Vartti yli kevät




Sanamaija Laaksosen Heli kiertää Suomen lausuntalavoja 4.-24.9.2009, Uudestakaupungista Turkuun.
Siinä välissä tervehditään runonystäviä Muoniossa, Levillä, Rovaniemellä, Oulussa, Kuopiossa ja Helsingissä.

Kiertuepäiväkirjasivuilla pääset mukaan reissaamaan ympäri laajaa maata Helin seurassa. Runoilija raportoi kiertuekuulumisistaan minkä viuhtomiseltaan ehtii. Tervetulo kovaste - niin keikoil ko keikkatunnelminki!

Nii Vartti vail ko Vartti yliki o nyy tasan - kiartue o ohi!

Hauska ja haikkia ja pursuvaist ol, pual maat tul kiärretyks, pohjossenki venutetuks ja savolaiste mail kyläiltty. Stariski taputetti, Turku ot munt vasta ko Amerikan tätin ja Uurestkaupunkist sai hyvän ponnu reisuhu.

Tosa viäl viimene vinkaus ja kiitos jokasel kiartuelaisel ja kiartue ulkopualelki:

 

 

Videon tek see sama monialanippala ko kaike muunki www.funnyfarm.fi

 

Luanikast loppuvuat!

Heli

Alust loppu saak huamattavan kiva päiv!

Jo keikkapaikan, sen Vanhan Dominon, sisäpihal käve hyvä tuuri. Kiärrätyspaperlaatikkoho joku ol heittäny iha hyvi lehrei, Imagei ja Viherpihoi ja Marttaliito julkasunki. Ohjelmatoimiston Juhan (kuvas pupun kans) kans mee mönkitti niit siält, ja hänen kollegas Tea häpes korvi päästäs ja huutel sivust, et: "Mää en sit ainaka kuulu toho joukko!" - ja ol seuravas silmäykses kaivamas metallinkeräysroskiksest niimpal hiano putke. Vaatekaapin tankoks. Kyl nee painiki iha eri sarjas, paperlootientonkijat ja metallinaiset.


Turus ol väkke sali niin täys, et paika omistajaki, soma Monica, sai ihan keskitty et yks paik riittäis hänellekki. Mul ol ni lämmyne ja kotone miäl, ihan ko olissin saanu 4 siippe - niinko sireenikiitäjäl! Rauhallist kuulustelmist ja riahakast naurunremakointti. Yleisö ol ko hyväst unest taik romanttisest komeriast. Ei ihme, et maltoin lakata vast ilta-yhreksält. Uus puhumisennätys. Antteks vaan kaikil, ketä oli lukenu ohjelmast, et kestä runssan tunni, ja kyyti orotti pihas. Mut eik 1 h 45 min ol runsas tunti? Ei see ainaka vajaa tunti ol.

Laval käve kumartamas kiitokset myäski kiartuen ääni- ja valomiäs Jari-Jukka Nippala (hän o myäski näitte sivuje ja mun hulimaa.fi-kotosivuje verkkomestar ja o ottanu suurimma osa mun promokuvist). Näyttä silt, et kaik mihe hän ryhty, onnistu ko koira veräjäst! Kaik louhikäärmeen henkäyssävelet ja kirkon kristalikruunuefektit ol hänen näpeist. Jos joku kaippa tilaisuuksihis teknillist perfektionismi, ni käykkö funnyfarm.fi-sivuil, siält häne löyttä. Myäski ohjelmatoimiston täyrellisen-käyännöllinen Tea tul laval tuama mul kukki ja aikuste mehu. Mää anno hänel pihast löyretyst traktorimoottorist irrotetu ratta - mitaliks kaulaha, ko hän on koko vuare mun tumpeloimistani jaksanu.

 


Mun kaunis yleisön on tosa - koko mäki täys ihmissi! Ajatel, kummone elämä mul o! Nii ihmeline!

 


On kummaline olo ny ko viimenenki kevät-keikka on takan. Huamen ei tart men mihenkkä, eikä sit eikä sit eikä sit. Ei ol mittä suuri suunnitelmi. Turun kirjamessuil tiätyst viuhron, ja siiheks ilmesty mu Muatokuvajaine-runodvd, misä on livekeikoi ja runovideoi ja henkilökuvaki - mut nee o jo tehtyi töit. Tulevaisuus näyttä samalt ko ain ennenki: see o valkost sumu!


Kaikil mun kultasil kuulijoil KIITOS! Mitä mää ilman teit olissin! Tulkka viäl joskus!



Viäl lähipäivin näil sivuil ilmesty kiartueen loppumoikkailuvideo - sit kevätmaija vaikentu.

Kui o voinukki näi ihmelisen keväne syksy olla!

Nyy o eletty iha simmossi toukokuu ja elokuu yhristelmäpäivi ja -öit. Valo metäs o ollu päivisin kellane ja ehtosi siniviherkäine. Olen siänestäny ja mustikastanu ja keikalt tutul kännykameral nappaillu elämyskuvi omaks iloks.

 

 

Metä lairal, laitumel sattus jälleski yks sähköpaimenehe liittyvä selkkaus (vrt. mun kiartueel-lähtö-dramatiikka tualt päiväkirjan alkulehrilt).


Kaik alko siit, ko näin kaks nii umpirakastunut tatti nojailemas toissihis ja rupesin ottama kuva. Elämä men yhtäkki nii jännittäväks, et siit tul Kotiliären kolumni, enkä voi tapauksest täsä vaihes kertto enemppä... Lokakuises lehres sit tarkemmi. Henkis kaikest hualimat - ja lähtökuapis Turun keikal!


Helsinkin-reisun toinen keikkapäiv kulus Kiakaus-kalentervideot värkkäilemäl. Melkke kuljin Enontekiön maisemis, ko katotti nauhalt uurestas ja uurestas meijä juaksentelui hiatamellan pääl. Ystävälline hotellifroua lupas, et huaneet saa pittä pitkäl ehtopäivähä. (See ei ol ollenka mittä ittestäs selvä: tosa syksyste yhres toises hotelliketjus kysysin, et voink majailla huaneesan klo 14 saak lähtöpäivän. Kyl see vaa sopi, sanos respa, see o sit 30 euro tunti. Vaik Otava maksoki sen majotukse, et kyl kehrannu jäärä - ja lähettä heil mun sänkyl makoilust kuurenkympi lasku...)


Hotellihuane ol muutonki tavalist kivamp, siäl ol pilvitaului ja sinissi seini. Niit vaste ol hyvä asetta mu uus korukeksintö esitettäväks. Löysin nimittäis maast ryjäkasast jonku ruastune maatalouskone osa, joku ruastunu traktorin sylinteri taik mikä liä. Siin ol putken pääl hianoi läppi - niis kaikis luk oil oil oil. Otin 3 taltte ja virkkasin ketjusilmukoitten kans yhte, tommoseks:

 

Ennen Linnanmäel kiippemist ja keikal kiiruhtamist pääsin syämä oikke ruakka! Weeruska-kansanravintolas ihanas vilinäs ja hulinas ja topakoitte ja hyväntuullisten tarjoilijoitte huamas saatti muikui ja muussi. Niim pal hyvä! Voit ol hajettu vissi Ruatin pualelt saak, nii runssaste sitä ol.


Keikkavalmistautumine tunnus vähä hassult ens, ko ei ollu mittä rakentamist. Noi vaa men keikkapaikal tuulkone hulmutettavaks. Pakko ol hiuka malliks kokeilla äänt ja taustnauha ja muut - jos nee olis vaik yän aikan muuttunu!

 

Yleisö ol jälleski hauskasel ja jotenki riahuvaisel pääl. Yks kuulemma pyärtyski (hänel vissin käve hyvin kumminki, paranemissi!) ja yks unhot otta mukkahas ostetut runokorttis (lähetän nee kyl perähä, jos saan osotte). Sain kukkassiaki! Oikken kosmos- (tiaroks äitil). Mää otin nii innokasten kuvi taas, et lankesin ihan polvillen.

Tämmöst siäl olis ollu, jollei ykskä olis tullu:

Ja tämmöst siäl ol!

 

Nimmarointtihi keika jälkke riiit väkke kyl ja kyl. Ohjelmatoimiston Tea ja Miia saiva tosissas huhki tuatepualel.


Ilossi morjenstuksi ei silti jätetä ikä väli!

 



Enä yks keikka jäljel! Buhuu! Mut see on kiva, et Turu viimenen keikka o ratkemal täys. Nährä! Hyvi öit!

Viäl hiuka illa iloks kuvi (tahrottin taik ei) eiliselt Helsinkis Hotelli Tornis hypitylt Lauri Tähkä ja Elonkerjuun kohottavalt ja groovelt yllärikeikalt. Kyl ol tyä, et sai ees hiukan takaraivo näkymä jokasest soittajast. Muutama eturivin enkelkuarolainenki tul kuvatuks, yks heist ainaki o mun Pursu-lukijoi - ja niim pal hyvä farelmapiirakantekijä!