Sylvia&Tuija
Heli Laaksonen esittelee komediallisessa kaunokirjassa Sylvia, Tuija ja laulava patja kaksi hurmaavaa muijaa kaikkine kommervenkkeineen. Syksyllä 2016 ilmestyneet Sylvia ja Tuija saavat uusia muotoja myös kamarinäytelmänä, piirroshahmoina, tekstiilitaiteessa, Paletin julkaisemana korttisarjana. Naiset pitävät yllä lisäksi omaa fb-sivuaan. Lounaismurttel, tiätystenki!
Hovivaatettaja Hellapuu Sylvian ja Tuijan haastattelus
- Tietoja
- Kirjoittanut Heli Laaksonen
Jo 10 vilkast vuat on toiminu Raumal Hellapuu-nimine design-vaatefirma. Vallan kotomaiseste siäl suunnitella ja ommella vaattei naisil, miähil ja mukulil. Sylvia ja Tuija - ihanat ikänaiset ja kirjan sankarit - o saanu vaatetukses siält, samate färirakastaja Laaksone. Myäski kamarinäytelmän frouvat Marjatta Rinne ja Eija Nurmio varustetti live-esityksi varte samoil kuaseil - Popporo ja kynäkuvio o yleisön silmänilona.
Nämä meijä muijat kiinnostusiva nyy oikken tosissas, mikä tämä Hellapuu oikke o ja mil ajatuksel see täsä mailmas toimi. Kuumas haastattelus Hellapuun toimitusjohtaja Milona Sadekallio.
Rauman torilla Hellapuu-muotinäytöksen huminassa Milona Sadekallio, hahmo-ompelija Pia Ala-Äijälä, muijat Sylvia ja Tuija - ja iso yleisö!
Kuva: H.L.
Sylvia: Hei vaa sirkune-virkune kotomaise-raumlaise designvaate-Hellapuun päämiäsnaine!
Milona: Heijaa ja halaus te ihanat ihanat frouvas-naiset!
Sylvia: Mää muistelen, et sää olet alunperi josta pohjosemmast lähtösi. Näkyk se jollan taval sun kärejäljes - taik miälelaarus jopa?
Tuija: Nii - mist koko Hellapuu alko - kerroks lyhkäseste?
Milona: Juu, mie olen pohjoisesta, Rovaniemeltä syntyisin. Kyllähän se varmasti töissä näkyy ja osittain tietenki tarkoituksellakin. Ja miälenlaarus ihan varmasti! Minun mieli ei esimerkiksi ole vieläkään tajunnut, että tässä asutaan jo kolmattakymmentä vuotta etelässä, kun että ei se ensilumi tule ensviikolla, vaikka mie kuinka vetäsin jo vinkkelit jalkaan ja kynttilöisin potkurini jalaksia, hahha!
Tuo Hellapuun tarinahan alkaa oikiastaan siitä, että mie olen aika nuoresta saakka ihaillut hirveästi kotimaisia kuosisuunnittelijoita. Siitä rakentu sitten ajatus, että mie haluan luoda jotain mikä antaa kunniaa sille taiteenalalle oikein toden teolla.
Tuija: Mää rehtorina en pääse rairoistan: mimmone o sun koulutukses?
Milona: Minut, tiiäkkö, päästettiin aikoinas peruskoulusta läpi nipinnapin ja myöhemmin syykin niille vaikeuksille selvis. Ja sitten kun se selvis, niin mie pääsin unelmieni opiskeluihin! Sisustustekstiili-artesaanin opinnot ja yrittäjän ammattitutkinto on taustalla. Eikä se opiskelu jäänyt siihen. Haaveilen jo pääsystä seuraaviin unelmieni opintoihin kiinni heti, kun aikaa on sille kunnollisesti.
Hellapuun trapuil Milona, Live-Sylvia, Oikia-Tuija, hahmot ja sanamaija Heli.
Kuva ja hahmot: Pia Ala-Äijälä
Sylvia: Mist on tullu nimi Hellapuul?
Milona: Yhtenä talviaamuna - asuttiin vielä Virroilla- mie köhmysin unihiekat kaulaliinalla liiteriin hakemaan puita hellan lämmitykseen. Kaaduin syli täynnä puita hankeen ja sinnehän ne hellapuut levisi joka puolelle hujanhajan. Ja mie manasin ja ärjyin, kunnes koin semmoisen valaistuksen siellä hangessa maatessani; ”Hellapuu!” Sehän kuvaa just sitä aikakautta, milloin ne minun suuresti arvostamat kuosisuunnittelijat alkoi nousemaan. Ja sitä aikaa, kun vaatteet kesti mahdottoman hyvin ja kun laatu oli itsesäänselvästi niin hyvä, ettei tuhlata tarvinnut. Se oli voimakas voimakas elämys, vaikken ollut edes hörppyä ehtiny kahvia saada, ja niin pitkälle samana aamuna menin, että pistin nimen oikein muistiin. Vaikka joka aamu ja päivä ja iltahan niitä nimenomaisia poimin millon hangesta ja millon liiteristä.
Tuija: Sylvia, ketä on tommone sananikkari-
Sylvia: Onk sun pakko kaik lörpötel!
Tuija: O! Voin mää tämän kertto, munst see ol kiva. Nii siis Sylvia keksis, et jos Hellapuu laittais pysty pop up -kaffilan, sen nimi vois olla Pullahee!
Teil o monelaissi hianoi poikkitaiteellissi hankkei, pitsimissei ja - onk joku kondiittorikumppaniki haus?
Milona: Pullahee, haa! Mie tykkään herkuista ja yhtälailla kovasti kehittää yhteistyökumppanuuksia. Minullon käyny kyllä mielessä semmoinen kokonaisvaltainen kaikille aisteille avautuva Hellapuu ja … eli ehkei se juuri nyt ihan aktiivisessa haussa ole, niin mie olen hyyyvin avoin kaikelle uudelle, nyt ja aina!
Rauman Pitsimissi 2015 Jenni Peräinen, lisäksi miss Sylvia ja Miss Tuija. Kuva: Hans Lehtinen
Sylvia: Mää ajattelen, et kaike menestymisen keskiös o hiano tuate - vaik kui olis markkinoinnit ja myynnit kunnos, ni loistosisältö o lähtökohta.
Mikä on täl hetkel sun lempikuasi?
Milona: Siinä lienee kuules se, mikä on meät pelastanu minun olemattomilla myyntitaidoillani :D Kun sen laadun suhteen mie olen kuitenki pilkun pilkkoja oikein kauheimmasta päästä!
Mutta nyt on kyllä niin vaikea kysymys lempikuosista, että raapsutan harmaantuvia. Niiton niin monia! Omista se on Pop Poro, kun sillä on niin omanlaisensa tarina takana. Ja ei-omista melkeimpä sanoisin, että ainaskin kaikki mitä Rengon Leena kynällänsä loihtii; mieletön lahjakkuus!
Tuija: Mink kuasin suasio o sunt valla ilosest yllättäny?
Milona: Pop Poroa mie jännäsin sillon aivan sukat sekasin, kun pelkäsin, että siinä mie pistän kotikontujani ihmisten silmille niin lujaa, että juoksevat karkuun! Käviki ihan toisin. Ihan valtavan hienoa!
Sylvia: Suastuisiks paljastama jonku flopi: semmose, mist olit itte ipi-innoissas, mut yleisö ei ollukka?
Milona: Tiiättäkö mie olen semmuotonen positiivi-pöhkö, että jos floppeja tulee, niin mie kiukuttelen illan ja unohan koko jutun jo seuraavaksi päiväksi. Ja eikun uutta projektia alkuun. Ideoita kun on se piirongin looda jo työntäny lattialle saakka, niin ei sitä jouda jotain toimimatonta jäädä suremaan!
Sylvia: Mil taval syntys tämä mun klänninkini vähän kohtalokas Popporo-kuvio?
Milona: Juuret sieltä Lapista vaikuttaa tässä tietenki eniten. Minulla oli hetkosen semmoinen ns. nimikkoporo, joka oli kovasti ihmisystävällinen heppu. Jäi kaunis muisto! Aslakalta kun sain ison kasan sarvia muutama vuosi takaperin nappi- ja koru-projektiin, niin yks sarvi jäi seinälle komeilemaan. Kaunis muisto tulvahti mieleen ja aloin piirtämään. Voitta varmasti arvata mitä se on, kun jotakin kuvaa piirrät kuukausia jo kiukuissas, ja sitten semmoinen kolmen minuutin ”Ootappa hetki, luonnostelen... hei tää vois oikeesti toimia”-juttu lähteeki lentoon aika samantien :D
Tuija: Ketä on keksiny mun kynäkuvioisen vaatetukse? Olen kuullu, et opettajakunta o sitä erityisen pal rakastanu. Onk näi?
Milona: ”Luova” eli Kynä-kuosi on raumalaisen Sanni Takkisen kaunista käsialaa. Ihan huipputaitava suunnittelija ja piirtäjä! Sannilla on oma yritys Muotoiluhuone Tuokio. Ihastuttava tyyli!
Tuija: Mun uusimmaine suur-ihastus on teijä heijastinpipo - ko sen vetä päähäs, o niinko kulkis suur kuninkaalline kruunu pääs. Suunnatont ihailemist!
Milona: Voi Tuija sie, kiitos! Minusta kaikki eläväiset on mittaamattoman arvokkaita ja näiden pipojen ajatus onkin juuri se, että heijastimen käyttö ois mahollisimman vaivatonta. Ja positiivista ennen kaikkea! Rauman vaakunan kruunuki on niin hieno vielä, se suotaaki näkyä kunniallisesti jokaisen päässä.
Sylvia: Mil taval seuraat trendei? Onk sul jottan kirjoi-lehti-blogei, mist silmäilet vai käyksää Barcelonan kevääs saamas inspiraatioi?
Milona: Täytyy Sylvia myöntää, että mien juuri seuraa kyllä maailman trendejä. Olen aina ollut semmoinen siellä penkan puolella omaissa maailmoissani kulkija luonnoltani ja tokkiis se näkyy tyylissäkin. Perusvaatteen istuvuus on minulle itelle tärkein mitä pukeutumiseen tulee. Vaate kun ei saa tuntua päällä miltään ja toisaalta siinä pitää ihan ehdottomasti olla ”SE” juttu, tässä tapauksessa luonnollisesti erottuvat ja omintakkeiset kuosit :)
Tuija: Mil taval o erilaist suunnitel vaatetuksi miähil taik naisil? Taik mukulil taik aikusil?
Milona: Meidän vaatetuksessa kun ei ole leikkauksia, niin asettaahan se pientä haastetta kyllä, sukupuolesta viis. Toisaalta taas suuri ilo on se, että ihmiset on meän tapauksessa löytäneet laadukkaan perusmuotoisen vaatteen ja sen, että me valmistetaan tilauksesta ihan oman muotoinen kelle vain. Ei tarvita juuri kompromisseja siis!
Suunnittelu- ja piirtämisvaihe on minulle aina semmoinen pullean ilmava taikina kirosanoja, armotonta nauramista, uudelleen piirtämistä, rytättyä paperia, pyyhekumin käryä ja kauhiaa hävetysujostelua, kun ojennan suunnitelmat virallisen kaavottajan käsiin. Mie kun en itse sen alan expertti ole, niin selviöhän se, että sen tekee ammattilainen. Tässäkin pätee hyvin se, että ”ei aina se lopputulos, vaan nimenomaan se Matka sen eteen”!
Tuija: Onk Hellapuul joku yläraja?
Milona: Mie inhoan ylipäätäs kaikkia rajotuksia, tämmöinen syvällisesti kapinoitseva keski-ikäinen Toivo-Annikki kun olen. Kaikilla on oltava mahdollisuus pukeutua nautinnollisesti!
Sylvia: Tuija o väittäny, et Japani siintä teijä unelmis! Onk huhu tosi?
Milona: Se Japani on ollut minun suuri unelma ihan alusta saakka. Sanovat, että iso ja pelottava ja erikoinen ja kaikkea, mutta minun vaisto sanoo ihan toista. Ja mie luotan vaistooni 110%.
Tuija: Yks viisas toimittaja anto meil semmose vinki, et kaks tuntti viikos täyty varata kalenterist semmost aikka, et ajattele vaa SUURI
ajatuksi. Visioi ja suuntti. Kui ihmees sää kerkket piänet - keskikokkoset - suuret asiat hallittema?
Milona: Minullon oltava suuret päämäärät ja isot unelmat. Kun on The Viissio, tiiättäkö, niin ei siinä auta itteäs piätellä. Enkä mie haluakkaan.
Eräs kolleeka tuossa kesällä kysyi, että ”mite ihmees sää ehrikki kaikkea saad aikka, eknää väsy ikinä?!” Mie pirskahdin nauramaan, että ai siltäkö se näyttää, eikä?! Kun en ihmeessä mie aina jaksakkaan. Eikä se mikkään salaisuus ole. Miehän olen välillä ihan ko lätyksi liiskattu irvistävä nuijakuukunen (viitaten siihen otsassa sojottavaan) ja aivan tuhannen naatti, kun onnistun useimmiten -lupauksista huolimatta- raatamaan itteni niin hieveriin. Jutun juoni kun on, että mie nautin siitä, että tekemistä on paljon. Vielä tärkeämpi jutun juoni on kuitenkin se, että siinä -tämäki tietenki pepläärä eellä puuhun tyylillä opittuna- että ittensä pitää ANTAA väsyä välillä. Ei se ole väärin. Ai mahti mitä virtaa tuo se, kun päivän-kaks piilottelet peiton alla yksinäs möllien. Mie saan siitä enemmän virtaa, kuin mistään urheilusta :D
Sylvia: Munst tuntu et suns yhristy jännäl taval semmone jämäkkyys ja ystävällisyys ja lisäks taiteelline silm ja businessvaisto samas naisihmises. Mee seurata sun tekemissi suurel miälenkiinnol.
Tuija: Kauhiast kiitoksi haastattelust! Pirä jatkossaki tommost hyvä meininkki yl! Ja tul kattoma ko me olla laval!
Milona: Te Frouva-kullat ootte vieneet minun sydämmen jo ihan kokonaan, kipristelen ihastuksesta! Kiitos kauniista sanoista, mie sulan ja punastelen ja istun sitten katsomossa hymyryppyset sinertävinä, kun en saa happea ihastukselta ja ilolta! Hillitön kunnia saaha olla osana teän tarinaa!
Kuva Hellapuun jouluakkunasta 2016: Milona Sadekallio
Haastattelun kirjasi Laaksose Heli
Sylvia ja Tuija jouluylläriks - hyvin kerkke viäl
- Tietoja
- Kirjoittanut Heli Laaksonen
Kamal,
joulu tunke pääl!
See hyvä pual siin o, et joulun kirjakaupa ovi käy ja kolise.
Viime joulun ei ainaka yksikä ihmine ei saanu jouluks Sylvian ja Tuijan tarinoi - lokakuus se vast tuliki!
Tänä joulun ajattelen, et se vois olla vaik hyvä firman lahja henkilökunnal. Ei hullumaisen kallis, mut ei mikkä halpalaarin suklaapukkika, saati pörrösukka.
Kirja sopi hyväntuulisil ja huumormiälisil aikusil (!) ihmisil. Lues vaik tualt Omana ilona -kirjailijablogist tommone esittely:
http://omanailona.blogspot.fi/
Yks kiva yritys jo tilas koko lootallise, oli ilo kirjotta niihi Kaijal, Taunol, Uunol, Mintul, Eliaksel (nimi muutettu).
Voit tilata itte vaik yhre taik innostu enemmänki hankkima. Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen. -osotteest vasta oikia ihmine, ja hän o saanu luvan neuvotel halvemma hinna isommil tilauksil. Yhren kappalan tilaamine o 22 e + postikulut. Olen kova poik laittama yllärei föli, näet sit ko paketti tule!
Orottelen signeerauskynän kans teijän tilaust!
No mut! Piti sanno, et olen omanki kuanon kans esiintymäs kirjakaupois ja vähä muuallaki läntises Suames. Kattokas tämmöst:
* to 24.11. klo 16 Rauman Suomalainen kirjakauppa, Elina Wallinin kanssa
* La 26.11. klo 10-11 Rauma, Sepän talo ja klo 13-14 Laitilan Kirjakauppa
* Su 27.11. klo 12.00-12.15 Salo, Suomalainen kirjakauppa, pikakeikka!
* su 27.11. klo 14 Salon Provinssiteatterissa Helin runokeikka ja teosesittely, sitten kokonainen kamarinäytelmä Sylvia, Tuija ja laulava patja, lavalla Eija Nurmio ja Marjatta Rinne. Liput 22 e, Provinssiteatterista.
* ke 30.11. Yksityiskeikka Turussa SEKÄ Turun Pienessä kirjapuodissa klo 18
* To 1.12. klo Porin Sokoksen tuliaispuoti Elina Wallinin kanssa
* pe 2.12. 16-18 Köyliössä Kaino-neuleen joulun avauksessa
* Su 4.12. klo 10-30-12 Turun Runosmäen joulunavaus nuorisotalolla
* ke 7.12. klo 17.30 Reposaaressa Merry Monkissa Elina Wallinin kanssa
* la 10.12. Turun Akateeminen kirjakauppa klo 13 Elina Wallinin kanssa.
* ma 12.12. klo 13 Nousiaisissa vanhusten päivätapahtumassa Moisiokodissa JA kaikille avoimessa kirjastovierailutapahtumassa klo 16-17.
Näiltäkin keikoilt voi tulla kirjapinoi kysymä!
Heli
Sylvia, Tuija ja ihanat miähet
- Tietoja
- Kirjoittanut Heli Laaksonen
Sylvia: Joka kulki Hesan kirjamessuil, tuli huamama, et kaikist paikoist ei iha äkki päässykkä ettippäi. Kui tämmöset naiset muka jättäis jututtamat! Me kaik, Sylvia ja Sylvia, Tuija ja Tuija eli hahmomuijat ja oikiat ladyt törötetti messuosastol ko muuri.
Tuija: Kaupatti Sylvia, Tuija ja laulava patja -kirjoi, muistuteltti kamarinäytelmien lähestymisest (12.11. Vihti ja 27.11. Salo) ja siin samas Samppalinnan kesäteatterin 2017 Eloheinäkesä-suvikomediaaki tul tupatuks. Sen o yks runonkirjottaja Laaksone värkänny.
Sylvia: Taik rehellisest voi sanno, et värkkämäs. Viäl on pari sana valmistumisse matka.
Sylvia: Oikiat näyttelijät eli Marjatta Rinne ja Eija Nurmio läks kotti, mut me hahmomuijat otetti ilo irti Hesas kirjamessuist.
Tuija: Olttin pari yätki messukeskukses ja kuljetti sin raitsikal!
S: Tuija vinkus ko piän posu.
T: Mut ko mää pelkäsi, et se kuski eksy!
*
T: Sillon ko ei huhkittu meijä omal osastol, kiärretti kattelemas messui ja miähi.
Ne ketkä on kerjenny meijän kirjan jo lukema, tiätävä, et Sylvia tykkä miähist kauhiaste.
S: Tykkät sääki!
T: Mää tykkän kauhiaste, mut vaa yhrest.
S: Vilkkus sitä sunki silmäs, ko liittymämyyjä oikke esittel!
S: Meil olis muuto menny ihan kunnial tämä esityksen kuulemine, mut Tuija - se maalaine - meni taas välikysymykse esittämä!
T: Mist mää olissin voinu tiätä, et onk täsä liittymäs runkovesilinjan lisäks viämäriliittymämahrollisuus!?
S: Kysy mult seuravaks ens.
*
T: Sit Sylvia näki nee Maskun patjat!
S: Ko on päähenkilönä patjakirjas, on pakko päästä testama.
T: Sää olit jo tilamas kolm.
S: Mää jotenki hiuka väärinkäsitin.
T: Nii, mist sää olissit voinu tiätä, et nee nuaretmiähet on kiinnostunu sinust lähinnä asiakkaana.
S: Mää ole sen verran kaua eläny, et päätin, etten jää surema.
Kuva: Miikka Lappalainen
T: Välil piti rauhottu.
S: Valamon luastarin diakonimunkki Viktor ymmärs meijä miälenkuahut.
T: Ei ol täsä yhteiskunnas eläkeläiselläkä ain miälerauha.
S: Me oltti iha seestynei ko lähretti heijä messuosaston kaut kotti.
*
S: See seestymine ei kyl kauan kestäny!
T: Laaksone ol tilannu Knappikukkasse eli kirjakuarma-auto talvrenkkaitte vaihro ja otti meijät sitä kattoma Vianoril!
Kyl ahkera ihmine o ilo silmäl.
S: Viikon paras hetki ol eres. Tyämiähe ottiva kameras esil ja rupesiva filmama meit. MEIT!
T: Sylviaaaaaaaaa, misä sää ole!
T: Voi varjele, ko ollu kiva viikko. Marraskuus on pal hulina - keikoi, ajamist, kirjakaupoi, lukijoitten treffamissi.
S&T: Kuulumissi!
Sylvian ja Tuijan päiväkirjan tallens ja litterois Laaksose Heli
Sylviapino, Tuijarivi!
- Tietoja
- Kirjoittanut Heli Laaksonen
Uusimmaine, syränlämmöl haurutettu
Sylvia, Tuija ja laulava patja on kulkentunu Paletin kaut Suamen kirjakauppoihi ja muihi myyntipisteissi
(jollei ol, ni kauppiaal voi vianost vihjailla),
mut sitä saa myäskin tilata suara täält meijän hulinoist: tilaukset(a)hulimaa.fi
Hinta on 22 e ja jottan postkului.
Pop up - kustantaja Kynälän kans päätetti, et tehrä lukuje vaihtumisest simmossi, et varmast huama... Taittaja Paula Raitis suastus.
Kirjan nimi ja päälukuje nimet ja tarinankuljetus on pitkäl suamel - kirjakiälel - mut keskenäs mummut puhele nii lounaismurret ko hiukanki! Ja runot, mitä sin pujottelin, on tiätyst mun omakiälissi kans. Ikänäköset - määki ko olen tämmöne nuarisomonitehojen käyttäjä - o semmottos otettu huamio, et lukuje nimet on kissankokosil kirjaimil, taik ainaki hiire-.
Porilaisel Brand ID -kustannuksel esitin toivomukse, et eik sais esilehti jotenki erinkaltasiks,nee kumminki sila ton koko olemukse. Färillinen paper on kallist, mut he löys josta pinon alimmaisest joulumarkkinoilt jäänei Edamjuustopallonpunassi paperpinoi - ja nyy Sylviat ja Tuijat o niin korioi ko kirkkosilkki! (Ei kyl kirkkosilkki varma ikä riamunpunast ol ollu, mut ymmärrätte vissi mitä ajan takka, kattoka kuva vaik.)
Muute: ko kerranki sai kikkailla, ni kikkailin. Sivunumerot on kaik punassi! Ja runot kans!
Ei voi olla huamamat!
Ihanaissi arvioi kirjast o ilmestyny jo muutamei:
Kuis ollakka, ihka ensmäsen arvion teki TUIJATA-kulttuuriblogi:
https://tuijata.wordpress.com/2016/09/30/heli-laaksonen-sylvia-tuija-ja-laulava-patja/
Kirsin kirjanurkka - viisas ja lämmin kirjojen koti - kirjotti heti seuravaks:
http://www.kirsinkirjanurkka.fi/2016/10/heli-laaksonen-sylvia-tuija-ja-laulava.html
Ja viäl Kirjat kertovat -blogin Satuki tarttus
https://kirjatkertovat.blogspot.fi/2016/10/heli-laaksonen-sylvia-tuija-ja-laulava.html
Hän sanos esimerkiks tämmöttös:
Elettyä elämää ja tulevaisuutta lähestytään tässä näytelmällisessä tarinassa elämänmakuisen lämminhenkisesti ja hersyvän humoristisella otteella. Kirjan mainiot muijat ovat varsin samaistuttavia siitäkin huolimatta, että itse olen vasta reilu nelikymppinen naisihminen. Uskon sekä kirjan että kamarinäytelmän uppoavan hyvin kaikenikäisiin naisiin, on ikämittarissa sitten vuosia 20 tai 90 – tai mitä tahansa siltä väliltä. Suosittelen! (Varoitus: Naururyppyjä saattaa toki syntyä.)
Vartoilen lissä kirjakommentei, Knappikukkane-runoautollani hurutan mait-mantui ja kattelen tätä syksy, näit färei, näit päivi, ko välil tuule joka ilmansuunnast välil on tyyni itälänsieteläpohjone.
Heli
Kirjan kansi poimittavaks
- Tietoja
- Kirjoittanut Heli Laaksonen
Kansipiirros Heli Laaksonen. Taitava taitto Kaisa Niinistö / Paletti.
TAKAKANSITEKSTI:
Entä jos ei huvita juhlia synttäreitä? Entä jos huvittaa piiloutua parhaan ystävän kanssa puhumaan miehistä, menneistä peltoautoista, marmeladisuista, fasaaneista ja mielikuvitusanopeista? Kyl maar seittemänkymppine sen verra omist asioistas saa päättä!
Sylvia ja Tuija, naiset aina parhaassa iässään, elämä alati avoinna edessä. Ja takana, voi pojat kuinka on eletty!
Sanamaija Heli Laaksonen esittelee komediallisessa pienoisromaanissa kaksi hurmaavaa ladya kaikkine kommervenkkeineen. Lounaismurttel, tiätystenki.
Julkaisija: Kynälä. Lokakuussa 2016. Jälleenmyyjäjakelu: Paletti Oy.
Kylmi faktoi, lämpimi sylei
- Tietoja
- Kirjoittanut Heli Laaksonen
Heli Laaksosen uutuuskirja
Sylvia, Tuija ja laulava patja
* Ensiesittely: Turun kirjamessuilla 1.10.2016
* Koko: 96 sivua, 14,85 x 19 cm
* Genre: romaanihko
* ISBN: 978-952-68595-0-7
* Kustantaja: Kynälä. (Y-tunnus: 187 3723 -8). Jakelu: Paletti Oy.
* Kuvaus: Seitsemänkymppiset ystävykset Sylvia ja Tuija ovat paenneet syntymäpäiväjuhliaan,
lojuvat piilopaikassaan patjalla ja puhuvat miehistä ja autoista, elämästä ja kuolemasta.
Iloinen ja sielukas teos yhdistää kepeästi romaanin, näytelmän ja runokirjan piirteitä.
Kieli on Laaksoselle ominaisesti selkeäsanaisen lounaismurteinen.
Teoksen raikkaat ja rohkeat sankarit löytävät lukijansa niin ikätovereidensa joukosta kuin myös niiden,
jotka palavat halusta tietää, mistä naisväki puhuu, kun muut eivät kuule.
Kannen maalaus: Heli Laaksonen
Takakansitekstiluonnos:
Entä jos ei huvita juhlia synttäreitä? Entä jos huvittaa piiloutua parhaan ystävän kanssa puhumaan miehistä, menneistä peltoautoista, marmeladisuista, fasaaneista ja mielikuvitusanopeista?
Kyl maar seittemänkymppine sen verra omist asioistas saa päättä!
Sylvia ja Tuija, naiset aina parhaassa iässään, elämä alati avoinna edessä. Ja takana, voi pojat kuinka on eletty!
Sanamaija Heli Laaksonen esittelee komediallisessa pienoisromaanissa kaksi hurmaavaa ladya kaikkine kommervenkkeineen.
Lounaismurttel, tiätystenki.
Muita tietoja:
Sylvian ja Tuijan happamanmakeista sutkauksista on ilmestymässä Paletin korttisarja ja muita oheistuotteita.
Sylvia ja Tuija ja laulava patja ilmestyy myös kamarinäytelmänä.
Ohjaaja-näyttelijänä Marjatta Rinne kera näyttelijä Eija Nurmion. Ohjaajana myös Ilmo Ranne.
Eija Nurmio, Marjatta Rinne - ja patja! Kuva: Seppo Nurmio
Raumalaisen Hellapuun mallistosta löytyi muijille mitä osuvimmat näyttämökuosit: ylväälle Sylvialle valkoista poroa lystikkäälle rehtorisnaiselle Tuijalle Kynä-kangasta. Raumalaisen käsityökisällin Pia Ala-Äijälän ompelemat metrin korkuiset näköishahmot kulkevat usein Helin mukana keikoilla
ja veistelevät omilla fb-sivuillaankin: https://www.facebook.com/SylviajaTuija/
Pia Ala-äijälä ja hahmot! Kuva: Miikka Lappalainen
Sylviasta ja Tuijasta sanottua - esilukijoiden kommentteja:
”Minulle Sylvia, Tuija ja laulava patja on myös ylistys naisten väliselle ystävyydelle, joka voi olla syvää ja yhtä kantavaa kuin miehen ja naisen rakkaus - ja siitä saattaa seurata ehkä elämänikäinen taival.”
”Minusta tää Sylvia ja Tuija iskee johonkin tämän ajan ilmiöön. Nyt on jotenkin aika venyttää naiskuvaa uusille ulottuvuuksille. Ja hienoa, että tässä kirjassa avataan seitsemänkymppisten maailmaa. Paljon olisi kerrottavaa:)”
”Tul nii keviä ja virkune olo! Muutamal adjektiivil: lempiä, hersyvä, lohtuantava, älykäs ja anteeksantavaine. Ja mont piänt kiva juttu ja juju.”
****
Pirä silmäl! Ava kirja! Lähre teatteril kattoma! Ol mun mukan täsä elos ja ilos!
Toivotta
Laaksose Heli
Sanamaija
Sivu 1 / 3