Monitaitoinen, monialainen, monimuotoinen
kymmenien kirjojen ja suositun Kirjailijan häiriöklinikka -blogin pitäjä
Kirsti Ellilä vastasi suvimielellä aapiskysymyksiin.

1.Mikä oli lempikirjasi pienenä?

Ihan ensimmäinen kirja oli Pieni pajunkissa (tosin ihan varma en ole nimestä, muistaakseni se kuului Tammen kultaiset kirjat sarjaan ja äiti luki kirjaa minulle, joten en ilmeisesti osannut lukea) Tarinassa on pajunkissa joka onkin oikea kissanpentu, todella suloinen. Olin eläinrakas joten pörröinen pikkukisu osui siihen saumaan. Tarinassa oli myös perhonen joka lenteli ja joku sanoi aina akrabadabra ja tapahtui jotain ihmeellistä. Tai sitten sotken tarinat. Mutta en voi koskaan keväällä ohittaa pajuja ajattelematta ja muistamatta tuota kirjaa.

2. Muistatko, miten opit lukemaan? En muista täsmällisesti hetkeä milloin opin lukemaan, mutta isä vei minut kirjastoon heti kun olin oppinut ja muistan tuon ensimmäisen kirjastoreissun, oli pimeä myöhäissyksyn ilta, kun kuljimme kaupungin läpi. Olen piirtänyt siitä sarjakuvankin. http://kulkeekohenki.blogspot.fi/2012/07/muisto.html

Muistan myös yhden silloin lainaamani kirjan, siinä oli köyhiä lapsia, jotka askartelivat ja käyttivät keitettyä perunaa liimana.

3. Mitä jäi mieleen omasta aapisesta? Voi olla, ettei Aapisesta jäänyt mitään mieleen, ehkä se oli jokin lukukirja, jossa oli runo tallissa yksin olevasta hevosesta. Siinä sanottiin jotenkin niin, että polle huokaa, tahdon muutakin kuin ruokaa, rakkautta suokaa. Se jäi voimakkaasti mieleen. Samastuin yksinäisen hevosen osaan, luultavasti tunsin itseni aika yksinäiseksi lapsena ja lohduttauduin ruualla.

4. Mikä lukuelämys on sykähdyttänyt viime aikoina? Voi kuulostaa lattealta, mutta Piin elämä todella sykähdytti. Elokuvaa en nähnyt. Pidin valtavasti myös Haruki Murakamin Suuresta lammasseikkailusta.


Kirsti Ellilä