Tietoja

Kirjoittanut Heli Laaksonen

Luotu: 02.07.2013

Aapishaastattelusarja hypähti ilosta, kun Miss Runoraati, toimittaja Minna Joenniemi vastasi haastattelupyyntöön myöntävästi. Omalla, vuolaan lakonisella tavallaan Minna muistelee huimia kirjastonkirjakuormiaan.


Kuvan lähde: Yle

1. Mikä oli lempikirjasi pienenä?

Kuinka pieni on pieni? Vanhemmat lukivat minulle paljon satuja ja loruja - Kirsi Kunnasta ja muuta mahtavaa. Itse olen lukenut lapsena niin kamalan ahnaasti ja vauhti oli kova kuin vuoristoradassa, että yksittäiset kirjat humahtelivat ohi ahmiessa eivätkä palaa nyt mieleen.

Kerrankin jouduin lainaamaan veljen lastenvaunuja, että saisin palautettua niillä kirjastoon kaikki hamstraamani Kolmet etsivät ja Neiti Etsivät, Viisikot ja Seikkailu-sarjan kirjat. Jossain vaiheessa Nekalan kirjastotäti oli parhaita ystäviäni, koska luin hyllyjä läpi melkein aakkosjärjestyksessä.

Nyt isona kun haluan olla pieni, luen Kari Hotakaisen lastenkirjaa tai kun unettomuus vaivaa niin lapsuuden luottoystävät eli Asterix-sarjakuvat auttavat.

2. Muistatko, kun opit lukemaan?

Muistan. Olin ensimmäisellä luokalla oppinut ihan perinteisesti tavaamaan. Oli alkamassa välitunti tai koulupäivä oli ehkä loppumassa, luokassa oli enää muutama ihminen ja opettaja, kun loksahti.

Lukemaan oppimisesta sai laulukirjan ja se oli juhlaa!

3. Mitä jäi mieleen omasta aapisesta?

Ei muuta kuin tavuviivat ja värikkyys.

4. Mikä lukuelämys on sykähdyttänyt viime aikoina?

Luen juuri nyt Katja Ketun Piippuhyllyä, jonka kieli on niin mehuisaa, että se pihahtaa päähän, hiprakoittaa. Luen myös kotona ääneen Henry Vuorela-Stenbergin muistelmia. Suosittelen. Kun on kerran aloittanut kirjan lukemisen toiselle, niin on vaikea lukea sitä enää yksin, koska seikkailun haluaa jakaa.

Minna Joenniemi

Tietoja

Kirjoittanut Heli Laaksonen

Luotu: 02.07.2013

Monitaitoinen, monialainen, monimuotoinen
kymmenien kirjojen ja suositun Kirjailijan häiriöklinikka -blogin pitäjä
Kirsti Ellilä vastasi suvimielellä aapiskysymyksiin.

1.Mikä oli lempikirjasi pienenä?

Ihan ensimmäinen kirja oli Pieni pajunkissa (tosin ihan varma en ole nimestä, muistaakseni se kuului Tammen kultaiset kirjat sarjaan ja äiti luki kirjaa minulle, joten en ilmeisesti osannut lukea) Tarinassa on pajunkissa joka onkin oikea kissanpentu, todella suloinen. Olin eläinrakas joten pörröinen pikkukisu osui siihen saumaan. Tarinassa oli myös perhonen joka lenteli ja joku sanoi aina akrabadabra ja tapahtui jotain ihmeellistä. Tai sitten sotken tarinat. Mutta en voi koskaan keväällä ohittaa pajuja ajattelematta ja muistamatta tuota kirjaa.

2. Muistatko, miten opit lukemaan? En muista täsmällisesti hetkeä milloin opin lukemaan, mutta isä vei minut kirjastoon heti kun olin oppinut ja muistan tuon ensimmäisen kirjastoreissun, oli pimeä myöhäissyksyn ilta, kun kuljimme kaupungin läpi. Olen piirtänyt siitä sarjakuvankin. http://kulkeekohenki.blogspot.fi/2012/07/muisto.html

Muistan myös yhden silloin lainaamani kirjan, siinä oli köyhiä lapsia, jotka askartelivat ja käyttivät keitettyä perunaa liimana.

3. Mitä jäi mieleen omasta aapisesta? Voi olla, ettei Aapisesta jäänyt mitään mieleen, ehkä se oli jokin lukukirja, jossa oli runo tallissa yksin olevasta hevosesta. Siinä sanottiin jotenkin niin, että polle huokaa, tahdon muutakin kuin ruokaa, rakkautta suokaa. Se jäi voimakkaasti mieleen. Samastuin yksinäisen hevosen osaan, luultavasti tunsin itseni aika yksinäiseksi lapsena ja lohduttauduin ruualla.

4. Mikä lukuelämys on sykähdyttänyt viime aikoina? Voi kuulostaa lattealta, mutta Piin elämä todella sykähdytti. Elokuvaa en nähnyt. Pidin valtavasti myös Haruki Murakamin Suuresta lammasseikkailusta.


Kirsti Ellilä

Tietoja

Kirjoittanut Heli Laaksonen

Luotu: 02.07.2013

 
¤ Miksi aina täytyy tehdä samalla tavalla? Miksi pitää jähmettyä vanhoihin kaavoihin? Miksi aakkoset ovat alati samassa järjestyksessä? Keksi oma aakkosjärjestys, joku sujuva ja vetävä! U E L F H P…

Tietoja

Kirjoittanut Heli Laaksonen

Luotu: 26.06.2013

Uusi SARJA alkaa Aapine-sivuilla! Haastateltavat kertovat lukemaan oppimisestaan ja lempikirjoistaan. Hurmaava porilainen kirjailija Elina Wallin avaa pelin. (Tutustu paremmin tual: www.elinawallin.fi)

1. Mikä oli lempikirjasi pienenä? (ja kui juur see?)

Ehrottomasti Maijaliisa Kauppise ihastuttava Tilli Mössönpoika. Tarinaa en ennää oikee hyvi muist, mut siin oli kivoi sanoi. Niinko Tilli ja Mössönpoika. Ne kuulosti ääneeluettun hauskasilt. Mössönpoika toi miälee mummu tykön ussei syäry pullamosso. Seki oli hyvvää.

2. Muistatko, miten opit lukemaan?

E. Yhtää e muist. Mut kirjottamisest mul o yks ihana muisto. Mää kävi toist luakkaa Musa Viipalekoulus ja meil opetettii kaunokirjotust. Semmost vanha-aikast, misä kirjaimet tehrää yhrel pitkäl ja koukeroisel viival, eikä kynäkärki nous irti paperist enne ko sana vaihtuu. Mää oli kauhee tarkkakätine ja koiti tehr jetsulles sillail, ko opettaja nevvo. Sit yhten päivän me päästii L-kirjaimee, siis issoo ällää. Siin o ihanat laajat kaaret, esti huippukaari ylhääl ja sit iso lenkki ällä juures ja sit viäl heitto ylös. Opettaja kehu, et mul o erinomase kaunis ällän kaari. Mää ole siit viäläki ylpee.

 3. Mitä jäi mieleen omasta Aapisesta?

Päällikanne kukko. Se erusti jottai auktoriteettii. Vähä samallail, ko Kekkone.

 4. Mikä lukuelämys on sykähdyttänyt viime aikoina?

Oi! Mää luje kauheesti. Nyt hiljakkoi kahlasi läpitte Laila Hiatamiähe Tauno Tukeva tarina eli Lappeeranta-sarja. Se oli ihastuttava ja koukutti iha täysi. Lukemine o ihanaa. Jos se viätäs mult poijjes, jäljel ei jäis ko tyhjä nahka.

Elina Wallin

Tietoja

Kirjoittanut Heli Laaksonen

Luotu: 26.06.2013

Mene metsään. Kerää aakkosten muotoisia oksan känkkyröitä. Varaa paikka iltatorilta ja ryhdy kirjainkauppiaaksi. Kannattaa pitää hintataso matalana. Esimerkiksi 10 senttiä känkkyrältä.