Mää en nuku, jos täyty aamul herät. Jos täyty aamul herät välttämättömän pakollisest ja pomminukkumine tarkottais valtakunnalaajust häppemist, en nuku ainaka.

Tarkotta sitä, et tämänkertanenki aamutelkkar-esiintymine men jossan kummallises unihiakkasumus. Maikkarin jälkke munt tultti taluttama Ratio Novan pual. Kui siäl oliki niin kiva ja vauhrikast, mul tul heti ikävä takasi. Sit piti itte löytä Ratio Aalto – jossa jumalanseljäntakan Tehtaankarul heijän toimisto oliki. Ja siälläki ol Kurosen Sami, vanh koulukaveri, ja Annika En-Muist-Sukunime-Mut-Kiva-Ihmine. Hee pyysivä munt määrittelemist, mikä mää oikke olen, oleksmää vähä niinko Bono ja Sarasvua vai mikä enkä keksiny äkkipäät muut ko sanno, et stand-up-koomiko ja Edit Piafin risteytys. Nyy mää keksisi, et olis tarvin hihkast, et Tuija Piappose, seeprapeippose ja Pariisin varpusen yhristelmä.

Muutonki on kummallist määritellä itte itteäs. Yritäs vaik! Ketä sää olet? Mist sää koostut?
Suara lähetys, 0,3 sekuntti aikka miätti.

Olin revolverihaastatteluski. Kysytti mikä on paras joululahja. Punaset monot! Mikä on kaunein sana tänä. Peippone! Kummone oli ensmänen pussamine? Voi jessus, siit ei kyl kirjallisuureks ast ol kertomist!

(Samas salis ko Ratio Aalto oli myäski Ratio Rock. Toiveikkaan vilkuilin sinnekki: jos hee olis tunnuslausses mukassi ”Soitetaan mitä halutaan”, hee kävis mult kysymäs, et saataiskos mee pyäräyttä tost sun äänikirjastas vaik Nyy o nii erilaist?)

Helsinkis ol musta jäät teil, taksinki esp vilkkus ja perä heittel. Marraskuiselt näyt ilma vaik kuu ol vaihtunu yän aikan. Joulumiält ol koitettu mones paikas levittä valoil ja Kolme Sepon patsaillaki ol lakit pääs. Ko kuumien kastanjoitte myyjä viäl ol tullu paikal patoines ja pannuines, ni melkke meinas jo tulla joku jouluajatus mun paatunesse päähä!

Kipasin viäl Otavan kirjakaupan ja keskustan Suamalaisen kirjakaupan kaut hiukan peipponimmaroittemas, mukavaissi myyji tul vasta.

Hotellin hianous jatkus. Sin ol tullu nyy uuten keksintön rentoutushuane, mitä mun kaltane sattuman-oikust-sviittiläine sai käyttä kaupan pääl. See tarkot sitä, et yläkerroksis ol hämyne huane, mink oves luk RELAXING ROOM. (See tarkotta lorvikamari). Sin ol lupa mennä pualeks tunniks rauhottuma. Siäl ol japanilaine hiaromatuali, istusin siin ja see vääntyil ja muljas mun al, nii et mää koiti vähän kevittä itteän, et häne olis mukavamp o. Huane kyl täyt tehtäväs. Ko saa mennä hälyn keskel hiljassen tilaha, misä on seinäl pajunkissankuvi ja lupa otta sukkahousut pois, o hetki täyrellise hyvä!