Aamuste herätys Porin Yyteris mere äärel hanheharman taiva al. Ykstoikkosest päivä ei kumminka alkanu. Hotellihuane kylppäri ol ylt ympäris märk. Odelma ol nähny elämäs ensmäst kertta bidee-altta ja koittanu mitä tapahtu, ko paina knapist. Luajan kiitos nukkusin, enkä nähny sitä vesikaart. Näit nostalgis-museaalissi saniteettivehkei ei tosiaanka usse enä näe - mut täytyk sitä nyy joka knapist paina, mikä etten tule?
Yyteris pääsin ko pääsinki liottama luitan uimalan pual. Sukeltamal pääs ulkoalttassenki - ja see vast ol virkistäväine: naamas vihmos ränttä ja kroppa likos lämpimäs. Oma uimapuku tiätyst ol unhottunu kotti, mut siäl ol vuakrattavan satamäärin niit. Valikoisin simmose vähän tiikeriraitasen mummeliuikkarin, mikä ol kuivan iha sopevaine, mut ko see kastus nii see kaksinkertastus. Iha riittävästen pysys pääl sen ko tarvittinki!
Samas sakias räntsattes lähretti pohjost kohre - ja Yyterin Timon vinkist Noormarkun Ahlströmin ruukkialuen kaut. See verra, mitä lume läpi näk, see ol ihmeline. Kilometrikaupal koivukuji, omenpuit, joki ja jäälautoi, hianoi taloi, oivoivoi, vaikken ol suvi-ihmissi, ni hetke jo toivosin, et olis kesäkuun kuures ja pääsis sin uurestas kattoma. 
Seinäjoki löyrys helposte ja matka sujus hyvi - taaskin kyl talvikelin liikennemurhei kuulutetti ratios. Peril jo orottiki Yle Pohjanmaa ja heijä vauhrikkat kuvaaja-toimittaja-naiset. Hee tekivä telkkarjutun kiartueest. See tule ulos 2-3-minuuttisen jättidokumenttin joko 12. taik 13.12. alueuutisis. Yhtä ei tarvinnu heil esittä mittä kiartuepaniikei - nee tuliva valla luannostas!
Täl kertta tul piäni pakollissi murhei aiktauluist. Syämine hiuka venus, puhelin ol häviksis (mut huam! kukkaro talles!) ko see jäi syämise yhteyres lautase al, mut sen ol joku käyny palauttamas ehtooks mul, ja punast Betty Boob -beutyboxi ei löytyny mistä. Runonkirjottajal ol 12 krymppy otas tavaomasen kuure sijal.
Äärmäise reippa Odelman niska rupes kaatuma homma kerrallas: See ol autonkuljettaja, kirjamyyjä, roudari, kamarineito, kähertäjä, vapaalippuje jakaja, lavasomistaja, takahuanejärjestäjä, siilinkiskoja. Ehrotetti myäski lipumyyntti hoirettavaks. Kuulemma tämmöst ammatti sanota nimel runner, mut mää sanoissin sitä maantiäkiitäjäks. En ol ikän kuullu, et kukka sais kahreksan päivän kiartueen aikan burnouti, mut en ihmettelis jos meijä henkilökunnal näin kävis.
Aika pal ilmotusrahoi laitetti, et saarais väkke Seinäjoelki - mut sitä Pohjoismaitte runoyleisöennätyst ei nyy saattu kumminka. Täsmällist yleisömäärä ei ol tiaros, mut epäilissin, et see sin pualentoistsaran kiäppel men. Eikä see runokatsomoks huano ol! Ja laatu - see ol kumminki priima! Hyvi runotoivomuksi ol ja pariki naisihmist lurauttel sen päivässi nauruluikauksi et! Kuuluisuuksi nähti ainakin kolm, ko kitaransoittaja Rallin Simo astel yleissöhö ja valokuvaaja Vainionpään Jarmo ihanines frouvines tul kans ja valotaiteilija Laaksose Hessukin (ei sukku) käve. 
Yks toinen taiteilija käve erikses sanomas keika jälkke: "Teidän äänimiähen työ on sataprosettista. Täydellinen ammattilainen." Sama miält! Hyvä J-J! Ja kiitos taas hianoist efektie sivaltamisist ja mun artikulaation hiomisest.
Muute: kyl mää viäl Pohjanmaal esiintymä tulen, ko seuravaks taas o runokiarrokset ylty syrämes liiaks, mut Törnävä-salihi meijä runokaravan ei tul. Nii vasthankast palvelumiält en ol nähny ko Tallinna-laival. Antteks, et mee häiritti tyäpäivä kiartueemme kans. (Alakuvas meijä uus salpasysteemikeksintö: ko keikkapaikka ei muuto saattu ruakailu ajaks lukituks, ni peruutetti paku ovehen kii. Yrittäkäst men!)
Huamen maananta ens löpistä Yle Turun kans suaras ratiohaastattelus klo 9.40, ko Kalle Talone soitta - sit lähretän kohren kruunujalokivi Turkku! Ja jollen väärin kuullu, ni Logomos munt orotta kuussata ihmist! Viäl viimesen kerra: Tervessi Peippometäst!