Ajopäiväkirja

Runonkirjoittajan ajopäiväkirja on sanamaija Heli Laaksosen matkablogi, mielipidealusta, esiintymisraportti tai infokerho. Heli kirjoittaa ajopäiväkirjojaan menoista ja meinaamisista, keikoista ja kaikesta. Lue ilosilmäiset tai paniikintäytteiset kuulumiset - ja säntää vaikka itse runokaravaanin kyytiin!



 


Joskus ko on päättäny lakata leikkimäst kokonas tämän mailman kans, on punkenu ittes soffa al ja päättäny, et mää en täält esil tul, tarvita niit, ketkä laitta liaanin kii nilkka ja kisko siält pois. Oleksää jollekki se, joka ystäväl sano, et ei nämä ajat ittelläs paremmaks tul, ne täyty paremmaks tehrä? Ja ojentta käre sin soffa uumeni ja sano, et mennä yhres!

Keikkahiljasuus o ollu mul hankala asia, elannollisest ja elämäsviihtymisen kannalt. Olen ollu nii ilone, ko mun ystäväni tanko- ja viirakonkuninkas Mäkimattilan Kyästi käsitti, et jottan täyty täl tilanttel tehrä. Tiätty mul o lukijakunt, ja rakkai lähi-ihmissi, yks ruskiasilmäne esimerkiks, mut nii se vaa o, et artistie murhei ymmärttä parhate toine artist.

Kyästi lait mul viime viikol viästi: "Hesan Musiikkitalolt on peruutettu yks tilaisuus 10.9. ja ny se sali o vapaa. Me oteta se. Siäl on 800 tuali ja sin me mennä."
"Siin ei ol mittä järkke näin aikoin! Kauhi riski! Enkä mää enä ossakka!" Mää huusin. Ja sit mää, kaikkie suuruurehulluje sisko, tulin heti soffan alt pois. JA VOIKTE USKO, meil on tulos suurkeikka. Lyhkäsel varotusajal, valtaval vimmal.

Päiväesiintymisenä Hesan keskustas la 10.9. klo 15-16.30.
Suurkeika nimi o Runoja ja lauluja järjissään pysymisestä ja se tehrä vaa yhren kerra. 
 

LIPUI (miälelläs heti):
Runoja ja lauluja järjissään pysymisestä -keikka lauantaina 10.9.2022 klo 15. Ticketmasterilta: https://www.ticketmaster.fi/…/heli-laaksonen-kyosti…/315485

Iha virallist tiarotust laitetti heti kans liikkeel (ko itte teke, ni saa tosiaanki itte tehrä!) Jos o semmonen tunne, et tätä tiato tykkäis jaka, ni jaka saa! (Kuvan jälkke).
 
Viirakos eli Turun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa. Kuva: Suvi Elo
 

Heli Laaksosen ja Kyösti Mäkimattilan suurkeikalla Helsingin Musiikkitalossa opetellaan järjissään pysymistä, lumotaan lauluilla ja julkistetaan uusi kirja


Onko suuruudenhulluutta, jos joku varaa näinä aikoina 800 hengen salin runoille ja lauluille? Tervettä hulluutta, mitäjossittelun sivun sysäämistä, elämän valoisan puolen esiinkääntämistä kuullaan la 10.9. klo 15 maan arvostetuimmassa konserttipaikassa Helsingin Musiikkitalolla, kun Heli Laaksonen ja Kyösti Mäkimattila esittävät Runoja ja lauluja järjissään pysymisestä.

Runoilija-taiteilija-luonto-ohjaaja Heli Laaksonen ja laulaja-lauluntekijä Kyösti Mäkimattila ovat sanoineen ja lauluineen peruskysymysten äärellä. Pyörryttävän kokoisen esiintymistilan vuokrahintaan kuuluu flyygeli, josta punaposkinen säestäjä Juha Maunu loihtii ihmeellisiä säveliä. Heli ja Kyösti puhuvat lavalla sammaleista, kesähousuista, väreistä, rakkaudesta ja karavaanareista. Kun Kyösti laulaa, Heli on hiljaa. Surraan vähän menetyksiä: äitejä, muistoja, kaikkea hajonnutta, tullaan pian takaisin hyvälle päälle, pysytään järjissään ja itsevalaisevina. Puolitoista tuntia runoja, lauluja, sanailuja, yllättäviä käänteitä ja vaatteiden vaihtoja.

Heli: ”Ihmiset hankki ittelles 50-vuatislahjoiks vaik mitä mailmaympärsmatkoi. Kunnemmää vois lahjotta ittelleni mahrollisuut valtakunnantason epäonnistumisse – taik ikimuistosse onnistumisse!” Syyskuussa täyteen tulevien pyöreiden vuosien lisäksi Helillä on muutakin syytä iloon: kaunotietoluontokirja Luonnoksen valmistumista aikaistettiin Otavalla – samalla voidaan pitää Suomen suurimmat kirjanjulkkarit.

Kyöstillä on kämmenillään kymmeniä klassikoita ja levyllinen Varjokuva-orkesterin kanssa vastikään julkaistua musiikkia. ”Pieni ihminen maailman tuimissa tuulissa. Uutisotsikoiden seasta kuuluu musiikkia. Laulun tauottua joku lausuu runon. Ajatus on kirkas, syksyn raikkaus vie käden käteen, pysähdytään hetkeksi; hyvällä on sijansa, kaikella on aikansa. Valo voittaa sittenkin." Kyösti tuumaa.

Kuinka monet juhlat ovatkaan jääneet pitämättä! Nyt otetaan vahinko reilusti takaisin. Helin kirjanjulkistajaisten lisäksi nostetaan viimein hatut hänen Kirsi Kunnas -runopalkinnolleen sekä vielä salaiselle elokuun lopussa julkistettavalle kirjallisuuspalkinnolle. Kyösti sai tangokuninkaan kruununsa pariksi viidakonkuninkaan viitan, kun hän voitti keväällä MTV3:n Olen julkkis, päästäkää minut pois -seikkailusarjan. Kyöstin ammattilaisura maatakiertävänä laulujenkuljettajana on kestänyt jämptit 20 vuotta. Säestäjä Juhalla on tänä vuonna syntymäpäivä! Tilaisuudessa juhlitaan myös kaikkien paikalla olijoiden menneet ja tulevat nimipäivät.

Helsingin Musiikkitalo kutsuu tietysti Kyöstin ja Helin pääkaupunkiseutulaisia ystäviä luokseen. Päiväkeikalla päiväseltään on helppo myös maakuntalaisen puksuttaa julkisilla suoraan keskustaan ja marssia arkkitehtuuri-ihmeeseen Eduskuntataloa vastapäätä. Hesaan johkaantuneet lounaisesta Suomesta kotoisin olevat voivat tulla kokemaan suuria kotiseututunteita yläneläis-paattislaisen Mäkimattilan ja nykyisin Raumalla asuvan Laaksosen esityksen parissa – lyhkäst suame koko rahal! Ainutkertaisen keikan jälkeen molemmat ovat tavattavissa levy- ja kirjatiskien äärellä.

Artistit fundeeraavat: ”Ei paremppi aikoi mistä ittestäs tul – ne täyty tehrä. Jollei järjestämäl, ni osallistumal ainaki. Me orotetan teit.” 

Vedetään yhteen tämä outo ajanjakso, jonka kanssa kaikki opettelevat nyt elämään, keksitään uudet onnen tavat, avataan uusi syksy kuin metsästä löytynyt ovi, uteliaina ja rohkeina.

Runoja ja lauluja järjissään pysymisestä -keikka lauantaina 10.9.2022  klo 15.
Liput Ticketmasterilta: https://www.ticketmaster.fi/event/heli-laaksonen-kyosti-makimattila-runoja-ja-lauluja-lippuja/315485

Lisätiedot järjestäjältä: Joe Lunnas, A Duuri Oy Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

 

Näkymissi hei!

Heli

 

 

 

 

 Kuva: Miikka Lappalainen 2022

 
Kesäkuun 9. 2022 valmistusin! Täsä näette ihkaelävän luonto- ja ympäristöneuvoja Laaksosen Tuarlan makasiinin eres eli Ammattiopisto Livian kampuksel Kaarinan Piikkiös, www.livia.fi   
 
Mun virallinen kuva otetti heti ko valmistujaislakki Salon lakkitehtaalt saapus, enkä ollenka muistanu, et olis voinu hameenki vaihta, saappaist puhumattaka. Hyvin toi asu kyl kuvasta tätä ammatti: mutkatont, maanläheist, säänmukast. Mut ko ol Tuarlan koulus juhlat, olin asiallises sinises klänninkis (vähäflik sanos, et lait se sinine, se sopi laki färi hyvi – ja hänt kannatta näis asiois kuunnel).




Toristus ol iha hyvä – ja olen mää puurtanukki, voi kauhia ko olen! Mut sil taval tykkään tehrä, ain hellanlevy kutosel, vaik piänemmälläki pääsis. Sain stipendin! Hjalmar Karlströmin säätiöl kiitos. Ja kiitos teil, ketkä olette munt hankalin päivin pystys pitäny, tiärätte kyl itte.

Olen ollu Ammattiopisto Livias hyväs talles kaks vuat. Luonto- ja ympäristöalan perustutkintto tehres olen oppinu kasvie, lintuje, nisäkkäitte lajituntemust, jätemailman uutissi, lajitteluasioi, luannontuatteitte keruut, kärentaitoi, kestävä kehityst, suunnistamist ja fysiikkaaki (nois jälkimmäisis en sanottavast kehittyny, mut läpitte o neki). Ja uussi ystävi olen saanu, voi rakkai teit! Ja opettajiaki jo ikävöitten. Olen ko matruusi, joka vilkutta lähteväst laivast!

Mitä seuraavaks? Tuhannen pennin kysymys! Tiätäiski, mihe mailm o seuraavaks menos, ni tiätäissin omanki suuntani. Opinnoist o ollu jo tähä mennes se ilo, et olen saanu aihe ja sisällön seurava kirja varte. Luonnos-kirja, luontokirja misä o eräänlaisia esitelmiä ja tussipiirroskuvitus, ilmesty syyskuus. Sit näette, mitä kaikki olen oppinu ja tahron teil kertto! Ja tiätty luanto-opastuksi voissin esimerkiks firmoje tyhy-päiviks tarjota. Hetki vaa, mää vähän tuatteistan niit suven ajan. Mut entäs runokeikat? Nii, mitä miält? Mahtuk maaha runokeikoi, täyttyväk penkit? Jäik se aik taa vai tulek se viäl? Tulekte viäl – siitähä se on kii.
Viimeks ol lakkiaiset 1991.

Onnellist o olla uure laki al, kunnia amislakil! Onne muil valmistuneil kans! Kiitos onnittelijoil. Olen jo saanu uskomattoma ihani paketei. Pensasmustikkapensai! Kotitarvekalastuskurssin! Ikimettä! Luantokirjoi! Kummitätilt kokonaiset juhlat! Suasittelen kaikil opinteil lähtemist sillo erityisest ko tuntu, et on tiä pystys.
 
 
Heli
 
Kuva: Miikka Lappalainen 2022
Oman koulun laitumil - Tuarlan lahti siäl siintele ja nautakarja. Mitä mul siinttä tulevin päivin? En ajattel sitä nyy. Ajattelen sitä huame.


 

 



Kuuluuk-kuuluuk?

 Just äske o ilmestyny digiäänikirjana Pulu uis, Raparperisyrän, Sulavoi ja Peippo vei! Itte luin. ”Lounaismurteella kirjoitetut, arjen iloista ja suruista sekä ilkikurisesta ironiasta ammentavat runot liikuttelevat lukijan tunteita” – sanoo kustantaja Otava.

(Aikasemmat, Jänes pussis, Ratio Sulavoi ja Peippovei -cd-levyt, o jo aikka sit pois markkinoilt.)

Annan vähän KUULUSTELUOHJEI:

- Nämä o vuasin 2000-2011 ilmestynei, aikusil (!) kirjotetui runoi. Osa runoist o semmossi, etten enä iha nii ajattel enkä kirjottais (ja se vast oliski, jos ihmine olis kaikest ittes kans sama miält 20 vuat! Onk teist joku ollu?)

- Olen itte lukenu nämä tallentteks omal lounaismurteellani, misä on kaikui niin Turu, Uurenkaupunki, Lokalahre, Laitlan, Halikonki murtteist. Mu uusimmis runois o vähä Rauman Lappiaki, misä olen nyy 11 vuat elelly. Mitä vanhemp runo, sitä varmemmi siin o salonseutulaissi piirttei, muistona mukuluure mummulavuasist. Semmone muuttuvainen kiäl o – se ei ol rannan kallio, mikä o ain sama.

- Jos joku runo o vaikkia ymmärttä, se voi johtu siitäki, et se runo on kummalline – ei kaik ol ain murtte vika!

- Jos tykkä alotta lempiämmäl, ni 2011 ilmestyny Peippo vei -runokirja o semmone. Siin o mm. morssian, mikä ui ko naarashirv. https://otava.fi/kirjat/peippo-vei/

- Sulavoi-runokokoelma (2006) o mun kirjoistani enite ostettu, sitä men 72 000, aika pal. Siit koostettu äänikirjavalikoima Ratio Sulavoi myys aikanas kultalevyn verra. Täsä lukuaikapalvelun Sulavoi-kirjas on kirjan kaik runot – eli 15 runo luin nyy ittekki ääne ensmäst kertta! Siin sitä oliki ihmettelemist (varsinki ko niitte runojen puuttumisen huamasin vast koton, äänityste jälkke ja piti tehrä maakuntarajat ylittävä tempomine, et täyrentämine onnistus. Mut onnistus! Kiitos Sonicimage Kouvolas! Kiitos Brummi Raumal!) https://otava.fi/kirjat/sulavoi-2/

- Raparperisyrämen kirjotin aikanas Laitlas asuessani, se o ilmestyny 2002 (Sammakko). Parisuhreihmettelyi, vinkei yksnäisil naisil ja miähil, kylvettäjäkokemuksi, Sil ko lähte uut alkku kohre… https://otava.fi/kirjat/raparperisyran/

- Pulu uis. Olen runot kirjottanu alle kolmekymppisenä, pääasias pääkaupunkseutuvil asuessani ja suurt vääräs paikas olemisen tunnet kokiessani. Vaik nimi o soma, nämä runot ei varsinaisest ol... Pulun runot o riahakkai, äkkivääri ja paikotelle sopimattomi. Eli semmossi, ko esikoisrunokirjat pruukka olla. Sammakko oli kustantajana. Lehm ja koiv on täsä kans. Linkki: https://otava.fi/kirjat/pulu-uis/

- Näit runokirjoi voi hankki joko yksittäis kuunneltavakses Otavan äänikirjoist taik sit kirjauttu lukuaikapalveluihi ja kuukausmaksul kuulustella, esimerkiks Storytellis näköjäs o: https://www.storytel.com/fi/fi/books/sulavoi-1790230

- Olen toivonu, et joku kirjottais oikke selkkiät käyttöohjeet niihi, mut viäl en ol semmossi saanu ja muns ittessäni o hyvi vähä tiatoteknissi kykyi. En ossa autta. Neuvoka te neuvokkaat lukijat toissianne tääl ja auttaka ihmist mäes, jos sil o hankaluuksi, ettei suvikuulustelemiset jäis tekniikast kii.

- Lisäks lukuaikapalveluis o ennestäs kuunneltavis Aurinko. Porkkana. Vesi. -runokirja (2019) ja pääasias mukulil tarkotettu Ykköne (2018). Uusimpana viäl iha omana juttunansa Poimit sydämeni kirjahyllystä yhres Hertellin Harrin kans, sen voi osta Rozentals-seuralt.
(Ja jos joku ihmettele, ettei Naise elämä taik Lunt satta -talvipäiväkirja ol missä näis luettuna, ni se johtu siit, et ne EI OL mun runojani ollenka, vaa Karoliina Koskisen o se naisjuttu ja talvijuttu on tuntemattomast kynäst. Ollaan tarkkana. Syrän!)

- Hyvi kuulustelemissi nii uusil ko uskollisillekki lukijoil!
 
 
Heli
 
 
 
 
 

 


Ei anneta hyvän hävitä! Sitäki mailmas o valtavast, vaikkei kaikkin päivin silt näyt. Tänä o erityine ilo ilmotta, et ko syksyn lehret putto puist, ruppe kirjakauppoje hyllyil puttoma mun uut kirja. Sen nimi o Luonnos. Nimen voi ajatella tiätty kahrel taval: nii et mää olen tääl luonnos taik sit et tämä paper täsä on tämmöne luonnos (onk mikkä ikinä valmiiks tullu?)

Luonnos on tyylilajiltas ankaran vitsikäs tiatokirja luannon melkkest kaikist ilmiöist (kettu, ilves, lanttu, mesisieni, hevonen, hevosmuurahainen, hyasintti...) Tavallas ensyklopedia (sen ensmäne osa! II-IX jää sit nähtäväks.) Kaik kuvat piirrän itte, kannest näette kummossi. Siit voi joku yllätty, et se o enimmäkseks suameks, suomeksi! Tiätty mää sin väleihi vähä sutkauttele omal kiälel. Mut vaihteluks siis tulossa rakasta, rikasta kirjakieltä. No, tosa alapual sen on kustantamo-Otavan väki osannu nii hyvin kuvata, et mitä mää täsä enemppä. Kaik ajat, mitä mult on kouluskäymiselt ja sammaleitte seas möyrimiselt jääny, olen tutkinu, kirjottanu, piirtäny Luonnost – yht pal omaks ilokseni ko lukijoitteniki. Ja kirjotan viäläki! Tänäänki! Ei Luonnos ol pualiksika tehtynä! Luvatank täsä heti toisillemme, et meil on tulos hiano Luonnos-syksy – kirjatreffei, lukuiloi, luanno ihmeitte ihmettelemissi?

Heli


Kiitos kuvast, etevä Suvi Elo! Ruissalon tammen turvassa siinä. (Näekte: tein korun ittelleni? Rautlankal käpy kii vetskarin päähä). Meliina Savela lait naaman ja pään hyvi (iha sattumalt tul tommone timoshenkotukka muute).



TIEDOTE:

Heli Laaksosen uutuuskirja Luonnos kuljettaa lukijan keskelle luonnon pieniä ja suuria merkillisyyksiä

 

”Tiesitkö, että omenalla on silmä? Tai että lammas tunnistaa toverinsa turvan vaikka valokuvasta? Tai miksi närhi toisinaan riehuu muurahaispesässä? Heli Laaksosen syyskuussa ilmestyvä Luonnos-kirja kertoo kiehtovimmat ja kummallisimmat faktat omavaltaisesti valituista maailmankaikkeuden osasista auringosta apilaan ja isomaksaruohosta ilvekseen. Kirjailijan itsensä tussipiirroksin kuvittama teos saa lukijan polvilleen luonnon ihmeiden edessä. Se muistuttaa, kuinka merkillistä maailmaa me asutamme.

 

"Tämä on ensimmäinen luontokirjani. Halusin toteuttaa siinä omia ihanteitani: tietopohjaistakaan kirjaa ei tarvitse tehdä ottanahka krympys. Luonto on usein suorastaan vitsikäs!" Heli Laaksonen kertoo.

 

"Olen lukenut kuormakaupalla luontokirjoja 1800-luvulta tähän vuoteen, tiiraillut tietokantoja ja tivannut eri asiantuntijoilta vastauksia. Faktantarkistus on tärkeää. Voiko olla totta, että suomenlampaan ja suomalaisnaisen keskipaino huitelee samoissa luvuissa? On! Onko punatulkun kita violetti? On! Onko totta, että ilveksen virtsa muuttuu maaperässä meripihkaksi? Ei!" Heli Laaksonen jatkaa nauraen.

 

Luonto- ja ympäristöneuvojaksi valmistuvan Heli Laaksosen terävän humoristiset tekstit katsovat maailmaa lempeästi ja tarkentavat vähäisimmästä valtavaan, maan alta avaruuteen. Rakastetun kirjailijan kaiken eläväisen (ja vähän elottomankin) ensyklopedia herättää hilpeyttä ja ennen muuta hellyyttä luontoa kohtaan.

 

"On ollut ilo kirjoittaa, kun on saanut yhdistää viimeaikaisia luontoalan opintoja omaan sanataiteeseen. Etsin koko ajan tuoreita, tarkkoja kuvauksia luonnon ilmiöille: vyöturkiskuoriainen näyttää taskussa nukkaantununeelta taatelilta ja sen tuntosarvet ovat väskynäsopan väriset. Palokärki lentää kuin hiiteen heitetty työrukkanen. Lantun tieteellinen nimi kuulostaa Rion sambakarnevaalin aloitustahdilta: Brassica napus ssp. rapifera."

 

"Koulussa olemme pitäneet esitelmiä eri luonnonilmiöistä - yhtenä aamuna puhuin luokalle kääpiöpäästäisestä. Ajattelin, että sellaisen kirjan tahtoisin itse lukea, joka vyöryttäisi lyhyitä luontoesitelmiä, joissa puhuttaisiin pelkästään mielenkiintoisia asioita. Valikoin Luonnokseen aivan mielivaltaisia aiheita ympäri luontoa. Kasveja, eläimiä, limasieniä, taivaankappaleita. Olen pyytänyt myös lukijoiltani toiveita esitelmän aiheeksi. Olen jo luonnostellut toimitusjohtajalle näädän ja naapurille ohran."

 

Monelle lukijalle lounaismurteisista teksteistä tuttu Heli Laaksonen kirjoittaa tämän kirjansa yleiskielellä.

 

"Vatvoin pitkään, uskaltautuisinko ilmaisemaan vaihteeksi kirjakielellä, kunnes sain kirjailijakollegalta viisaan vastauksen. "Kyllä! Miksi? Ihan vain jotta katse tarkentuisi siihen, kuinka erityisellä tavalla luontoa kuvaat. Oman lukijakuntasi katse tarkentuu tietysti murteellasikin, mutta entä kaikkien muiden. Mitä jos he näkevät vain sen sinun kätesi joka sitä luontoa osoittaa? Mitä jos tällä kertaa sinun kielesi olisikin niissä kuvituksissa, siinä sinun viivassasi? Sekin on jo oma kieli."

 

"Mut tot kai mää sin asiallisen teksti joukko hiuka omal murttel sutkauttelen kans!"

 

Täst se lähte: Eräänlaisia esitelmiä. 

Oli oikia valinta mennä Tuarlan penkil eli Ammattiopisto Livian luantolukui lukema. 
Olen saanu hiljasetki ajat järkeväst kuluma - ja iha väistämät oppinu niin piäni yksityiskohti ko suuri kaariaki.

Ympäristöuutiset ei varsinaisest ahrista. Niitte syyt ja seuraukset on koulus käytty läpi analyyttisest. Kyl tiäretä, mil taval pitäis toimi. 
Se helpotta, et ratkaisui o. Mil taval vaa saatais enemmä ihmissi mukka uussi toimintatapoi ottama käyttö - ei happamana eikä vastahakosest, vaa ilosena siit, et mää ittekki voin täsä mailmas toimi, palvella mun rakast mettääni, luantoani ja sen ilmiöi? Tämä Luonnos-kirja o mun yritykseni herättä luannorakkaut ja kiinnostust. 

Tyäharjotteluaika Yläneen Luontokapinetis ja Turu Sanomitte Luonto plus -ohjelmas o ollu iha avainasemas (huam. kirjan kansi!), ko olen hakenu esitelmieni aihei. 
Kärpänen. Lammas. Mesisieni. Silkkityynynen. Kardemumma. Halavasepikkä...   No sit näette ja luette, syyskuus  2022!

 

Luonnos. Otava  2022. 
Piirrokset Heli Laaksonen.
Kannen suunnittelu Piia Aho.

 

 

 

 

 

 

 

Voi kirjat! Teihi voi ain luatta!
Ko olette siin, 
olette siin.
Mikkä 
rajotus
ei täsä maas sentä semmone ol, 
et kirja hajettais kärest pois.

Olen jo 11 vuat valinnu omi kirjallisuuspalkintoehrokkai vuasittais kuus. Nimesin palkinnon meijän kylän mukka Kodiksamiaks - se o semmone Finlandian mukaelma. Ei se mikkä ivamukaelma kumminka ol, vilpittömäst valitten ittelleni tärkeimppi kirjoi ja sit niist kerron mailmal omas somessani ja medianki kaut. Jotkut lehret niit mun listojani julkase ja se o ain kirjallisuure voitto. 

Noil sivuil on perusteellissi perustelui: http://www.hulimaa.fi/kodiksamia
mut täsä tiiviist tämän vuatisist mainioist kirjoist:

Kodiksamia-palkintoehdokaslistalle on valikoitunut vuonna 2021 erityisen elämänviisaita kirjoja, joissa on paljon metsää, valoa ja kauneutta. Koska Kodiksamia ei tunne lajirajoja, mukaan mahtuu tietokirja, lastenkirja, romaani, selkonovellikokoelma ja kaksi runokirjaa. Vaikka tämä palkinto voi nostaa esille ikivanhojakin kirjoja, tällä kertaa teokset ovat lähivuosilta. Tällaisia: Kaikkien kirja-alalla toimivien tuntema kustannuskomeetta Leena Majander on kirjoittanut valtaisan, mukanaan vievän omaelämäkerran Kirjatyttö (Siltala 2021). Lastenkirjallisuudella on korvaamaton merkitys ihmisen kasvulle ja elämän polulle – sitä todistaa väkevästi Ville Hytösen kirjoittama, Pete Revonkorven kuvittama suloinen Tyttö nimeltä Margariini (Enostone 2021). Aikuisen, vain vähän lukevan ihmisen lukutaitoa ja luontosuhdetta tukee verrattomasti Tuija Takalan selkonovellikokoelma Niin metsä vastaa (Avain 2021). Valloittavan hulluna virtaavaa runoutta kirjoittava Anja Erämaja on lukijoiden suureksi iloksi tuonut ilmoille runokokoelman Olen nyt täällä metsässä (WSOY 2021). Vuoden runojärkäle on virolaisen Jaan Kaplinskin postuumisti julkaistu (Parkko 2021), Anja Salokantelen ja Pauli Tapion suomentama Ilta tuo takaisin kaiken. Harvinaislaatuista käännöskirjallisuutta on myös Vizma Belševican psykologisesti terävä, riipaiseva romaani Bille ja sota (suom. Mirja Hovila, Paperiporo 2020), joka tavoittaa perhesuhteiden painon ja Latvian lähihistorian kirkastavalla tavalla, lapsen katseen kautta.


*

Muist syksyn puuhist: koulus olen päässy valinnaisaineissi: luantokartotust, kärentairois ohjaamist ja luannomateriaalien käyttö o opetettu Livian tunneil, joskus etänä, usse onneks naamatuste. Olen oppinu esimerkiks nätist parsimist. Ain vaa se opiskelema lähtemine tuntu tähtikirkkaalt irealt!


Runokeikkojaki o harvakselttas ilmaantunu, mut huamaan etten ol niitten kans enä iha sinut. Kuinkaha muut lavaihmiset ja järjestäjätyypit o jaksellu näis muuttuvis-muuttuvis-muuttuvis olois? Mää jo luulin, et olen paatunu sihe, et lyijykynäl vaan tehrä merkinnät kalentereihi ja katota lähempän sit, järjestetäänk vai ei, tulek yleisö paikal vai ei. Nyy täyty myänttä, et ei siit olankohautuksel selkke. Keikkoihi ei meina millä viitti valmistauttu, ko o vahva vaara, et ei tarttekka, katota sit 2023 seuravaks. Täytten puhallettu keikkailmapallo pörise tyhjäks... Koronapassi o mainio, yksinkertanen keksintö, saatais vaa jalkautettu ja toimima. Nyy näyttäis silt, et yleisö jää varmuure vuaks kotti kirjatapahtumist, ko kaik tuntu nii monimutkaselt ja vähä vaaralliselt. Ymmärrän heitäki - vaik kannustanki tapaus kerrallas kattoma ja rohkastuma. Kovi hyvi o monis paikois järjestetty turvavälei ja käsienpesui ja välji salei. Vaasassaki oli 30 ihmisel varattu 300:n sali! 



Tämmössi esiintymissi marras-joulukuuhu 2021 olen sommitellu:

18.11. Loimaa, yksityiskeikka.
21.11. Koski Tl, Yrjö Liipolan taidemuseon Poimit sydämeni kirjahyllystä -näyttelyn esittely  
23.11. Salon pääkirjastossa Mirja Hovilan kanssa kirjailta
26.11. Helsinki Rosebud -kirjakaupassa Baltiailta
3.12. Tampereen kirjamessut Harri Hertellin kanssa runovuoropuhelu
9.12. Yläneen Luontokapinetti
+ + - - eli plusmiinus muitaki voi tulla ja mennä.  

Nopiamman somen pualel eli näis osotteis kerron sit vaihtelevist kääntteist:
fb:s Heli Laaksonen - runoilijan lukijakunta
ja ig:s @runoilijahelilaaksonen

See tua ilo, et kirjakaupois nii Suames ko Latviassaki kuikuile 
runovuaropuhelu Poimit sydämeni kirjahyllystä - 
itte käänsin, kirjotin, kustansin,
lue sää!

 Tilaus vaik heti tost Holvi-kaupan linkist

Ja pirä ittevalaseva kaamoskirjakirkkaut yl!


Heli

 

 

Keksisin täl viikol, mink tähre ns. normaaleihin töihi menemine tuntu nii ylittepääsemättömält, vaik täsä ajas taiteilijanaki olemine huakailutta. Vaikeus tule siit, et taiteilijana o lupa ja oletusasetus tehrä asioi arvaamattomast, yllätyksellisel taval. Jos taas koval tyäl ja vaival opiskelis nyy diabeteshoitajaks taik hitsariks, ni kukka ei antais mittä arvo, et ruppeis tyätäs tekemä arvaamattomal taval.

Sen takia olen taas koittamas uussi tapoi elättä itteni sil, mink parhate ossan: kuvittelemal, kirjottamal, puhumal. Äänikirjoist on puhuttu viime aikoin valtavast - siltäkin kannalt, et ko ne on lukuaikapalveluis saatavil, niist tule kirjailijoil säälittävän piäni pennei. Miättisin, et entäs jos tekiski itte kaik, mitä voi, elättäiskö ne sit? On mul omat kotosivut, mihe runot mahtu, mul on tuttu studion omistaja, äänikirjoi olen purkittanu jo viis ennestäs, ja verkkomyyntikauppa o hankittavis seki. KOKEILEMA! Ja nyy olen siis kokeillu. 



Poimit sydämeni kirjahyllystä -runovuaropuhelu mun ja Aleksandrs Čaksin välil o valmis äänenäki. Itte luin siit omat runoni ja Suamen Čaksina toimis lavarunoilija Harri Hertell. Nimikkosävellyksen teki Jukka Juhani Uusitalo, kenen kans tein demoäänityksetki. Ja studiona toimis Sonicimage, äänituattaja-teknikkona Jari-Jukka Nippala. Äänikirjan kuunteluoikeus o myynnis Rozentals-seuran verkkokauppa Holvis ja sen voi 12 eurol osta ittelles vaik heti tost linkist

 

Tämmöselt se äänikirja sit näyttä. Ko osta sen kuunteluoikeure, tule sähköposti, misä o linkki ja ikioma salasana. Sii tän pääse.
Ja voi iankaikkisest kuunnel verkos - ei larata ittel, mut kuunnella.  Tilaus siis 
Rozentals-seuran Holvist


Uurentalon Jukka teki mun kanssan harjotusnauhotuksi äänikirja varte ja tuli ittekki Aleksandrs-faniks! Ol yks talven hianoimppi hetki, ko hän kertos, et on tehny säveltäny Taivaan lahjan - ja soitti sen mul. Äänikirjal sen sit kuulette - jotenki syränt riipaseva, niinko se runoki!


Onk tämä uurelaine, kustantajist ja lukuaikapalveluist kaukan oleva äänikirjan julkasutapa sit kannattava, tulek elanto? Se riippu taas ainoastas kuulijoist. Jos kuunteluoikeuksi osteta muutamaki sata, saan studiokulut, suunnittelukulut, lukijanpalkkiokulut pois - ja sen jälkke tule jo palkka ittellekki. Mut jos ei osteta - no, sit tämä ol opiks vaa. (Mitähä siit sit oppis... Turha yrittä mittä tms.?) Toiveikkaana kumminki, oikken toiveikkaana, kosk mul on hyvä, viisas kuulijakunta.


***

Pitkän tauo jälkke olen menos taas kirjamessuillekki, ainaki Turkku! Turun kirjamessut järjestetä 1.-3.10.2021, ja olen siäl lukemas Poimit sydämeni kirjahyllystä -runoi ja haastattelemas muitaki. Koko ohjelma on tosa: 

www.kirjamessut.fi

Ja oma aiktaulu täsä:

PERJANTAI 1.10.2021
PE Messuavajaiset klo 13-13.50. Auditorio.
PE klo 14.15-15 Heli tavattavissa Latvian osastolla A50
PE 15.45-16.10 Agricola-laval omia ja Aleksandrs Caksin runoja esittelemässä Mirja Hovilan kanssa.
PE 16.15-16.45 Signeeraus Kansallisen kirjakaupan osasto.
PE klo 17.15-17.45 Heli tavattavissa Gramofonin osastolla A31
LAUANTAI La 2.10.2021
La klo 13-14 Heli tavattavissa Latvian osastolla A50
La klo 15-16 Heli tavattavissa Gramofonin osastolla A31
SUNNUNTAI 3.10.2021
SU klo 10.30-11.10 Heli tavattavissa Latvian osastolla A50
SU 12.30-12.55 Heli haastattelee Anja Salokannelta ja Mirja Hovilaa. Kuisti-lava.
Su klo 13.35 Turun Äidinkielen opettajien osastolla oppilaiden haastateltavana
Su klo 14-15 Heli tavattavissa Gramofonin osastolla A31


*** 

Ja nii hei, HIUKKA HIANO UUTINE tualt etelänmaist. 


Latvian Yle valikoitte joka vuas muutaman kymmenen kulttuuritapaust eri kategorioihi. 
Ja tämä Poimit sydämeni kirjahyllystä (Panemi manu sirdi no plaukta) -kirja ja näyttely,
on päässy heijä listoil! Ton sivun loppupual, PARSTEIGUMS-osios eli YLLÄTYKSELLISET-sarjas tämä häämöttä!

Siäl saa äänestä suasikkias - Izvelets:

https://www.lsm.lv/kgkulturas/balsojums/

Enite äänestetyt pääse jatko! Onk teil äänestyssormi voimisteltuna? Sitä knappi voi kerran päiväs mennä painama. Klik!
Tammikuus sit kuullaan, menenk pokkama parhaan kulttuuritapauksen palkinno vai en...


Ollaan valosal kirjasyksymiälel nyy ens!

Heli