaan kuuluvat Vetää kaikista ovista (1974), Kuin kekäle kädessä (1976), Sataa suolaista vettä (1978), Eteisiin ja kynnyksille (1980). Sarjan henkilöiden kohtalot vetävät lukijaa magneettisesti puoleensa. Dialogien kevyt lounaismurteinen silaus tekee hahmot uskottaviksi. Teoksia löytyy helposti antikvariaattien hyllyiltä, sillä ne ovat olleet aikanaan suosittuja ja myös kirjakerhojen kustantamia. Historiallisesti, poliittisesti ja inhimillisesti kiinnostavaa sarjaa ei kannata jättää pölyttymään.



* Satu Itkonen: Taidekuvan äärellä (Kansanvalistusseura 2011)

Taidekuvan äärellä - katso, koe, jaa! Satu Itkonen antaakin suurennuslasin taideteosten tarkempaan katsomiseen ja avaimia nykytaiteen hankalienkin lukkojen avaamiseen. Inspiroivia harjoituksia tarjoava kirja rinnastaa uutta ja vanhaa, eri tyylikeinoja ja tekijöitä. Värikäs teos toimii sekä oppikirjana että satunnaisen lukijan omana viisastajana. ”Suunnittele nykyajan muistomerkki. Mikä olisi julkisen veistoksen arvoinen ja miten sen voisi toteuttaa?”



* Antti Heikkinen: Jaakko Teppo - suuri elämäkerta. (Fun Pandemia OY 2016)


Useista näyttävistä elämäkerroistaan tunnettu Antti Heikkinen onnistuu tekemään Ruikonperän Multakurkusta, muusikosta ja humoristista aivan Jaakko Tepon näköisen kuvan. Ei ole ihme, että teoksen mittava ensipainos myytiin nopeasti loppuun. Muheva Savon murre kulkee läpi kerronnan, pojatkin jo pinnasängystä toivottavat Hyvvee yötä. Elämän monenkirjavia sattumuksia ja laulujen syntyä kuvaillaan valloittavasti. Laulu alakaa, kun Mikko-sika lähtee Mallorcalle, kävelöö lentokentän makasiiniin ja lentää palmun alle turvaan.



* Ljudmila Ulitskaja. Vihreän teltan alla. (Siltala 2014). Suom. Arja Pikkupeura.

Ljudmila Ulitskaja (s. 1943) on yksi venäjän arvostetummista nykykirjailijoista. Vihreän teltan alla seuraa moskovalaisten luokkatoverusten elämää, se kuvaa tarkasti ja kauhistelematta neuvostoajan arkea, vainoa ja iloja. Muhkeassa romaanissaan Ulitskaja kuvailee mm. väenryntäyksen Stalinin hautajaisiin niin verrattoman elävästi, että alkaa itse luulla olleensa paikan päällä. Ymmärrystä avaavan teoksen on suomentanut oivasti Arja Pikkupeura.

 

* Mika Kares - Risto Kupari - Juha Järvinen - Solja Virta - Kari Leino - Pirjo Jaakkola-  Soili Veijonaho (toim.):
Rapujen juhlat (Eurajoen kulttuuritoimi 2016) Kuvitus: Pauliina Linjama.

Rapujen juhlat -laulukirjaan on koottu Eurajoen kulttuuritoimen järjestämän Mika Kares -lastenlaulujen sanoitus- ja sävellyskilpailun parhaimmistoa. Uudet lastenlaulut nuotteineen ovat raikkaita ja inspiroivia. Teoksen nostaa vieläkin korkeammalle tasolle Paasikivi-opistolla opiskeleva nuori kuvittaja Pauliina Linjama. Taitavat ja tenhoavat satukuvitukset tulevat vielä saavuttamaan valtakunnallista - ellei kansainvälistä huomiota.



Rapujen juhlat -kirjan kuvituksen teki Pauliina Linjama. (Kuva: Eurajoen kulttuuritoimi)

 

***


Kodiksamia-kirjallisuuspalkinnon nimi juontuu syntysijoiltaan Kodiksamin kylästä. Kodiksami on eloisa kulmakunta Rauman Lapissa.


Ensimmäisen Kodiksamian vuonna 2011 sai Tapio Koivukari romaanistaan Ariasman – Kertomus valaanpyytäjistä. Seuraavana vuonna 30 000 ryynin palkinto ojennettiin Eeva Kilvelle hänen teoksestaan Kuolinsiivous. 2013 Kodiksamian otti vastaan tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän juhlassa runoilija Lealiisa Kivikari teoksestaan Talo Kalliosaarella. 2014 palkittiin Juha Hurmeen Nyljetyt ajatukset, 2015 romaanikirjailija Unto Seppänen Kyynäräisen Sohvi ja kylänrieha, palkinnon otti vastaan hänen poikansa Esa Seppänen.


Kodiksamia-palkintoraati muistuttaa vielä: tee sinäkin oma parhaat kirjat -listasi!



Heli Laaksonen

Lisää Kodiksamiasta: http://www.hulimaa.fi/kodiksamia







Kodiksamian palkintoraatilainen Heli Laaksonen ja voittajan edustaja Esa Seppänen Helsingin kirjamessuhumussa 27.10.2016. Kuva: Piia Sankari


Verraton sanataituri Unto Seppänen sai viimein Kodiksamia-kirjallisuuspalkintonsa lähes perille saakka: jo joulukuussa 2015 myönnetyn kunnianosoituksen sekä onnittelut otti vastaan Unton poika Esa Seppänen.


Kodiksamia-kirjallisuuspalkinnon 2015 sai siis Unto Seppänen (1904–1955) romaanistaan Kyynäräisen Sohvi ja kylänrieha. Viisas ja riemukas teos on ilmestynyt Otavan julkaisemana vuonna 1948 – mutta on edelleen ajankohtainen. Kodiksamia-palkinnon säännöt eivät estä palkitsemasta edesmenneitä kynäniekkoja, vain värisyttävällä lukuelämyksellä on väliä.


Palkinnon ojentaminen sai tilaa ohjelmalavalta: mm. tietokirjailijana tunnetun Esan kirjaesittelyn ohesta. Myös hänen uutuusteoksessaan Raavi niskaa. Löytöretki tietokirjailijan maailmaan (Avain 2016) muistetaan Unto Seppäsen valoisaa ja runsassanaista kirjallista perintöä. Kodiksamia-palkinon arvo on 30 000 ohraryyniä.

Onnittelut! Ja lukijoille: Muistakaa tarttua Seppästen teoksiin!

 

 

 Kuva Kodiksamia-palkinnosta hetkeä ennen juhlallista ojennusta: Heli Laaksonen



 

                                                         6.12.2015 JULKAISUVAPAA


Kodiksamia-kirjallisuuspalkinto Unto Seppäsen ajankohtaiselle romaanille 67 vuoden takaa


Kodiksamia-kirjallisuuspalkinnon saa tänä vuonna Unto Seppänen (1904–1955) riemukkaasta ja viisaasta romaanistaan Kyynäräisen Sohvi ja kylänrieha. Teos on ilmestynyt Otavan julkaisemana vuonna 1948 – mutta on erityisen ajankohtainen näinä aikoina. Runoilija Heli Laaksosen perustaman Kodiksamia-palkinnon säännöt eivät estä palkitsemasta edesmenneitä kynäniekkoja, vain värisyttävällä lukuelämyksellä on väliä.

Värisyttävä elämys Seppäsen romaani todella on – sekä kielellisesti, tarinallisesti että filosofisesti.  Pulppuileva kerronta, kirjokantinen kieli, milloinkaan vanhenematon elämänhuumori... luettuaan Seppäsen kylänriehaa on monta päivää onnellisempi.

Romaani kuvailee eläväisesti Karjalan mailla 1900-luvun alkupuolella roihahtavaa kylänriitaa, jonka kiertävä hieroja Kyynäräisen Sohvi ihmissuhdetaidoillaan tyynnyttää. Kolhiintuneesta kahvimyllystä alkanut suuttumus suurenee raivoksi ja leviää laajalle. Juonenkuljetus kieppuu yllättävin kääntein. Se kasvattaa jännitteet laittamalla Sohvin rakentamaan salaa sopua, ensin kylän naisten välille, sitten miesten. Tässä toraisassa maailmankylässämme soisi Sohveja löytyvän. Supattavan, sovittelevan, hakemalla ratkaisuja jättäen kaikille oikeassa olemisen tunteen ja mahdollisuuden kunniakkaaseen anteeksipyyntöön ja eteenpäin jatkamiseen.

Karjalaisjuurinen Unto Seppänen oli Tulenkantajien yksi harvoista proosakirjoittajista. Hänen kielensä kuvallisuus, aistivoimaisuus ja kuumaverisyys eivät jää jälkeen Katri Valalle tai Uuno Kailaalle. Kielestä huokuu läpi karjalainen sanataituruus ja vanhan kansan tarinankerronnan lahjat. Kylänukot lausahtavat viisauksiaan, ”kuin olisivat heittäneet munalukkoja järveen, kuului vain lyhyitä sanapulahduksia: Puukonterä on miehen yhdestoista sormi!” 

Elämänasenne on Seppäsen romaaneissa valoisa ja mielen ymmärrys korkea. Liian pienissä ympyröissä ja tapahtumattomissa talvituvissa elävien ihmisten synnynnäinen halu hakea jännitystä yltyy – jollei muuten niin eripuraa lietsomalla. ”Kohoitetut väliveräjät ovat nyt muuttuneet kylän riita-aidoiksi, joiden takana herja hiiviskelee. Avaraa Lohelan kylä ei enää olekaan, ainoastaan aitauksellinen ulvovia ja toisiaan ruotivia akkoja. Heinä näkyy kellastuvan heidän ympärillään kesken kasvunsa. Viha syö teidät kaikki kohta ruttuun, muututte haamulaisiksi ja miestenne on alettava katsella arkkulautoja uusia kolkkoja kotejanne varten.

Valitettavan varhain kuollut kirjailija Unto Seppänen loi uraa päätoimittajana Kouvolan Sanomissa sekä pakinoitsijana ja näytelmäkirjailijana. Seppäsen tunnetuimpia kirjoja lienevät Myllytuvan tarinoita sekä sydäntä särkevä karjalaiskuvaus Evakot. Hän on saanut useita valtion kirjallisuuspalkintoja.

Seppäsen kirjoja on yhä saatavilla kirjastojen varastohyllyistä ja divareiden aarrelaatikoista. Hänen teoksensa soisi löytyvän uudelleen ja tuovan lukeviin koteihin lystikkyyttä, kansanjärkeä ja tunneälyä. Niissä olisi ainesta myös väkevien teatterikappaleiden pohjaksi. Kyynäräisen Sohvi huutaa dramatisointia, kuin myös hulluniriehakas Vieraan kylän tyttö tai Iloisten ukkojen kylä – joko nykypäivään sovitettuna tai tenhoisana epookkina.

Kodiksamia-kirjallisuuspalkinto – 30 000 ohrankryyniä – ojennetaan juhlallisesti Unto Seppäsen pojalle Esa Seppäselle yksityistilaisuudessa sopivana hetkenä.


****

Muut Kodiksamia-kirjallisuuspalkintoehdokkaat 2015 olivat Niillas Holmbergin runoteos Jos itseni pelastan itseltäni (Palladium Kirjat 2015), Hannu Niklanderi esseet Kuinka saa sanoa (Robustos 2015), Birgitta Bouchtin selkokirja Katten i Ediths trädgård (Lärum-förlaget 2011),  Tuomas Marjamäen elämäkerta Kummeli - Erittäin hyvin sanottu. (Docendo 2015) ja Hannele Klemettilän – Laura Jaakolan tietoteos Mansimarjasta punapuolaan. Marjakasvien kulttuurihistoriaa. (Maahenki 2011)

 

****

 

Kodiksamia-kirjallisuuspalkintoehdokkaat ja voittajan nimeää yhden-naisen-raati, runoilija Heli Laaksonen. Palkinnon nimi juontuu syntysijoiltaan Kodiksamin kylästä. Kodiksami on eloisa kulmakunta Rauman Lapissa kesäkahviloineen, himmeipihoineen ja Memorial-puistoineen.

 

Ensimmäisen Kodiksamian vuonna 2011 sai Tapio Koivukari romaanistaan Ariasman – Kertomus valaanpyytäjistä. Seuraavana vuonna 30 000 ryynin palkinto ojennettiin Eeva Kilvelle hänen teoksestaan Kuolinsiivous. 2013 Kodiksamian otti vastaan tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän juhlassa runoilija Lealiisa Kivikari teoksestaan Talo Kalliosaarella. 2014 palkittiin Juha Hurmeen Nyljetyt ajatukset.


Kodiksamia-palkintoraati muistuttaa, että jokainen lukeva voisi tehdä oman parhaat kirjat –listansa ja jakaa ajatuksia lempikirjoistaan muiden kanssa.


Heli Laaksonen


Lisää Kodiksamiasta: http://www.hulimaa.fi/kodiksamia


 

 


Kansikuva: Erkki Tanttu 1948 / Otava

 

 

 

 

Kuva: Miikka Lappalainen

 


                             TIEDOTE 30.10.2015


Kodiksamia-palkintoehdokkaat omapäisyyden ja omaperäisyyden kuninkaita



Viidettä kertaa jaettavan Kodiksamia-kirjallisuuspalkinnon kuusi ehdokasta on jälleen valittu. Rauman Kodiksamin kulmakunnilta ideansa ja nimensä lainannut Kodiksamia-palkinto myönnetään vuosittain merkitykselliselle elävälle tai kuolleelle, uudelle tai iankaikkiselle, suomalaiselle tai ulkomaiselle kirjoittajalle, kauno- tai tietokirjailijalle. Tärkein palkitsemisperuste on unohtumaton lukuelämys. 6.12.2015 julkistettavalle voittajalle luovutetaan henkilökohtaisesti Kodiksamia-palkinto, 30 000 ohraryyniä. Raadin ainoa jäsen ja palkinnon perustaja on sanamaija Heli Laaksonen.

Kodiksamia-palkinto myös maanittelee lukijoita: tee itsekin omat kuuden parhaan listasi ja jaa se muiden kanssa! Kirjallisuuskeskustelun suuntaan ja esille pääseviin kirjoihin voi vaikuttaa jokainen suunsa avaava.

Tänä vuonna Kodiksamia-palkintolistalle nousi keskenään hyvin erilaisia teoksia. Ehdokkaita yhdistää omapäisyys, omaperäisyys ja vimmattu aiheelle omistautuminen. Mukana on kaksi tietokirjaa, yksi esseekokoelma, yksi runoteos, yksi romaani sekä ensi kertaa yksi ruotsinkielinen teos – vieläpä selkokirja.

 

Vuoden 2015 Kodiksamia-kirjallisuuspalkintoehdokkaat ovat:

 

* Niillas Holmberg: Jos itseni pelastan itseltäni (Palladium Kirjat 2015)

Utsjokilaislähtöisen, pohjoissaameksi kirjoittavan runoilija-muusikon ensimmäinen suomenkielinen runoteos avaa etelän ihmiselle aivan uudenlaisen mielenmaailman, tuntemattoman, vain unista tutun. Runot hellivät ja viiltävät mieltä kuin Niillaksen joiku. Olet vieraana kaupungissa, vieraana joentörmällä, vieraana itselle, keität koparakeittoa, kävelet joenpohjaa vastavirtaa. Hanna Lehikoisen kuvitus on hurja.

”ennen vanhaan kun ukkovainaa
ei ollut vielä harmaantunutkaan
ihminen joka tunsi enemmän puita kuin ihmisiä
ei kuulunut vähemmistöön”

 

* Hannu Niklander: Kuinka saa sanoa (Robustos 2015).

Niklander tuo esseekokoelmassaan esiin jokapäiväisiä, mutta ennen ajattelemattomia ajatuksia kirkkaalla kielellään, elävillä esimerkeillään ja korkealla yleissivistyksellään. Erikoisia rinnastuksia, hyväntuulisia kärjistyksiä, ällistyttäviä huomioita melusta, hajuista, väreistä, kotiseututunteesta. Pieni ei ole Niklanderilla kaunista eikä suurikaan – mutta keskisuuri on!

”Kieli on paikan mieli, kielellinen ylivalta johtaa ajattelun orjuuteen. Miksi suomalaisen kirkonkylän ovessa lukee open, vaikka mitään anglosaksivyöryä ei ole asiakasvirtaan odotettavissa? Ei ole kansainvälisyyttä, että yksi kieli määrää kaikkia muita – se on ylikansallisuutta.”

 

* Birgitta Boucht: Katten i Ediths trädgård (Lärum-förlaget 2011)

Lukiessaan ruotsinkielistä selkokirjaa, jossa on kertojana Edith Södergranin Totti-kissa, alkaa jo kuvitella osaavansa kieltä mitä parhaiten – niin kirkkaasti sanat on aseteltu. Avautuva ja avartava, soljuva ja lyyrinen kuvateos kertoo runoilijan elämäntarinan uudesta näkökulmasta. Kuvituksena on monia Södergranin valokuvaamia otoksia rakkaasta kissastaan ja asuinympäristöstään Karjalassa Raivolan kylässä. Kauniiksi lopuksi kissa valitsee emäntänsä runojen joukosta suosikkinsa.
 
”Jag är katten Totti från Raivola och Rosjino. Förr levde jag, nu är jar död. Men jag är samma katt.”

* Tuomas Marjamäki: Kummeli - Erittäin hyvin sanottu. (Docendo 2015)

Tuomas Marjamäki kertoo huumoriryhmä Kummelin tarinan rehellisesti ja lennokkaasti. Kirjassa nauretaan, lauletaan ja ylilyödään, mennään rohkeasti päin hankaliakin aikoja. Kuvituksena on runsasta Kummelikuvastoa, tyrmäävimmät lehtileikkeet, eloisimmat elokuvakohtaukset, lystikkäimmät fanituotteet. Teos onnistuu olemaan yhtaikaa nostalginen ja yllättävä. Tarkka biografia paljastaa ilmiön laajuuden. Jutunkuljetuksessa ilahduttaa kummelimaisen hilpeä ote.

”Timo Kahilainen kävi vielä varsinaisen opettajantyön lopetettuaan silloin tällöin tekemässä sijaisuuksia Kangasalan kouluissa. Eräälle oppitunnille tullessaan hän varoitti heti aluksi:
- Ei sitten yhtään Kummeli-juttua tällä tunnilla!
- Ssselvä! kuului välittömästi takarivistä.”

 

* Hannele Klemettilä – Laura Jaakola: Mansimarjasta punapuolaan. Marjakasvien kulttuurihistoriaa. (Maahenki 2011)

Kulttuurihistorioitsijan ja kasvibiologin yhteistyönä syntyi yleissivistävä marjakirja, joka liikkuu terveysvaikutuksista uskomuksiin, kankaanvärjäysresepteistä runouteen. Teos viisastuttaa (tyrni, Satakunnan maakuntamarja, on niin hirmuinen terveyspommi, että se kuuluu kosmonauttien ruokavalioon) ja liikuttaa (englantilaisessa mytologiassa punarinta peittelee kuolleet pikkulapset mansikanlehdillä). Sydäntä hivelevän kauniin akvarellimaisen kuvituksen on loihtinut Riikka Juvonen.

”Mustikka voitiin vanhassa kansanperinteessä assosioida eksyttämiseen ja petkutukseen, mutta toisaalta taas pyhyyteen ja totuuden esille tulemiseen. Koska mustikansyöjän suu värjäytyi tummaksi, niiden syöminen salaa ei onnistunut, ja Ruotsissa mustikkaa kutsuttiinkin nimellä ”juorumarja” (skvallerbär).”

 

* Unto Seppänen: Kyynäräisen Sohvi ja kylänrieha  (Otava 1948)

Unto Seppäsen (1904–1955) kirjoissa rakastetaan pieniä porsaita, koppakuoriaista, ahkeraa muoria, työtä vieroksuvaa vaaria, järviaamun kauneutta. Hieroja Sohvi saa riitaisaan kylään sovun aikaiseksi lykkäämällä liikkeelle hyviä juoruja. Miten se herättääkään toiveita, että meidänkin päiviimme tulisi sohveja silottamaan teitä, laittamaan asiat tärkeysjärjestykseen. Iloinen karjalaiskerronta, pulppuileva, kirjokantinen kieli, milloinkaan vanhenematon elämänhuumori - luettuaan Seppäsen kylänriehaa on monta päivää onnellisempi. 

”Onnellisina he nyt siinä katselivat maitoa lotisuttavaa porsasta ikään kuin olisivat olleet isovanhempia, jotka hellivät kaukaiseen kaupunkiin muuttaneen tyttärensä poikaa - - Kiljukaisen kärsänlättä näytti sateenjälkeisen karvalaukun tuoreelta lakilta, jota koristi kaksi rinnakkaista etanan reikää.”

 

***

 

Kodiksamia-kirjallisuuspalkinnon nimi juontuu syntysijoiltaan Kodiksamin kylästä. Kodiksami on eloisa kulmakunta Rauman Lapissa kesäkahviloineen, himmelitaloineen, Memorial-puistoineen ja linnunpelätinpeltoineen.

 

Ensimmäisen Kodiksamian vuonna 2011 sai Tapio Koivukari romaanistaan Ariasman – Kertomus valaanpyytäjistä. Seuraavana vuonna 30 000 ryynin palkinto ojennettiin Eeva Kilvelle hänen teoksestaan Kuolinsiivous. 2013 Kodiksamian otti vastaan tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän juhlassa runoilija Lealiisa Kivikari teoksestaan Talo Kalliosaarella. 2014 palkittiin Juha Hurmeen Nyljetyt ajatukset.

 

Kodiksamia-palkintoraati muistuttaa vielä: tee sinäkin oma parhaat kirjat -listasi!

Heli Laaksonen
Lisää Kodiksamiasta: http://www.hulimaa.fi/kodiksamia