Ajopäiväkirja

Runonkirjoittajan ajopäiväkirja on sanamaija Heli Laaksosen matkablogi, mielipidealusta, esiintymisraportti tai infokerho. Heli kirjoittaa ajopäiväkirjojaan menoista ja meinaamisista, keikoista ja kaikesta. Lue ilosilmäiset tai paniikintäytteiset kuulumiset - ja säntää vaikka itse runokaravaanin kyytiin!



 


Normal 0 21 MicrosoftInternetExplorer4

 


Kui lähel ihmine voi ol onnehes kualemist, et jää viäl henkki?

Mää olen päässy puimakonen kyytti!

Tääl Rauman Lapis kotokulmil o seeki hyvä  pual, et naapurein ei oikkiastas muit olekka ko maaviljelijöi ja heijä suuri ja turvallisuurentunnet herättävi konei. Tämmöttös alkusyksyste tunnelma koko Kodiksamin kulmakunnal o jotenki sähköne, ko pelloist lähretä hakema tuatto kotti. Puimakonei hualleta ja traktorei käynnistetä.

Yks ehtopäiv, ko ei sattumoisi satanu, lähinaapuri veljekse peruuttiva puimakone ulos suulist (sen kuule kyl). Olin joskus ääne sanonu, et kyl elämäs tarttis puimakonelki sentän kerra aja. Mää läksi rynnimä veljesten peräs ja sain nee Kaukolan kyläs kii. Ja pääsin kiippemä kellase Uus Hollant nimise hytti turistiks.

Ette usko mikä kappala siäl puimurin ratios sois, ko pääsin sisäpual. Tiätyst Elonkerjuun:
Viistäköön siipeni maata, rauhassa olla en saata…

Hyttihi mentti simmossi uima-alttan trappussi, paitsi et ylöspäi. Hytis ei ollu mittä lipuntarkastajan penkki erikses, kuskil vaa oma paik. Hyvä siäl ol kykkytel ja kattel ko leikkur pyäris harttaste ja ohrantähkä vilisivä al.

Mää oppisin kaikenäköst ihmelist. Sen puimurin pöyt o 17 jala levune (see o joku perinne, ete voi asiallissi metrimitoi käyttä, ko tommossi engelsmannie mitoi) eli silt leveyrelt see nappa kittahas vilja. Kones ol ajotiatokoneki - see kerros kui mont hehtari o hurutet ja kui mont litra jyvä o saattu säiliöhö.Naapur kuskail reippas kävelyvauhris peltto ettitakasi - siin puimajärjestykses o iha oma tiatos.

Kone rupes piippama ittekses, ko säiliö ol täys. Sillo lähretti truuttaman traktorilaval nee. Jyvi tul putkest kauniste ko Oraksen kraanast!

Täsä o nyy kaikil lukijoil kotitehtävä: kui mont jyvä o 7000 litrases puimakone säiliös,  ko yhres kilos o ympär-soikiat 40 000 jyvä ja litra painaa 700 gramma? Voittajal kehui.

Nii et täält meilt o nyy tulos ohra teil koko maaha. Teette sit sämpyli taik ryystätte kalja – olkka hyvä vaa!
(Ja juur muistan, et mu itte keksimän Kodiksamia-kirjallisuuspalkinno suuruuski on 30 000 ohrakryyni.)

Ai nii. Sain myäski luvan tul oikke itte ajama puimuri vehnäpellol. Emmää kumminka nyy luvannu. Vai olisik tee äänestäny sen pualest, et mun kuulu men kuskama tommost omakotitalon kokkost laitet tääl ympärs kyli? Ei tätä runonkirjottaja ajopäiväkirjan pitämist tart niin tosisas sentä otta. Kiitoksi viäl naapurinpojil hianost elämyksest!

(Jos vähä viäl polliamp olis, nii kaaruis seljälles.)

 

Toine, mikä o viäny kans yäune, o see, et mää jourusi myymä mu runoauto Mati!

Kertakaikkias ko toisel o ajettu melkkest 200 000 kilometri, ni hiuka ruppe pelottama, et jos kumminki juur jossa Varkauren-keikan pualvälis mettätaipalel sen voima loppuva. Kyl runonkirjottajan täyty saar hualettomal miälel harhail iha misä päi maat vaa.

Mää hetke jo ajattelin, et jos Matt ei enä sopeuru uutten kottihi, ni vois ol armollist iha viär see mettähä maatuma, niinko o iankaiken teht vanhoil autoil ja pellonkoneil. Matti Nykyauto vaa o vissi 80-prosenttisest muavi. See siäl punasuuttas loimottais viäl tuhannenki vuaren pääst. Ko Matt on kumminki ajokunnos ja kuuluisa siit, et on tiistaikappale (hänes o ollu hyvi vähä mittä vioi), ni olis see jo tuhlaustaki ollu simmone mettähautamine.

Mul käve taas nii hyvä onni, et sen ost semne ihmine, ko o Mati hualtanu neuvolaikkäsest saak viime viikkoihi ja siis varmasten tiätä kaik Mati mullittelut ja sen, et enimäkses see toimi ko ihmise miäl. Tervessi siis Matil ja uurel omistajal Jannel, misä viiletättekä. Nyy mul on koulutukses uus runoauto. Sen nimi o Emma ja see on kaks vee.


O mu elämässän muutakin ko moottorei sentä.

Ensinnäki olen alottanu koulunkäymisen taas. Ammattikorkias järjestetä Taiteilija&vanhustyö -koulutus ja siäl mää istun ja haaveilen mummuje viihryttämisest. On teht yks viarailuki vanhainkotti ja siäl ol juur nii lemppiä, ko mitä mää muistinki. Olen seittemä suve nuaruuressan ollu vanhainkoreis töis ja tykänny ain kovaste. Varmaste o murhelisiaki oloi vanhuksil, mut mun kokemuksen o 95 % hyvä ja kaunis.

Mun suve viljelykset o simmottos onnistunu, et hajuhernest on tullu vahva ja kiva. Ja luumupuu kantta herelmä niinko on kantan tosa samas paikas 100 vuat. Lajikke nimi o Victoria ja lookiseste luumu ova sit varma Estellei.

 

Kaik kuva o ottanu toi taitosilmä Lappalaise Miikka.

See verra viäl liirumoitten, et erellises postis alotin en-mittä-miält olemise. Siin olen onnistunu 5-prosenttisest.

Syksyssi iloi ja riamui ja musti torvisiäni teijän poluil!

Heli


Jos joku nyy arva, mitä meinan tehrä viäl ennen ko täytän 40, ni keitän sil koko loppuvuareks farelmhillo!


Mul o nyy tasan kuukaus aikka tehrä jotta, mitä ihmisen tarttis enne neljäkymment täyttämistäs koitta. Olen ajatellu yrittä olla olemat kuukaure aja mittä miält mistä. (See alkka heti tämä ajopäiväkirjan päivittämise jälkke). Tunnen muutamaise ihmise, ko o eläny vissistenki ihan kunno elämä sanomal enimmäkses: "Mulla ei ole tohon mitään mielipidettä". Hemmetinkuustoist ja seittemäntoist, ko olen jatkuvaste vaikeuksis ja hankauksis sen tähre, et tahron ja tykkän ja arvelen ja olen miält ja sanon sen ääne! Mikä pakko mun o simmone olla? Nyy, Heli, harjotteles näit:

Ei sil nii väli ol ja jos joku väli o, ni hällä-.
Kumpi vaa.
Kaik käy.
Sama see o.
Mää ajattelen niinko kaik muutki.
Emmää oikkiastas ol mittä miält.
Hyvi see voi ol niinki, mut hyvin toisellakin taval.
Keskitiä on kultane.
Valitte sää.

Mul särkke pää jo valmiiks niist kaikist tilantteist, misä erilaissi ratkasui leiju ilmas - ja mää jourun olema yks niist ketä orotta vaiti ja paikallas, et joku muu valitte. Mut ihmisen täyty kehitty! En käyt kuukautte enä huutomerkei lainka, pilkui vaa ja kysymysmerkei. Tulen sit synttäreitten tianois tiarottama, kummottos mul käve täsä ihan-samailus.

***

Suvi o menny jotenki pualvahinkos ohitte. Heinäkuun pualest see o iha hyväki, ko mää en sitä kuukaut oikke jaksais. Heinäkuu o simmone arpalaari, misä kaik arvat voitta, mut ittel on kaapit täys tavara jo valmiks. Ko elämä käännys elokuuhu, rupes helpottama.

Pääsin hiukan kiärtämä maataki, ko Kouvola ja Elimäe Raavuarisoitto kutsus. See o jännäl taval varakotiseutu, see Kymelaakso. Jotenki samal taval vähä luimus olevi ihmissi siäl ko meil lännessäki o, kumminki sala niil o sokermunkei syrämes. Ko läksin siält takas, mu uskolline runoauto Matti rupes mullittelema. Hänel o melkke 190 000 kilometri runoajettu (nii o muute mullaki, mut emmää mittä merkkivaloi sentä vilkuttel). Ei suastunu kunnol käymä paitsi sillon, ko kiarrokset ol pääl 3000. Matka-ajos men hyvi (300 kilometri siliä, sunnuntaist suvitiät), mut kuvitelkka, kummost o orotella keskel Lahte liikennevalois ja koitta pittä kiarroksi yl. En kehrannu katto valois seistessän sivuillen lainka, huuratin vaihre vapaal kaasu vaa ja laitin ration kovemmal. Matti o ollu hyväs huallos nyy, Janne ja muut o sitä kattonu. Hänen Puala ol jotenki huanonas.



***



Opettavaist ja nauravaist homma o riittäny, ko o värkätty porilaise Wallini Elinan kans Sää, mää ja Hentuliisa -juttuehtoot. See o nyy elokuun 30. päiv Kirjuris ja o jolla ihmelisel kepulikonstil saattu loppumyyryks. Parastam koiteta, mut vaikkia o sanno, mitä tule. Olen kumminki tottunu olema yksi laval ja saama kaik huamiot. Elinal o vissi vähä sama, mut ei see ol päässy niin pahaks. Hualen o see, et esitykses tuleki Mää, mää ja Hentuliisa... Jos hyvi mene, ni jatko tule. Jollei oikke suju, ni unhoteta armollisest.

Olla itte tuattaji tosa ehtoos ja ollanki sit saatu tuatta! Polislaitokselt hakke huvilupi ja vakuutta yleisö ja maalat tuntkaupal Porin yhrest teatterist saarui lavastei. Tosa o Elina hommis:





Ihan toiselaist taiteilemist o ollu, ko olen maalannu Walon talol Laitlas. Ihanahajust ja hianorakentteist Uulan öljymaali, Nauris-nimist, olla hinkattu pintta. Toise sit jaksava sääli, kuin kova tyä meil o sen talon kunnostamisest... Voi ko tulissiva mukka, ni tiätäissivä, mink onne saa, ko teke talkkoväel jotta yhteseks iloks. Ja maalamine o hauska! Telineil kiippemisest saa jännityst niiks päiviks, ko ei aja runoautol.  www.laitilanwalo.net seura meijän tekemissi.

 

Yks aamu pualenpäivä aikka menin taas talol ja kiskosi maalifläkkissi housui jalkka ja hanskoi kätte. Ajattelin, et misä muual olissin mialummi, mitä tekissin. En missä, en mittä! O see nii armas suvityäpaik.

***

Nyy ei voi enä viivytel. Täyty alotta ei-mistä-mittä-miält-olemine.

Elovalossi päivi kaikil (taik nii, mikä mää oikkiastas olen mittän toivottelema. Valikka itte, kummoset tykkätte!)


Heli

 


Oi voi jos ihmise elämä oliski simmost, et see sais ain olla kuraattor!
(hiuka epäesteettine sana see on kyl, mialummi olissin esim. asfalttori taik soraattori)

Olen itte itteni ilmottanu kuratoima Lappalaise Miikkan huumorpitose suvivalokuvanäyttelyn Ilon kuvat - ja see vast mu ruumirakenttel sopi! Saan olla mukan miättimäs kuvi ja olemas jotta miält ja kuvittelema, kummone ulkoasu olis näyttelyl kaikkias paras. Hiuka hahmottelin julistettaki iha akryylifäreil. Ei see mittä helppo ol kirjotta saplunal esim. niinki monimutkane sana ko Miikka:

Kurattorin hommihi kuulu myäski viästittelemine ja see ei ol munst ikä ollu hullumppa! Laitanki ton al taas yhren tiarotte - jos vaik joku tykkäis tul kattoma. Avajaise o siis 21.7. Rauma Fåfängas Rauma, rock, rakkaus -festareil ja siäl näytetä kuvi heinäkuu loppuhu saak. Emmää muute erityisemmi itte niis kuvis ol esil, mut yhres kumminki o pyäröpaali ylämäkke lykkävä runonkirjottaja.

Nii, niist samoist RRR-festareist: siäl ol julkistettunas RAKAS meri-aihene runokilpailu, misä lupasin olla mukan arvioittemas Koivukarin Tapion ja Luasman Päivin kans. Nyy on kilpailuaik ohi. Melkke sata runo tul kaikkiastas, mist piän osa jourutti hyljämä, ko ei nee nourattanu säännöi (maksimissas 7 rivi merest määräaikka mennes). Olen saanu nee nyy nimettömiin ette, ja niis on KAUHIAN PAL HYVI RUNOI! Onneks ei tartte valita yht voittaja, ko sentä viis parast. Mut tyä siinäki. Viiskymment parast olis ollu helpomp.

Täsä lähipäivin niit luveta sit silmät sualast vet tulvillas!

 

Heli

 

Ilon kuvat saavat myhäilemään

 

Kuvaaja Miikka Lappalaisen myhäilevä valokuvanäyttely Ilon kuvat avataan uuden Rauma, Rock & Rakkaus -festivaalilla 21.7.2012. Näyttely on avoinna Rauman Otanlahdessa Fåfängan paviljongissa heinäkuun loppuun saakka juhlapaikan aukioloaikoina.

Ilon kuvat -valokuvanäyttely on syntynyt runoilija Heli Laaksosen vienosta toiveesta saada 40-vuotislahjaksi näytteille kokoelma hyvää huumoria ilmentäviä ja myhäilyä herättäviä kuvia. Rauman Lapissa elelevän Miikka Lappalaisen (s. 1957) kuville on ominaista pirskahteleva tilannekomiikka ja oivat vastakkainasettelut. Kuvat eivät ehkä saa kierittelemään naurusta lattialle, mutta hymyilyttävät vielä kotonakin.

Näyttelyssä tavataan kissa kalakaupassa, tahtia tamppaava orava ja jokeen lurahtanut traktori. Oman kokonaisuutensa muodostavat synonyymikuvat, jossa hämmästellään, miten aivan eri maailmoista olevat ilmiöt voivatkaan muistuttaa toisiaan: mummojen permanentit ja hahtuvakukat, marketin banaanitiskit ja kanoottikilpailut. Katsoja voi huomata myös, että väreilläkin on huumorinsa. Valokuvataulujen nimet ovat osa tärkeä kokonaistunnelmaa.

Miikka Lappalainen kertoo taustamietteistään: ”Koitan itse kuvauskohteita etsiessäni saada ahaa-elämyksiä – ja toivon katsojankin löytävän niitä kuvista. Aivan arkisissa maisemissa voi piillä hymykuoppa. Surmareportaasien ja pörssikurssien alamäkiuutisten vastapainoksi ihmisen on hyvä suunnata katseensa johonkin iloiseen ja keveään. Sellaistakin maailmassa on!”

Meren rannalla sijaitsevan Fåfängan paviljongin näyttelytilaan tulviva luonnonvalo päästää valokuvien värit ja sävyt oikeuksiinsa. (www.ffpaviljonki.fi)

http://www.facebook.com/pages/Rock-runo-rakkaus-festivaali/176956209079385


Onk sääretty joku laki, kuin pal ihmine voi tul, men ja ol kahres vuarokaures? Mää luulen, et olen rikkonu laki näin kesäkuu viimesin päivin.

O nimittäis simmottos, ete mistä rauhalises-harmonisest runonkirjottamisest ol voinu puhhukka. Mää ole emännöitteny ensiltoi kaks ja omas huushollissan yäviarai ykstoist ja kiärtäny maakuntti ko lappuliisa ja hommannu ittellen kesähatunki.

***

Rahmanin Janin näytelm Saun, mink olen võrunkiälest kääntäny ja lämmittäny, tul vihro viime ensilttaha Kaevlan kansallisteatteris eli tual Laitlas: www.kaivolankesateatteri.fi.

Mee oltti juhlistamas sitä Janin kans perjanta 29.6., kannustamas näyttelijöi, jännittämäs ittiämme kualiaks ja hymyilemäs journalisteil ja kenel nyy vaa sattus pyytämänkä.

(Kuvas o lisäks Raivo Talve eli äärilahjakas Varjose Matt. Tämän kuvan ot Roosa Lehtonen, muut on Lappalaisen Miikkan kuvei)

Saun läks nyy pyärimä akselis ympär. Näyttelijä oliva hauskassi ja lavastus o vitsikäs ja vesi litimärkkä. Ja viäl parane, ko alkujännitys tost haihtu ko höyry löylhuanest. Muutamei arvioi o jo lehris ilmestyny. Turu Sanoma hiuka moittiski, mut päälmäiseks mul jäi siitäki arviost hyvä miäl silt kannalt, et tarkka see toimittaja ol kattonu ja kuulustellu esitykse ja oikke analyseerannu miälesäs. See on tekijäryhmän kunnioittamist simmone (vaik olis pari kehusana lissäki kelvennu. Länsi-Suomi sit taas kirjot niimpal kivaste!) .

Mut see täyty sanno, et nyy ko nee Saunan kuulusat alastonpuvut o aiheuttanu jonku verran kohu, mää ole hihitelly ittekseni miälesän, et kerranki-kerranki-kerranki, lakatti jänkkämäst siit, et mää kirjota MURRENÄYTELMI, mitkä on kirjotettu MURTTEL ja niis puhuta MURTTEL eikä niist sen tähren tart muut sannokka...

Siäl see Saun nyy pyäri ja olis tarkotus, et juur tee menissitte sitä kattoma. Nyy on 10 esityst viäl jäljel.

Erityist suihkina aiheut see, et mun tykönän ol kyläs kaks kokonaist yät Saunan kutsuviarai, eli koko Rahmanin perhe naapureines mukuleines päivines. Mul yäpys 11 ihmist! Arva vaa, olenk mää rynnistelly lainamas patjoi-peitoi-tyynyi ja kyselly, et kui monen ihmise ruaka mahtu yhtaikka uuni. Ja onk jotta simmost, misä ei tarvita mittä ruanlaittoäly, mut täyttä vattan kumminki. O. Ranskalaissi peruni kaupan pakastimest! Kauhi nälk on paras kokki, eik nii sanota! Kattoka nyy mitä on, ko o viarai ko Vilkkiläs katei:

Syämine ei tiätystenkä riitä, ko pit viihryttä muillakin tavoil viarai. Mee käytti kahreski Unescon mailmanperintökohtes eli tääl eteläise Lapi Sammallahre mäel ja sit Vanhas Raumas. Myäski Fåfänga hiakkarant ja Kiikartorn katotti ja Nokan Torppa ja Hongkong-tavarataloki viaraitte erityistoivomuksest. Hiano ol päästä sit viäl Saloniäme maatilal Laitlan Vaimaron puskihi ja saara itte IHANA Riitta esittelemä ylionnekkai lehmiäs-vuahias-hevosias. Heijä juustoki näyt niin tyytyväiselt. Kiitos sin!


Ko Saun ol saatu vauhtihi ja Rahman joukkioines läks Viron pual, mää rupesi valmistautuma seurava ensilttaha. Ja sit see tapahrus. Mää rakastusin. Housuihi. Haliko Rikalamäe Provinssiteatterin Tähthousuihi! Voi iirajeere, kui hyvi voi joku porukka tahko näytelmä! Istusin eturivis riamuittemas. Nyy mää menen viäl keskrivihi istuma ja kattoma ja sit takarivinki joku kert, et näen mahrollisimma eri pualilt heijä.

Kyl teit niimpal harmitta, jos tämän nyy jätätte väli. Esityksi on n. kuussatatuhat viäl jäljel, et siit ei ol ainaka kii, ete olis mahrollisuuksi. http://www.teatteriyhdistysprovinssi.fi/ohjelmisto/taal-tanap-tahthousu/

***

Mul o ain ollu jonkunäkössi murhei tämä mu hemmetin takkumöyky eli tukan kans, mut tänä suven see o heittäytyny nii mahrottomaks, et teetätin Nordmanin Tarjal, oikke hyväl ompelijal, ittellen vähä Lapinpukumaise pinkifärise hatu. Siin on traktorinkuvaki korvan kohral. Kuva o otet Euras, Mannilan kyläs - siältäki o sukku kotosi ja pit mennä Pyhäjärve kattoma.


 

Mahrollisimma hiano suve jatko teil kaikil!

 

Heli


Onk sääretty joku laki, kuin pal ihmine voi tul, men ja ol kahres vuarokaures? Mää luulen, et olen rikkonu laki näin kesäkuu viimesin päivin.

O nimittäis simmottos, ete mistä rauhalises-harmonisest runonkirjottamisest ol voinu puhhukka. Mää ole emännöitteny .

Rahmanin Janin näytelm Saun, mink mää olen võrunkiälest kääntäny ja lämmittäny, tul vihro viime ensilttaha Kaevlan kansallisteatteris eli tual Laitlas: www.kaivolankesateatteri.fi.

Mee oltti juhlistamas sitä Janin kans, kannustamas näyttelijöi, jännittämäs ittiämme kualiaks ja hymyilemäs journalisteil ja kenel nyy vaa sattus pyytämänkä.

 

(Kuva: Roosa Lehtonen)

Saun läks pyärimä akselis ympär. Näyttelijä oliva hauskassi ja lavastus o vitsikäs ja vesi litimärkkä. Ja viäl parane, ko alkujännitys tost haihtu ko höyry löylhuanest. Muutamei arvioi o jo lehris ilmestyny. Turu Sanoma hiuka moittiski, mut päälmäiseks mul jäi siitäki arviost hyvä miäl siin miäles, et tarkka see toimittaja ol kattonu ja kuulustellu esitykse ja oikke analyseerannu miälesäs. See on tekijäryhmän kunnioittamist simmone (vaik olis pari kehusana lissäki kelvennu. Länsi-Suomi sit taas kirjot niimpal kivaste!) .

Mut see täyty sanno, et nyy ko nee Saunan kuulusat alastonpuvut o aiheuttanu jonku verran kohu, mää ole hihitelly ittekseni miälesän, et kerranki-kerranki-kerranki, lakatti jänkkämäst siit, et mää kirjota MURRENÄYTELMI, mitkä on kirjotettu MURTTEL ja niis puhuta MURTTEL eikä niist sen tähren tart muut sannokka...

Siäl see Saun nyy pyäri ja olis tarkotus, et juur tee menissitte sitä kattoma. Nyy on 10 esityst viäl jäljel.




No nyy mää sen keksisi, et tän iankaikkise vanhoil Peipposivuil voi lykätä upise-uut tiatto! Laitanki saman tiän vinkiks muutamei suvissi esittäytymissi, mitä tul miäle. Yksityis- ja yllätyskeikoi o lisäks viäl.


NÄYTELMI
:
(menkkä kattoma, emmää niit ol näyttelijöi varten kirjottanu...):

Tääl tänäp Tähthousu Uusikaupunki 28.4.-26.5.2012:
http://www.springmedia.fi/tahthousu/

Tääl tänäp Tähthousu Halikko 30.6.-18.8.2012
(http://www.teatteriyhdistysprovinssi.fi/ohjelmisto/taal-tanap-tahthousu/)

Saun! Yhdessä Jan Rahmanin kanssa Laitilan Kaivolan kesäteatteri 29.6.-22.7.2012
http://www.kaivolankesateatteri.fi/


KEIKOI
:

Annikin runofestivaali Tampere 9.6.2012
http://www.annikinkatu.net/runofestivaali2012/

Rock, runo ja rakkaus -festivaali Rauma 21.7.2012
http://www.tiketti.fi/Rock-runo-and-rakkaus-Fafanga-Rauma-lippuja/15552


Suvikuvitukseks meijän kivan naapurin traktorkurvaus - suara mun tyähuane akkunast aukene noi ilone maaviljelysmaisema!

(Kuva: Miikka Lappalainen)

Suven tulemissi joka ainoal ja runomiält!

Heli