Täl kertta ihan tottaste meinasin ruvet Helsinkis viihtymä!

Keikkapäivä alko sil, et hajetti kaupunkkarta ja muisti ja päättely avul Hotelli Torni ja kiivetti sen näköalakahvilaha. Ol nimittäis varma tiato, et klo 14 alka siäl Tähkä ja Elonkerjuun salakeikka - ja näi oliki. Moni muuki oli kuullu, et siäl ne vetävä... Mää olen matala ko voitatti, ja mun ette löytävä ain kaik maajoukkuekoripalloilija, mut sinnikäst otin kuvi vaa ikiomal kännyllän. Toi must häive kuvan keskel o Lauri ketä on kiiveny ikkunalaural. (Mahrollisest huame o nähtävän tääl kunnolisel kameral kunnollisen kuvaja ottami väläyksi).

Voi mikä ilo ja riamu siäl ol, syrän ol hataraa harakankultaa ko sai kuulustel heit, pitkäst aikka.

Myäski soma Elonkerjuu-ikifanipari ol paikal - heit jututin aikanas Ilo joka elättelöö -kirjaa varte, ol hauskane nähr vilauski siält ihmisjärven takka:

Raitiovaunukuljetus vei sit Tornist keikkapaikal, 7A:n kans Linnanmäel! Kyl ol kummaline tunne ol huvipuistos, ko siäl vilistel ainoastas tuule ajama lehmukselehre. Ei popcorni haju, ei maas kiärittelevi jäätelöpalloi, ei kiljuvi aikussi eikä lapsi. Hiljassi laittei vaa ja kaunei vareksi kans.

Peacockis ihana viisas Kaitsu luatsas niin tekniikka ko suunnistustehtäviäki, nii et ei päästy eksymä missä miäles. Mee päästin kaikist ovist, misä luki kulku kiälletty ja STOP.  Hotellil saak tul autokyytiki, ettei runonkirjottaja joutunu öise Starin armoil kulkema.

Nii ja see yleisö... En tiär, mist hee oikke ol tullu ja mihe menos, ko hee oliva nii huamattava hyväntuulissi. Mikä heit oikke vaivas! Nii mukavainen keikka ol kyl, iha mää hekumoittin - ja luvin melkken kaik runot mitä toivotti, Linnuikävänki. Vaja 500 ihmist ja kaikil yht kiva ilme - kattoka tost vaik:

Helppo ol lähte keikalt, ko sai jättä kaik sin niil sijoilles, runokirjat pöyräl vartoma esintymist, oranssi hame henkaril killuma ja kiartuelehm lava reunal kattelema kaiho silmis salin tyhji tualei. Huame siis sama paik, sama aik - tulkka sin!