Hei vaa ja tervetulo runoilija Laaksose Helin kotosivuil!
Katsasta kuulumiset, kirjat, keikat - lue vaikka Ajopäiväkirja-blogia
Päivänpolttavat kysymykset ratkeavat sähköpostitse: tuottaja(a)hulimaa.fi.
Vanha kunnon vieraskirjakin puksuttaa ja toki some:   
HUOM. KOTOSIVUREMONTTI MENEILLÄS!

 
Syksyllä 2022 ilmestyvä Luonnos. Otava. 
Kannen piirrokset: H. Laaksonen, kansisuunnittelu Piia Aho.

 

Ei anneta hyvän hävitä! Sitäki mailmas o valtavast, vaikkei kaikkin päivin silt näyt. Tänä o erityine ilo ilmotta, et ko syksyn lehret putto puist, ruppe kirjakauppoje hyllyil puttoma mun uut kirja. Sen nimi o Luonnos. Nimen voi ajatella tiätty kahrel taval: nii et mää olen tääl luonnos taik sit et tämä paper täsä on tämmöne luonnos (onk mikkä ikinä valmiiks tullu?)


Luonnos on tyylilajiltas ankaran vitsikäs tiatokirja luannon melkkest kaikist ilmiöist (kettu, ilves, lanttu, mesisieni, hevonen, hevosmuurahainen, hyasintti...) Tavallas ensyklopedia (sen ensmäne osa! II-IX jää sit nähtäväks.) Kaik kuvat piirrän itte, kannest näette kummossi. Siit voi joku yllätty, et se o enimmäkseks suameks, suomeksi! Tiätty mää sin väleihi vähä sutkauttele omal kiälel. Mut vaihteluks siis tulossa rakasta, rikasta kirjakieltä.


No, tosa alapual sen on kustantamo-Otavan väki osannu nii hyvin kuvata, et mitä mää täsä enemppä. Kaik ajat, mitä mult on kouluskäymiselt ja sammaleitte seas möyrimiselt jääny, olen tutkinu, kirjottanu, piirtäny Luonnost – yht pal omaks ilokseni ko lukijoitteniki. Ja kirjotan viäläki! Tänäänki! Ei Luonnos ol pualiksika tehtynä! Luvatank täsä heti toisillemme, et meil on tulos hiano Luonnos-syksy – kirjatreffei, lukuiloi, luanno ihmeitte ihmettelemissi?


TIEDOTE:

Heli Laaksosen uutuuskirja Luonnos kuljettaa lukijan keskelle luonnon pieniä ja suuria merkillisyyksiä

 

”Tiesitkö, että omenalla on silmä? Tai että lammas tunnistaa toverinsa turvan vaikka valokuvasta? Tai miksi närhi toisinaan riehuu muurahaispesässä? Heli Laaksosen syyskuussa ilmestyvä Luonnos-kirja kertoo kiehtovimmat ja kummallisimmat faktat omavaltaisesti valituista maailmankaikkeuden osasista auringosta apilaan ja isomaksaruohosta ilvekseen. Kirjailijan itsensä tussipiirroksin kuvittama teos saa lukijan polvilleen luonnon ihmeiden edessä. Se muistuttaa, kuinka merkillistä maailmaa me asutamme.

 

"Tämä on ensimmäinen luontokirjani. Halusin toteuttaa siinä omia ihanteitani: tietopohjaistakaan kirjaa ei tarvitse tehdä ottanahka krympys. Luonto on usein suorastaan vitsikäs!" Heli Laaksonen kertoo.

 

"Olen lukenut kuormakaupalla luontokirjoja 1800-luvulta tähän vuoteen, tiiraillut tietokantoja ja tivannut eri asiantuntijoilta vastauksia. Faktantarkistus on tärkeää. Voiko olla totta, että suomenlampaan ja suomalaisnaisen keskipaino huitelee samoissa luvuissa? On! Onko punatulkun kita violetti? On! Onko totta, että ilveksen virtsa muuttuu maaperässä meripihkaksi? Ei!" Heli Laaksonen jatkaa nauraen.

 

Luonto- ja ympäristöneuvojaksi valmistuvan Heli Laaksosen terävän humoristiset tekstit katsovat maailmaa lempeästi ja tarkentavat vähäisimmästä valtavaan, maan alta avaruuteen. Rakastetun kirjailijan kaiken eläväisen (ja vähän elottomankin) ensyklopedia herättää hilpeyttä ja ennen muuta hellyyttä luontoa kohtaan.

 

"On ollut ilo kirjoittaa, kun on saanut yhdistää viimeaikaisia luontoalan opintoja omaan sanataiteeseen. Etsin koko ajan tuoreita, tarkkoja kuvauksia luonnon ilmiöille: vyöturkiskuoriainen näyttää taskussa nukkaantununeelta taatelilta ja sen tuntosarvet ovat väskynäsopan väriset. Palokärki lentää kuin hiiteen heitetty työrukkanen. Lantun tieteellinen nimi kuulostaa Rion sambakarnevaalin aloitustahdilta: Brassica napus ssp. rapifera."

 

"Koulussa olemme pitäneet esitelmiä eri luonnonilmiöistä - yhtenä aamuna puhuin luokalle kääpiöpäästäisestä. Ajattelin, että sellaisen kirjan tahtoisin itse lukea, joka vyöryttäisi lyhyitä luontoesitelmiä, joissa puhuttaisiin pelkästään mielenkiintoisia asioita. Valikoin Luonnokseen aivan mielivaltaisia aiheita ympäri luontoa. Kasveja, eläimiä, limasieniä, taivaankappaleita. Olen pyytänyt myös lukijoiltani toiveita esitelmän aiheeksi. Olen jo luonnostellut toimitusjohtajalle näädän ja naapurille ohran."

 

Monelle lukijalle lounaismurteisista teksteistä tuttu Heli Laaksonen kirjoittaa tämän kirjansa yleiskielellä.

 

"Vatvoin pitkään, uskaltautuisinko ilmaisemaan vaihteeksi kirjakielellä, kunnes sain kirjailijakollegalta viisaan vastauksen. "Kyllä! Miksi? Ihan vain jotta katse tarkentuisi siihen, kuinka erityisellä tavalla luontoa kuvaat. Oman lukijakuntasi katse tarkentuu tietysti murteellasikin, mutta entä kaikkien muiden. Mitä jos he näkevät vain sen sinun kätesi joka sitä luontoa osoittaa? Mitä jos tällä kertaa sinun kielesi olisikin niissä kuvituksissa, siinä sinun viivassasi? Sekin on jo oma kieli."

 

"Mut tot kai mää sin asiallisen teksti joukko hiuka omal murttel sutkauttelen kans!"

 

Silakka, ahven, lahna. Luonnos. Heli Laaksonen 2022. Otava.
 

Ja se viäl, 
et sillon ko missä muual ei ol ittel paikka,
missän kohta ei ajatukset lepä
- ni o ain olemas se yks, misä saa olluks:
luonnos.


Luantokappale kerrallas, päiv ja tunti kerrallas
näit erikoissi aikoi, jonku sorti valo kohre,
jollei muute ni kevätvalo!

Kirjat ja mettä o meil kaikkin aikoin lohtuna.

Sen kunniaks piän esitelmä teil: 

 

Punatulkku.


Tulkku riittäisi.
Muita tulkkuja ei Suomessa pesi kuin puna-.
Ja jos aavikkotulkku tulisi,
sille kättä käppäjäisi.

Pyrrhula pyrrhula,
pyromaani,
liekin värinen.
Ladyt pukeutuvat
turvalliseen vanhaan roosaan.
Kita on sisältä violetti.

Isopäinen peippo,
lunki luonne.
Tanskaksi
dompapp,
hiippakunnan pulska pappi,
täällä kansa sanoo
tuomiherra,
koppanokka,
talven ruusu.

Laulu on puoliääneen puhelua
toivonsa luovuttaneen sävelellä
pakkasen paljastaman omenapuun latvustossa.
Suvella laulua ei kuulu, ei lintua näy.
Tulkku natustaa koivun silmua, katajankäpyä,
hautoo syvässä metsässä kuusen oksalla
viittä kaunista munaa avarassa aravassa,
mikäs hätä täsä ihmiste ilmoil lähte?

Osa punatulkuista muuttaa talveksi meiltä

- mutta eivät raaski kauas,
Keski-Eurooppaan korkeintaan -
suuri osa jää näille sijoille.

Punatulkku on sijamuoto.
Pyöreällä joulumielellä olemisen sija.

 

 

c) Kuva ja sana: Heli Laaksonen. Luonnos 2022.

 

 

Käykkäs ystävät kalliit KIRJAKAUPOIS,

kosk o ilmestyny uus runokirja

POIMIT SYDÄMENI KIRJAHYLLYSTÄ

http://www.hulimaa.fi/ajopaivakirja

Ajopäiväkirja kerto, mitä syrämen poimiminen tarkotta ja kummossi uussi kirjoi o mailmas. 
Kirja o olemas suameks ja latviaks, niit saa ittelles kirjakakaupoist ja tost
ja äänikirjanaki, mink voi vaik tänä tilata täst linkist.
 


 

ja sama latviaks, Latvias: 

 

ELI

Poimit sydämeni kirjahyllystä
Runovuoropuhelu
latvialaisen klassikon Aleksandrs Čaksin kanssa.
Kynälä elokuu 2021.

Myös latviaksi Latviassa:
Paņēmi manu sirdi no plaukta.
Kääntänyt Guntars Godiņš

 

 

Täsä se mun puhekaverini Aleksandrs Čaks potretissas 1920-luvul, parikymppisenä.  



Ja mää oman ikäsenäni täsä. Kuva: Miikka Lappalainen

 

 *


Keikkakuulumissi ei ol juur ollu, mut elokuus niit lissä. Onneks olen saanu opiskella koko armaan kevätkaure. Livias eli Tuarlas Kaarinan Piikkiös Luonto- ja ympäristöalan perustutkintto teen täyt päät. Olen ollu tyäharjottelussaki, ens Turun Sanomitten Luonto Plus -ohjelmas luantoasiantuntija Ari Karhilahren parina https://www.ts.fi/
ja suvemmal Yläneen hianos Luantokapinetis: www.luontokapinetti.fi

Mukavaist kirjasyksy kaikil!


Heli

 



Sian kärsä ja -kärsämö Livian kampusalueel Tuarlas. Kuva: HL

 


Voi olla suunnitelm ilma et tiätä suuntta...?
Onk tuule suunnal suunnitelm?
Onk suunnistamine sitä, et löyty oikia suunta?


Mul o ainaki täsä erikoisvuan 2020 tullu semmone suunnitelm, et jätän hetkeks kirjailijairentiteettini murhettumise
ja loikkan Livian koulunpenkil luanto- ja ympäristöalal opiskelema. Voi siit olla hyätty muillekki ko mul ittelleni: jos vaik onnistun suajelema täl pallol jotta.


Mun suunnistani ja opinnoist ja kirjalinkeist ja vinkeist voi mennä lukema ton Ajopäiväkirjan pual, siäl o vähä lissä kuviaki.


Koko ihmiskunt varto, et mitä on tulos. Olen kans rivis toljottamas - siin samas voi kattella tähtitaivastki!



Heli

 



,

Ko tämmöne näky alotta koulupäivän, ni vaikia o olla kauhian huanol pääl... Kana: Tuorlan majatalo. Kuva: HL

 

 

 


Uus kirja! Piän, hassu romaani Ajopuujalka!

Tarinan päähenkilöin on kolm rahtari ja rakkaus. Juttu alka rekkajonost, mikä ei liiku eikä liiku eikä liiku. Mil taval siin sit koiteta viihty, ettei kävis nii, et elämä o lyhkäne, mut aika käy pitkäks?

Itte tarinan kirjotin yleiskielellä - siis suomeksi! - mut rahtarit Paki ja Eki ynnä Kane puhu siin tätä tuttu lounaismurret. Viarailevin tähtin rekkajonos o ainaki lapualainen pehmo, syrämet sulattava Feeliks - ja tullivirkailija, savolainen tosikko. Näitte muitte murteitten kirjottamises auttova kiuruvetine runoilija Merja Toppi ja lapualaislähtöne pesunkestävä paavopesusiäni, monilahjakas Antti LJ Pääkkönen.

Ajopuujalka ilmesty kirjakauppoihi Kirjan päivänä 7.9.2020 ja se o saatavil vaan kirjakaupois ja vaa sen kampanjaviiko aja. Kysymykses o nimittäis klassine Kirjan ja ruusun päivän kaupanpäällisromaani, mink saa ainoastas kirjakaupast yli 15 euron kirjaostoksen tekemäl. Kirjakauppiaat - siis Kirjakauppaliitto - on tämän teoksen mult tilannu ja mul siit maksanu - ilma heijä yllytyst ei olis tämmöst teost ikinä ilmestyny. Eli HURRAA kirjakauppiaat! Syyskuun toisel viikol toivon, et kaik lukijat rynni kirjakauppoihi - ja jollei pääse, ni lähettä tutun taik tutuntutun asial - taik nykyaikkasest tila jonkun kirjan kirjakaupan verkkosivuilt ja tämä tule kaupan pääl. Erikses tätä ei voi osta - semmone o sääntö.


Sil syyskuun toisel viikol mul on suunnitteil muutamas kirjakaupas viarailu - hyväs lykys . Nii muute, Ajopuujalka o ollu oikken kärsivällisyyren koetinkivi: sain sen valmiiks tammikuus Latvias ja sen piti ilmesty 23.4. Kirjan&ruusun päivänä. En-san-sen-nime pakotti kuitenki siirtämä sen julkasuajan. IHANA, et saan siit VIHROVIIMEN kertto ja et se VIHRONKI lähte teijän luettavaks. Kirja o ollu oikke nimes mukane - ajopuu… (Ja on siin puujalkavitsejäki, iha itte keksityi). Mää tiarottelen täst sit ja paljastelen lisätiatoi. On niit tuallaki: www.kirjanpaivat.fi


Heli

 

SAMA ASIAKIÄLEKS:

Kirjan päiviä vietetään tänä vuonna 7.–13.9.
– Nimikkokirjailijoiden joukko saa tänä vuonna jatkokseen Heli Laaksosen

 Kirjakaupat eri puolilla Suomea jakavat Kirjan päivien ajan humoristisella ilotulituksella ryyditettyä Heli Laaksosen kirjaa Ajopuujalka. Juhlateos on kirjoitettu kirjakauppojen ystäville, ja sitä jaetaan vain kaupanpäällisenä viikon ajan.

Vuoden 2020 nimikkokirjailijaksi valittu Heli Laaksonen on tullut tunnetuksi varsinkin Lounais-Suomen murteella kirjoittamistaan teoksista. Viimeisin hänen saamansa tunnustus on tältä vuodelta, kun Laaksonen pokkasi Kirsi Kunnas -palkinnon.

Kirjan päivien juhlateokseksi kirjoitetussa tarinassa kohtaavat maailman hitaimmassa rekkajonossa savolainen tosikko, eteläpohjalainen lapatossu, kaksi suulasta varsinaissuomalaista, ikuinen villi varsa ja pinkkiverkkarinen executive producer. Veijaritarinan pääroolissa on nainen, jonka elämännälkä ja vapaudenkaipuu eivät hellitä kirjan viimeisessäkään virkkeessä.

Kirjan päivät juontaa juurensa Espanjassa syntyneeseen kirjoja juhlistavaan Kirjan ja ruusun päivän perinteeseen. Kirjan päiviä oli tarkoitus viettää normaaliin aikaan keväällä, mutta koronatilanne siirsi tapahtuman poikkeuksellisesti syksyyn.

Heli Laaksosen kirjoittamaa, Kirjakauppaliiton kustantamaa teosta jaetaan 7.–13.9.2020 kaikille vähintään 15 eurolla kirjoja ostaneille. Kirja on saatavissa vain kaupanpäällisenä ja vain Kirjan päivien ajan. Tiedot kirjaa jakavista kirjakaupoista löytyy osoitteesta www.kirjanpaivat.fi.

Aiempia nimikkokirjailijoita ja juhlateoksen kirjoittajia ovat olleet Tuomas Kyrö, Jari Tervo, Anna-Leena Härkönen, Kari Hotakainen, Ronja Salmi, Roope Lipasti ja Leena Lehtolainen. 

Lisätietoja teosta jakavista kirjakaupoista: www.kirjanpaivat.fi

 

 

 

Heli Laaksonen 2020. Kuva: Suvi Elo. Paikka: Rauman Lappi


...ja kaik o nii ennalt arvattava, ni heti perun sanani!

 

En ol ikinä ollu tulevaisuure ystävä, vaik tiärän et sen vastustaminenki on kertakaikkise lapsellist. Sen pahin puali o se, et yhtä ei tiärä mitä tule. Siin miäles menneisyys ja tämä hetki on pal käyttäjäystävällisempi. Nyy ko tulevaisuus tuli niinko hullupoik kruunu pääs meijänki pelloil ja laitto toiset ihmiset henkevaara, toiset ihmiset raatama ko hullut ja kolmannet istuman koton vail mittä älyllist taik elannollist tekemist, mää voin sanno, et
ENK MÄÄ SITÄ SANONU, ei ol tulevaisuutte mittä luattamist!


Mun kohrallani elämä on kyl nyy muutoksen keväänäki ollu mones kohta niinko enne: olen enimmäkses ittekseni, suunnittelen päivä- ja puuhajärjestykset oman pääni mukka, luven, kirjotan ja maalaan. Elannon kans o aika lail erilaist toisaaltas. Runokeikkakalenter o näil näkymi elokuuhu saak vitivalkone - peruuntus yks tärkiä keikkasatsi keväält ja muutamainen kiva esiintymine suvemmalt. Tärkiä ja tärkiä... Tärkeys on tiätty suhteellist. Tärkeint olis yhteiskuntarauha, elos pysymine ja sen uure, erilaisen tulevaisuuren kans toimeen tulemine.


Muutamei hyvi puali ankeurest ja ajottaisest ahristuksest hualimat kevät on tuanu. Ikinä en ol näin pal ihmisil soitellu, vanha-aikkassi Ei-mul-ol-mittä-asia-puhelui. Muutaki hualenpitämist ja ylimääräst puali ja toisi hemmottelemist olen ihmisis nähny. 


Lissä kevässi uutissi voi lukke tutul taval pitemmin tualt Ajopäiväkirjan pualelt: www.hulimaa.fi/ajopaivakirja taik silmäillä mun someolemistani:
fb: Heli Laaksonen - runoilijan lukijakunta
ig: #runoilijahelilaaksonen


Hyvi kirjallissi uutissi kumminki: Ylen Runoraati o elvytetty! Mult tilatti sihe runo kans ja sen voi nährä YleTV2 Olohuanees 23.4. ja myähemmi vissii Yle Areenas. Lukuviikkoaki viätetä huhtikuus ja miälelläs ain: www.lukuviikko.fi


Mun uus kirja, mikä läks helmikuus painokoneissi, on painettuna mut panttivankina siäl jossain kirjapainon uumenis... Se on tilauskirja, mist mun on lupa sanno vaa, et hauska o... Se olis ollu kevään teos, mut nyy sekä mun et lukijoitten täyty vaa varrota. VOI HUAKAUS!

Mut: emme hellitä!  Hyväntuuline, järkevä ja varovaine meinink, sitä koitan itte pittä yl. Ja lukke kirjoi, niit ihani pakopaikkoi, pehmussi petei, hymykuappie syventäji, miälen mylläji. Lukke enemmän ko ikinä enne. Suasitan! Tulkka äkki terveiks takas, jos sairastutteki.


Valosa kevätmiält,

 

Heli

 

 

 

(Ventspilsin vapaasatama 2020. Kuva: HL)


Tul uus vuas, tul uus vuaskymmenluku kummosel paatil vaa!

En voi sen valmiimp olla, ko olen.


Alkuvuas kulu läntises Latvias,
kirjailijaresidenssipaik siäl o hyväs käytös.
http://www.hulimaa.fi/laaksonen-lausuu-latviassa


Keskivuas o jo sovittuna. Ja se tuleki olema jännä!
Kirja-alal teen jotta, mitä en ikä enne.
Enemppä en voi kertto ennen kevät taik munt keitetä ja paisteta.

Loppuvuas... ei ol koska mul auennu erityisen selvänä silmie eres, mut näi sumust ei ol 20 vuatte ollu.
En sano enkä ennusta mittä.

Mut kannustan: jos kirjat ja kirjallisuus on teil rakkai,
kuluttaka kirjakaupan ovi, lukuaikapalvelujen porttei.
Viäl uut ja arvaamatont Aurinkoporkkanavett saa
paperina ja diginä,
itteluettuna äänikirjana ja ittekirjotettuina kirjaimina,
mp3:na ja cd:nä,
lukuaikapalveluist ja kirjakaupoist, vaik tualt:

https://www.vanhanraumankirjakauppa.fi/tuotteet.html?id=27064/


       

Aurinko. Porkkana. Vesi. WSOY 2019. Kansi: Emmi Kyytsönen

 

Heli