Vartti yli kevät




Sanamaija Laaksosen Heli kiertää Suomen lausuntalavoja 4.-24.9.2009, Uudestakaupungista Turkuun.
Siinä välissä tervehditään runonystäviä Muoniossa, Levillä, Rovaniemellä, Oulussa, Kuopiossa ja Helsingissä.

Kiertuepäiväkirjasivuilla pääset mukaan reissaamaan ympäri laajaa maata Helin seurassa. Runoilija raportoi kiertuekuulumisistaan minkä viuhtomiseltaan ehtii. Tervetulo kovaste - niin keikoil ko keikkatunnelminki!


Täl kertta ihan tottaste meinasin ruvet Helsinkis viihtymä!

Keikkapäivä alko sil, et hajetti kaupunkkarta ja muisti ja päättely avul Hotelli Torni ja kiivetti sen näköalakahvilaha. Ol nimittäis varma tiato, et klo 14 alka siäl Tähkä ja Elonkerjuun salakeikka - ja näi oliki. Moni muuki oli kuullu, et siäl ne vetävä... Mää olen matala ko voitatti, ja mun ette löytävä ain kaik maajoukkuekoripalloilija, mut sinnikäst otin kuvi vaa ikiomal kännyllän. Toi must häive kuvan keskel o Lauri ketä on kiiveny ikkunalaural. (Mahrollisest huame o nähtävän tääl kunnolisel kameral kunnollisen kuvaja ottami väläyksi).

Voi mikä ilo ja riamu siäl ol, syrän ol hataraa harakankultaa ko sai kuulustel heit, pitkäst aikka.


Myäski soma Elonkerjuu-ikifanipari ol paikal - heit jututin aikanas Ilo joka elättelöö -kirjaa varte, ol hauskane nähr vilauski siält ihmisjärven takka:

 

Raitiovaunukuljetus vei sit Tornist keikkapaikal, 7A:n kans Linnanmäel! Kyl ol kummaline tunne ol huvipuistos, ko siäl vilistel ainoastas tuule ajama lehmukselehre. Ei popcorni haju, ei maas kiärittelevi jäätelöpalloi, ei kiljuvi aikussi eikä lapsi. Hiljassi laittei vaa ja kaunei vareksi kans.

 

 

Peacockis ihana viisas Kaitsu luatsas niin tekniikka ko suunnistustehtäviäki, nii et ei päästy eksymä missä miäles. Mee päästin kaikist ovist, misä luki kulku kiälletty ja STOP.  Hotellil saak tul autokyytiki, ettei runonkirjottaja joutunu öise Starin armoil kulkema.

 

Nii ja see yleisö... En tiär, mist hee oikke ol tullu ja mihe menos, ko hee oliva nii huamattava hyväntuulissi. Mikä heit oikke vaivas! Nii mukavainen keikka ol kyl, iha mää hekumoittin - ja luvin melkken kaik runot mitä toivotti, Linnuikävänki. Vaja 500 ihmist ja kaikil yht kiva ilme - kattoka tost vaik:

 

 

Helppo ol lähte keikalt, ko sai jättä kaik sin niil sijoilles, runokirjat pöyräl vartoma esintymist, oranssi hame henkaril killuma ja kiartuelehm lava reunal kattelema kaiho silmis salin tyhji tualei. Huame siis sama paik, sama aik - tulkka sin!

 


Parin taukopäivän aikan pualvälietapis Valkealas sattus kivoi ja kummi:

Olin piänel omapäisel luantoretkel, ko sarepilve kulkiva päält. Kykkyttelin suuren kuuse al sattes, metäreunas. Vähän kauempan ol lehmi laitumel - kirkkain ja kellasin, kosk ehtone aurink valas heijän pualen maisemast. Taival piirtyski sateenkaar - ja yhtäkki sen alt lens kolm laulujoutsent. Samal hetkel huamasin, et ojanvarren pajukko ol kanttarellei tulvillas. Jos joku olis tämmösest näkymäst tehny postkorti, ni kyl olis jo tulttu julistama kui imelä ja epäuskottava o.

 

Tähäastise mailman parhain huhu o muute liikkel: on tiaros et huame lauanta Lauri Tähkä ja Elonkerjuu teke kolm salakeikka Helsinkis - ja nyy juaruta et yks niist olis mun Vartti yli -keikan lämppärin! Linnanmäen keikal on kyl viäl vapai tualei, ni et uteliaimmat voi tul kattoma, kui asi o. Itte kyl vähä epäilen...


Dolce vita - sitäk sil tarkoteta, et ko tule uurel paikkakunnal, kerkke rauhas vaeltelema ja käymä kaffel ja kattelema kaupoi - ja löytämä erinomase vitsikkäi mainosnikkareitte väläyksi?  Mul ainaki ol tänä Kuapios juur simmost - tommost siis:


Savo Sanomien toimittaja kysys mult tosa alkuviikost ihan totisenas, et eik munt pelot tul Kuapioho - savolaisen syränmail. Vastasin, et ei lainka - ja nii see oliki. Ain munt tiätyst jännittä ja olen tönkkö ko Paasikiven patsas, ennenko munt lykätä laval.

Jännittämist vähenttä hyvä valmistautumine, ja see et kaik tehrä ain samal taval: on soundcheck ja esitykse järjestykse läpikäymine, sopivaise valaistukse säätämine, huulpuna ja vaatetukse ja mikrofoni oikomine paikalles  - ja sit alkunauha jo mörähtäki käyntti. Ko sanota; Laval vaa, Laaksose Heli, mää lähren lyhkäsil jaloil mut pitkil askelil tulema. Ohjelmatoimiston Tea lykkä munt laval, vaik mää kuin pyristelen, et päästäkä munt kotti.

Tärkiä o myäski see, et tukkaha truutata hiuslakka, ettei tuulkone myllä niit pyärryksihi.

 

Sit ko laval pääsen, ni vähitelle ruppe nousema simmone tunne, et älkkä vaa hakeko munt kesken kaiken pois! Eikä miäleläs lainka! Tuntu silt, et kerta toises jälkke täl kiarroksel mul pitene mu löpinän. Tänänki Kuapios puhusin kaikkines tunt kolm vartti vaik tunti vartist ol alunperi ollu puhe.

Laval mul o ainaki yks rauhaline ja lauhkia yleisö: mun pikkune keikkalehmän vartioitte, ettei kukka yleisö joukost tryykä mun kimppu. See o viime kiartueelt Tealt saattu tamperelaine friisiläis lehm, hyväluanttone ja kärsivällinen ko mikä. Ei ol koska keske esitykse vastannu puhelimehe taik kipittäny pissal (Kyl mu muuki yleisö niin kultane o, munt o ihan pilal lellity, ko hee nii ymmärtäväst jaksava mu loppumatont jaaritust).


Ollenka ei ol moittimist muussaka ylisös. Tänä munst ens tunnus silt, et yleisö ol kauhia hiljane. Vaik mää mitä löpisin ja kaht kätt heilutin, ei laval saak kuulunu mittä. Meinas jo peljästyttämä ruveta, ennenko mää käsitin: hee kuulusteleva mitä mää puhun, eikä voi sen tähre itte mekkaloir! Ko itäse Suamen korvat tottusiva tähä lounase Suame ompelukonentahtisse puhumisse, rupes vähä humina ja muminaki kuuluma - eikä enä tuntunu nii yksnäiselt.

 

Kuapion musiikkikeskus ol suur ja juhlaliine - ja melkke 500 ihmist ol tuppantunu kuulema. Hee näyttävä noi hyväntuulisilt - iha mun o surkki ko jourun huame lähtemä!

 

Nyy o sit pari päivä vapat (mitä ihmine teke sillon ko see ei pulputa mikrofonihi? Olen taas unhottanu). Ainaki menen siänimettä, enkä pese tukka ennenko lauanta-aamuste vast, ko lähretä kohre Helsinkki ja Peacockin esiintymiskentti. Sanon ja vinkkan ja vihjan nyy viäl, et siäl on pal tila!Jos joku o joskus meinannukka, ni nyy olis oivaline hetk! Vähä aikka en meina pääkaupunkseurul avoint yleisötilaisuut pittä -  sin o niin pitk ja mutkane ja mäkinen tiä meilt kotto...

 

 


En ol ollenka varma, misä päi Suame tarkalles nyy olen. See vähänenki ajan- ja paikantaju läks, ko kipasin aamuste ostama Lauri Tähkä ja Elonkerjuun uure levy. See o järkyttävän kauhian ihmelise hyvä! Jos olissin yksin keikka-autos, jollottaissin täyt päät, et Rakkaus on ähkyssä rehkivä rotanliiska, palanutta ropsua, pinttynyt pellinpohja... Säälin kumminki kanssa-matkustaji hiuka.

Mun päiväriamuhu o yhtyny yks oululaine mustvares ja nel kesäpukust riakko kuikertelemas tiä varres. Kyl mul nyy o seittemänpeninkulma ilosaappa jalas, ko Kuapion lavoil pääsen astelema. Nährä ehtoste! Viäl mahtu kuulemma 600 ihmist salihi...

Ratios sanotti, et syksyn lämmysin päiv tänä! Riahakka aurinkoises kelis saiki aja, pihlajamarjat hehkusiva!


Rovaniämelt tiä vei aamuste maisemapostkorttikaupan kaut 78-tiäl - lähretti Oulu kohre Ranuan kaut. Jo enne eläinpuisto jolkuttel tiä viäres nähtävyys: 8-jalkane, kakspäine poro!

 


Oulus olen ollu viimeks 2006 kirjamessuil - iha o ikävä ollu. Ja ei munt mittä huanost pirettykkä. Vähä samalaist kiukkan kihinä kuulus yleisöst ko Rovaniämelläki - ain ko heit ni sihatti! Tarkkavaisest ja lemppiäst ja ilosest ottiva kuulija vasta kaik pikkuhousujutuist ja naimissi menon äimistelyst alkates. Iha erikoissi runotoiveitakin tul - Kummottos norsu syä perunsoppa esimerkiks...

 

Yleisö näyt sivult tämmöselt:

 

Ja yht aurinkoiselt lavaltakin sihrattunas:

 

 

 

Kiakaus-Katjan vähäflikkaki ol paikal - yllytin hänt kans jakama nimikirjotuksi isosiskos pualest.

 

Pimmiäst Madetoja-salis lähties men niin pal sulone siil kova vauhti parkkipaika ylitte. Ol nyy varovaine siil pikkune siäl suures kaupunkis. Mee mennä huamen kohren Kuapio, ei voira sunt otta sin mukka.