Tietoja

Kirjoittanut Heli Laaksonen

Luotu: 06.12.2022

Kodiksamia-kirjallisuuspalkintovoittaja tietoteos Puiden asukkaat tuo metsäkeskusteluihin sydänjuuriin käyvää ymmärrystä 

Kodiksamia-kirjallisuuspalkinnon saavat tänä vuonna Petri Keto-Tokoi ja Juha Siitonen teoksestaan Puiden asukkaat – Suomen puiden seuralaislajit (Gaudeamus 2021). Tiedekirjan katse tarkentuu Suomen puulajeilla eläviin sammaliin, jäkäliin, sieniin, hyönteisiin sekä niistä riippuvaisiin lintuihin ja nisäkkäisiin. Miten ihanaa on ymmärtää, tajuta perin pohjin, käsittää kokonaisuus! Kaikki se lajien keskinäinen riippuvuussuhteisto, ekologinen hieno systeemi, pyörryttää ja ilahduttaa.

Näinä tärkeinä luonnonsuojelupäätösten aikana jokaisen metsää arvossa pitävän on oleellista saada tuoreinta varmennettua tietoa. Se, mitä opettaja sanoi koulussa 1963 tai mitä Vili-serkku kiireessä tviittasi, ei välttämättä pidä paikkaansa uusien faktojen valossa, kun on päästy tutkimaan puita sienijuuria myöten molekyylibiologisin menetelmin ja DNA-analyysien avulla. Mitä se ennallistaminenkin todella merkitsee? On ihmisen oma valinta, ottaako kantaa mutu-tuntumalla vai hakeeko asiatietoa, joissa syy-seuraus-suhteet selitetään laaja-alaisesti. Tämä teos sopii mainiosti omien luontokäsitysten ajanmukaistamiseen – vieläpä viihdyttävällä tavalla. Seikkaperäisyydestään huolimatta Puiden asukkaat on lukijaystävällisesti kirjoitettu.

”Jos raidan ja kiiltopajun kukinta on vähäistä tai sää huhtikuun lopulla kylmä ja sateinen, kesäkuun alussa ei ole riittävästi kimalaisia pölyttämään mustikankukkia. Tällöin mustikkasato jää heikoksi, mikä puolestaan vaarantaa monen metsänelävän kesäaikaisen ravinnonsaannin kanalinnuista karhuihin. Siten raidan kukinta vaikuttaa jopa karhun lihomiseen.” (s. 280.)

Kodiksamia 2022: Puiden asukkaat  - Suomen puiden seuralaislajit. (Gaudeamus 2021)
Kansi: Ritva Kovalainen.

Puiden asukkaat – Suomen puiden seuralaislajit – on jaettu kolmeen osaan. Ensimmäinen kertaa metsän satoja miljoonia vuosia vanhan historian ja metsäekologian vuosikalenterin, jonka yksikkönä on sadat vuodet. Toisessa osassa Suomen puulajeista mainittavimmat, mänty, kuusi, kataja, marjakuusi, koivut, lepät, pähkinäpensas, haapa, raita ja pajut kaikkinensa, pihlajat, tuomi, metsäomenapuu, tammi, jalavat, vaahtera, lehmus ja saarni saavat kukin omat lukunsa, joissa esitellään, millaiset eliöt tarvitsevat elääkseen juuri tätä puuta. Arvostus luonnon tuhatkeinoisuutta kohtaan kasvaa lukiessa kohisten. Kolmannessa osassa pohditaan, mitä voimme tehdä, että saamme tämän kauniin ja elintärkeän pitää. Lähdeluettelo on huima.

Sanastotaso muistuttaa, kuinka vivahteikas on suomen kieli ja miten hyvin tiedeyhteisö on pitänyt sen puolta, että lajeille saadaan omakielinen nimi tieteellisen nimen rinnalle. Voi kirjotinkeli, juuttinuppiseitikki, viitatympönen, haapaliskokuntikas, lepänhutikirjaaja! Lähes 500-sivuinen muhkeus toimii hakuteoksenakin.

Sujuvan tietokirjapuheen lisäksi lukijaa palvellaan havainnollisin valokuvin avaavine kuvateksteineen, seuralaislajigraafein ja Martin Holmerin tarkoin piirroskuvituksin. Ritva Kovalaisen taidokas taitto ja kuvagrafiikka antaa silmällekin iloa. Teos on palkittu myös Vuoden tiedekirjana.

Puiden asukkaat -kirjoja voi omistaa vaikka kahtena kappaleena. Toinen kotona ihailtavana, toinen retkillä retuutettavaksi koivujen katveeseen, haapojen helmaan, tunnistelun avuksi. Onko tuo kukkanukkakärsäkäs! Vilistääkö tuossa pulskahelysieniäinen! Katkokynsisammaltako nyt kasvaa? Järsikö tässä tähtikirjaaja?
Kirjoittajat ovat metsäymmärryksen ammattilaisia, metsänhoitajia ja maatalous- ja metsätieteiden maistereita molemmat. Petri Keto-Tokoi on metsäekologian lehtori, Juha Siitonen Luonnonvarakeskuksen tutkija.

”Puista puhutaan lähinnä metsävaroina, kuutioina, biomassoina ja hiilivarastoina, elottomina abstraktioina. - - Haluamme muuttaa suomalaisten tapaa katsoa puita, avata silmät näkemään sen elämän rikkauden, jonka puut mahdollistavat. Näkemään puut metsältä.” (s. 7.)

Kodiksamia-kirjallisuuspalkinnon perustaja ja raadin ainut jäsen runoilija Heli Laaksonen ojentaa voiton – 30 000 ohrankryyniä – Petri Keto-Tokoille ja Juha Siitoselle juhlallisesti yksityistilaisuudessa sopivana hetkenä. Onneks olkko niin tekijöil ko kustantajallekki!

***

Muut Kodiksamia-kirjallisuuspalkintoehdokkaat vuodelle 2022 olivat: Kalle Talosen runokokoelma Mitä kaupungissa tapahtui lähtösi jälkeen (Enostone 2022), Jaska Poikosen esikoisteos Mitään ei tapahtunut - ruuhkavuosiproosaa ja jäähallitarinoita (omakustanne 2022), ukrainalaisen Andrei Kurkovin tragikoominen romaani Kuolema ja pingviini (Otava 2006, suom. Eero Balk), Nobelillakin palkittu klassikko Selma Lagerlöfin Peukaloisen retket villihanhien seurassa (WSOY 1906–1907, suom. Juhani Aho) sekä Olli Heikkosen toimittama ja kääntämä liiviläisen nykyrunouden antologia Kerran olin taivaan suolajärvi (Aviador 2022).
Kodiksamia-kirjallisuuspalkintoehdokkaat ja voittajan nimeää yhden-naisen-raati, runoilija Heli Laaksonen. Palkinnon nimi juontuu syntysijoiltaan Kodiksamin kylästä. Kodiksami on eloisa kulmakunta Rauman Lapissa. Ensimmäisen Kodiksamian vuonna 2011 sai Tapio Koivukari romaanistaan Ariasman – Kertomus valaanpyytäjistä. 30 000 ryynin palkinto ojennettiin 2012 Eeva Kilvelle teoksesta Kuolinsiivous. 2013 Kodiksamian vastaanotti runoilija Lealiisa Kivikari teoksestaan Talo Kalliosaarella. 2014 palkittiin Juha Hurmeen Nyljetyt ajatukset, 2015 romaanikirjailija Unto Seppänen Kyynäräisen Sohvi ja kylänrieha, palkinnon otti vastaan hänen poikansa Esa Seppänen. 2016 voittaja oli Olli Heikkosen runoteos Regional-express, 2017 Katja Kallion romaani Yön kantaja, vuonna 2018 palkittiin Janne Saarikiven esseemäinen puheenvuoro Suomen kieli ja mieli, 2019 Johanna Venhon romaani Ensimmäinen nainen, 2020 Meiju Niskalan kuva-sana-teos Kun syvään hengittäminen ei riitä ja viime vuonna Jaan Kaplinskin postuumi runokokoelma Ilta tuo takaisin kaiken (suom. Anja Salokannel ja Pauli Tapio). Kiitos hyvist kirjoist jokasel!

Kodiksamia-palkintoraati muistuttaa, että jokainen lukeva voisi tehdä oman parhaat kirjat –listansa ja jakaa ajatuksia lempikirjoistaan muiden kanssa.

Heli Laaksonen

Kodiksamia 2022: Keto-Tokoi & Siitonen. Puiden asukkaat  - Suomen puiden seuralaislajit. (Gaudeamus 2021)

Tietoja

Kirjoittanut Heli Laaksonen

Luotu: 18.11.2022

Kodiksamia-kirjallisuuspalkintoehdokkaat 2022 näyttävät ihmeen lähellämme

Kodiksamia-kirjallisuuspalkintoehdokkuus myönnetään kuudelle tärkeälle kirjalle jo kahdennentoista kerran. Palkinto jaetaan vuosittain yhdelle merkitykselliselle elävälle tai kuolleelle, uudelle tai iankaikkiselle, suomalaiselle tai ulkomaiselle kirjoittajalle, kauno- tai tietokirjailijalle. Tärkein palkitsemisperuste on unohtumaton lukuelämys.

6.12.2022 julkistettavalle voittajalle luovutetaan henkilökohtaisesti Kodiksamia-palkinto, 30 000 ohraryyniä. Raadin ainoa jäsen ja palkinnon perustaja on sanamaija Heli Laaksonen.

Kodiksamia-palkintoehdokaslistalle valikoituu aina mitä erikoisempia teoksia – eritoten näinä erikoisaikoina. Kirjat ovat kirkasvalolamppuja. Valoa, ymmärrystä, hassuutta ja toiveikkuutta tarvitaan pimeään – vuoden 2022 ehdokkaat edustavat vuorotellen kaikkea tätä. Kirjallisuuslaji on sivuseikka. Kodiksamialla voidaan tänäkin vuonna palkita tietokirja, runokirja, käännösteos, lyhytproosaa tai romaani – yli 100 vuotta vanha tai uutukainen. Ensimmäistä kertaa ehdokkaissa on mukana Nobel-palkittu kirjailija.

 Julkaisuvapaa TIEDOTE 18.11.2022

Kodiksamia-kirjallisuuspalkintoehdokkaat 2022. Kuva: Heli Laaksonen

Kodiksamia-kirjallisuuspalkintoehdokkaat vuodelle 2022 ovat seuraavat: Kalle Talosen runokokoelma Mitä kaupungissa tapahtui lähtösi jälkeen (Enostone 2022) on moninainen, viisas ja villi malliesimerkki runouden hurmaavasta omapäisyydestä. Veikeä Jaska Poikonen on kirjoittanut esikoisteoksensa Mitään ei tapahtunut - ruuhkavuosiproosaa ja jäähallitarinoita (omakustanne 2022) – se on unelmien täyttymys kirjallisuudelta värivaloja ja hyvää tuulta kaipaavalle. Myös käännöskirjallisuutta mahtuu Kodiksamia-ehdokkaisiin: ukrainalaisen Andrei Kurkovin tragikoominen romaani myöntyy lempeästi mutta ironisesti yhä hullummaksi käyvään arkeen - Kuolema ja pingviini (Otava 2006, suom. Eero Balk) on länsimaiselle lukijalle myös silmiä avaava lukukokemus. Nobelillakin palkittu klassikko Selma Lagerlöfin Peukaloisen retket villihanhien seurassa (WSOY 1906–1907, suom. Juhani Aho) on syytä aikuisenkin ottaa taas luvun alle: runollista, rauhoittavaa, ihmeiden täyttämää matkantekoa kauniin Pohjolan yllä. Kielen sitkeydestä, runouden voimasta, sanojen kauneudesta todistaa Olli Heikkosen toimittama ja kääntämä liiviläisen nykyrunouden antologia Kerran olin taivaan suolajärvi (Aviador 2022). Vaikuttava tietokirja Petri Keto-Tokoin ja Juha Siitosen Puiden asukkaat – Suomen puiden seuralaislajit (Gaudeamus 2021) esittelee ensi kertaa Suomessa puut kaikkine lajeine ja riippuvuussuhteineen. Miten haapa tarjoaakin kodin liito-oravalle, ruoan tikalle, suojaa toukalle, kasvualustaa käävälle, jäkälälle, sammalelle! Näe puu metsältä, näe kaikki arvokas elämä sen helmoissa, teos opettaa huomaamaan.

Vuoden 2022 Kodiksamia-kirjallisuuspalkintoehdokkaat tarkempine perusteluineen:

Jaska Poikonen Mitään ei tapahtunut - ruuhkavuosiproosaa ja jäähallitarinoita (omakustanne 2022). Vähätapahtumaisetkin arkipäivät kuvataan teoksen lyhyissä kertomuksissa hauskoina ja merkityksellisinä. Lapsia kuunnellaan, heidän sutkauttelujaan arvostetaan, harrastuksistaan riemuitaan. Turku on tarinoissa mielenkiintoinen maailmankylä. Jokainen jutuista päättyy johonkin hyvään tai ainakin auttavasti toiveikkaaseen ajatukseen. Erityisesti tänä vuonna tällaisia silkkaa valoa tarjoavia kirjoja pitäisi lukea joka päivä.
”Tytär oli kirjoittanut kouluvihkoon rahankäyttöohjeita. - - Ohjeet kuuluivat:
1) Käytä rahaa harkiten.
2) Hyvä ostos on kestävä ja turvallinen.
3) On olemassa ilmaisia kerhoja.
Muistetaan elämän ilmaiset kerhot. ”

Kalle Talonen Mitä kaupungissa tapahtui lähtösi jälkeen (Enostone 2022). Talosen runokirja on kuin lehtometsä, Loimaan rompetori ja kaupunkikeskustan kaikki talot. Se on yllättävä, lämmin, viisas ja vitsikäs. Se sisältää kaikki tyylilajit, tunnelmat ja kikat, mitä voi runoilija keksiä. Tankoja, lomakkeita, listoja, lauluja. Muoto ei aja silti sisällön ohitse, vaan terävä yhteiskunnallinen ajattelu ja tarkka tunnepuhe läikäyttävät lukijaa. Lista joulupöydässä välteltävistä aiheista on jopa hyödyllinen! Teos ihmettelee ja kysyy. Jos se vastaa, se vastaa reippaasti jotain kummallista ja lähtee kentälle potkimaan palloa. ”Miten pääsen internetiin kertomaan, etten ole internetissä?”

Andrei Kurkov Kuolema ja pingviini (Otava 2006, ukrainalainen alkuperäisteos 1999. Suom. Eero Balk, uudispainoksen (2022) tuotto lahjoitetaan Ukrainaan). Tragikoomisessa romaanissa toimittaja Viktor pestataan kirjoittamaan muistokirjoituksia vielä eläville henkilöille – äkkikuoleman varalta. Äkkikuolemia alkaa äkkiarvaamatta ilmaantuakin. Romaani ei kerro sodasta, mutta jokin kolkko, vieras uhka leijuu kaiken yllä. Ankeutta vastustetaan sumplaamalla arki rullaamaan, vaikka pienesti huijaten, jos tarpeen. Sympaattinen lemmikkipingviini pehmentää kirjaa ja tuo kaupunkiasumisen keskelle palan lempeää luontoa. Työelämän kuvaus on mustaa kuin aikakin, samoin huumori. Kirja lisää ymmärrystä siihen, millaisissa paineissa entiset neuvostovallat joutuvat elämään korruption, historian painolastin ja oudon naapurin vuoksi – ja miten sellaisissakin oloissa voi suhata, vieläpä tuottaa hyvää kirjallisuutta.

Selma Lagerlöf: Peukaloisen retket villihanhien seurassa (ruots. Nils Holgerssons underbara resa genom Sverige 1906–1907) WSOY. Suomentanut Juhani Aho. Vuoden 1958 laitos, kuvittanut Maija Karma. 1980-luvulla ilmestynyt suosittu television animaatiosarja saattaa hämätä arvelemaan, että Nils Holgerssonin retket olisivat simppeliä seikkailukirjallisuutta, ovelalta ketulta piilottelua. Lastenromaanissa ilkeä poika saa opetuksen haltialta ja tulee taiotuksi vaaksanmittaiseksi. Villihanhien selässä pääsee aikuinen lukijakin näkemään maan kauneuden korkealta. Ihmeelliset luonnon kuvaukset, vuodenaikojen vaihtumiset, syysmyrskyjen uhat ja suven suloisuus tulee perille asti. Kansantarinat ja ihmesadut heijastuvat teoksen tapahtumiin. Kieli on runollista, filosofista, kevään raikasta. Tekijät ovatkin mitä korkeimmin noteerattuja: Selma Lagerlöf sai tuotannostaan Nobelin kirjallisuuspalkinnon, hänen kääntäjänsä Juhani Aho on suomalaisia ikiklassikoita, Maija Karma palkittiin kuvituksistaan Rudolf Koivu -palkinnolla.

Kerran olin taivaan suolajärvi. Liiviläisen nykyrunouden antologia. Suomentanut ja toimittanut Olli Heikkonen. (Aviador 2022). Kokoelman runoilijat Valt Ernštreit, Baiba Damberg ja Ķempi Kārl. Onko jo tuttu tämä lähes hävinnyt – hävitetty – pieni itämerensuomalainen kansa ja kieli – joka elää kuitenkin? Se elää hyvin käännetyissä runoissa, joihin nykyihminen tarttuu, uppoutuu, muistaa taas kuinka ihminen on kaikkialla, kaikissa ajoissa sama. Runouden omalakisuus toteutuu Kadotettua kotiseutua kaivataan kuin rakastettua – mutta osataan sitä rehellisesti silmiinkin katsoa. Liivinkieliset runot ovat rinnakkain suomenkielisten käännösten kanssa; teosta voi lukea myös kielitieteellisin silmin, ihmetellä sukulaisten samanlaisuutta ja erilaisuutta.
”Kerran olin taivaan suolajärvi
silloin sinä kutsuit minua nimelläni
ja minä sadoin maahan
kaikkien silakoiden ja kampeloiden kanssa

kalat uivat mereen
leveitä suolajokia pitkin
siitä lähtien on meri ollut suolainen - ”

(Baiba Damberg)

Petri Keto-Tokoi & Juha Siitonen Puiden asukkaat – Suomen puiden seuralaislajit (Gaudeamus 2021). Miten ihanaa on ymmärtää, tajuta perinpohjin, käsittää kokonaisuus! Puiden asukkaat -tietokirjan katse tarkentuu Suomen puulajeilla eläviin sammaliin, jäkäliin, sieniin, hyönteisiin sekä niistä riippuvaisiin lintuihin ja nisäkkäisiin. Kaikki se lajien keskinäinen riippuvuussuhteisto, ekologinen hieno systeemi pyörryttää ja ilahduttaa. Sujuvan tietokirjapuheen lisäksi saadaan havainnollisia kuvia avaavine kuvateksteineen, graafeja seuralaislajeista puulajeittain, Jo sanastotaso on nautittava – voiko näin veikeää nimeä ollakaan: vesasahajumi, impikääpiökoi, tammilaahusvanhokas... Lähes 500-sivuinen muhkeus toimii hakuteoksenakin. Kun löydät vilisevän haapavanhuksen, mene tämän teoksen kanssa puun alle tutkailemaan, kuinka monta sataa (tai tuhatta!) eliölajia puun huomasta löytyykään. Teos on palkittu Vuoden tiedekirjana.

***

Kodiksamia-kirjallisuuspalkinnon nimi juontuu syntysijoiltaan Kodiksamin kylästä, Rauman Lapista.
Ensimmäisen Kodiksamian vuonna 2011 sai Tapio Koivukari romaanistaan Ariasman – Kertomus valaanpyytäjistä. 30 000 ryynin palkinto ojennettiin 2012 Eeva Kilvelle teoksesta Kuolinsiivous. 2013 Kodiksamian vastaanotti runoilija Lealiisa Kivikari teoksestaan Talo Kalliosaarella. 2014 palkittiin Juha Hurmeen Nyljetyt ajatukset, 2015 romaanikirjailija Unto Seppänen Kyynäräisen Sohvi ja kylänrieha, palkinnon otti vastaan hänen poikansa Esa Seppänen. 2016 voittaja oli Olli Heikkosen runoteos Regional-express, 2017 Katja Kallion romaani Yön kantaja, vuonna 2018 palkittiin Janne Saarikiven esseemäinen puheenvuoro Suomen kieli ja mieli, 2019 Johanna Venhon romaani Ensimmäinen nainen, 2020 Meiju Niskalan kuva-sana-teos Kun syvään hengittäminen ei riitä ja viime vuonna Jaan Kaplinskin postuumi runokokoelma Ilta tuo takaisin kaiken (suom. Anja Salokannel ja Pauli Tapio).

Onneks olkko ehrokkail – ja kiitos hyvist kirjoist! Jokainen lukija voi antaa itsekin oman Kodiksamia-palkintonsa. Älä tyydy muiden palkintojulistuksiin. Valitse itse kuusi kirjasuosikkiasi ja jaa ne muiden kanssa - pidät samalla kirjallisuutta otsikoissa.

Heli Laaksonen
Lisää Kodiksamiasta: http://www.hulimaa.fi/kodiksamia

Tietoja

Kirjoittanut Heli Laaksonen

Luotu: 06.12.2021

Vuoden 2021 Kodiksamia-kirjallisuuspalkinnon voittajaksi on valittu: 

Jaan Kaplinskin (1941-2021) Ilta tuo takaisin kaiken -käännösrunokokoelma (Parkko 2021. Suom. Anja Salokannel ja Pauli Tapio. 

Kodiksamia-kirjallisuuspalkinto 2021: Jaan Kaplinskin runokokoelma Ilta tuo takaisin kaiken. Kuva: Heli Laaksonen.

Virolaisen klassikon, maailmanlyyrikon Jaan Kaplinskin (1941-2021) postuumisti julkaistu (Parkko 2021), Ilta tuo takaisin kaiken -runokokoelma tuo todellakin runoihmiselle kaiken. Kuusisataasivuinen huima vuori sisältää runoja kuudelta vuosikymmeneltä. Anja Salokannel on kääntänyt ensimmäiset runoista jo 1970-luvulla, ja hän on onnistunut luomaan suomeksi koko pitkän tuotannon Kaplinskin tyylille uskollisesti. Kirjassa on myös valikoima Pauli Tapion venäjästä suomentamaa Kaplinski-runoutta. Runot ovat viisaita, tarkkoja, lämpimiä, arkisia, silti mystisiä, olemukseltaan hyvin luonnollisia. Niiden maailma avautuu helposti, mutta ei päästä otteestaan. Oi onni, että tällaisia kirjoja saa lukea!

595-sivuinen teos on taitettu ilmavasti - sitä on painostaan huolimatta kevyt lukea. Niin kohottavia ovat Kaplinskin runot, niin sujuvia käännökset.
Runoista löytää helposti tarttumapintaa, vaikkei olisi paatunut runonlukijakaan. Kukapa esimerkiksi ei olisi joskus kyllästynyt itseensä - 
ja kukapa muu osaisi tunteen yhtä tarkasti sanoittaa
kuin Jaan Kaplinski:

"Haluaisin laskea Jaanin ja Kaplinskin 
kädestäni kuin kaksi matkalaukkua,
joita olen kantanut mukanani
vuodesta toiseen, asunnosta asuntoon,
kaupungista kaupunkiin. Laskea ne maahan
tienvarteen märkään ruohoon
ja lähteä nimettömänä, paljain jaloin."

(Jaan Kaplinski, 1996, suom. Anja Salokannel)

 
Jaan Kaplinski oli kansainvälisesti tunnetuin virolainen runoilija ja kulttuurivaikuttaja. Kaplinskia arvostetaan myös Suomessa: häneltä on suomennettu kymmenisen teosta: runoja, romaaneja, esseitä ja keskustelukirjoja. Kaplinskin tekstien pohjana on filosofeeraava, maailmaa ja luontoa kokonaisuutena ymmärtävä ote sekä tarkkaavainen, hyvin luonnollinen kieli. Hyvän katsauksen Kaplinskin tuotannon merkitykseen antaa kirjallisuustieteilijä Märt Väljatagan mittava esipuhe Ilta tuo takaisin kaiken -teoksessa. Näiden runojen maailmassa  "Ihmeellinen asettuu kummallisen tilalle. On hiukan helpompi olla olemassa.”

Lue lisää: https://www.parkkokustannus.fi/jaan-kaplinski/


*

Kodiksamia-kirjallisuuspalkintoehdokkuus myönnettiin kuudelle tärkeälle kirjalle nyt yhdennentoista kerran. Tärkein palkitsemisperuste on unohtumaton lukuelämys. Kodiksamia-palkinto on 30 000 ohraryyniä. Tänä vuonna palkinto ojennetaan teoksen kääntäjille yksityistilaisuudessa. Raadin ainoa jäsen ja palkinnon perustaja on sanamaija Heli Laaksonen. 

Kiitos loistavast kirjast niin Kaplinskil sin tuanilmassi, ko myäskin taitavil suamentajil Anja Salokanteleel ja Pauli Tapiol. 
Ja tiätyst kustantamo Parkol. Uskoissin, et suamentajat ainaki yhren ohrankryynin sul luavutta!

Laaksose Heli

Kustantaja Tommi Parkko (oik.), Anja Salokannel ja Juhani Salokannel keskustelevat Jaan Kaplinskista 26.11.2021 Rosebud-kirjakaupan Baltia-päivässä.
Kuuntele koko keskustelu Rosebudin Sivullinen-lavalla: https://www.youtube.com/watch?v=o1Ln1ra3HWM

Kuva: Heli Laaksonen 

Tietoja

Kirjoittanut Heli Laaksonen

Luotu: 15.11.2021

(Julkaisuvapaa 15.11.2021) 

Kodiksamia-kirjallisuuspalkintoehdokkaat 2021 nostavat lukijan valoa kohden


Kodiksamia-kirjallisuuspalkintoehdokkuus myönnetään kuudelle tärkeälle kirjalle nyt yhdennentoista kerran. Palkinto jaetaan vuosittain yhdelle merkitykselliselle elävälle tai kuolleelle, uudelle tai iankaikkiselle, suomalaiselle tai ulkomaiselle kirjoittajalle, kauno- tai tietokirjailijalle. Tärkein palkitsemisperuste on unohtumaton lukuelämys. 6.12.2021 julkistettavalle voittajalle luovutetaan henkilökohtaisesti Kodiksamia-palkinto, 30 000 ohraryyniä. Raadin ainoa jäsen ja palkinnon perustaja on sanamaija Heli Laaksonen.

Kodiksamia-palkintoehdokaslistalle on valikoitunut vuonna 2021 erityisen elämänviisaita kirjoja, joissa on paljon metsää, valoa ja kauneutta. Koska Kodiksamia ei tunne lajirajoja, mukaan mahtuu tietokirja, lastenkirja, romaani, selkonovellikokoelma ja kaksi runokirjaa. Vaikka tämä palkinto voi nostaa esille ikivanhojakin kirjoja, tällä kertaa teokset ovat lähivuosilta. Tällaisia: Kaikkien kirja-alalla toimivien tuntema kustannuskomeetta Leena Majander on kirjoittanut valtaisan, mukanaan vievän omaelämäkerran Kirjatyttö (Siltala 2021). Lastenkirjallisuudella on korvaamaton merkitys ihmisen kasvulle ja elämän polulle – sitä todistaa väkevästi Ville Hytösen kirjoittama, Pete Revonkorven kuvittama suloinen Tyttö nimeltä Margariini (Enostone 2021). Aikuisen, vain vähän lukevan ihmisen lukutaitoa ja luontosuhdetta tukee verrattomasti Tuija Takalan selkonovellikokoelma Niin metsä vastaa (Avain 2021). Valloittavan hulluna virtaavaa runoutta kirjoittava Anja Erämaja on lukijoiden suureksi iloksi tuonut ilmoille runokokoelman Olen nyt täällä metsässä (WSOY 2021). Vuoden runojärkäle on virolaisen Jaan Kaplinskin postuumisti julkaistu (Parkko 2021), Anja Salokantelen ja Pauli Tapion suomentama Ilta tuo takaisin kaiken. Harvinaislaatuista käännöskirjallisuutta on myös Vizma Belševican psykologisesti terävä, riipaiseva romaani Bille ja sota (suom. Mirja Hovila, Paperiporo 2020), joka tavoittaa perhesuhteiden painon ja Latvian lähihistorian kirkastavalla tavalla, lapsen katseen kautta.

Vuoden 2021 Kodiksamia-kirjallisuuspalkintoehdokkaat perusteluineen:

* Leena Majander on kirjoittanut valtaisan, mukanaan vievän omaelämäkerran Kirjatyttö (Siltala 2021). Hän kuvaa lennokkaasti ja auringontarkasti elämänsä kulun kirjojen siivittämänä pienestä luku-Leenasta menestyksekkääseen kustantajaan. Kirja-alasta kiinnostunut ei malta nukkua öisin, ennen kuin Kirjatyttö on kokonaan luettu. Päiväkirjamerkintöjä, sitaatteja, kirjeitä, kannanottoja! Tyylikkäästi Majander väistää kiusauksen juoruiluun, mutta puhuu mallikelpoisen suoraan uraansa kampittaneista tökeröistä toimijoista ja alan mätäpaiseista. Hän analysoi tarkkanäköisesti omia valintojaan, kirja-alan suunnattomia muutoksia, johtajuuden, ihmissuhteiden ja työelämän kurveja. Kirjatyttö on myös hauska!

Leena Majander kertoo lukuisista kohtaamisistaan, vaikkapa Matti Klingen kanssa ravintola Savoyssa: ”Valitsimme lounaslistalta kalaa. Professoria kiinnostivat tuoreen uusperheeni elämäntavat: ”Kun tarjoat päivälliseksi kalaa, katatko ruokapöytään myös kalaveitset?” Jouduin myöntämään, että mikroaaltouunista kolmelle koululaiselle nostetut kalapuikot paloiteltiin ja syötiin ihan normiveitsellä ja haarukalla. Eri noloa.”

* Ville Hytösen kirjoittama, Pete Revonkorven kuvittama suloinen Tyttö nimeltä Margariini (Enostone 2021) kuuluu epätavalliseen lajiin: lastenkirjaan, jossa ei ole kolkkoutta, arjen karuutta tai identiteettimurheita. Se on valoisa, hymyilyttävä ja liioitteleva tarina Lintukotomaan Huhuksen kylässä asuvasta Margariini-nimisestä tytöstä ja iloisesta, soreasta Auringonkukkapojasta. Revonkorven sadunhohtoinen kuvitus on kuin voinappeja, aurinkoja ja harvinaisia postimerkkejä sataisi. Myös kaunosieluisille aikuisille.

”Tyttö nimeltä Margariini oli nimittäin kirjailija. Vaikka hän oli vasta kahdeksanvuotias, hän oli kirjoittanut jo kolmekymmentäneljä kirjaa. Yksi niistä kertoi aamu-unisuudesta. Toisen nimi oli ”Kilpikonnat laulaa” ja kolmatta hän kutsui nimellä ”Kerikansan kukat nousevat niityllä”. Tyttö nimeltä Margariini oli lähes aina iloinen, paitsi lyödessään varpaansa rannan kiviin. Ja miksei olisi? Hän eli mukavassa puussa kauniilla paikalla ja sai kirjoittaa päivät pitkät. Margariini oli kaunis pyöreä tyttö, sellainen ihana pullerovarpainen.”

* Missä piileksivät aikuisille kirjoitetut, helppolukuiset, mutta kauniit ja viisaat kirjat? On sitten suomen kieltä toisena kielenä opiskeleva tai äidinkielinen, jonka kirjaharrastus kangertelee lukivaikeuksien vuoksi, voi saada ystävän Tuija Takalan selkonovellikokoelmasta Niin metsä vastaa (Avain 2021). Lyhyet lauseet, selkeä rivitys ja konstailemattomat sanavalinnat helpottavat lukemista. Kaikki teoksen kirkkaat, tunnelmaiset lyhytkertomukset liittyvät metsään. Lähimetsään, muinaiseen suomalaismetsään Tapioineen ja Mielikkeineen, mielenmetsään, luontosuhteeseen. Takala on selkokielen tuntija ja on julkaissut aikaisemmin selkorunokirjoja. Onkohan selkonovellikokoelmia juuri kirjoitettu? Hieno avaus, metsätapaus!

”Mies oli eksynyt. Silti hän tiesi, että hän oli päässyt perille. Metsä tuntui oikealta paikalta. Mies tunsi, miten hyvä olo täytti hänet. Hän kuuli tuulen ja linnut. Hän näki valon ja värit. Hän hengitti metsän ilmaa. Se virtasi hänessä vapaana sisään ja ulos. Mies ajatteli, että metsä ei tarvinnut häntä. Se oli siinä, ja se jatkoi elämää. Elämä oli sellaista, tärkeää sellaisena. Ja mies sai olla osa sitä.”

* Runoilija Anja Erämaja hurmaa taas. Runokokoelma Olen nyt täällä metsässä (WSOY 2021) on hänen viidentensä, viihdyttävä ja yhä uudelleen luettava. Runojen kuuma rytmi, huumaava sanavyörytys ja kuoliaaksi naurattavat keksinnöt ovat Erämajan kaikissa kirjoissa läsnä. Metsähuolen myötä kirjaan tulee haikeitakin sävyjä, luonnontietoa ja sammalen tyynnyttävää vihreää. Parasta olisi, jos Anjaa voisi aina kuulla livenä, mutta toiseksi parasta on lukea näitä runoja, hytkähdellä, huudahdella, tulla yllätetyksi mustikalla. Äänikirjana tätä pääsee kuulemaan runoilijan itsensä lukemana.

” - -Haluaisin saada kahvisi läikkymään, ilmestyn keittiöön höyhenten peitossa:
tiedä, olen telkkä. Älä pelkää, mutta läikytä vähän, elämäsi siivekäs saapuu - -”

* Virolaisen klassikon, maailmanlyyrikon Jaan Kaplinskin (1941-2021) postuumisti julkaistu (Parkko 2021), Ilta tuo takaisin kaiken -runokokoelma tuo todellakin runoihmiselle kaiken. Kuusisataasivuinen huima vuori sisältää runoja kuudelta vuosikymmeneltä. Anja Salokannel on kääntänyt ensimmäiset runoista jo 1970-luvulla, ja hän on onnistunut luomaan suomeksi koko pitkän tuotannon Kaplinskin tyylille uskollisesti. Kirjassa on myös valikoima Pauli Tapion venäjästä suomentamaa Kaplinski-runoutta. Runot ovat viisaita, tarkkoja, lämpimiä, arkisia, silti mystisiä, olemukseltaan hyvin luonnollisia. Niiden maailma avautuu helposti, mutta ei päästä otteestaan. Oi onni, että tällaisia kirjoja saa lukea!

” - - Mutta mitä tästä kahteen leiriin rakennetusta maailmasta jää,
kun kaikki jakautuu loputtomasti, varisee hiukkasten tanssiksi, pintojen väreilyksi?
Jokaiseen hiukkaseen riittää pimeyttä ja valoa, myös loputtoman pieneen,
nollassa ovat vastakohdat, jotka murenevat yhä olemattomammiksi,
joksikin, jossa ei ole enää vastakohtia. Ihmeellinen asettuu kummallisen tilalle.
On hiukan helpompi olla olemassa.”

* Latvialainen klassikkokirjailija Vizma Belševica (1931–2005) on kirjoittanut omakohtaisiin elämäntapahtumiin perustuvan romaanin Bille ja sota (Paperiporo 2020). Toisen maailmansodan aikaisten miehitysten keskellä arkeaan elävä Bille-tyttö on herkkävaistoinen, tarkasti ympäristöään havainnoiva lapsi. Aika on vaikea, äiti jäätävä – mutta jostain ihmeestä Bille löytää valontuiketta ja ilojakin. Kirjassa on iäksi mieleen painuvia kohtauksia sotavankien auttamisesta ja pommitusten jalkoihin jäämisestä – niitä lukiessa on huojentunut tiedosta, että teokselle on olemassa jatko-osa. Tästäkin paikasta Bille siis selviää! Koko kolmiosaisen teossarjan on kustantanut ja suomentanut varmalla tyylillä, tarkalla silmällä Mirja Hovila.


” Sotilaat rojahtavat ojiin. Bille juoksee rohkeasti, sillä lentokone lentää aivan alhaalla, ei voi olla näkemättä, että tyhjällä tiellä juoksee tyttö pojannappula sylissään. Eivät ne ammu meitä, eihän me olla saksalaisia. Ampuvat. Tienlaidan hiekkaan, aivan juoksevan Billen viereen ilmestyy pieniä pyörteitä. Bille tajuaa, mitä se merkitsee, mutta ei millään voi uskoa ja melkein haluaisi pudistella pölyt mekonhelmasta ja sanoa lentokoneelle: ”Ei mutta tiedättekö...” Se on ohikiitävä ajatus.”

***

Kodiksamia-kirjallisuuspalkinnon nimi juontuu syntysijoiltaan Kodiksamin kylästä. Kodiksami on eloisa kulmakunta Rauman Lapissa, vieläpä Vuoden satakuntalainen kylä 2018.

Ensimmäisen Kodiksamian vuonna 2011 sai Tapio Koivukari romaanistaan Ariasman – Kertomus valaanpyytäjistä. 30 000 ryynin palkinto ojennettiin 2012 Eeva Kilvelle teoksesta Kuolinsiivous. 2013 Kodiksamian vastaanotti runoilija Lealiisa Kivikari teoksestaan Talo Kalliosaarella. 2014 palkittiin Juha Hurmeen Nyljetyt ajatukset, 2015 romaanikirjailija Unto Seppänen Kyynäräisen Sohvi ja kylänrieha, palkinnon otti vastaan hänen poikansa Esa Seppänen. 2016 voittaja oli Olli Heikkosen runoteos Regional-express, 2017 Katja Kallion romaani Yön kantaja, vuonna 2018 palkittiin Janne Saarikiven esseemäinen puheenvuoro Suomen kieli ja mieli, vuonna 2019 Johanna Venhon romaani Ensimmäinen nainen ja 2020 Meiju Niskalan kuva-sana-teos Kun syvään hengittäminen ei riitä.

Jokainen lukija voi antaa itsekin oman Kodiksamia-palkintonsa. Älä tyydy muiden palkintojulistuksiin. Valitse itse kuusi kirjasuosikkiasi ja jaa ne muiden kanssa - pidät samalla kirjallisuutta otsikoissa.

Kiitos hianoist kirjoist tekijöil!

Laaksose Heli

Tietoja

Kirjoittanut Heli Laaksonen

Luotu: 05.04.2021

Porilainen superlukija Iida Strander Kodiksamia Junioriksi                                       Julkaisuvapaa 5.4.2021

Porilainen superlukija Iida Strander on voittanut historian ensimmäisen Kodiksamia Junior -palkinnon. Kirjallisuuspalkinto Kodiksamian juhlavuonna 2020 julistettiin ensi kertaa hakuun Kodiksamia Junior -palkinto, joka ojennettaisiin erinomaiselle, 6-12-vuotiaalle satakuntalaiselle lukemisen harrastajalle, jonka opettaja saisi kisaan ilmoittaa. Palkinnon perustaja Heli Laaksonen lahjoittaa voittajalle 100 euron stipendin ja voittajan luokan jokaiselle oppilaalle Laaksosen kirjoittaman, Elina Warstan kuvittaman Aapine-aakkosrunokirjan. Lisäksi kisassa jaetaan kunniamainintoja. Raadissa oli mukana Laaksosen lisäksi Väinö Riikkilä -seuran hallitus.


Kodiksamia Juniori tavoitteena on muistuttaa lukemisharrastuksen hohdokkuudesta, lukutaidon tärkeydestä - ja nostaa valokeilaan lukevia lapsia. Millainen olisi tulevaisuus ilman lukevia mukulia: ihmiskunnan tieteen ja taiteen saavutukset nojaavat lukutaidosta syntyvään kollektiiviseen tietoon ja  laajaan ymmärrykseen syistä ja seurauksista. Lukutaidon varassa on historian virheistä viisastuminen, yhteiskuntien vakaus, luonnonsuojelun menestys, taitavien ja lempeiden robottienkin keksiminen. Lukuviikolla sitä on erityisen hyvä miettiä.


Superlukijaa etsineen Kodiksamia-raadin vakuutti valinnastaan se, että Uusikoiviston koulun toisluokkalaisen Iida Stranderin monipuolinen ja tiedonhaluinen asenne lukemiseen heijastuu myös intoon kirjoittaa itse. Kirjailijat ovat aina syntyneet lukemalla - näin myös tulevaisuudessa. Iidan opettaja, Teija Koivuluoma, kertoi ehdokkaan lukuharrastuksesta mm. seuraavaa: ”Iida on luokan ahkerin lukija. Lukuharrastus näkyy myös siinä, että Iida kirjoittaa sujuvasti tarinoita. Tällä hetkellä kirjoitamme luokassa omia jatkokertomuksia tai kirjoja niin kuin oppilaat sanovat. Oppilaat ovat valinneet omat päähenkilöt ja viikoittain kirjoitamme lisää. Iidan kirjassa seikkailevat Äiti- ja isäpupu ja kaksi pupulasta. Oppilaat vievät kirjansa näytille kotiin ja niitä voi sitten lukea isälle, äidille, mummuille, papoille, pikkusiskoille, pikkuveljille ja vaikka kissalle. Olen opettajana itsekin tohkeissani siitä, että luku- ja kirjoitusinnostus kulkevat luokassani rinnakkain.”

Iida oli liittänyt ehdotukseen myös oman kirjeensä, joka kuului lyhennettynä näin: ”Olen kohta 9-vuotias Iida ja tykkään paljon lukemisesta. Tykkään osallistua koulun lukuhaasteisiin, olivatpa ne sitten vapaaehtoisia tai pakollisia. Mutta tietysti luen muulloinkin. Olen lukenut melkein kaikki luokan kirjat joten välillä tulee mieleen, että mitä oikein voisi lukea. Onneksi on kirjasto. Minä ja minun kaveri sovittiin viime kesänä omasta lukuhaasteesta. Minä hain kirjastosta kirjan kaverille ja kaverini haki minulle. Se oli kivaa. Minua kiinnostaa romaanien ja lastenkirjojen lisäksi myös mitä maailmalla ja Suomessa tapahtuu. Näistä saan tietoa lukemalla HS Lasten uutiset -lehteä. Tykkään joskus myös lukea tietokirjoja eläimistä. Lempipaikkani lukea on sänky, koska siinä on pehmeä lukea. Välillä minulle tulee olo, että en jaksa lukea tänään, jos olen eilen lukenut hirmu paljon.”

Kodiksamia juniorin voittaja poimittiin todella korkeatasoisten ehdokkaiden joukosta yhteistyössä raumalaisen Väinö Riikkilä -seuran kanssa. Satakuntalaisia opettajia yllytettiin ilmiantamaan innokkaita lukuharrastajia ja mukaan ilmoitettiinkin lapsia kymmenestä eri koulusta. Kisassa jaettiin lisäksi kunniamaininnat seuraaville oppilaille:  

Euran Hinnerjoen koulu: Kaisa Heikkilä
Euran Kauttuan koulu: Victoria Heinonen, 
Euran Kirkonkylän koulu: Benjamin Mäntysaari
Eurajoen Sydänmaan koulu: Iiris Sundholm, Anni-Lotta Uotila
Harjavallan Pirkkalan koulu: Niklas Ketonen
Porin Uudenkoiviston koulu: Fruzsina Hajdu, Erika Puistovaara, Emma-Liisa Latva, Justus Riikonen, Milla Leinonen
Rauman Lapin koulu: Ester Halminen, Ester Lähdemäki, Mila Saarinen, Miisa Mäkilä, Aarne Tuominen, Leevi Tapala
Rauman freinetkoulu: Topias Koski, Lilja Tuomenkoski
Rauman Pohjoiskehän koulu: Emil Kokkala
Säkylän Köyliön Lallin koulu: Aada Kaukinen



Opettajien lähettämät kuvailut lasten lukuharrastuksesta ja heidän perustelunsa voittajiksi olivat kohottavaa luettavaa, jopa runollisia. Lämmöllä kirjoitetut kuvaukset paljastavat myös sen suuren ja kekseliään työn, jota koulun arjessa tehdään lukutaidon eteen. Ehdokkaita ilmoittaneille kouluille lähetetään yllätyslukupaketti.


”Topias on äidin kertoman mukaan oppinut lukemaan jo varhain. Lukutaito paljastui yllättäen 3-vuotiaan pojan kysyessä ulkoilun yhteydessä: "Äiti, lukiko tuon ohi ajaneen auton kyljessä Vainio?". Nyt 7-vuotiaana Topias on selvästi eräänlainen lukulähetti ja kirjallisuuskuriiri. Luokassani aloitettiin vuosi 2021 päivittäisellä ääneenlukuhaasteella. Jokaisesta luetusta 10 minuutista sai värittää pokaalin. Topias innostui haasteesta niin, että pokaalien kuvia piti antaa hänelle tämän tästä lisää. Jos en ehtinyt antamaan, piirsi hän puuttuvat pokaalit itse. Mahtavinta tässä kaikessa on se, että Topias luki kotona ääneen alle 2-vuotiaalle pikkusiskolleen! Tämä ajatus liikuttaa minua joka kerta ja saa sydämeni sykähtämään: Topias on palavasydäminen lukija, joka innostaa muitakin kirjojen pariin.” Susanna-ope, Rauma.
 

”
Luokkani oppilas Ester on todella innokas lukija, joka välillä välitunnillakin on nenä kiinni kirjassa.  Hänestä näkee, kun tarina kiskaisee hänet mukaansa. Monesti häntä saa huhuilla tunnin lopuksi, että välitunti alkoi jo. Ester lukee paljon ja monipuolista kirjallisuutta. Hienoa on myös se, että hän mielellään keskustelee lukemastaan. Hän omalta osaltaan osaa vinkata muille lukemista. Opettajana hänen lukeneisuutensa, innostuksensa kirjallisuuteen näkyy myös tunneilla. Hän osaa käyttää kieltä erittäin nokkelasti ja laajasti.  Opettajana on ilo katsoa oppilasta, joka on löytänyt kirjat ja niissä avautuvat seikkailut.” Niina-ope, Rauma

”Miisa halusi yllättää open siten, että kaikki ovat paikoillaan ja lukevat kirjaa, kun ope tulee luokkaan. He ovat siis hoksanneet, että jostain syystä se ope tykkää, että välillä luetaan hiljaa ja keskittyneesti omaa kirjaa. Vähän aikaa me jo jaksammekin lukea hiljaa omaa kirjaa. Meillä on vähän sellainen "lukukahvila-meininki", että opetellaan tosiaan keskittyvää lukemista. Ja kun lukuvauhti vähän vielä kasvaa, voidaan lukea kaverin kanssa yhdessä ääneen." Piia-ope, Rauma

”Oppilaani Niklas on todella innokas lukija ja esimerkillään innostaa myös muita lukemaan. Hänellä on koulussa aina kirja pöydällä, jota lukee tunnin alussa ja aina, kun saa tehtävät tehtyä. Välillä hän tosin lukee myös keskelläkin tuntia, kun open silmä välttää, jos tarina on temmannut voimakkaasti mukaansa. Silloin hän ei näe eikä kuule yhtään mitään muuta. :) Hänellä varmaan menee noin kirja päivässä ja lukemisen kirjo on laaja. Kirjojen myötä hän myös tietää monista asioista todella paljon. Kirjoja löytyy aina luokkamme takaosasta.” Päivi-ope, Harjavalta

Palkitsemistilaisuus on Raumalla Väinö Riikkilä -seuran lukemisen timanttijuhlissa toukokuussa 2021, mikäli ne voidaan järjestää. Kodiksamia Junior -kisa on kertaluontoinen, mutta mikäli se onnistuu ja innostaa, voidaan palkitsemista jatkaa tulevinakin vuosina, vieläpä valtakunnallisesti.


Lukuiloi kaikil
tämmösen pitkän viästin myät!

Kodiksamia-kirjallisuuspalkinnon perustaja
Heli Laaksonen