Ajopäiväkirja

Runonkirjoittajan ajopäiväkirja on sanamaija Heli Laaksosen matkablogi, mielipidealusta, esiintymisraportti tai infokerho. Heli kirjoittaa ajopäiväkirjojaan menoista ja meinaamisista, keikoista ja kaikesta. Lue ilosilmäiset tai paniikintäytteiset kuulumiset - ja säntää vaikka itse runokaravaanin kyytiin!



 

 

Joul.

Maas myyny karhu

perämoottor jääs

vetur vilkutta valoi:

kuin pal o viäl tekemät

ketä noi kirkon traputki hiakotta.


Mun silmissän joulu o juur nii sekasorrolline, ko kuva kertto. Ja viäl tulla ihmettelemä, kunnemmää ol jouluihmine… Viime viikol tulin Näytelmäkulman kuusjuhlast ja kipitin Otavan kuusjuhli Helsinkin tuiskuse Senatintorin kaut, ko tommonen kuvaelma tul vasta. Onneks sentä sain kännykkähän taltte, et jotta hiano ja ikimuistost ol vissi juur ollu meneilläs.

Ylepalttisten menemis-tulemis-ostamis-hankkimis- ja järjestelemispaineitte al jotku nauttiva ja ova juur omimmillas. Mää hirastun entisestäs. Postitin Rahmani Janil ja häne mukulilles paketi. Yhre. Mul ol aamu-kymmenelt kello soimas ja vähä enne viit lykkäsin paketin postin ovest sisäl. Jokase minuti siin välis hajin saksi-kynä-osotet-teippi ja liimasin osotetarran, täytin planketi, kirjotin korti ja pakiteerasin, nitosin paketin kii ja avasin, ko pualet tavaroist jäi ulkopualel – enkä olis täsäkä ajas selvinny, ellei Laitlan kirjakaupast oltais riännetty appu. Mää oli hikine ja poikki ja kaihosin omal joulupatjallen, mut ko see o lupa levittä vast aatoaatton…

Onneks Laitila raitil kopsuttel vasta yks kiva tuttu nuar Karoliina ja poni. Heil ol kärryil mankkaki, mist soitetti joulumusiikki ohikulkijoitte iloks. Muistut miäle, et o joulu jotta muutakin ko tuskittelemist.

Jokanen koke joulu omal tavallas ja munt nii riamastutti, ko sain yhrelt huippukiälentutkijalt viästi, et hänel tule joulune olo siit, ko eläimist puhuta passiivis! Voi hyvä ihme, kui liikuttava ja kiinnostava on kiälentutkijan pää!

(Siis jotenki niinko tämmöttös: hevoset menee kovasti, hirnutaan ja tömistellään.)

***

Mikä siin joulus nii raskast mul sit mahta ol? Vissi see ainaki, et jouluviattovelvollisuus o nii ankara ja väistämätöne, et sen taa jää kauas oppi- ja asevelvollisuuski. Ainoastas maast karkkamine vois olla keino välttä see – mut kumminki päähän tulis josta ajatus lokakuisel lentokentäl, et nyy ennenko lähren, tairan kumminki laitta pari piänt joulust terveist menemä… ja siin sitä taas olla.


Ja herrajumal, kesken tämä mu joulumarinan mää muistan, et o sitä tänä vuan yks toineki kiva joul-asi ollu! Tääl Rauman Lapin Ylisespääs – siis meijän kylärinkin valtakunnas – on tänä vuan otettu käyttö meijä yhres kehittelemä kyläjoulukalenter. O niit muissakin kylis ollu, mut ei tääl. Siin o ajatuksen see, et jokasen joulukalenteripäivän o jonku pihas-portinpiäles-akkunas jonkulaine jouluasetelma, mitä o lupa käyr iltakävelylläs kattomas. See o nii hiano, ko saa luvan kans mennä urkkima ihmisten pihoihi ja uteloittema, kummose joulutervesen kukaki o laittanu. Nee kyläläisten kalenterluukut o ollu niin kivoi ja yllätyksellissi! O ollu hevost ja rekke, seime ja enkeli, konvehtei ja tähtsäretikui. Meil ol hirv ja yks pajupuu täys myrskylyhryi. Jouluvelvollisuuksist parhamast pääst!

 

***

Muutamei kilometrei o ajopäiväkirjaanki tullu.

Olektee koska koittanu aja Lapist Loimaal? Jos tykkätte mutkist, ni siin saatte oikke itteänne toteutta! Matka varrel on teemaha sopivaiseste viäl Makkarkoske meijeriki, mitä ain kattelen haaveilevast ja ajattelen, et voi ko joku ruppeis pitämä tosa jotta majatalo-kulttuurmaja-meininkki. Kiahtova rakennus ja nimi!

Loimaal ol vuare viimesen keikkan esiintymine Eviral. Oi ko mul tul miäle, mitä kaikki vois kyssy, nyy ko o asiantuntijoi kool: mil taval luamulammas ruakita, mitä täyty otta huamio, jos meina ruvet kanoi pitämä, mink tähre hukkakaura o nii vaaralline, mist listeria tule..? Sentä yhren kehtasi esittäkki: täsä remonteeraukse yhteyres löytys lattilautoje alt olki-turve-hiakka-eristet – mut myäski heini ja olkke ja joku viljantähkäki josta ajalt enne sotti! Kysysin, et kannattak simmose jyvä laitta keväste multta ja ruveta orottama. Kuulema ei tul mittä. Mut sanotti et yrittä voi!

 

***

Ens vuare alus on kovaste tunkku, ko o ens Latvian-kiartue (siäl o seittemisen keikka sovittunas) ja latvian-kiäle-opettelemine, sit Sää, mää ja Hentuliisa -lisäkeikat Wallini Elinan kans ja viäl Mikkelin teatterin jännittäväjännittävä Lukkosula ja lumpeenkukkia -ensilta! Näist kyllästymisse saak lissä viäl!


Kiitos kaikil kaikest tämä vuatisest!
Viättäkä maltilline joul ja värisyttävä uus vuas 2013!


Heli

[*] (esittä juur tuikkima laitettu jäälyhty)

 







Kyl tee olette sen jo monen kerttan kuullu, et olen mukan tommoses Kulttuuriseura Walos Laitlas - kunnosteta talkkoil yht huamattavan kaunist talo, mikä koitetti tuhopoltta 2008. Joksenki tommoselt see näyt palojälkkesen aamun:



Ja täsmälles tämmöselt see näyt tänä aamuste, ko viätetti siäl harjakaissi:


(Kuvat: Miikka Lappalainen)

Ei see nyy millä viäl valmis ol, lähellekkä, mut kyl käytetyt tyätunni jo hiuka ruppe näkymä, vaikkei rakentamisest mittän käsittäis. Olkka teeki valveil, ko Ajopäiväkirja luvette: ko keväste jää väisty, ruppe taas tulema talkkovihjei...

***

Mää ole muuttunu tänä syksyn vissi ilmapuntariks - ain ko munt pistetä keikal, lähetetä sama aikka tähä maaha joku Siperian ruoska ja Ratio Suami kilju kelivarotuksi koko maaha.

Olin yllätyskeikal Turus Marjaniämen kulttuurkartanos (mikä o muuten kans iha rappiokunnost loistokkaks pelastettu isol tyäl, jessus noit Ruissalo huviloi: www.kulttuurikartanomarjaniemi.fi) , olin yltympäris huiveihin kääritty, ko munt talutetti syntympäivsankarin seljän takka sisäl.


Ko ilm hiukan pahentus, läksin ajama Hämelinna suuntta, sin Hattulan Petäykse. Keikka ol kiva, paik ol hiano, keli ol karmiva, lisäks pääsin taas osallistuma tämä yhteiskunnan pelastamisse. Mää olin juur puhelimes määrittelemäs, mil taval ja kosk mahran pääst perill, ko munt tul mutkas valkone mustmaija vasta - ja näyt mul sinissi valoi. Ol nii mukavaisen talvinen tunnelm siin...

Munt hajetti lämpimän pakun suaji ja sit polis kirjot mul runon, mikä meni jotenki näi:

puhui
ajaessa
puhelimeen
siten
e t t ä

puhelin
o
l
i

kädessä.


Hän kysys, et mitä mää tykkän, eikä mul sihe ollu oikke moittimistaka. Viirelkymppi mää sen hänelt sit osti.

Polis pyys nimmarinki, mut sihe en laittanu syrämen kuva.

Ratio Hämeest kuulustelin sit ehtoommal, et Hämes ol ollu liikkuval polisil simmone maratonvalvontakampanja, misä hee ol piänimmilläkin teil käyny hiukan partioittemas. Kansalaisel o iha velvollisuus joskus osallistu tämmössi yhteissi keräyksi! Mist niit verovaroi kertty, jollei mee kerrytet?

kysele

Heli


Kotomaisemis o viime ajat menny, eikä lainka ol ykstotist ja näköalatont ollu vaik tänäses Hesaris yks yksinkertane espoolaisherra Korpela kirjottiki, et maaseurul o simmost...

***

Ei ol uus asi, et hyvyys tule antajalles takas. Joskus käy nii, et oma teelusikallinen kiltteyt palkita traktorin etukuarmajal. Lähikaupa jonos (tääl mail 2 ihmist o jono) mu erel oleval asiakasfrouval loppus raha keske ostoste. 30 sentti jäi vail. Vaik hän kuin kaivo, ei latilati löytyny enemppä. Kukkaro ol nii ammolas ja tyhjä ko nälkäse suu. Kassa orotti tyynen ko faaraon katti. Mul kiärittel siin joku kolikko käres ja plättäsin nee sihen tiskil ja sanosin romanttisest: ”Tosa”. Frouva ol helpottune näköne ja nyäkyt mul ja tiätyst mul kans jäi hyvä miäl, et munst jotta hyätyki on toisin päivin.

Saman ehtoon meijän pihan pimeytte ajo must auto. ”Asuk tääl Laaksose Heli?” Kyl vaa. Kui nii? ”Olin tosa valtatiä varres tankkamas ja tämmöne Visakortti, misä o sun nimes, ol puronnu sin maaha. Asun täsä kylil kans ja meinasin, et tuan saman tiä.” Voi armias aik! Voi mun hutilouttan! Voi hyvi ihmissi ko tuhannennen kerra munt pelastava!

****

Ajopäiväkirja-aihenenki uutine on kerrottavan – varsinki jos ajatella, et moottorsahan käyttämine o yhrelaist ajamist. Jolla hyvämuistisel lukijal vissi o miäles, et sain helikymppislahjaks moottorsaha vuarelt 1972 – käyttämättömä, suaran paketist. Nyy see otetti kotelost pois ja kootti ja varustetti nii monel ainel, ettei uskois: kärkipyäräl vaseliini, ketjuil ketjuöljy, säiliöhön kakstahtist pensa ja piän hiukka lisäöljy virkistämiseks. Sahas on kirjame H ja L. Ihmettelin jo, et kui nee Homeliten tehtal on tiänny sihe mun nimikirjamet laitta, mut nee merkkavakki et High ja Low ja viittava kiarroslukuihi. Nimi o enne - en ol vaa aikasemmin käsittäny, et mun nimimerkkin viitta sihen tosiasiaha, et miälala o hyvinki nopia-vaihtelevaiseste korkkial ja matalal.

Sahal onki hyy iha oikkiast käyttö, ko kaks koivuparkka ol päässy kasvama ihan talo viäre ja pahaste sähkölinjoje al. Sähköyhtiö miähe nee kävivät turvalliseste kaatamas ja meil jäi tehtäväks saatta koivu kunniallisse kualemaha eli klapei kohre.

Ei mul heti annettu tiätyst kylmilttäs moottorsaha kätte, ko ens pit käsisahal kuivaharjotel:

(Piänelt liiottelult näyttä noi kuulosuajaimet ton kaarisahan kans, mut kyl siitäki aika metel voi tulla, ko oikke innol saha. Ei mul sentä huamioliivei ollu eikä turvaköyt).

Sit pääsin oikkiast asiaha, Homelite kiskotti narust käymä ja mää elämäni ensmäst kertta vetelin moottorsahan kans koivurankoi kappaleiks:

Kyl ol hiano!

Perehryttämisest ja kuvamisest pit huale Lappalaise Miikka.

***

Ehtoste imuroisin ja loukkantusin heti! Inhottava tikku men kynne al! Mun parhaman kirjotuskäre! Olin jo elätelly toivei, et saan tyäturvallisuusyhristykselt tapaturmattomuuspalkinno hyvi sujune sahauspäivän kunniaks.

 

****

Muilt osi o viime ajat menny jouluntulemist vältelles. Yleisön painostuksest tehti sentä pari joulkortti, mää hunteerasin ja Miikka kuvas.

(Tiarustelui: http://www.lailanet.fi/laitilan.kirjakauppa/ ja Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.)

 

Älkkä tee ihmise viäl jouluasioi ajatelkko. Määki meina tänä vuan kaikenäköst jännittävämppä kerjet. Laitlas Walon mäelläki on polttopuutalkkot ja Ukko Mansikka o luvannu opetta munt käyttämä sirkkeli!

 

Heli

 

 

 

Normal 0 21 MicrosoftInternetExplorer4

/* Style Definitions */ table.MsoNormalTable {mso-style-name:"Normaali taulukko"; mso-tstyle-rowband-size:0; mso-tstyle-colband-size:0; mso-style-noshow:yes; mso-style-parent:""; mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt; mso-para-margin:0cm; mso-para-margin-bottom:.0001pt; mso-pagination:widow-orphan; font-size:10.0pt; font-family:"Times New Roman";}

Ei ol uus asi, et hyvyys tule antajalles takas. Joskus käy nii, et oma teelusikallinen kiltteyt palkita traktorin etukuarmajal. Lähikaupa jonos (tääl mail 2 ihmist o jono) mu erel oleval asiakasfrouval loppus raha keske ostoste. 30 sentti jäi vail. Vaik hän kuin kaivo, ei latilati löytyny enemppä. Kukkaro ol nii ammolas ja tyhjä ko nälkäse suu. Kassa orotti tyynen ko faaraon katti. Mul kiärittel siin joku kolikko käres ja plättäsin nee sihen tiskil ja sanosin romanttisest: ”Tosa”. Frouva ol helpottune näköne ja nyäkyt mul ja tiätyst mul kans jäi hyvä miäl, et munst jotta hyätyki on toisin päivin.

Saman ehtoon meijän pihan pimeytte ajo must auto. ”Asuk tääl Laaksose Heli?” Kyl vaa. Kui nii? ”Olin tosa valtatiä varres tankkamas ja tämmöne Visakortti, misä o sun nimes, ol puronnu sin maaha. Asun täsä kylil kans ja meinasin, et tuan saman tiä.” Voi armias aik! Voi mun hutilouttan! Voi hyvi ihmissi ko tuhannennen kerra munt pelast!

Ajopäiväkirja-aihenenki uutine on kerrottavan – varsinki jos ajatella, et moottorsahan käyttämine o yhrelaist ajamist. Jolla hyvämuistisel lukijal vissi o miäles, et sain helikymppislahjaks moottorsaha vuarelt 1972 – käyttämättömä, suaran paketist. Nyy see otetti paketist pois ja kootti ja varustetti nii monel ainel, ettei uskois: kärkipyäräl vaseliini, ketjuil ketjuöljy, säiliöhön kakstahtist pensa ja piän hiukka lisäöljy virkistämiseks. Sahas on kirjame H ja L. Ihmettelin jo, et kui nee Homeliten tehtal on tiänny sihe mun nimikirjamet laitta, mut nee merkkavakki et High ja Low ja viittava kiarroslukuihi. Jos nimi o enne, ni täyty vissi tyytty tähän kohtalo, et

n

lll

 

 

 

 

 

Taik jossa suuren kaupunki färivaloje ja savusumujen keskel kumminki. Varkaures siis!
Kyl sitä o hotellinäkymät tääl aika erilaissi ko oman tyähuane akkunast aukenttu.


Varkauren teatter ol munt kutsunu tän jo viime vuan ja ällänny helmikuus, et tarttis sanno, mikä otsikko ja aihe ja teema o mun esiintymisellän. Aika vaikkia tiättä, kummoseks on puale vuaren pääst muuttunu, mut siappasin sit oikkiast ohimolohkost otsiko Hajuhernei ja färivirhei. Niist hajuherneist unhotin kyl puhella (nii hianoste muute suvel kasvova, vast viime viikon pakkane nee näännyt) ja färeistäki puheli vaa avomaankurkuviherkäisest sävyst - mut virheist sit sitäki enemmä. Puhelin siit, et mitä olen oppinu elämäst 40 vuare aikan (mm. et sopuli on piän eikä marsun kokkone), ja siitäki, mitä en ol koska oppinu (mil taval puhelin, autoavain ja kukkaro piretä YHTAIKKA talles ja käsil).

Yleisö ol kiva ja oikkia-aikast (taputukse ja hipihiljasuure oliva niin kohrallas ko ohjaaja olis ollu heil merkei näyttämäs) ja äänimiäs ol reipas ja valomiäs valosa ja narikkaväki auttavaist ja hotelli respaki viäl vitsikäs. Kyl täsä Savomaas jotta epäilyttävä o...

***

Emmää tän mailman ääril tiätyst suara päät ja pyssämät ajanu. Kouvolas stoppasin Sonicimagen studios ja siäl tehti Lukkosulaa ja lumpeenkukkia -näytelmäst nauhote teatterilaiste lukuharjotuksi varte. Kuvan ot His master's voice J-J. Mikkelis siis ruveta tekemä Lukkosulast oikke kiartue-esityst! http://www.proevents.org/?p=85

Helsinkis käven kattomas et Hanni Töölös voi hyvi (kyl vaa!) ja et A-lehtien talo o yht valtava ko ennenki.

Kaikil olen täl reisul tuanu tuliaissiks suppilovahveroi. Mun lempipaikkan mailmas o mettä ja nykyäs olen opetellu mettäpyäräilemist. Painelen mammapyärälläni hevoste ja peurojen tekemi polkui pitki ja ko tule pohjone rinne, kuusmettä ja sopevaine sammala, hyäkkän pyärän päält kattoma, onk suppilovahveroi. Ja ain o!


Nyy nee taitava olla jääs. Mun Varkauren-kiartue aikan on tullu lumi maaha ja olen tääl kesärenkkail eli suvikummeil liikenttes. Toivottavast mun ei tart kirjotta seuravaks ajopäiväkirjaha mittä liia jännittävi tiäliikenteellissi kuvauksi. Koht lähren koittama kohre länt.

Kiitos kaikil, ko on täl kival reisul ollu mu mukanan!

Heli

JATKU VIÄL:

Kummone on teijä miälest kesärenkaskeli? Eik see ol sitä niin kauan ko kesärenkkail ajeta? Mää ja uus runoauto Emppu huakailtti ja haukutti iltapäivälehti: nee o nii mont kerta kirkunu sääennusteissas jo elokuust, et "Susi! Susi! Siperia tulos! Jäätävä keli!", et ei mee reisuhu lährös enä uskottu, et mittä suurt talve tähä hättä viäl tule. Tul see. Varkaurest lähteis ol viäl vaa hiuka maa jääs ja järvenpintojen pääl siliöi sialunkaunei jääpeilei. Kelikameroist ja muist pilveliikkeist arvelin, et eiköst täst selvitä. Jossa Jyväskylä huitteis näytti runoauton akkunast maisema tämmöselt:

 

Hauhuun kohral (paikkakunna nimi kuvas hyvi mun ajotunnelmian) rupes epätoivo valttama miäle ja Pirkanmaal ol jo nii vahva hanki tiäl ja lähelt ajavi rekkalastei vastas, et luavutin. Suvikummien tilal täyty saar nastarenkkat! Yks mailman pelastavist enkeleist ajo mu autotallin nurkan kaut ja toi mul läpi Suamemaa pyärät al ja vaihtoki viäl. Kiitos!

En ol tämmöstäkä viikko enne nähny. Erellisen päivän ajelen kesärenkkail ja seuravan hiihtelen kotomaisemis. Tosa painelen Mäentaan pelloil Uiton ylitte pää viinosin ko Kirvesniäme Harril. Oliskos ens viikko jotenki hiuka vähemä vaaralline ja vaihtelevaine. Jos mää saissin äänestä (mää saan), ni olis!

 

 

Kuvan ot Lappalaise Miikka.

 

 

 

 

Aloteta iha ensmäsest kaalist. Toi nätti vaalia kaalinpää kuulu aamupala syäväl Wallini Elinal, kenen kans meil ol salane yllätysesiintymine Turun kirjamessuje avajaisis. Teeman ol Rauma, ni totmaaka mää halusin traijat sin mu lempiporilaiseni eli ton Wallinin. Lupasin muutta Somerol, jos raumlaise ottava mul siit nokkihis. Ei vissi ottanu. Taik sit ei uskaltan sanno.

Runomaaottelu ol saman päivän Rauma ja Pori välil ja vaik Elina ol valovoimane ko 90 wati hehkulamppu, mul käve paremp onni tuamareitten kans ja luatsasin Rauma joukkue voittoho. Meijä joukkuesse kuulus myäski Hermose Merja ja Koivukarin Tapio, keit ei ol tähä saak tunnettu runonkirjottajin, mut nyy tunneta. Jestas kui hyvi!


Toinen kaalitapaus ol aika kaalitoine... Mul jäi syntympäivilt 8 kaali käyttämät ja ajattelin, et olissik niil kirjamessuil käyttö. Äkkiseltäs vois luulla, et kaalivuari ja messut ei liity toissihis, mut kyl nee liitty. Ko pääsin Rauma-osastol, ni huamasin, et see ol kyl kaikinpuali ammattitaitone ja asialline, mut siält puuttus hullumerkit! Ko kattele tota vakava taustkankast ja niitte rinnal mainoksi, misä vannota, et Rauma - näköaloja ja viäl et visions, ni miälehe hiippi kyl, et kummossi näköaloi tosa mahretan tarkotta?

 

Murrepanelistein ol Niämen Tapio, Toivose Markku, mää (ihana Kukka-Pirjo lait mul asterei päähä!), Heino Hannu ja mailman fiksuin professor Häkkisen Kaisa. Mää puhusi omi juttujan ja muut puhusiva aika lail viissai. Mut kuis ol jälle nee pal puhutut visions? Misä lavastukse näkemyksellisyys? Ton esiintymise jälkke  salakuljetin osastol mun kaalin ja nostelin nee avustajan kans suureks röykkiöks pöyräl. Hitsi ko tul vitsikäs.

Antteks omavaltasuus! Munst kirjamessut on kumminki luavat messut, ni et tarttis see näkkykki. Parin tunnin pääst joku ol kuljettanu kaalit lavan taa... Ei jääny kuvi muistoks jälkipolvil. Nyy olen oppinu, et jos ilost hullumaisuut tähä mailmahan tahto, ni täyty itte järjestä. (Varjose Jukkal muute Rauma-osaston kuvist kiitoksi!)

Pääsin sentä ilmasema sisäst kaalian, ko ol loppuhaastattelun aik. Jututin tulevaist ja lähteväist ohjelmapäällikkö eli Haukio Jenni ja Kettulan Kari Jiit. Ei munt oikkiastas jännittänykkä, ko sekä aihe et ihmiset ol mul ennestäs tutui. Messuyleisö vaa ol nii harras, et emmää ittekkän tiänny, kummone ilme olis paras ollu. Tavottelen tosa tommost mirjapyykkömäist haastatteluasennet vissi?

Mut ko päästi itte asiaha - niihin kaaleihi - ol mullaki jo normaalimp naama. Jenni sai siis voimakaalin, et jaksais järjestä ja Kari Jii sai omas sen tähre, et kestäis luappu.

(Ohjelmapäällikkökuvat otti Harri A. Sundell - suurkiitos sin kans!)

Hiano tapaus messuil ol seeki, ko latvialainen kirjailija-kääntäjä Guntars Godins toi Kad gos smei -kirjan mul kätte. 70 latviannost mu runoistan o nyy julkastu! Siit sit iha oma uutine aikanas.

***

Aika vähäseks jäi lepopäivät messuje jälkke, mut vanamon voinnin käven metäs kattomas. Hän ol huilannu ja hyväntuuline. Pualukoi on pal!

Aleksis Kiven kunniaks järjestetä Nurmijärvel omi kulttuurviikkojas ja munt ol kutsuttu sin runottama. Matkal 25-tiän varrel näin kaalimaan ja kokonaise kuarma-auton lavallisen kukkuroillais kaalei! Kunnemmää hulluhullu pyssänny ja ottanu kuva!

Nurmijärve yhteiskoulu ol ovenkahvoi myäte 50-lukulaisen kaunis. Ihmissi tulvis - Orvokkiki, mun kaikkist ihanin Orvokkini! Ääni+valoihme Nippalan Jari-Jukan kans rakennetti heil pikkuvarpusines ja pöllönpönttöines viihryket. Runotoivepurkki pursus. Nyy ei voi kyl nurista mistä!



Pilkkosen pimiäs impivaaralaises yäs ajoin nukkumapaikal, Kiljavan opiston majotukse. Ol ihmelist herätä aamuste ja avata säleverhot, ko ei lainkan tiänny, mitä valkentu. Olin korkkian mäntynummen pääl, al hevosenkenkämuatone hiakkarant ja järven peili, yks yksnäine vares lens ylitte ja peilaantus seeki. Tämmösen keikkapäivän ja -ehtoon ja aamun voissin otta uurestaski!

Täsä kiljavalainen pikkujoulukuusi kaikil lukijoil - syksy ensmäne!

 

 

***

Iha vaa hiuka lähipäivie ajoi. Menen Tampereel Musiikki ja Media -päivil, siäl o mediaväel yhteiskeikka Heikki Silvennoise, Elastisen, Timo Kotipello ja Päivi Lepistön kans. http://www.musiikkimedia.fi/fi/seminaarit/


Ens viikol o uure runoauto Empun koetinkivi sit: painella Helsinki-Mikkeli-Varkaus-Koti-reitil.

Varkauren teatterihin kuuluis muuten tulla ihmissi, munst. Ens viikon torstain 25.10. näkissin teit nii miälellän! http://www.varkaudenteatteri.fi/ohjelmisto_vierailut.shtml#hajuhernei



Kauhia hyvi voimissi kaikil!

Kaali-Heli