AJATELLA! Muistakte tommosen päivittelysanan? Ajatella!

Se vihja ihanal taval ihmise oikeurest ja velvollisuurest ajatella, ko meil on kerra eläinkunnan pätevimmät aivot annettu. Eik olekki nii, et oivaltelu tuntu hianolt pääkopas! Se on ko lämmin kinuskikastike jäisil karpaloil (No nyy tuli kyl vuastuhanne vertauskuva keksityks...)


Joskus käy nii, et vaik kui ajattelis, ei tajua siltikä. Se ei ol vaarallist! Voi joko otta selvä paremmi taik kyssy jolta viisammaltas taik joskus tyytty sihe, et asia o liia monimutkane, et mää voissin sitä käsittä - ja sen tähre mun ei kannata miälpirettäni heti silt pohjalt rakentta ja kuulutta.

Semmone elämine, et hakeutu vaa helppoje asioitten pari ja välttele ajattelemist, tule äkki tylsäks. Ja ko ihminen tylsisty, se ruppe tekemä hullumaisuuksi. Nähty o! Mää toivoissin tv-kanavilt ja ratio-kanavilt ja somekanaviltaki semmost reipast uskallust tarjota miätteliäi ohjelmi.


Suren kovast sitä, et Yle Puhe lakkas. Se on 168 tuntti vähemmä suamenkiälist ohjelma täl planeetal. On tiätty Areena. Mutku. Siält joutu itte valittema. Mää tykkäsin siit, et ratiost tuli peräjälkke pankkikriiseist ja dinosauruksist ja polvileikkauksist - en olis niit itte valinnu, mut oli hyvä, et ymmärrys lisääntys ihan tahtomat.


Tulen valtavan onnelliseks, ko huamaan ajattelevi ihmissi, ohjelmistoi, sisältöi. Muutamei esimerkei: Ylel alko pitkäst aikka kirjallisuusohjelma telkkaris. (Nimi o hullu, Kulttuuricocktail Kirjat, mut ohjelma on oivalline, kattosin!). MTV:n Sanansaattajat ohjelma o maailman ainut suamenkiälissi sanoi käsittelevä viihreohjelma. Reetta Niemelän ja Pete Revonkorven Kun kiipeän kirsikkapuuhun -kuvakirja on sanoi ja kuvi myäte syvi ajatuskerroksi pöyhivä.

Sain juur postis Fysiikka ihmisen käytössä -kirjan. (Kiitos toimikunta Satu Hassi - Jukka Hatakka - Heimo Saarikko - Jukka Valjakka) Mont kertta luen. Mul tule älyn takaraja vasta. Ei haitta! Se o lohruks, et on niit, kenel ei tul.

Turun kaupunkinteatteris kävin kattomas Lou Salomén. Mikä villi, viisas, vitsikäski tarina historiallisest naisihmisest filosofina, psykoanalyytikkona ja hilppiänä, kovapäisenä ja omapäisenä oman tiän kulkijana. Menen uusiks. Aina Bergroth kirjotti. Toivoissin, et etenki kaik ihmiset, kenel o isot elämän valinnat eres - nuaret taik vanhat - menis kattoma ja vahvistuma.


Kiitos mun ajattelevil lukijoilleni! Minust tääl meijä somes o säilyny semmone sivistyny ja hyväntuuline meinink. Ja se o ollu meist ittest kii. Tämmöne naistenpäiväks kirjotettu tilitys tänä - vaik en ol ikinä ollu kiinnostunu tekemä asioi "naisena". (Sen tähre munt erityisriipii se, et Karoliina Koskisen Naise elämää -runo laiteta mun kirjottamaks. Kertauksena: se ei ol. Ei ol myäskä Ihana talvi -teksti).

Mää vaan teen asioi. Minuna. Tee sääki. Sinuna.


Aina Bergroth: Lou Salomé. Ntamo 2021. 

 

Syrämenkuvi! Ajattelemissi!



Heli