Aapine!
Hei vaa, kiva ko löysit tän! Aapine on lounaismurteinen aakkosrunokirja mummuille ja mukulille, isoisille ja pikku-Mimille. Aapisen kirjoitti sanamaija Laaksosen Heli, kuvitti taikakynä Warstan Elina ja kustansi vanha kunnon Otava.
Joko sul jo oma Aapine o? Näille sivuille putkahtelee Aapiskuulumisia ja joskus uusia lisätehtäviäkin luennan oheen. Keksi itse, piirrä, väritä, kirjoita, leikkaa, laula! Voit myös rientää Aapisen omille fb-sivuille!
Onne opintiäl!
- Tietoja
- Kirjoittanut Heli Laaksonen
Kaikil tänä syksyn koulus alottaneil onnellist opintiät! Ohrantähki vaa - ei ohrakkei!
Heli ja Aapisväki
Kuudestoista tehtävä: siili ja sen piikit
- Tietoja
- Kirjoittanut Heli Laaksonen
Jollei sade päästä ulos leikkimään, voi pelata sisällä siilin kanssa! Opekokelas Heidi Hyttisen kynästä on kotoisin lystikäs siili ja kirjaimien tulvaan innostava tehtävä. Tarvitset vain printterin - ellet sitten piirrä itse siiliäkin. Ikäsuositus: 3-109 v.
Viidettätoista viedään!
- Tietoja
- Kirjoittanut Heli Laaksonen
Tehtävä 15 vinkkaa urheilullis-puuhalliset aakkospihaleikit:
Tee ulkona kirjaimia lehdistä, kivistä, oksista tai hiekkakakuista. Kaikki materiaalit käyvät. Voit vaikka yrittää tehdä niin suuria kirjaimia kun mahdollista ja pihaan mahtuu.
TAI
Kirjainten päällä voi vaikka pomppia, hiipiä tai juosta. Ensin pitää tehdä suuri kirjain hyppynarusta tai vaikka hernepusseista. Kun kirjain on valmis voi kirjaimen ääriviivoja pitkin kulkea miten huvittaa, esimerkiksi hiipien tai hyppien. Tätä voi leikkiä kavereiden kanssa niin, että jokainen tekee oman etunimensä ensimmäisen kirjaimen ja kertoo kavereille miten oman kirjaimen viivoja pitkin kuuluu kulkea.
Tänään aapisväleä aktivoi Rauman OKL:n Heidi Hyttinen
Oma ankia-Aapinen löytys lastenkirjainstituutist!
- Tietoja
- Kirjoittanut Heli Laaksonen
Lastenkirjainstituutti Tampereel on paikoi, mist en ollu kuullukka - ja paikoi mitä ei voi unhotta!
Et täsä maas on paik, misä on kaunis järjestykses kaik lastenkirja, mitkä kustantajat vaa ikä o suastunu lähettämä - 1800-luvult saak. Sin saa mennä iha normaaliki ihmine ja suasittelen menemänki.
Elina Warstan aapiskuvanäyttely siirtys nyy sin. Lisäks olin kiva-yleisöllisel keikal siäl juur ja mul esiteltti niit loppumattomi lastenkirjahyllyi. Siäl sit näin oman Aapisenki, mink vuan 1979 sain ekaluakkalaisen etteni ja mikä oli mul ankeuressas suur pettymys. Mää miälenkiinnol siappasin sen kätteni ja toivosin, et jos see ol kumminki vaa seittemävuatia arvostelukyvyttömyyt, ettei siit tykänny.
Ei ollu. See kirja o surulline.
Tiätyst voi sanno, et mailmaki o surulline, mut jos ensmäsenäs lapse huamio kiinnitetä sihe, et äit o harmissas ko ruppe satama, ei sil ainaka oppimise iloihi ohjata.
Kaikkist tyrmävin ol kumminki Ö. Muistan jo et piänen mul tul nii haikia ja myätätuntone miäl. On talviyä, laps o yksin koton ja soitta vanhemmalles. Siäl vastata joksenki, et älä tän soittel, syä jotta ja men maate. Mut laps vaa orotta...
Kyl mää ihmettelen, et meist sen ikäluaka mukulist näinki valossi ja tervei kasvo!
***
Lastenkirjainstituutin kivat autto näyttelyn pystyttämises (käytännös siis pystyttivä kokonas ko kaik, mihe mää kosken, muuttu tahmaseks ja teippiseks) . Kiitos! Nyy o siis elo-syyskuus Elina Warstan ihanaissi aakkoskuvi nähtävän siäl! Jälles yks syy mennä.
Tampereen tapahtumie yäs ol kauhi vilinä. Taik no ei iha joka kaupas kumminka, ko kaikis ei ollu muistettu ilmotta asiakkail, et kirjailijaviarai on tulos... Kyl see hyvä muistutus ol: tiarotus ei ol mittä tehrä-jos-kerjetä-puuhastelemist, vaan toinen pual tätä kirjamailma.
Kaunei ja monilukussi asiakkai ol tullu munt moikkama ja olen siit ilosel miälel. Jotku kiärsivä mukan koko päivä, jokasen keika! Kaikil ketkä ol lounasest Suamest kotosi, mää laitin plussan esilehrel!
Kiitos - kiva ko kävitte!
Nährä sit ens viikol Turus taiteitte yäs 15.8.!
Heli
Aapishaastattelussa muusikko, sanan & sävelen sovittaja Lauri Tähkä
- Tietoja
- Kirjoittanut Heli Laaksonen
Heliltä: ”Kuin kaua määki olen Tähkän Laurin tuntenu (10 vuat), enkä ol tiänny, mitä see piänen luki. Nyy mää tiärän, ko kirjotin sil ja kysysin! Mukava ajatel, et Scarryn Kissalan Hessu ja Mato Matala o osa tähtimuusikonki miälemaisema."
1. Mikä oli lempikirjasi pienenä? (ja kui juur see?)
Lempikirjoja oli monia. Voidaanko Aku Ankan taskukirjoja lukea kirjoiksi, en tiedä?
Richard Scarryn Meidän Koulu -kirja oli lempikirjani ennen kouluun menoa. Mieleen jäivät myös Harry Kullmanin Viimeiset Turnajaiset, Onnen päiviä -kirjat, Tomin uusi paita. Olipa Kerran – Klassiset sadut oli suosikkini ja vielä tänä päivänäkin siihen palaan.
2. Muistatko, miten opit lukemaan - tai kirjoittamaan?
Muistanko, muistan. Päntäämällä aakkosia ja lukemalla ja selaamalla kirjoja, imemällä itseensä kaikkia kirjaimia:-)
Lukeminen ja kirjoittaminen on kuin pyörällä ajon treenaamista. Ensiksi vedetään kahdella apupyörällä, sit yhdellä ja sit jo mennäänkin täyttä pyörää ja kohta ajetaankin ajattelematta ilman käsiä. Ja kun homman osaa, miettii että kuinka tämän oikein opin.
3. Mitä jäi mieleen omasta Aapisesta?
Kukko ja kaikki kirjaimet:-)
4. Mikä lukuelämys on sykähdyttänyt viime aikoina?
Tua Harno: Ne jotka jäävät. Inspiroi uuden levyn tekstittämisessäkin. Suosittelen!
Nii ja lisäks vapaaehtone - mink aakkose ottaissit mukka autiol saarel?
A:n koska se on anarkistinen, luova, vilkas, elämänjanoinen ja ja se seisoo aina vakaasti ja vahvasti kahdella jalalla maan pinnalla. Siitähän kaikki alkaa ja se on kaiken A ja O!
Lauri Tähkä
See ol unhottumaton päiv!
- Tietoja
- Kirjoittanut Heli Laaksonen
Mist see ajatus oikke lähtikä? Et tekis keikan, misä olis mukuli lukemas runoi? Ja et sil vois juhlista uuren kirjan tulemist? Ja et see olis juur Lapi löylypäivil ja juur Patolampiteatterin laval? Enä ei tarkka muist ketä ja kui, mut ol maar see hyvä, et ei jääny aikomukseks ja tarttis-tehräks ja joku-päiv-mää-viäläks!
Lappilaisten koululaisten kans Aapine-kirja tul elokuun kolmannen päivän heltteis julistetuks ja julkistetuks ja juhlistetuks unhottumattomal taval. Ei ol tarkka selvyyt, kui mont ihmist ol seuramas, mut neljäsara huitet o arvailttu. Mukula oliva taitavi ja pelottomast laval, vanhemma ja kummi ja mummi ja vähäflika saiva olla heist määrättömä ylppiöi. Ilmas ol runout ja oma kiält ja naurui ja liikutust! Kaik, mitä koitetti, onnistus tänä! Tosa al on tarkemppa raporteeraust paikan päält.
Kyl mää tätä jännitinki - ja ihan täyrest syyst! Ei ol mittä helppo tämmösen kankian ja ittekses tekemisse tottune ihmisen painella isol joukol laval. Mukuliaki olen tähä mennes nähny lähinnä kuvist.
Kuva: Miikka Lappalainen
Esiintymise jälkke mää ja 8 tähte kokkonnutti fanien tuaman banderolli al riamuittema hyväst päiväst! Viäl kerra lähetetä kiitoksi niil monil tahoil, ketkä tämän mahrollist!
***
Muute: Mää en sitä lapsil kertonu, enkä yleisöllekkä, mut nyy voin sanno, et aapispäivän alku ol raskaimman pualeine. Siltmäe Markus, mun kirjailijakaveri, murrekumppani ja pullansyämisystävä hauratti 87-vuare ikkäsen Laitlan kirkkomaaha. Siit hyvästjätöst läksin suara meikkipussin ja vaatekaapin kaut ihanie runolasten kans esiintymä. Mul ol tunne ko viästikapulan kuljettajal: vanhoilt ja väsyneilt elävil ja eläväisil.
Lepäile sää Markus rauhas - mää viän sun tiatojas ja taitojas ettippäi nii hyvin ko ossan - ja tääl o oppivaine, nuar väki niit vasta ottamas! Jos siäl taivas o netti, ni katos nyy näit kuviki Aapisjulkkareist!
Heli
Sivu 9 / 15