Ajopäiväkirja
Runonkirjoittajan ajopäiväkirja on sanamaija Heli Laaksosen matkablogi, mielipidealusta, esiintymisraportti tai infokerho. Heli kirjoittaa ajopäiväkirjojaan menoista ja meinaamisista, keikoista ja kaikesta. Lue ilosilmäiset tai paniikintäytteiset kuulumiset - ja säntää vaikka itse runokaravaanin kyytiin!
Huhtikuulumissi: ääni ja lukko
- Tietoja
- Kirjoittanut Heli Laaksonen
Muistaktee: o vaalie aik!
Mää olen poliittisest valveutuneest suvust vaikkei meijän suanis mittän kansaerustajavert virtta. Itte en vois ajatellakka lähteväni ehrokkaks, ko siin joutu tekemä KOMPROMISSEI! Ja mää tahron päättä itte. Olen ahkera äänestämä kumminki ja kyl yllytän muitaki menemä. Ei varma kukka ehrokas ol täyrelline mut on siäl niit sikses hyvi. Ja arvostan heit kovaste, ketkä otta semsen tyän, misä o moitteitten-ottamis-taito nii suures osas.
Nii et viäl o aikka! Uurnil vaa!
Tääl Hulimaan Ajopäiväkirjas o varmast ensmäne ja viimenen kert leivontaohje. Enkä mää tätä ol itte kehitelly, nii et sen pualest uskaltta koitta kyl. Ko toi meijän piän jääkiakkojoukkue Rauman Lukko o nyy pelannu sikses hyvi - ei tiär vaik voittaissiva pronssi - ni täl Kodiksamin kylil keksitti ässäpiparin vastineeks ja kiakkokansan kannustukseks Lukkopipari.
Kyläläise leiposiva, mää tiarotin, yks Ruskiasilmäne miäs tek muati (haponkestäväst teräksest) Uniikkikappala, ei myynnis mut ei tuatesuajattukka. Itte vaa vääntämä. Tämän alkuperäsen muattikappalan voi tulla kattoma vaik tohon kyläkaffila Koulul (Kodiksamintie 403), kesäheinäelokuus auk.
Ässäpiparin lempeä sisarleivonnainen: LUKKOPIPARI
Kahvipöytien perinteinen pikkuherkku ja porilaisille erityisen rakas ässäpipari saa haastajan. Jääkiekkohuumassa syntynyt innovaatio suoraan Rauman Lapin Kodiksamin kylältä: makea, vahvistava, uljas Lukkopipari!
Taikinan reseptillä on paikalliset juuret: sen ohje on sovellettu 1960-lukuisesta Satakuntalaisesta keittokirjasta. Resepti on suoraviivainen ja helppo - ei ole tarkoitus, että kenelläkään menee aikaa keittiön höyryissä, kun jäällä pelataan kuumaa kiekkoa.
Resepti runsaalle 50 Lukkopiparille (riippuen paljonko kokki syö taikinaa): 2 isoa munaa, 250 g sokeria, 250 g voita, 500g vehnäjauhoja, 1tl leivinjauhetta, 1tl vaniljasokeria ja hiven sahramia antamaan väriä, jos kaapista löytyy.
Lukon muodon leivonnaiseen saa houkuttelemalla paikallinen metallimies taivuttelemaan oikeanlaisen piparkakkumuotin, kuten Kodiksamissa tehtiin.
Jääkaappikylmä taikina muotoutuu hyvin käsissä, joten myös ilman muottia voi loihtia Lukko-logon mallisen piparin. Myös koristelu tehdään omien taitojen mukaan. Paistetaan 200 asteessa vajaat 10 minuuttia.
Tiedotti ja valokuvasi joukko kyläläisiä Kodiksamin kulmakunnilta.
Toimeksisaaneena välitti Laaksose Heli
Tämä näkössi niist sit tul. Ja sikses hyvi!
Rivakkahenkist kevät kaikil - mailan taik haravan varres taik niil äänestyskopeil!
Heli
Fölikirjan kannet julki!
- Tietoja
- Kirjoittanut Heli Laaksonen
Warstan Elina suunnittel kannet ja ympyröis mul paikat, mihe mää sain omi pikku-ukkeleitani piirrellä. Ja sit hän nee ton puhelinlankoil asetteli. Ja näkisitte sisäkanne!
Juur suamen kiälen päiväks ja juhlaks sain nee katottavaksen. Mitä mahtais itte Agricola sanno, ko see tähän tulis ja Lähtisiks föli? -kirjan kannet näkis? Tällaisexi on maa-ilma mennyt! Vai: Cucas mestaripränttääjä noin iloisia färejä pränttää? Vai: Warstan Elina se cannet taas cocosi? Vai: Cosca ilmestyy!?
Mää sanoissin sil tyynest: Varto rauhas Mikael, enne suvivirt tule!
Heli
Lähtisiks föli? -kannet julki!
- Tietoja
- Kirjoittanut Heli Laaksonen
Lähtisiks föli? Reisuvalmistelut o jo pitkäl!
- Tietoja
- Kirjoittanut Heli Laaksonen
Tätä talve o färittäny tulevan kirjan kans tuhtamine. Uuren kirjottamist, tekstie muakkamist ja lukuje järjestelemist tiätyste, mut hyvin pal myäskin piirtämist. Lähtisiks föli? -reisukirjan sivuil tule mun omi tussipiirroksian. Osa o reisun pääl tehty jo aikanas, mut iso määrä o ihan tätä varte väsätty. Mää niin kauhiast tahtoissin olla lahjakas piirtäjä, mut ei aut, olen aika tavalline. See o ollu mukava huamata, et ko piirtä pal, ni käsi tottu! Siis ihmine o oppivaine!
Kansiratkasu meil o uurelaine: Aapisest tuttu Warstan Elina suunnitteli sen ja jätti sin aukot mun piirtämi ukkelei varte. Sain sit millintarkat ohjet, et kummossi piirustelen ja hän nee sit asettele paikalles. Aurinkonkeltast ja ilost o luvas. Kyl mää 40-50 hahmo piirsin, ennen ko sain onnistuma... (Lyijykynä en käyt, kuka hullu nyy lyijykynäl! Iha liia helppo semmone.)
(Kuva: Miikka Lappalainen)
Jollei ol viäl käyny ilmi, ni olen onnetoinen pakiteerama ja surkkia postittama. Ja sen kerran, ko mää saan kirjen kauniste lähtemä, ni eik posti sen riakaloitte!
Olin lykänny kirjekuare mukka yhre Mynthonin. See ol vähä niinko teeman mukane, ko olin samas kuares tul lisäpiirroksi "Käsilaukun sisätaskun pastillei" -nimist lukku varte. Täyty kustannustoimittajallaki jotta virkistyst olla! Voik olla nii, et mun piänest pastilliterveisestän mene koko laitos ja lajittelukone sekasi? Mones osas kirje tul peril - mut ihme kyl kaik tarppeline ol jokseenki ehjä taik vaa reunast revenny. Ja pastilli talles!
***
Kirjajulkistajaisist o olemas taas suuri ja lennokkai suunnitelmi. Taik pitäiskos sanno uivi...
Piäni keikkoi on tulos, esimerkiks Vakka-Suomen Viro-seura pyys puhuma aihest Minun Vironi. Oi ko miälelän mää siit rakkaast maast puhelen!
Kevät o erel tääl: huanekärpäset o heränny, leskelehret - siasilmät - meil jo kattele tiävarsist. Pellot o hanhi ja joutseni täys ja meijän pihas o sinivihriänkirjavaine määrätiatone uus fasaani. Sen nimi o Möller.
Kevätvaloiloi niil ko keväst tykkävä!
Heli
Loppuvuare iloi ja runoi
- Tietoja
- Kirjoittanut Heli Laaksonen
Kodiksami memorial -muistopuistos itsenäisyyspäivän kynttilät syttysivä niil kyläläisil, ko rintamal jäivä. Kuu paisto, ikiaikkane henki leijus peltoaukeitte yl, harttal miälel mee kävijät. Kuva: Miikka Lappalainen
Meijän kylien lumettoman ajan ilon o jo kolmat vuat kyläjoulukalenter. Ajatuksen o see, et 1.-24.12. ain joku kyläläine rakenta omil mailles piäne jouluyllätykse, mitä kyläläise ja vaik muualtki tullu saava luvan kans tulla kattoma. O ollu puuhevone ja reki, Luciakarhu saunalautteil, lyhtymeri ja kimmaltava heijastinkuusi!
Meijä omal vuarol pystytetti toho lähikorppe mettätairenäyttely. 10 erilaist teost Hugo Simbergin Katumuksest (painokuva), katajas kiippeväst lehmäst tikkatauluihi. Hiukan tollo ol olo, ko 15 m/sek tuules ja sattes ripusti taului puihi...
Lisäks ol meijä uuren postlaatiko avajaise. Ruskiasilmäne miäs on polttoleikannu rautalevyst korpi, mihe meijä laatikot kiinnitetti. Metsästystorven ja myrskytuulen saatteleman see vihittin käyttö. 74 kyläläist ol paikal toristamas. Kiitos käynnist kaikil!
Vaik täsä joulukalenteri-iloi onki, ni väärinkäsitykse välttämiseks muistutan, et mun jouluihmisyys o aika ohkast laattu. Erityise onneton olen pakiteeramises. Täsä on tämmöne esimerkki viime viikolt:
Yks vuarevaihte uutine viäl: Helsinki Sanoma yllätti pitkän hiljaselo jälkke ja kysys, jos kirjottaissin runon. Runopyyntö o arvokkaint, mitä runonkirjottajal voi anta, mut aihe... JOULU. Uuuh. En tiätyst tämmösest kiältäyry ja koitin kaikil tavoil miätti niit hyvi asioi joulust. Munst ilahruttamisen tahto o siin parast ja ilahtumisen taito myäski. Kaikkie ruua laittojen, koristeluitte, lahjoje ostamisen takan sais olla see, et koitta saara toise miäle hyväks. Sillon ko tämä puuttu, ni kaik jää ontoks. Koitin ilon henkke, rakkai vainaji ja yksinkertast onne kirjotta runoho mukka. Ja lisäks PAKITEERAAMIST!
Kosk Hesa o nii syrjäs, ni esitin toimittajil-kuvaajil kutsun tulla tän meil kylä. Hee tuliva, ja viarailu ol oiva. Mää viihryn itteäni viissampien kans.
Jouluaato Hesarist runon ja haastattelun voi sit lukke, ja lisäks voi kuulustella, ko äännän sen vireol. En viäl tiär, tulek kaikel kansal julkiseks vai ei, mut osote o joku tommone: http://www.hs.fi/hstv/
***
Nyy loppuvuan sain luvan paljasta, et uus kirja o jo visioinni al. Vaik olen ollu viimeset 15 vuat tiän pääl, pitäny maantiättelisist menemisistän päiväkirjoi, en ol viäl reisukirja tehny. Nimeks tahtosin kysymyslausse. Otin sit kaik kysymysmerkillise virkke ette, mitä tähä mennes olen käsikirjottanu. Hualiktee tämän? Mitäs sanot, liikkuva poliisi? Onk kello jo papiljotti? Ku just mun täyty?
Meijän tyäryhmän päätöksel LÄHTISIKS FÖLI? Vahvoil ol myäski mm. Onk kello jo papiljotti. Mut mää rupesi murhettuma teoreettist tilannet, et metallimiäste ruakatunnil joku hitsar kysäse muilt, et olektee jo lukenu sitä Laaksose uusint, sitä papiljottikirja? Ja siin muut sit hänt yrmivä, et mitä kampausoppai sää nyy suasittelet.
Nimi o siis olemas, mut ei see pal mittä viäl, ol ko tarttis olla kokohela opuski. Sovat loppuu sotimal sanos Rokka Tuntemattomas, kirjat tule valmiks kirjottamal, sanos kustantaja palaveeraukses. Kirjottama siis! Sopi mul kyl. Tykkän siit.
***
Omanäköst jouluaikka - reissavaist taik koton-olevaist - jokasel toivotta
Heli
Enontekiöl talkkarina
- Tietoja
- Kirjoittanut Heli Laaksonen
Mun uus poste restante! Voi lähettä kirjei, kortei ja keskikokkossi paketei.
Harmiks en ol itte niit enä huamen lukemas - mun talonmiäspestini Enontekiö Sanomis on päättymäisilläs. (Toimitukse flikat saa avata kirjeet ja syärä suklaat, mut salmiakit täyty lähettä mul).
Olen vaihrellu lampui (no juu, yhre), hoitanu jätehuallon kysymyksi ja keittäny kaffen valmiiks toimitusväel. Keittiön kaapiovet, mitkä harmittavaiseste ittekses ain aukentuva, olen korjannu liimamal niihin klapui: Ei pysy kii! Siin o vähä niinko pualet tehty, ko onkelma o havaittu ja raportoittu.
Alunperin tulin tän Valtakunna huipul moikkama juhlias viättävi ihmissi, näkemä uussi ja ihmellissi asioi mailmast ja muute vaa ajattelema iha ajatuksi.
Enontekiön Sanomien talkkariks päätymine läks siit, et munt salakuljetetti yllätysesiintyjäks yhre erityisen spesiaalin Esan synttäreil. Ko en salaussyist voinu yäppy niis nurkis ko tavallisest, munt laitetti toimituksen patjal nukkuma. Miältysin sihe nii, et pyysin muutaman päivän jatkoaikka ja sainki.
Synttärjuhlatunnelman kuvas Keskitalon Katja. Hulimaan viaraskirjalaisil tuttu virtuaalikummilaps Hilma 3 vuat fanitti eturivis ja seuras tarkka mun toimian.
Hilma oliki vakoiluhommis! Ei kauan kestäny, ko hän tarttus mikki ja esitti polvie ollenkan tutisemat yhre suamenkiälise laulu ja sen saamenkiälise versio ja Lapinäidin kehtolaulun. Äiti lasta tuuittaa, lasta tuntureien! Yleisö lakos Hilman jalkoihi!
Kuu ol yhten iltapäiväneljän hetken simmone, et piti ruveta suara päät huutama ja hyäkät autost ulos. Tämä ei ollu pelkä höperöpäisen turistin haltioitumist - myäskin paikalline teki lumienkeleit hankes, et olis jähtyny siit näyst.
Kuvankäsittelykoneen saturaatioknapist ei pal tartte paina- tääl o jo valmiiks tämmöst! Sinist ja ihmelist!
Kui sattusinki valittema tän tulolleni juur sen hetke, ko Enontekiöl sato isomma enslume. Pääsin viäl näkemä kirkkai järvie jäit ja heinien kullankeltaset tukat - mut silti öisen lumimyrskynki.
Kävin Hetan kirkonkyläs ihmistenki tekemis paikois. Menin tämmösen kauneusharjal varustetun rakennukse ovest sisäl:
Allekirjotin siäl käsi väristen sopimukse, misä mun piti vanno, et:
Vástidán dáinna goarttain luoikkahuvvon ávdnasiin!
Vannosin et vastaan aineistost ja sain: Enontekiön kirjaston lainauskorti!
Runoi lainasin ja Antti Arnkilin Lauantaiesseitä.
Olin niin kirjastoasennos, et mun silmissän vilisi piänil päivämatkoillani kirjastoi. Uskoka taik älkkä, mut tämä on kirjasto - Ruatin pualen (näi o! pääsin Ruatti) Karesuandos:
Kirjaston viäres ol uimahalli - samal taval kelolautapäällystetty ja omakeksimän muatone! Kyl rakennuksis saa olla huumori. Miälelläni näkissin vitsikkä arkkitehri usseminki (Arne Nevanlinna o harvoi ko tule miäle mul. Onk muit?)
Hyvi lähel oli myäski Norjaan pääsemine, muutaman kilometrin pääs vaa. Onneks näin norjalaissi aika hianoi rekoi, mitkä ei kyl Kilpisjärventiän kaulalliinanlevusil kaistoil ollu pelkästäs kivoi ja lystikkäi. Yläkuvas Karesuandon polttamaton kirkko ja liuta ruattalaissi liikennemerkei, minkä vihjeet oli välil nii hianotunteissi, et ei ollu iha varma, mitä yrittävä.
Piänest ruattalaisest-suamalaisest kunnast marraskuun verenvähyyres löytys monelaist jännittävä: Lars Leevi Laestadiukse rakennuttama pirtti ja aitta 1820-luvult, Hembygdsföreningeni yl pitämä Valkoinen talo -kotiseutumuseo ja eläväine esittelijä siäl. Hän näyt kummottos ennevanhaseste pyhitti pölyt tuvast vesilinnul ja kertos, kui näppärä retkiruaka on kuivattu veri. Nii see mene repuntasku ko Reissumiäs!
Matka varrel tiä viäres makas jättiläine, melkke lume al. See on tarinoitte ja taiteilijoitte Jatunin jättiläine, kivist tehty kylän suajelija. Ei muntka see sit niin pelottanu. Katja kuvas. Jalas on häne flikalt lainatut toppahousut. Vähä vaikkia o eteläs kuvitella, et tääl on -25.
***
Iha lähelt pääsin seurama, kummottos sanomlehti valmistu. Aika pal siin tarvita sähkö, serverei ja taitto-ohjelmi, mut myäskin kaffet, kopiokonet ja lattiapinta-ala. Yllättävä vähä ol huutamist ja remumist. Jos mää tekissin lehte, see olis pelkästäs sitä.
Katja ja Veera laittamas lehre sivui numerojärjestykse.
***
Onneks mää ymmärsin mennä viäl Tunturi-Lapin luantokeskukseenki. See men heti kärkikolmikko mun näyttelyelämyksist. Pohjone luanto, vuarenkiarto, paimentolaissaamelaisuus. Kattoka nyy: tommone näyttelysalinäkymä!
Nii suurel tarkkuurel ja hartaurel tehty kaik: Valokuvat, esineistö, kuvatekstit, äänimailma 100 %. Absolut. Mää oli iha ulkoavaruustilois, ko siält läksin. Ymmärsin vähä ittiäniki enemmä. O olemas ihmislaji, ketä ei voi olla paikoillas kaua. Kenel on kotosa pittä koti mukanas, kulkke leivän peräs, pystyttä kota ja purkka see taas.
En ollu enne nähnykkä, milt kota sisält näytti. Jos saissin tehrä oman pääni mukka nukkuissin nyy tual porontaljal.
Oppisin tiatoaki - esimerkiks sen et eno tarkotta jokseenki sama ko suur joki. Ja Enontekiö o see paik, misä suure joe syntyvä. Ja taas uure Aapise, Tuomo Itkosen saamelaisaapisen tapasin.
***
Kotoläns orotta - sihe suuntta lähren jutama miälellän! Tämmöse matka jälkke on pitkäks aikka rauhottunu. En tiär viitink sannokka, mut voin sanon kumminki. Lähren aamuste rekan kyytis liikkuma etelämmäks...
Mää teen viäl tunnustukse. Mun o vaikia erotta, mikä on pitkä pilvi, mikä revontuli! Lapin Revontuliopiston kannes oli onneks selkkiä opetuskuva ilmiöst. Mää hiukan piirtelin sihen pääl täl pohjosel Lapilleni hyvästiks ja omil ihmisil tervesiks.
Heli
PS: Tuttu, huippukiva kuski P.Tapio nappas munt kyytti Hetast niinko viime syksynäki. Poroi, haloilmiöi, 500 litran polttoainetankin täyttämist, jääst kiljuva tiä - ja villi aurinko nousemas tuntureitten pääl! Kiitos turvallisest, jylhäst mersukyytist ja valosast juttuseurast. Erinäissi moottorei viäl tarvita, ennen ko olen koton. Hiano seekin paik!
Sivu 15 / 28