Kaikenkaltassi kirjotuksi

Laaksose Helin kynäst

reisujutuist päiväkirjoihi.

Käys tääl lukemas,

jollei muuto aik kulu.

Heii vaa ja tervetulo! Täsä sitä nyy olla: runoilija Heli Laaksosen & Sanatoimisto Hulimaan sivuilla. Tutustu taustoihin, katsasta keikkameiningit ja ui uusiin kuulumisiin. Teoksia saa kirjakaupoista vähintäänkin tilaamalla. Päivänpolttavia kysymyksiä voi esittää sähköpostitse: tuottaja(a)hulimaa.fi. Pirä ittes ilosena!

Tämmöselt se tuntu: hetki ennen keikal joutumist
(kuva lavastettu... Tähdet Tähdet -ohjelmas yleisöviaraana vaa.)
Kuva: Tiku / Ohjelmatoimisto Gramofoni

 

Vaik mun kevääni päälmäine pääasi on syksyn runokirja ja runokiartue kirja kainalos (kato: www.hulimaa.fi/keikat), ni kaike aja ja inno olen kuluttanu muuhu. Muitten tekstie mentoroimisse ja omie maalauksieni sutikoimisse. Lauri Tähkän Äärillä-kirjan ja Mäkimattilan Kyästin Valoina toisillemme -runokokoelman koostamises olen saanu olla fölis olkapää yli kurkkimas ja suuntaviivojaki sormel sojottamas.


Mentorin eli päältkattojan eli oikkiastas kustannustoimittajan tyä on kauhia sopiva mun ruumiin- ja miälerakenttel. Saa olla taiteellis-ajatukselliste asioitten kans tekemisis - mut oma sialu ei tartte sihen pesufatti laitta likkoma. Saa olla taustatekijänä valamas usko tekemisse ja seistä lintutornis seuramas, ko teos nouse siivilles.

Maalauksi o syntyny kans, ja niit on tänä vuan esil ens Tuusulan Erkkolas, sit Laitilan Maamme-gallerias ja koko suven Naivistit Iittalassa -näyttelys. 

 

Maalamine ja toisten tekstien peränkattomine ava ain ittessäki uussi luukui. On syntyny omiakin runoi. Onneks!
Kosk kirja ja runokiartue o lähempän ko aikoihi!

 

Men tualt Ajopäiväkirjast kuvi kattoma ja reippast lukema lisätäsmennyksi: www.hulimaa.fi/ajopaivakirja

 

Heli

Kuva: Tiku / Ohjelmatoimisto Gramofoni


 

 

Jos mää oikke avaruusasioi muistan, ni aurinkovuas meil on käsil joka vuas, se on kiartoaik kevätpäiväntasauste välil. Sian vuas on kiinalaiste miälest kans, ja he tykkävä, et sika tua onne. Kummose onne sika taik aurink mahta mul antta…?

(Sika on kuulemma rehelline, uskolline ja uuttera - mut helpost huijattava. Nyy tarkkan, Heli!)


2019 tasapainotella maalamise, runonkirjottamise ja lavoil kiärtämise välil. Olen toiveikkaan ko hirvikoira, jännityksissäni ko jänes: pysyk mun lukijakunt-kuulijakunt-kattojakunt mun fölissäni? Mun ei aut ko mennä päi vaa, tule sit ansalanka taik porkkanamaa.


Heti ensmäsenä pääsen koittama käpälieni kantavuut maalausten paris: Tuusulan taiteilijakoti Erkkola, siis runoilija J.H. Erkko, on kutsunu munt pitämä heil tairenäyttely. Olen maalannu ko hullu - niimpal vaan ko tämä niukka talvivalo o antanu myäte. Nyy teokset o valmein teit varte, ja 6.2.-19.5.2019 niit saa mennä aukioloaikoin kattoma. Osa maalauksist o myynnis, senkus kysy vaa. www.erkkola.fi kerto ain ajankohtassi kuulumissi. Vaik Tuusula on kaukan koto-Kodiksamist, olen jo sopinu muutamist taiteilijatapaamisist - iha elävänä eli suameks livenä olen siäl tavattavis joinakin päivin.

 


Näyttelyn nimi o Ilma luppa - siis ilman lupaa. Siäl o akryyllimaalauksi millo mimmosillekki pinnoil, installaatioi ja ready made -tairet (ton viimese mää oppisin meijä intendentilt, se kuulosta hianolt, mut tarkotta esimerkiks ojankaivuulappioitte maalaamist madonnan muatoseks...)


Muutamei muitaki näyttelykyselyi on tullu, mut paljasteta niit sit pikku hiljaksis. Tual loppusuvest päästä sit runohommi ja lavakeikkatoimi - pitkästpitkäst aikka isoil kirjaimil ja isoil ihmisil. 2018 ol mul lastenkirjoje vuas, niit julkasti kaikkiastas kolm. 2019 o meijä aikuste ihmiste aik - orottaka vaa!


Runokuulumissi kevän myät tarkemmi. Olkka kirkkaal talvivalomiälel kaik!

 

Heli

 

 

 

 

YKKÖNE! YKKÖNE! YKKÖNE!

Mul o siit nii hyvä miäl, et laitan sen tähän kolm kertta peräjälkke! Eläköön! Eläköön! Eläköön!

Runokirja. Ykköne. Kirjotin sitä 5 vuat, alotin heti ko Aapine ol valmis.


Runois 1 yhristävä teema o se, et ne o inspiroitunu numeroitte mailmast. Ei sen tähre, et olissin matemaattissi neroi - ei varjele, lyhkäne matikkaki mul ol 7, iha armost, ja kertotaulun oppisin 6:e ast, sen jälkke järki pysähtys. Mut sen tähre, et numerot näyttäyty mul tyyppein, hahmoin, tarinoin, historiallisin vinkkein - ne o meijän kiäle vanhimppa ainest, esi-isät lähettä meil tervessi vuastuhansien takka, ain ko me sanota 1-2-3!


Anne Vasko on kuvittajana, kustantajaks ilmottautus WSOY.


Ykköses ei ol sivunumeroi - ne saa kraapusta itte. Semmoset 50 sivu siin kumminki o ja kolmisenkymment runo. Kirjan lopus, sivun 46 tianoil, o numeroessee: mist lukusanat o meil tullu, kummotti ja kui numeroi on käytetty retoriikas ja sananparsis ja satuhetkis. Essee o suameks!


Ajattelin Ykköst tehres yhtaikka monemoissi lukijoi, aikussi ja mukuli ja mukulmaist miält aikuiste sisäl. Ja erikses viäl rakastunei. Sen verra hemppiöi runoi tul muutamaine, riahakkaitte joukko. Rytmin ja mitan kans olin tarkkana. Ja tiätty lounaissuamalaist murret ajattelin. Mil se säily, jollei omat pirä sen puali, käyttämäl, kannustamal, rakastamal?


Ykköses o rakastune hirve 4 polve. 8:n teko-ohje. Ja sitäki ihmetellä, et mitäs o ihmisel 3? Yks syrän, yks napa, yks pää. Kaks korva, kaks silmä, kaks kätt. Mut mitä o ihmisel 3? Ykköne tiätä.

 

Ykköne-keikoi o pitki ja poiki, Taiteitte öis viuhun ja 9 muus paikas, käy syynämäs tualt: www.hulimaa.fi/keikat
Ja omat Ykköne-sivut on kans hyvä olla. Ajattelin koota sin pikkuhilja jos jonkimoissi lukusanaihanuuksi, knopei ja tehtävi Ykkösse: www.hulimaa.fi/ykkone

 
 

Tämä suvi o siis Ykköse suvi.

Lukeka kirjoi! Niist tule onnelliseks, se o satavarma!

Tuhatkertast hyvä miält teil kaikil! 

 

Heli

 


Kuva: Miikka Lappalainen


www.hulimaa.fi/keikat


 

 

Joskus havahtu sihe, et ei ol lukenu kirja pitkä aikka. O voinu mennä yhtäkki kuukaus lukemat - vaik olen ollu toivoton lukutoukka piänest saak! Kirjanlukuvajeen huamaan siit, et tulen levottomaks, jotenki irralliseks ja hajanaiseks, niinko elämä olis 8 yhtaikkast palapeli, piparkakkutalo ja veneveistämön höylänlastusäkki, yhres ja samas lootas - haje siit sit oikkia ja tee yhteveto, mist on kysymys!


Kirjas o alku, loppu ja keskikohta. Tiatoverkois tämmöst ylellisyyt ei ol... Kirja o ain jollan taval kokonaisuus, vaik se jättäiski asiat sanomat ja loppuratkasun auk. Ko oikke uppouttu lukemisse, pääse vaeltama kauas näist omist ainasist samoist maisemist. Ja turvallisest, ilma rajatarkastuksi ja kerosiininkuluttamissi tulema takas. Voi ihanuus.


Kuis täst asiast vois muistutta muitaki, kenelt on päässy unhottuma? WSOY-kustantajan kans me keksitti lukulahjakortti. Sen lisäks, et toisel ihmisel voi osta kirjan - taik vaik ittelleski - vois myäski lahjotta toisel - ja ittelles - lukuaikka! Kaksistas vaan taik piänes porukas vaik, sää, mää ja kirjan mailm! Ihmisääni hyrisemäs siin korvan lähel, tarina kulkemas, oma miälkuvitus liitelemäs... Tämmöne lukulahjakortti muistuttais semmosest arvokkaast ajast.

 


Lukulahjakortin voi vaik printata taik askarrella iha itte. Mun uusimman käännöskirjan, humoristi Andrus Kivirähkin Kun Musti muni mummon -tarinateokse lukulahjakorti o suunnitellu Christer Nuutinen, kirjan loistokuvittaja. Sen kortin saa mukka ainaki sillon ko mää olen itte kirjojeni kans lähettyvil. Noilt sivuilt tualt voi seurailla, misä millonki painelen: http://www.hulimaa.fi/keikat

Et meijä #LuenSinulle-hanke oikke menis ettippäi, mää pyysin, et yks ihana Ilmar eli näyttelijä Saarelaise Immu lukis mul kirja. Hän otti kirjan nimitarinan esil, ni nii Musti munis mummon. Siit tehti video, kato vaik:
https://www.facebook.com/WSOYBonnier/videos/900879056782017/?hc_ref=ARSxGFoPSwwsitbJposfPAPWUsN6a5x1D2ChW7haX7FwhN3JtkElr11rEAlzw6PeFzo

Ittekki voi osallistu tähä meijä äänelukuyllyttämisse. Ota vaik valokuva lukuhetkest taik tee pikku video ja lait päivitykse mukan se risumerkki ette, siis #LuenSinulle. Simmotti tämä hyvä asia menis ettippäi ja kirjan hurma muistuis taas miäle.

 

Hyvist kirjablogeist muute: jollen ol jo suasitellu, ni nyy suasittelen. Oli aika -blogi o huimaavan kauniskiäline ja esteettine sivusto, mihe mun ilokseni Musti-kirjaki nyy pääs: http://oliaika.blogspot.fi/2018/04/huumorilla-kuorrutettu-lahjavinkki-kun.html


Itte luen sul ääne alkusuven muutamil keikoil - tul moikkama - mut elokuus kiihty taas... Valistuneemma jo tiätävä, et Aapine o saamas sisarteokse. Siit on tulos Ykköne!

 

Enne sitä kumminki: hyväntuulissi lukuhetki ja runssai Mustinmunimissi!

 

Heli

 

 

Hyvästi! Heli purkamas maalausnäyttelyäs Emil Cedercreutzin museost. Kuva: Tea Nurmi / Gramofoni


Kuvatairemaailman ovest o nyy kurkattu sisäl ja kiinnostavalt näytti. Kiitos kaikil, ketkä mun kanssani sen reisun teki Harjavallas: järjestämäl tiloi, kattelemal maalauksi, hankkimal teoksi! Mitä seuravaks, mihe on kuarmallinen taloi nyy sit matkal? Tiätäiski! Eletään toivos!


Olen mää kumminki kirjailija ytimi myäte ja o riamukast palata kirjojen kans huhkima. Nimittäis huhtikuun loppupual on tulos jotta vitsikäst, hullumaist, miälkuvitust muljavaist: UUS KIVIRÄHK o ilmestymäs!

Ne ketkä rakastus Andrus Kivirähkin erellisse kirja, Koiranne alkaa kohta kukkia, luultavast yäpyvä kirjakaupa oven takan, ko hyllyil saapu tämä uutuus Kun Musti muni mummon. Sain sen virost suamentta (kirjakiälel!)  ja olen iloinnu joka hetkest.

Christer Nuutisen tekemä kansikuva o juur semmone ko sisältöki:
hulluilo ja kummahuumori jyllä. Mukulil kirja o suunnattu, mut aikuset o yhtlail kiäriny naurust lattial.


Sinimustvalkone on vuas 2018 muutenki ko kirjamaailmas. Hauska, ettei tarvinnukka 100-vuatisjuhlimist lopetta: Suame merkkivuat seura Viron 100-vuatisjuhlat - 24.2.1918 he laske itsenäisyytes alkaneeks. Miälelläni mää mun Virolleni, naapurvaltiol, lempikiälel, Maarjamaal, Eesti vabariigil onnittelui lähetänki. Palju õnne, Eesti!

 

Heli, Järvi Kokla (Lipasti) ja Anja Salokannel juhlimas
Viron satavuatisuut
Suurlähetystös Hesas 27.2.2018.
Kuva: Juhani Salokannel


Tosa yläkuvas on kaks suasikki-ihmist. Mun kootut runot eli kokoelma Ole ise ilmestys Järvi Koklan kääntämänä Hiidenmaan murttel. Järvi sai sen onnistuma nii hyvi, et teoksest o jo toinenki painos loppumaisillas ja kirja valittiin Viros Vuoden kieliteko - Aasta keeletegu -listoil. Salokanteleen Anja taas ol mun pitkäaikkane kustannustoimittaja, eläkkel jo. Onneks ystävyys säily. Ja kirjahankket. Täl joukkueel on kova pusku nyy, et saatais yks miälettömä hiano teos suamennetuks - ko vaa julkasijat uskois, et ilma sitä suamalaiset ei voi elä täyspainost elämä. 


Toivos siis eletä! Siinäkin toivos, et kirja pitäís pintas, lukijat olis runssai ja riamullissi.  Esiintymissiäki on kevä aikan mul muutamei tulos: seuraile tualt Ajopäiväkirjast ja keikkasivuilt niit, mut älä jää kotti selama konei - tul föli!

Loppusuvest on tulos jotta uut jännä kans... Voitte usko, et mää kuuluttelen!

 

Vaihtaka hyvis ajois kuulolaittesse siis patterit!

 

Heli