Joskus vaa elo yllättä juur sillon ko o vaihtamas ammatti ja kampaust ja oma luannettas ja päättäny, et nyy mää haje jotta valla muut ko tämän kirjailijantyän, mink olen jo nähny. En ollukka nähny! Tuli sähköposti suara Latviast Guntars Godinsilt, et nyy see o valmis! Mikä? Sun runokirjas latviankiälinen käännös. 70 runo. 5 vuat siin meniki. Tule painost ens viikol. Ja mää en ollu eres käsittäny, et simmost ihan tosisas joku teke!

Sen jälkke o ollu monelaist hyvä tekemist: kirjan hämmästelemist ja esittelemist Turun kirjamessuil ja Aija Zarinan kuvituksihi tutustumist ja majotuste ja matkoje suunnittelui. Guntars o ravanny ympär Latvian medioi esittelemäs kirja ja mää olen usuttanu Lappalaise Miikkan ottama promokuvi, misä olis raikka suamalaise näköst meininkki. Asiat o sujunu tähä saak kauhia hyvi ja mää tykkä melkkest kaikkist enite siit. Sujumisest!

Nyy o  eres kaikkist jännittävin: kiartue ympärs tota Latvian maat. See o siis see keskel oleva Baltian maa, Viro jälkke ja enne Liattua, heijän toispual o venäläissi ja valkovenäläissi. Latvias asu 2 067 887 ihmist ja heist o latvialaissi 1 284 194. Voi ol, et toi hiuka heittä, ko ihmissi tule ja mene jatkuvaste. Nyyki ko kirjotan.

Latvian kiäl ei ol juur minkän tunnetun kiäle sukukiäl. See muistutta liattua, mist ei ol mul suurtaka ilo, nii hiano ja muinane ko liattuan kiäl onki. Toisiks enite see mistutta muinaispreussi, mist o viäl vähemä ilo, ko see men vallan kokonas kualema, koko kiäl. Latvia voi kumminki oppi - ja sitä määki olen täsä pinnistelly, vaik kankkia o ollu. See o latvian kiäle syy vaa hiuka. Loput o mun. Niist mää kerro sit myähemmi.

Tosa o nyy sit upouus ja mikrouunintuare juliste. Painelen meijän kylätiäl potkukelkan kans, mut jourun sen jättämä vissi kotti. Voin vaan kuvitel, kuin kauhia meteli see piräis lentokentä metallinpaljastimes!

Juliste o suunnitellu latvialaine Jorens ja kuvan otti suamalaine Mīka Lapalainens.