Aapine!
Hei vaa, kiva ko löysit tän! Aapine on lounaismurteinen aakkosrunokirja mummuille ja mukulille, isoisille ja pikku-Mimille. Aapisen kirjoitti sanamaija Laaksosen Heli, kuvitti taikakynä Warstan Elina ja kustansi vanha kunnon Otava.
Joko sul jo oma Aapine o? Näille sivuille putkahtelee Aapiskuulumisia ja joskus uusia lisätehtäviäkin luennan oheen. Keksi itse, piirrä, väritä, kirjoita, leikkaa, laula! Voit myös rientää Aapisen omille fb-sivuille!
Minister-kansler-maaherra Koski vasta!
- Tietoja
- Kirjoittanut Heli Laaksonen
Heliltä suvimatkatuliaisia: "Muistaks Heikki Koske? Syyt olis: Läns-Suame lääni entine maaherra, Tampere yliopiston ex-kansler, taannone Porin kaupunkijohtaja ja ministeriki aikanas, Haliko hakoniska! Mää tapasi häne Latvias Jurmalan rannoil ja rupesin heti änkkämä, et eik sais aakkoshaastattelu. Ja mukava juttu - Koske Heik sanos: Kyl see vaa sopi.”
(Helin ja Heikin Jurmalan rannoilla kuvasi Miikka Lappalainen)
1. Mikä oli lempikirjasi pienenä?
G.A. Hentyn Pyhän Markuksen leijona. Syykin on selvä: jännitystä ja romantiikkaa sopivassa suhteessa. Kun Tampereella toimiva Suomen Nuorisokirjallisuuden instituutti pyysi minua joskus vuosia sitten nimeämään oman kummikirjani, en hetkeäkään epäröinyt ilmoittaa tätä, siksi syvän vaikutuksen se aikanaan teki. Kirja on hyllyssäni vieläkin.
2) Muistatko miten opit lukemaan?
Opin lukemaan 4,5-vuotiaana, mistä syystä pääsin syksyllä 1947 suoraan Halikon kunnan Nummen kansakoulun toiselle luokalle.
3) Mitä jäi mieleen omasta aapisesta?
Ikävä tunnustaa, ettei tule mitään mieleen.
4. Mikä lukuelämys on sykähdyttänyt viime aikoina?
Luen paljon kaunokirjallisuutta, historiaa ja muistelmia, myös runoja – ja lisäksi myös omien alojeni kirjallisuutta. Kaunokirjallisuudessa luen kaiken sen, mitä harrastusalueistani virosta ja unkarista suomennetaan. Latvialaista kirjallisuutta ei harmiksi juurikaan käännetä suomeksi.
Mutta kun kysyit viimeistä lukuelämystä, niin ehkä syvimmän vaikutuksen tekivät Olavi Paavolaisen "Synkän yksinpuhelun" maisemakuvaukset Karjalasta, kun kirjan luin vuosikymmenten jälkeen tänä kesänä uudelleen.
Heikki Koski
Kymppitehtävä!
- Tietoja
- Kirjoittanut Heli Laaksonen
¤ Nyt kun Aapisen tuloon on vielä pari viikkoa, on hyvä mielikuvitella, miten itse kuvittaisi aakkosrunoja. Tämän A-runon voi lukea itselle tai pikkukorville vaikka heti ja tarttua sitten kyniin ja alkaa kuvittaa kuulemaansa. Tost vaa! Vaik tekis ussema versio!
A
Aja,
aja,
aja!
Tulissit taas kylä,
ni rakennettais maja!
Ava,
ava,
ava!
Avaissiks mul ove,
mul o asioiki sata!
Majas
pala
valo!
Oleks koskan kuullukka
näin kummalisest talost:
Aamuvirkku apuope hukka kukkaros,
mopoauton takaluukust kurkka saparo,
alapihal Aurajoki otta aurinkko.
c) Heli Laaksonen - Aapine 2013
Aapishaastattelussa Keskitalo Suomen solisluun korkeudelta
- Tietoja
- Kirjoittanut Heli Laaksonen
Pohjoisen kirkas tähti Katja Keskitalo aapisvastaa tänään! Enontekiön Sanomien päätoimittaja, kerkeäkynäinen kolumnisti, Helin Kiakauskalenteri-kaveri, sarkasmin Suomen mestari äänessä:
1. Mikä oli lempikirjasi pienenä? (ja kui juur see?)
– Jo penikasta saakka mie olen ollu mahottoman sivistyny ja kultturelli ihminen. Siksi mie varmhan jäin tämmöseksi kitukasvuseksi vaivaiskoivuksi ko en joutanu syömhän ollenkhan, aina oli nokka kiini kirjassa. Iskä risti minun yhen miehen mukhan, se kuulema luki kirjoja hevosen reessäki puukuorman päällä.
– Muistelisin, että minun lempilukeminen oli ehottomasti Aku Ankka. Vähä jälkhin sitte löysin kaikki perinteiset lasten lukemiset, niinkö Tartsan-ja Angelika-sarjat... Tiina-kirjat tietenki ja Anna Ystävämme. Annan ostin ittele koko sarjana joululahjaksi pari vuotta sitte ja siitä seuraavana dvd:nä.
– Ja ko mie en kovin isoksi ikänä kasunu, niin saan sanoa, että kaikista lempikirjoin on tietenki Tuulen viemää.
2. Muistatko, miten opit lukemaan - tai kirjoittamaan?
– Äiti yritti opettaa: jii, aa, ja. Minusta se kuulosti samalta ko kiinaa puhuis, enkä kahta kirjainta saanu yhthen. Kerran vihapäissä muistan painanheni pitkin Suvanontietä ko kukhan ei halvanu lukea minule sitä Aku Ankkaa. En tiiä, olenko ikänä jälkhin ollu niin vihassa!
– Sittekkö opin lukemhan, osasin mie vishin koulhun mennessä tikkukirjaimia tavata, niin otin takasi kaikki menetetyt ajat. Kesälä mie luin kaikki yöt, en silmäntäyttä nukkunu. Ja päivät kiikuin puissa.
– Vieläki oottelen, että oppisin kirjottamhan.
3. Mitä jäi mieleen omasta Aapisesta?
– Häätyy sanoa, että en ole aivan varma. Hämärästi muistan jotenki net ISOT kirjaimet siinä sivula ja sitte joku värikäs kuva. Mutta nyt aion ottaa takasin tämän tulevan Aapisen kans, paljo hauskemat kuvakki!
4. Mikä lukuelämys on sykähdyttänyt viime aikoina?
– Häpeä tunnustaa, mutta kauhean vähä kerkiän tai jaksan lukea nykysin. Tehin viime jouluna kirjoista joulukuusen minun yöpöyväle, mutta eipä siitä moni kavonnu.
– Viimisin mielhen jääny kirja on piiain Aki Ollikaisen Nälkävuosi. Niin mahottoman riipivä ja runolinen oli kirja ko vähä pitemälle luki. Miehä Akin tunnenki, hieno mies.
Riikka Pulkkisen Totta oli kans hyvä. Semmonen, joka jäi mielhen pitkäksi aikaa ja mietitytti. Sitä paitsi sen luki minun sisko Outiki ja met keskustelima siitä. Pakko olla hyvä. Pulkkisen Vieras on siinä joulukuusen puolivälissä oottamassa eläkeaikaa...
Katja Keskitalo
(ei valokuvaa, naama täytyy kuvitella)
Tehtävä ysi
- Tietoja
- Kirjoittanut Heli Laaksonen
¤ Lomaileeko luonasi koululainen, joka huokailee ajan kulumattomuutta? Tässä liuta opekokelas Kreetan lähettämiä aivotoimintaa villitseviä ajatushommia:
1. Katsele ympärillesi ja mieti millä kirjaimella ympärilläsi olevat tavarat alkavat.
2. Laske montako kirjainta kaikkien perheenjäsentesi nimissä on yhteensä.
3. Mitkä ovat sinun lempilaulusi? Järjestä kaikki lempilaulusi aakkosjärjestykseen.
4. Tuleeko kotiisi paljon mainoksia? Käytä ne hyödyksi ja laske montako kertaa joku kirjain esiintyy mainoksessa, esimerkiksi montako k-kirjainta mainoksesta löytyy.
Rauman Hemingway Tapio Koivukari
- Tietoja
- Kirjoittanut Heli Laaksonen
Raumalainen ihana miäs Tapio Koivukari odottaa uuden Käpykaarti-romaaninsa syöksymistä painokoneista ulos - ja ehti onneksemme osallistua aapissarjaamme. Kuinka korkealle ihmismielen sfääreihin voikaan yhdessä viattomassa haastattelussa kivuta!
(Kuvassa Koivukari Kodiksamia-palkintojenjako-tilaisuudessa 2011. Kuvasi Miikka Lappalainen)
1. Mikä oli lempikirjasi pienenä?
En os sanno yht mutt varman tua Björn Landströmin kuvittama Laiva. Siin ol seillaevoi mailma alust alkkai ja se ol kauhia jännittävä. Mutt sitt mu enon anno mul semsen ko Intiaanisatuja misä ol oikkioi intiaanette sadui vähän toimitettun ja mul o se viäläki ja mää ole siit meijäm pojal luken.
Ja tomsist kirjasarjoist täyty mainit Pekka Töpöhäntä, siihe ol joinkin kauhia helppo samastu, ja sitt Väinö Riikiläm Pertsa ja Kilu, ja Viisikko mutt eritote Simo Penttilä Arizona-sarja.
Ja mää rupesi aik aikasi lukema aikusten kirjoi ja ni se ol tua Peter Freucheni Seitsemän meren kirja ko mää lui ja jo piänen ja montten kerttaha, se ol semnen tiatokirja.
2. Muistatko, miten opit lukemaan?
Kuulemma kauhia aikkasi, joskus neljä-viide ikkäsen. Aku Ankoist ja telkkarin piiretyist. Mää ovesi näkemä ens sanan kokonas eli vähä niinkom pikaluku nykysi opeteta. Sitt kon kouluhu mentti ni lukutunni oliva mul kauhian tuskalissi. Ko stää aapisem pladi tuijotetti ja tankatti ja mää olsin tykän lukki.
3. Mitä jäi mielen omasta aapisesta?
Kuvitus, ko edust kans jotta maalaisemppa ja oikkiamppa mailma.
4. Mikä lukuelämys on sykähdyttänyt viime aikoina?
Ny o menos Ulla-Lena Lundbergi Jää eli Is. Se vaikutta kauhian kiinostavalt. Keväste mää lui islantilaise esseetyylisen tiatokirja liberalismi synnyst. Se ol kovast elähdyttävä ja oikke ajatukse ruakka ja pist ihmettelemä suuri asjoi. Ett kumsel julmudel ja vääryydel o sekki vapaus jo aikanas rakenett.
LISÄKS:
Nii, ja mink aakkose mää otaisi fölihi autiols saarel?
Mää otaisin tiädättäk Yy.
Ko Y o vokaali, se pärjä yksnäski. Ei tart kettän kerales. Se om personalline, vähä erikoine, hillitty ja kohtelias. Se ei ruppeis varmam päsmäröittemä. Se o juur semnen kon tyyni ja syys ja hyy - voi oll ett hiukan turhanki vilpone mutt eiköst mes sendä juttun tul.
Ja sitt mää ajatteli ett Yst vois tehd haavin taikk tritsa jos tarttis jottam pyydystä, taikk houkutel häne lauta mastoks ko siält saarelt lähdetäm poijes seilama, sakaroitte välihi vois hyvi jonku seili virittä.
Tapio Koivukari
Kahreksas tehtävä
- Tietoja
- Kirjoittanut Heli Laaksonen
¤ Ö-runon huopapöllö, jolta sulaa jäätölö löllöks!
Tarvikkeet:
Pöllöön ruskeaa askarteluhuopaa
Jäätelötötteröön haluamiasi värejä askarteluhuopaa
Liimaa
Vanua
Puuvillalankaa
Silmäneulan
1. Kiinnitä pöllön kaava huopaan kiinni ja leikkaa ääriviivoja pitkin. Pöllön vartalokappaleita tarvitset kaksi, joten leikkaa vielä toinen samanlainen.
2. Leikkaamisen jälkeen liimaa silmät, korvien keskusta, vatsan keskusta ja nokka toiseen kappaleeseen.
3. Ompele pöllön vartalokappaleet yhteen. Mallissa on käytetty luotospistoa, mutta ompelun voi tehdä myös etupistoin tai pykäpistoin. Muista jättää täyttöaukko.
4. Kun ompelu on melkein valmis, täytä pöllö vanulla ja ompele täyttöaukko kiinni.
5. Leikkaa jäätelön vohveli ja kolme jäätelöpalloa. Liimaa pallot vohveliin ja jäätelö on valmis.
6. Jäätelön voi kiinnittää pöllöön liimaamalla, muutamalla pistolla tai jättää irtonaiseksi.
7. Pöllöstä saa kivan käsinuken, jos jättää alareunan ompelematta.
Hiuka ihanan pöllötehtävän keksis ja lähetti Rauman OKL:n Kreetta
Sivu 12 / 15