Kodiksamia-kirjallisuuspalkintoehdokkaat 2024 muistuttavat valosta, väristä ja ihmisluonnon kiharaisuudesta
Julkaisuvapaa TIEDOTE 3.12.2024
Kodiksamia-kirjallisuuspalkintoehdokkaat 2024 muistuttavat valosta, väristä ja ihmisluonnon kiharaisuudesta
Kodiksamia-kirjallisuuspalkintoehdokkuus on myönnetty kuudelle tärkeälle kirjalle vuosittain marraskuusta 2011. Palkinto jaetaan yhdelle merkitykselliselle elävälle tai kuolleelle, uudelle tai klassikolle, suomalaiselle tai ulkomaiselle kirjoittajalle, kauno- tai tietokirjailijalle, lastenkirjailijalle tai vaikka esseistille. Tärkein palkitsemisperuste on unohtumaton lukuelämys. Tänä vuonna 12.12. julkistettavalle voittajalle luovutetaan henkilökohtaisesti Kodiksamia-palkinto, 30 000 ohraryyniä. Raadin ainoa jäsen ja palkinnon perustaja on sanamaija Heli Laaksonen.
Kodiksamia-palkintoehdokaslistoille nousee innostusta herättäviä, mitä moninaisimpia teoksia. Kun valitsijana on vain yksi henkilö, kiistat voittajasta jäävät vaimeiksi, vaikkei maailmassa ilmestyvien erinomaisten kirjojen joukosta finalistikuusikon valitseminen helppoa olekaan. Kirjallisuus voi valistaa, mutta myös valaista ja värittää todellisuutta kirkkaammaksi, kauniimmaksi, käsitettävämmäksi – kestettävämmäksi. Siinä taiteen suuri voima: lisätä ymmärrystä, nostaa tunnelmaa, nostattaa toivoa mielen voimalla. Näin tekevät myös Kodiksamia-ehdokkaat 2024. Mukana on yksi tietokirja, yksi runollinen kuvakirja, kolme romaania ja yksi pienoisromaani. Ehdokkaista kaksi on käännöskirjallisuutta, Ukrainasta ja Italiasta.
Kodiksamia-kirjallisuuspalkintoehdokkaat vuodelle 2024 ovat seuraavat: Miina Supisen romaani Kultainen Peura (Otava 2024), Anni Kytömäen suurromaani Mirabilis (Gummerus 2024), italialaisen Italo Svevon pienoisromaani Onnistunut kepponen (Impromptu Kustannus 2024, suom. Juuso Kortelainen, alkup. Una burla riuscita, 1926), ukrainalaisen Jevhenija Kuznjetsovan romaani Tikapuut (Aula & Co 2024, suom. Eero Balk, alkup. Драбина), Reetta Niemelän ja Pete Revonkorven kaikenikäisten kuvakirja Kun kiipeän kirsikkapuuhun (Sammakko 2023) sekä Henri Hagmanin Värimaalauksen huipulle – 18 askelta puhtaampaan näkemiseen (Lapin yliopiston taiteiden tiedekunta 2023).
Kodiksamia-kirjallisuuspalkintoehdokkaat 2024.
Kuva: Heli Laaksonen
Kodiksamia-ehdokkuuksien perusteet 2024 ovat seuraavat:
Miina Supisen Kultaisen peuran (Otava 2024) kaltaisia kirjoja tarvittaisiin jokaiseen aamuun ja iltaan. Romaanin kimmeltävä kieli ja mielikuvituksellinen tarinallisuus ovat kuin kirkasvalolamppu. Kahden Sortavalan opettajaseminaarissa varttuvan opiskelijan, Jelenan ja Tildan ystävyys, rohkeus ja viisaus saavat sydämen läpättämään. Karjalaiset kansantarut lisäävät hauskuutta. Kauhuelementtien hirmuisuuskaan ei pääse voitolle, kun on niin paljon iloa! Ei aina tarvitse olla kurjaa, matalaa, kuristavaa, kutistavaa, ei köyhyyden keskellä eikä rikkauksienkaan. Voi olla myös vapaata, rakkaudellista, suloista ja pienen puolella olevaa elämää ja kerrontaa.
Anni Kytömäen Mirabilis (Gummerus 2024) on suurenmoinen suurteos, luonnon puolella oleva, eläimen suullakin puhuva, ihmisluontoa ymmärtävä ihmeellinen kirja. 1860-luvun nälkävuosista alkava huimapäinen seikkailu kuljettaa lukijan luo amurintiikereitä, kadonneita lapsia, tanssijan notkeutta, haikeutta, pientä onnea. Luonnonkuvaus on kytömäkimäiseen tapaan lumoavaa, skarppia, vetävää. Ei ole vain heiniä, on pahtanurmikka, Poa glauca. Ei ole vain kukkia, ei vain orvokkejakaan, on lehto-orvokki, Viola mirabilis.
Italialaisen klassikon Italo Svevon (1861-1928) lähes satavuotias pienoisromaani Onnistunut kepponen (Impromptu Kustannus 2024, suom. Juuso Kortelainen, alkup. Una burla riuscita, 1926) löytää sen, mikä ihmisessä on ikiaikaista: suuri arvostuksen kaipuu, vaille jäämisen tunne, suuret haaveet tulevaisuudessa siintävästä menestyksestä – ja vain varpusen voimat ryhtyä toimeen niiden saavuttamiseksi. Kirjailija Mario Samigli asuu ahtaasti sairastelevan velipoikansa Giulion kanssa, kaipailee menneeseen, unelmoi loistavasta tulevaisuudesta – ja tulee mehevästi huijatuksi. Onnistunut kepponen on psykologisesti viiltävä, yllättävästi ihmiskohtaloita ja eläinsatuja yhdistävä älykäs, vitsikäs teos. Onni, että suomennetaan teoksia, joita emme osaa ensimmäisinä odottaa, tuodaan tietoisuuteemme toisia todellisuuksia – ja ihmisluonnon samanlaisuutta läpi aikain ja kautta kansain.
Ukrainalaisen Jevhenija Kuznjetsovan romaani Tikapuut (Aula & Co 2024, suom. Eero Balk, alkup. Драбина) kertoo Tolikista, nuoresta ukrainalaisesta miehestä, jonka luokse Espanjassa sijaitsevaan taloon muuttaa sotaa pakenevia sukulaisia ja tuttavia – esimerkiksi kärkevästi poikaansa arvosteleva äiti. Kirjaa rytmittää ukrainalaisen ruoan tuoma lohtu, oman tilan katoamisen tuoma tuska – ja jatkuva suuri kaiho: kun muistaa kaiken, eteiseen jääneen maton rytynkin, kotipihaan Harkovaan jääneet kanat (mitä niille kävi) ja päärynäpuiden varjot. Tikapuut sopii erityisen hyvin matkalukemiseksi – mieleen hiipii ajatus: entä jos itse ei koskaan palaisikaan, ei avaisi kotioveaan enää. Kirja on kaiken sotahälinän, surun, huonon omantunnon, huolen, epätietoisuuden ja ristiriitaisuuden keskellä pisteliään hassu, haikea ja tarkka.
Taidemaalari Henri Hagmanin Värimaalauksen huipulle – 18 askelta puhtaampaan näkemiseen (Lapin yliopiston taiteiden tiedekunta 2023) on omanlainen, erilainen, analyyttinen ja kapinallinen värikirja. Se esittelee erilaisten väriympyröiden periaatteet ja historiat, opettaa tivolit ja teoriat, kannustaa tarkkaan näkemiseen, uusin silmin katsomiseen, värin syvän olemuksen ymmärtämiseen – ja silti villiin heittäytymiseen, sääntöjen ja kaavojen unohtamiseen. Hagman antaa asiallisen maalaustehtävän – mutta evästää sen tekemiseen näin: "Poltat passisi, tartut pommikoneesi rattiin, ampaiset sinne, minne olet aina halunnut. Teet mitä haluat ja kaikki toteutuu. Siinä lähtökohta maalaukseen."
Reetta Niemelän ja Pete Revonkorven Kun kiipeän kirsikkapuuhun (Sammakko 2023) on unenomaisen kaunis, itkettävän ihana kuvakirja, jonka lukijalle ei ole ikärajaa. Teoksen maailmaan voi samota lapsi, aikuinen – tai molemmat yhdessä. Kirja ymmärtää yksin jäänyttä lasta, se ymmärtää yksin jättävää aikuista, hänen uppoamisensa, liukenemisensa, hapertumisensa – ja uuden toiveikkuuden. Pete Revonkorven kaunissieluiset, välillä surrealistisetkin kuvat ovat sadunhohtoisia kuin kirkkaat aamusumut. Reetta Niemelän pienet, hiljaiset, väkevät ja vaikuttavat lauseet saavat muistamaan lapsuuden, saavat ajattelemaan aikuisuutta, sitä miten meillä on kehon lisäksi vaalittavana myös mieli. Omamme. Toistemme.
***
Kodiksamia-kirjallisuuspalkinnon nimi juontuu syntysijoiltaan Kodiksamin kylästä, Rauman Lapista.
Ensimmäisen Kodiksamian vuonna 2011 sai Tapio Koivukari romaanistaan Ariasman – Kertomus valaanpyytäjistä. 30 000 ryynin palkinto ojennettiin 2012 Eeva Kilvelle teoksesta Kuolinsiivous. 2013 Kodiksamian vastaanotti runoilija Lealiisa Kivikari teoksestaan Talo Kalliosaarella. 2014 palkittiin Juha Hurmeen Nyljetyt ajatukset, 2015 romaanikirjailija Unto Seppänen Kyynäräisen Sohvi ja kylänrieha, palkinnon otti vastaan hänen poikansa Esa Seppänen. 2016 voittaja oli Olli Heikkosen runoteos Regional-express, 2017 Katja Kallion romaani Yön kantaja, vuonna 2018 palkittiin Janne Saarikiven esseemäinen puheenvuoro Suomen kieli ja mieli, 2019 Johanna Venhon romaani Ensimmäinen nainen, 2020 Meiju Niskalan kuva-sana-teos Kun syvään hengittäminen ei riitä ja 2021 Jaan Kaplinskin postuumi runokokoelma Ilta tuo takaisin kaiken (suom. Anja Salokannel ja Pauli Tapio). 2022 kodiksamiapalkittiin Petri Keto-Tokoin ja Juha Siitosen Puiden asukkaat – Suomen puiden seuralaislajit (Gaudeamus 2021). 2023 Kodiksamian sai Kaarina Silmunen tietokirjallaan Löytöretkellä Baltian luonnossa.
Onneks olkko ehrokkail – ja kiitos hyvist kirjoist! Jokainen lukija voi antaa itsekin oman Kodiksamia-palkintonsa. Älä tyydy muiden palkintojulistuksiin. Valitse itse kuusi kirjasuosikkiasi ja jaa ne muiden kanssa - pidät samalla kirjallisuutta otsikoissa.
Heli Laaksonen
www.hulimaa.fi