Kaikenkaltassi kirjotuksi

Laaksose Helin kynäst

reisujutuist päiväkirjoihi.

Käys tääl lukemas,

jollei muuto aik kulu.

Heii vaa ja tervetulo! Täsä sitä nyy olla: runoilija Heli Laaksosen & Sanatoimisto Hulimaan sivuilla. Tutustu taustoihin, katsasta keikkameiningit ja ui uusiin kuulumisiin. Upotuoreita ja aikaisempia teoksia voit tilata ja tiedustella simppelisti täältä: tilaukset(a)hulimaa.fi. Pirä ittes ilosena!

YKKÖNE! YKKÖNE! YKKÖNE!

Mul o siit nii hyvä miäl, et laitan sen tähän kolm kertta peräjälkke! Eläköön! Eläköön! Eläköön!

Runokirja. Ykköne. Kirjotin sitä 5 vuat, alotin heti ko Aapine ol valmis.


Runois 1 yhristävä teema o se, et ne o inspiroitunu numeroitte mailmast. Ei sen tähre, et olissin matemaattissi neroi - ei varjele, lyhkäne matikkaki mul ol 7, iha armost, ja kertotaulun oppisin 6:e ast, sen jälkke järki pysähtys. Mut sen tähre, et numerot näyttäyty mul tyyppein, hahmoin, tarinoin, historiallisin vinkkein - ne o meijän kiäle vanhimppa ainest, esi-isät lähettä meil tervessi vuastuhansien takka, ain ko me sanota 1-2-3!


Anne Vasko on kuvittajana, kustantajaks ilmottautus WSOY.


Ykköses ei ol sivunumeroi - ne saa kraapusta itte. Semmoset 50 sivu siin kumminki o ja kolmisenkymment runo. Kirjan lopus, sivun 46 tianoil, o numeroessee: mist lukusanat o meil tullu, kummotti ja kui numeroi on käytetty retoriikas ja sananparsis ja satuhetkis. Essee o suameks!


Ajattelin Ykköst tehres yhtaikka monemoissi lukijoi, aikussi ja mukuli ja mukulmaist miält aikuiste sisäl. Ja erikses viäl rakastunei. Sen verra hemppiöi runoi tul muutamaine, riahakkaitte joukko. Rytmin ja mitan kans olin tarkkana. Ja tiätty lounaissuamalaist murret ajattelin. Mil se säily, jollei omat pirä sen puali, käyttämäl, kannustamal, rakastamal?


Ykköses o rakastune hirve 4 polve. 8:n teko-ohje. Ja sitäki ihmetellä, et mitäs o ihmisel 3? Yks syrän, yks napa, yks pää. Kaks korva, kaks silmä, kaks kätt. Mut mitä o ihmisel 3? Ykköne tiätä.

 

Ykköne-keikoi o pitki ja poiki, Taiteitte öis viuhun ja 9 muus paikas, käy syynämäs tualt: www.hulimaa.fi/keikat
Ja omat Ykköne-sivut on kans hyvä olla. Ajattelin koota sin pikkuhilja jos jonkimoissi lukusanaihanuuksi, knopei ja tehtävi Ykkösse: www.hulimaa.fi/ykkone

 
 

Tämä suvi o siis Ykköse suvi.

Lukeka kirjoi! Niist tule onnelliseks, se o satavarma!

Tuhatkertast hyvä miält teil kaikil! 

 

Heli

 


Kuva: Miikka Lappalainen


www.hulimaa.fi/keikat


 

 

Joskus havahtu sihe, et ei ol lukenu kirja pitkä aikka. O voinu mennä yhtäkki kuukaus lukemat - vaik olen ollu toivoton lukutoukka piänest saak! Kirjanlukuvajeen huamaan siit, et tulen levottomaks, jotenki irralliseks ja hajanaiseks, niinko elämä olis 8 yhtaikkast palapeli, piparkakkutalo ja veneveistämön höylänlastusäkki, yhres ja samas lootas - haje siit sit oikkia ja tee yhteveto, mist on kysymys!


Kirjas o alku, loppu ja keskikohta. Tiatoverkois tämmöst ylellisyyt ei ol... Kirja o ain jollan taval kokonaisuus, vaik se jättäiski asiat sanomat ja loppuratkasun auk. Ko oikke uppouttu lukemisse, pääse vaeltama kauas näist omist ainasist samoist maisemist. Ja turvallisest, ilma rajatarkastuksi ja kerosiininkuluttamissi tulema takas. Voi ihanuus.


Kuis täst asiast vois muistutta muitaki, kenelt on päässy unhottuma? WSOY-kustantajan kans me keksitti lukulahjakortti. Sen lisäks, et toisel ihmisel voi osta kirjan - taik vaik ittelleski - vois myäski lahjotta toisel - ja ittelles - lukuaikka! Kaksistas vaan taik piänes porukas vaik, sää, mää ja kirjan mailm! Ihmisääni hyrisemäs siin korvan lähel, tarina kulkemas, oma miälkuvitus liitelemäs... Tämmöne lukulahjakortti muistuttais semmosest arvokkaast ajast.

 


Lukulahjakortin voi vaik printata taik askarrella iha itte. Mun uusimman käännöskirjan, humoristi Andrus Kivirähkin Kun Musti muni mummon -tarinateokse lukulahjakorti o suunnitellu Christer Nuutinen, kirjan loistokuvittaja. Sen kortin saa mukka ainaki sillon ko mää olen itte kirjojeni kans lähettyvil. Noilt sivuilt tualt voi seurailla, misä millonki painelen: http://www.hulimaa.fi/keikat

Et meijä #LuenSinulle-hanke oikke menis ettippäi, mää pyysin, et yks ihana Ilmar eli näyttelijä Saarelaise Immu lukis mul kirja. Hän otti kirjan nimitarinan esil, ni nii Musti munis mummon. Siit tehti video, kato vaik:
https://www.facebook.com/WSOYBonnier/videos/900879056782017/?hc_ref=ARSxGFoPSwwsitbJposfPAPWUsN6a5x1D2ChW7haX7FwhN3JtkElr11rEAlzw6PeFzo

Ittekki voi osallistu tähä meijä äänelukuyllyttämisse. Ota vaik valokuva lukuhetkest taik tee pikku video ja lait päivitykse mukan se risumerkki ette, siis #LuenSinulle. Simmotti tämä hyvä asia menis ettippäi ja kirjan hurma muistuis taas miäle.

 

Hyvist kirjablogeist muute: jollen ol jo suasitellu, ni nyy suasittelen. Oli aika -blogi o huimaavan kauniskiäline ja esteettine sivusto, mihe mun ilokseni Musti-kirjaki nyy pääs: http://oliaika.blogspot.fi/2018/04/huumorilla-kuorrutettu-lahjavinkki-kun.html


Itte luen sul ääne alkusuven muutamil keikoil - tul moikkama - mut elokuus kiihty taas... Valistuneemma jo tiätävä, et Aapine o saamas sisarteokse. Siit on tulos Ykköne!

 

Enne sitä kumminki: hyväntuulissi lukuhetki ja runssai Mustinmunimissi!

 

Heli

 

 

Hyvästi! Heli purkamas maalausnäyttelyäs Emil Cedercreutzin museost. Kuva: Tea Nurmi / Gramofoni


Kuvatairemaailman ovest o nyy kurkattu sisäl ja kiinnostavalt näytti. Kiitos kaikil, ketkä mun kanssani sen reisun teki Harjavallas: järjestämäl tiloi, kattelemal maalauksi, hankkimal teoksi! Mitä seuravaks, mihe on kuarmallinen taloi nyy sit matkal? Tiätäiski! Eletään toivos!


Olen mää kumminki kirjailija ytimi myäte ja o riamukast palata kirjojen kans huhkima. Nimittäis huhtikuun loppupual on tulos jotta vitsikäst, hullumaist, miälkuvitust muljavaist: UUS KIVIRÄHK o ilmestymäs!

Ne ketkä rakastus Andrus Kivirähkin erellisse kirja, Koiranne alkaa kohta kukkia, luultavast yäpyvä kirjakaupa oven takan, ko hyllyil saapu tämä uutuus Kun Musti muni mummon. Sain sen virost suamentta (kirjakiälel!)  ja olen iloinnu joka hetkest.

Christer Nuutisen tekemä kansikuva o juur semmone ko sisältöki:
hulluilo ja kummahuumori jyllä. Mukulil kirja o suunnattu, mut aikuset o yhtlail kiäriny naurust lattial.


Sinimustvalkone on vuas 2018 muutenki ko kirjamaailmas. Hauska, ettei tarvinnukka 100-vuatisjuhlimist lopetta: Suame merkkivuat seura Viron 100-vuatisjuhlat - 24.2.1918 he laske itsenäisyytes alkaneeks. Miälelläni mää mun Virolleni, naapurvaltiol, lempikiälel, Maarjamaal, Eesti vabariigil onnittelui lähetänki. Palju õnne, Eesti!

 

Heli, Järvi Kokla (Lipasti) ja Anja Salokannel juhlimas
Viron satavuatisuut
Suurlähetystös Hesas 27.2.2018.
Kuva: Juhani Salokannel


Tosa yläkuvas on kaks suasikki-ihmist. Mun kootut runot eli kokoelma Ole ise ilmestys Järvi Koklan kääntämänä Hiidenmaan murttel. Järvi sai sen onnistuma nii hyvi, et teoksest o jo toinenki painos loppumaisillas ja kirja valittiin Viros Vuoden kieliteko - Aasta keeletegu -listoil. Salokanteleen Anja taas ol mun pitkäaikkane kustannustoimittaja, eläkkel jo. Onneks ystävyys säily. Ja kirjahankket. Täl joukkueel on kova pusku nyy, et saatais yks miälettömä hiano teos suamennetuks - ko vaa julkasijat uskois, et ilma sitä suamalaiset ei voi elä täyspainost elämä. 


Toivos siis eletä! Siinäkin toivos, et kirja pitäís pintas, lukijat olis runssai ja riamullissi.  Esiintymissiäki on kevä aikan mul muutamei tulos: seuraile tualt Ajopäiväkirjast ja keikkasivuilt niit, mut älä jää kotti selama konei - tul föli!

Loppusuvest on tulos jotta uut jännä kans... Voitte usko, et mää kuuluttelen!

 

Vaihtaka hyvis ajois kuulolaittesse siis patterit!

 

Heli

 

 

 

Kuva: P .Linnunpää

 

Ei ol tämmöstäkä ennen käyny: munt o vissi headhuntattu! Yhten ihan tavallisen keskviikkon viime vuan mun sähköpostissani ol kutsu Harjavalla museotoiminnajohtaja Flinkmanilt, et tulissink mää heil pitämä näyttely. Mää! Heijä jumalattoma hianos museos! Joku näyttely! Mun piti kirjailija olla. Mut kuulemma hän ol mun puuhian seuraillu tääl netin pualel ja arvellu, et mun millomimmosetki asetelmat ja maalailut vois olla kiinnostavi näyttä ihmisillekki.

Tosi se onki, et munt visuaalisuus ja estetiikka ja maailman kauneus on kaua innostanu, ja seeki, et olen piirtäny-maalannu ain. Länssuamalaisen kursailun jälkke suastusin, ja siäl see ny o:

Rakas, kutsusin meil 100 viarast.
Runoilija Heli Laaksosen
maalauksia puulle ja parkkikiekolle
24.10.2017-28.2.2018
Emil Cedercreutzin museo, Harjavalta


Minkälaisest aluevaltauksest KIÄLLÄN puhumast, tämä on tämmöne avaus, kurkkaus vaa uurest ovest sisäl, mitä siäl vois olla, mitä siält vois tulla.

Olen maalannu yätpäivä uussi töit ilon ja innon vallas. Näyttelytila o suur ja pensseli on piän.

http://www.harjavalta.fi/palvelut/museo/ ja https://www.facebook.com/emilcedercreutzinmuseo


Tul itte kattoma, mitä siit pitäis ajatella, et runonkirjottaja maala.

Aikka o helmikuu loppu saak 2018 ja koko valtava museo o viarailu arvone. 



Heli



(PS. Kirjahankkei en ol hyljämäs. Orottakas vaa vuat 2018 ja sitä kirjainten tulva. Laittaka haavi al  jo valmiks!)


 


 
Suomi 100 -tuatteitte joukko o liittyny naapurin puskist kerätty farelmahillo. Kuva ja innovaatio: HL

 

Munst tämä juhlavuas o ollu hyvä.


Tuntu, et ihmise ova virkusemppi ja ilosemppi ko enne - voisik olla sil taval, et kaik tuhannet kulttuuririannot, mitä on tänä vuan ekstrapoonuksena järjestetty, on tuanu valo ja keviä miält? Jatketa samal polul.


Lapin löylypäivil 2017
Heli ja Rauman kulttuurin valonliaskat Ala-Äijälän Pia ja Kuparin Risto

(Kuva: Miikka Lappalainen)

 

Kesäteattersuvi o mul nyy takan (kiitos kaikil kävijöil!) ja eres kaikelaissi uussi ja orottamattomi ja vanhoi ja orotetui tekemissi. On siveltime ja kynän heiluttamist tiaros. Korva tarkkan, mun oma väkeni!

 

Heli