Erikoissi päiväsumui mailma täys!

Pello höyrysivä, järve huurusiva, laitumil lehmie henkitys ol ko usva.

Harvinaissi lokakuissi tiätyämiähi matka varrel.  Kui hyvi voi kulu matka Kankkanpääst Tampereel Pirkanmaan kumpuilevuure läpitte ko o silmäiloi.

Tampereel savusumuje lisäks veikiöi koristuksi, ilossi färei, taiteellissi näkemyksi.

Tullikamarin Pakkahuane näyttä kuin taitavast voi tiile laitta tiilt vaste. Mun iloni yltys, ko kuulin kui iso ihmismäärä o meijän runokeikkapaikal ilmottautunu. Pöyhisin tukkani hyväks enne sisäl rynnimist.

Kuva: Outi Soininen

Kuva: J-J Nippala

Linnamaise salin rock-lava ol niin korkia, et meijä lattiankoristuspannuklaput ei näkyny. Pualet niist laitetti reunal killuma, et olis kotosamppa, vaik onki must ja popedamaine lava. Yhre heitin taas yleisön joukko.

Yleisös ol pal tutui, ketkä ol valmistanu mul kaikelaissi yllätyksi. Nousiva koko rivilline ylös seisoma, ko verhon takka loikkasin lausuma. Melkke olis voinu ruveta nauruttama heijä manööveri! Onneks sentä istusiva takas.

 Kui riamullist voi esiintymine olla, ko yleisö riahu ja huaku. Ennenki o ollu näi: Tampere o SYRÄMEMUATONE!

Olin jo muutonki ihan pehmusenas, ko pääsin lavalt. Itte olin kutsunu, nii ettei see voinu yllätyksen tulla et Saarelaise Immu seisos yhtäkki nimmarijonos (!) Silti pyärrytti. Jestas ko ol hetkes VALTAVA liuta kameroi räiskimäs, ko mee saatti hänet saman pöyrä ääre hetkeks. Ilmar o juur nii ihana ko milt näyttäki. 

Helin, Immun ja Odelman kuva: Pia Ala-Äijälä

Odelman kirjatiskil kuhisi! Kyl hän silti ehtis kuvan napat.

***

Melkkest vois sanno et täyrellinen keikkapäiv!

Kummottos Hämelinna mahta Tampereen ylittä? Voi surku et huame jo o viimene kiartuepäiv. Juur ko mää tottusin...

Heli