Kiartueen alkuhualipaniikkistressijännitysmittar ol häräverenpunasel Uurenkaupunkin teatterin takahuanees tänä. Olin karottanu kaiken kyvyn ajatel ja kommunikoir ihmismäisest - ja juur mun oli käsketty mennä pualekstoist tunniks ihmissi laval sanojen kans viihryttämä. Kui just mun täyty? Mink tähre ain mää? Eik kukka muu vois... Siit mää vast olissin hulluks tullukki, jollen oliska itte päässy!


Ol see hiano tunne, ko sai kirjotta esiintymismukihi UUSKAUPUNK. Mu rakas koulukaupunkin ja iha sulosemmast pääst niist Suamen paikkakunnist, misä meri o iha rannas.

Piäni käynnistysvaikeuksi saatto olla nii mul ko tekniikallaki - sekä valoje ajolista et mun kaik uuret runot ol unhottunu otta mukka. Onneks valojärjestys saatti tehty ulkko, omast pääst, ja runoi löytys tarppeline määrä erilaisilt irtoklappusilt ko vaan penkos. Tärkkiöin o, et yleisöl ei tunnusta etukätte mittä! Jälkke voi tehrä vaik mitä paljastuksi, mut kuulijoitten keikkaelämyst ei saa pilat turhal hualestuttamisel.

Hualettoma näköst väkke tosa kuvas näkyki - keväste alotettu perinne napat yleisöst kännykamerakuva jatku!



Sain muuten kukkassiki ja muni enemän ko viime kiartuel yhtes! Crusell-naise muistiva juhlakimpul ja laitlalaise munil ja pipoil (Alakuvas Laitlan tähtisäretikku Lea esittele mul tuamisias). Kyl hee tiätä mitä pohjoses tarvita! Kiitos heil ja koko lemppiäl yleisöl!

 

Uurenkaupunkin teatter o muute ihana teatter, jollette ol kuullu. Hee vuakrasiva meil kahre viinirypäle hinnal meil loppukiartueeks painopuntit koivukulissien pystys pitämisse. Mää lupasin kaupan pääl heit mainosta - ja mainostanki, ihan tost noi vaa! Lukkosula ja lumppenkukki jatka pyärimistäs heil nyy syksylki ja mailman ensilta Hardwickin Sisko ja sen veljen teatterversiost nährä lokakuust alkae heijä laval. Jälkimmäise varasin heti paika (erellise olen jo nähny...)