Kirja o alku ja juuri - joko luvit Laaksose Helin KAIK kirjat?

Ei ne täsä viäl kaik ol, mut suurin osa! Kuva tuatannost: Heli Laaksonen 2025

Vaik mitä keksinnöi o mailmas, mistä en tul nii onnelliseks, ko kirjoje lukemisest ja niitten kirjottamisest. 🩷 2000 alotin Pulu uis -runokokoelmal, viimesin o 2024 ilmestyny kaunotiatoluantokirja Jatkos - ja niitte välis o runoi, näytelmi, kolumnikirjoi, yks pianoisromaani, äänikirjoi, tiatokirjoi, käännöksi, toimitetui teoksi, lounaismurttel ja kirjakielellä.

Tohon yläpualisse kirjakoostekuva mahtus melkken kaik - haalisin hyllyst ja kuvasin. Aika moni o loppumyytty - mut kirjastoist ja antikoist voi löyty. KYSYMYS: Mikä näist o jääny sul erityisest miäle - ja mink viäl tahtoissit lukke? Voit miätti joko ittekses vaa taik tulla mul sit kertoma, ko nährä. Pelkän nettiseurannan perusteel ei pysy selvil siit, kummone olen kirjottajana ja ihmisenä - jos se kiinnosta, ni mun runojeni kaut ne aukke. Netis on (ihan tarkotuksel) suhteellise vähä mun runojani. Melkkest enemmä o niit, mitä väitetä mun tekemäkseni, mut ei ol! Esimerkiks Karoliina Koskise Naise elämää laiteta usse mun nimiini ja se kauhia lumenkolaustekstiki, mikä ei tosiaanka ol mun kynäst! Oikase väärä tekijätiato, jos jossain näet!

Järjestin mun someni pualel ihan kyselynki kirjasuasikeist - mul on tilit ainakin toistaseks viäl sekä Facebookis et Instagramis. Nii ihana paik ko se onki tavata ihmissi (ja haaskata muute-vaan-plaraamisse pualet päiväst), se o entistäki hankalamp nyy ko mailmanvaltiaaks havitteleva, koko hela Metan omistaja Musk mullittele ja mahrollista osaltas väärän tiaro levittämise - niinko sitä ei olis riittäväst ilmanki!

Miätin semmost, et joku vaihtoehtosome olis hyvä löytä. Tutkaillaan tätä pikkuhiljaa. Vaik esim. semmonen ko Mastodon kiinnostais.) Tulkka föli sit, jos muutto tule. Nämä kotosivut nyy kumminki o olemas ja enemmä omis näpeis.

(Jos joku on laajast teosluettelost kiinnostunu, ni tosa cv:s ne on perinpohjasest esiteltty: https://www.hulimaa.fi/583544494043
Jatkan täsä al viäl joittenki kirjojeni esittelyi - tämä on päivittyvä päivitys!

Nyy 2025 alus mää alotan semmosen tekstisarjan tääl verkos, misä esittelen kirjojeni kansien kaut niihi liittyvi yksi jos toissiki tapauksi.

K I R J A S A T T U M U K S I osat 1-10 taik sin päi

Pulu uis -esikoisrunokirjan kannen teki Majasen Riikka, yks muuntumiskykysemppi täsä maas. Kuva: Heli Laaksonen

Kirjasattumuksi osa 1/10.

Runokirja Pulu uis oli hiljakkois ilmestyny, ja olin sillosen pomoni kans Turus käymäs. Siin torin kulmil ol laitapualenkulkija kaatunu maaha ja räpisteli siin ko leppäkerttu seljälläs. Me mentti auttama ylös. Ko miäs pääs pysty, hän kiitti ja huus sit: ”Jumaliste! Pulu uis!”

Pulu uis ol mun esikoisrunokokoelmani, 2000 maaliskuus Sammakko Kustannus julkasi. Pulu on Hesas ja Sipoos asues kirjotettu, kotoikävän ja hassumaiste ajatusten kokoelma. Siit o otettu kai joku 18 painost.

Pulu uis o saatavil kirjastoist, vissi Sammakon kirjakaupast, joskus mun keikoiltani - ja äänikirjapalveluist itteni lukemana.

Kirjasattumuksi 2/10

Raparperisyrän ilmestys 2002, ja sillo ol viäl iha normaali, et kirjailijoi jututettiin medias kirjoist. Jutu ilmestymise jälkke toimittaja laitto mul semmosen En-Se-Mää-Ollu-henkise pahottelusähköpostin: juur enne jutun painoon menemist heijä valpas toimitussihteeri ol huamannu, et kirjan nimes on painovirhe, ja korjannu joka ikise Raparperisyräme Raparperisydämeks. Se o siis ree eikä dee!

Raparperisyrän o saatavil kirjastoist, vissi Sammakon kirjakaupast Pulu uis - Raparperisyrän yhteisniteenä, joskus mun keikoiltani - ja äänikirjapalveluist itteni lukemana).

Raparperisyrän (Sammakko Kustannus) ol mun toine runokokoelmani. Kannen tekijänä kans Riikka Majanen. Sen kirjotin kokonas jo Laitlas, misä asusin 2001-2011 - eikä teemana ollu enä lännen ikävä, vaa ennemminki ihmissuhreihmettelyt ja elämän kulumise päivittelyt. Sen tunnetuimppi runoi o Mummuks tahtomine, Vinkei yksnäisil naisil (ja miähil) 1-4 ynnä Itäse ihmise. Nii ja lisäks Sil ko lähte uut alkku kohre, mist kiärtä netis eri versioi.

Kirjasattumuksi 3/10

Yhteisrunokirja Maapuupäiv ilmestys Sammakolt 2000 marraskuus, samana vuan ko oli ilmestyny aikasemmi Pulu uis ja mun graduni Adessiivi suomessa ja virossa (kyl mää ihmettelen, et kui jäin henkki siit vuarest!)

Maapuupäivän kirjas ol ireana, et siin o mun runoi Janin kääntämänä ja häne runoi mun kääntämänä. Kirjan nimi o semmone, et sitä ei tarvinnu kääntä, kosk molemmat sanat o olemas meijä murtteis. Ihmeelline, hauska kokeilu!

Vaik Rahmani Jan o munt 3 vuat nuaremp, hän o mun kirjalline kummisetäni! 1998 olin Tuglas-seuran kääntäjäklubin reisul ja tapasin mm. Jan Rahmanin, ketä oli jo julkassu ensmäsen runokirjansa ja hittipoppikappaleen Kõnotraat´- võruks, ei siis kirjaviroks. Käänsin häne runoi suitsait lounaismurttel ja siin samas tajusin, et mun täyty OMI RUNOJANIKI päästä murttel kirjottama, ko sen parhate ossan. Siit alko matka kohti Pulu uissi ja tätä hetke. Kiitos Jan! Aituma!

Maapuupäiv o saatavil enä kirjastoist ja antikvariaateist.

Maapuupäivän kannes on toisen tekijän, runoilija Jan Rahmanin öljyfärimaalaus, mink hän on maalannu Peipsijärven Piirissaares 1998 ja nimenny sen osuvast: Tulev koer! Semmone se juur o.

Sekaherelmäpuun kivan kannen suunnittel Majase Riikka. Toi runoilijan esittelyteksti ol mun oma ällini: ”Lajiesittely: Keskiraskas vartalo on täyteläinen ja suunnikasmainen, harja yksinkertainen, 5-harkkonen pysty, pyrsty lyhyt ja laulusulkien peittämä. Luonne viihtyvä ja hautomahaluinen.” Se o vanhast kananhoito-oppaast, Rhode island -kanarotu.

Kirjasattumuksi 4/10

Sekaherelmäpuu-kolumnikokoelman (2004, Sammakko) julkistamine jäi miäle. Turun kirjamessuil ol ohjelmas sen ensiesittely. Jotenki painoaikataulu ol menny tiukil, eikä kirja ollu viäl keikkapäivän aamunaka saapunu. Joku Sammakko-kustantamost niit läks noutama, ja me saatti väliaikatiatoi matka varrelt. Tuntti enne julkistamist tul viästi, et tääl Salon kohral tullaan kirjalaatikoitten kans, ei mittä hättä! Ja kyl ne tuliva, menin messuyleisön ette ilosena pulputtama tuareitte sekaherelmien kans, et täsä tämä nyy sit o! (Olikoha joku teist paikal?)

Osa näist kolumneist o ajan yli ajami, esimerkiks se, ko mullittelen, etten kestä mittä eurorahan tulemist (en kyl kestäkkä), osa o ajattomi ihmisluanno ihmettelyi, murrehuamioi, yksinkertassi iloi.

Sekaherelmäpuu o saatavil kirjastoist ja pokkarina pualilmatteks Sammakon kirjakaupast.

Kirjasattumuksi 5/10

Sulavoi-runokirjan käsikirjotuksen kans menin Otaval joskus 2005. Sen otti vasta valovoimane kustannusihmine Leena Majander (1956-2025 - voi ko meil kirjaväel o hänt ikävä!) Leena kysys, mitä olin ajatellu kirjan nimeks. Mää sanosi ujost Sulavoi. Leena hihkasi: Se on hyvä! Se on niin kuin C’est la vie!

Sulavoi saiki ilose lähtövauhri. Ikinäikinäikinä ei kirja-alal voi tiätä, mikä teos innosta ihmissi. Vaik mun esikoinenki Pulu uis oli suur yllätys (n. 42 000 myyty plari), ni Sulavoi läks 73 000 ihmisen kirjahyllyihi. On se vissi sullaki, ko tätä luet? Sulavoi o mun mittatikkuni, mitä ain lähren tavottelema (mää hullu), enkä konsanas ylety. Mut sillo! Ja se avo mul monelaissi ovi esimerkiks isoil keikkalavoil. Kirjan ostajil o valtava merkitys piänen kiälalueen kirjailijoil. Kiitos 💛

Tunnetuimppi runoi tost kirjast on takakanne Avioehto, yks lehmäruno Ko aik ei kulu ja esimerkiks Mettäkaffel. Sulavoin nimi muute tuli mul miäle viron kiälest. Siäl voisula o sulavõi. Lämmin, kiva sana!

Sulavoi (Otava 2006) o saatavil kirjastoist, myäski cd-äänikirjana - ja joskus mun keikoiltani - ynnä äänikirjapalveluist itteni lukemana). 💛

Sulavoin kanne suunnitteli Päivi Puustinen. Jos katotte, mikä kuvio o lehmän persses, ni siäl sulosest piile lounaisrannikon kartta! Kuva: Heli Laaksonen

Kirjasattumuksi 6/10

Jänes pussis -äänikirja-cd sisältä runoi Pulu uissist ja Raparperisyrämest - ja jokussi muitaki. Lisäks me äänitetti sihe Säkyläs Kanala Soundin studios mun livekeikkani. Sandellin Markku oli haastattelemas laval - keikka keskeytyy sihe, ko studiohaltia Haikose Juha ryntä äänittämöst haukkuma Markun, ko hän ei kuulemma esitä kunnollissi kysymyksi… Mut ei yleisö siit välitä, ko riahaantuva vaa. Tämä levy sai aikanas kultalevyn, mink tiätty kultajuhlis hävitin… Löytys se aamul siält säkyläläise pello reunalt! (Ei mun elämäni YLEENSÄ näi riahakast ol). ❤️

Jänes pussis -nimi tule lounaissuamalaisest sanonnast ”syrän hakka ko jänes pussis” - ollaan siis jotenki henki kurkus. Mun iha ensmäne äänikirja kyl ol Celian tilaama, luin Pulu uissin sin nauhal. Mut se ei ol yleisest kuultavis. Olen kauhiast tykänny äänikirjojen tekemisest. Sillon ko ne ol levymuatosina, niist pystys tekemä taiteellis-jännittävi kokonaisuuksi, esittelyvihkoines kansitaiteines päivines. Ja oli siin joku ansainnallinenki järki, mut ei aloteta nyy sitä keskustelu…

❤️ Löysin tommose valokuvanki (al). Me ollaan saamas joku palkinto taik muu kehu tost äänikirjast. Siin o myäski äänittäjä Haikose Juha ja häne monitoimifrouvas Marjut. Vuas on noin 2003 taik 2004. Mut misä ollaan? Ketä otti?

Nyy muistin semmosen, et olin levyn masteroinnissaki mukan. Sen tek Hannu Leidén Suomenlinnan Seawolfis - musiikki-ihmisil ehkä tuttu paik?

Jänes pussis (Sammakko 2003) o saatavil kirjastoist ja jos oikke hyvin käy, jostain antikoist. Mul o ittelläniki sitä vaa muutama kolhiintunu kappala. Onkohan tääl joku, kenel olis tallel?). ❤️

Jänes pussis -levyn ulkoasun esittelyvihkoines kansitaiteines päivines teki Riikka Majanen. (Sammakko 20023). Valokuvas 2003 mun lisäkseni äänittäjä Haikose Juha ja monitoimi-Marjut Haikonen. ❤️

KIRJASATTUMUKSI osa 8 / 10

Aapine-aakkosrunokirjas o N-kirjaime runona semmone, misä nokikolar pölli Paavo Nurmen piikkarit ja karka Mati ja Tepo Nissanil (tämä Aapine ei ol erityise valistukselline…) Siit runost yhret tutut mukulat kysys: ”Ketä noi tyypit on?” Ja tosiaanki: ei laps voi tiätä kansallissankarei, ei iskelmälaulaji, ei Kekkossi, ei Kirsi Kunnaksi, ellei kirjat talleta niit muisti, ellei aikuset niist kerro heil!

Aapine ja sen äänikirja-cd. Otava 2013. Kansi: Elina Warsta.
Kuunteluaikapalveluis mun lukeminani Aapisrunotki.

Aapisen kuvitti ja sen kannen teki Elina Warsta. Muistan ko me se kansi ensmäst kertta nähti Otavan palaveeraukses. Se ol heti enstekemäl nii hiano, et me pirettiin siin hiljane hetki. Ja sit ruvetti jokane omi kehusanojamme huutama

Siinäki miäles Aapine o mul oleelline, et se ol Finlandia Junior ehrokkaana 2013. Se nosti mun tekemiseni samal hyllyl muitte suamalaisten kirjailijoitten kans - en ollu siis enä pelkästäs siäl murrekirjailijoitte laatikos.

Aapine o läpisävelletty! Atso Almila (ristikkovinkeist tuttu) sävelsi joka aakkose eri musiikkityylil ja Honkasen loistokkaan Teemun johrol Key Ensemble ja Puolalan koulun musiikkiluaka lapskuarolaiset sitä esitti . On levytyski, Tapiolan kuaro siin mukan, Alba julkasi.

Aapine -kirjal ja sen sisarkirjal Ykkösel (kuvittanu Anne Vasko) o myäski oma somesivunsa faces! Sen viimesest päivittämisest o aikka, mut siäl on kaikemoissi hauskoi aapislinkkei ja -uutissi. Olen haaveillu trilogiast - nii et Aapise ja Ykköse lisäks olis kolmas teemarunokirja. Mut VIÄL ei ol unelma toteutunu. Jokojo tääl o Aapine luvettuna?

( Täsä sarjas esittelen 2025 aikan kirjojeni kansien kaut niihi liittyvi yksi jos toissiki tapauksi. Saa tähän kommenteeratakki, jos tule miäle jotta. Aapine o saatavil kirjastoist, joitaki myy Vanhan Rauman Kirjakauppa, joskus niit saa mun keikoiltani - ja äänikirjapalveluist itteni lukemana).

KIRJASATTUMUKSI osa 8 / 10

Kolumnikokoelmi, juttukoostei, pulinakirjoi: Pursu ja Lähtisiks föli?
Otava 2011 ja 2015.

❤️Kolumnikokoelma Pursun kannest toivosin semmose, et lukija sais liikuntta. Tuuli Juusela sommitteli sen kantte mutkittelema yhre mu ajatukseni, mink voin kirjotta täsä nyy vaakasuaraanki: ”Onk puilt kysytty halamisse luppa? Jos hee o enemmänki vanha-aikkast kättelijäsortti ja kiusantuva ihan tönköks saak, ko joku viaras tule halima?” (Voitte tehrä sen niskan pyärittelyjumpan nyy erikses). ❤️

Pursun julkkarit ol ihanat: pääsin sen syntypaikal eli Otavan kirjapainol Keuruul kattoma kui kirja synty! Istutettiin samal reisul kirjaston pihal 2009 myäskin puu. Mahtak se olla siäl viäl? ❤️Kirjavireo tehtiin Kouvolan Valkealan lehmien kans! https://www.youtube.com/watch?v=dbiXy00hSk8

Lähtisiks föli? -juttukokoelman kannes o mun piirtämi flikoi ja Warstan Elinan sommittelemi muit elämän esinei (Kustannusosakeyhtiö Otava 2015)

Osa juttukirjojen teksteist o ollu alunperin kolumnei eri lehris.
Kolumnoittemine pitä kirjotustaitto yl - ja ne o siitäkin kivoi, et niist makseta palkkio. Kiitos lehril ja lehtien tilaajil! 💛Ekan kolumnin muuten tilas mult Roope Lipasti. Turus ilmestys sillon kaupunkileht Aboa&Globe. Muit vakituissi kolumnipaikoi, mitä o ollu: Turun Sanomat, Laitilan Sanomat, Kotiliesi, Maaseudun Tulevaisuuden Metsä-liite, Pam-ammattiliiton leht esimerkiks.

Täl hetkel kirjotan Kantri-liittesse, siit esimerkkinä vaik toi kolumni Mielen rauhast:
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/lukemisto/1eca36ff-4b9b-4baa-8600-5c4c42d6bbf2

Maalaus runoon Kesäyö kaupungissa: Heli Laaksonen. Tuoli: Äitivainaa.

KIRJASATTUMUKSI osa 9 / 10

❤️ Yks mun kirjan kansistani on tualin pääl maalattu akryylifäriteos. Sen tualin löys aikanas mettäkaatopaikalt meijä äit, joka oli kans kova kohnama puskis! Maalasin sihe varpuse, pelakuun ja appelsiinin, siit tul semmone haikia niinko on koko kirjaki. Runovuaropuhelu Poimit sydämeni kirjahyllystä (2021) syntys, ko löysin latvialaise Aleksandrs Čaksin (1901-1950) runot, rupesin niit kääntämä ja kirjotin niihi vastarunoi. Maalasin joka runost myäski piänen taulun. Joko sattusit lukema?

Kosk 2020-2021 oli sitä outo ja yksinäist pandemia-aikka, ni tein sen oman kustantamoni Kynälän kaut. En jaksanu millekkä kustantajal selosta, et mul olis tämmöne runoilijavainaa, kenen kans keskustelen... Painatin ja kustansin kirjan myäski Latvias latviaks, mun runoni kääns pualinero Guntars Godiŋš. Paŋemi manu sirdi no plaukta on kirjan nimi.

Poimit sydämeni kirjahyllystä -runovuoropuhelu. Kannen taitto Jorens Godins: Layerit: Jukka Uusitalo. Kynälä 2021.

Olipas se homma, nyy ko katon taappäi! Mut se oli pääkopal tärkiä kirjahanke: äit ol juur kuallu, pandemia alkanu ja esiintymiset kaik loppunu. Oli nii hiano, ko sai puuhata jotta, mihi ei voinu mikkä virus vaikutta: runoilemisse ja kääntämisse ja ihmisluanno ajattelemisse. Sain lohrutuspalkinnoks hyvät huamionosotukset: kotomaas Tanssiva karhu -käännöspalkinno ja Latvias Aleksandrs Čaks -tairepalkinno.

Hullumaissi tempomisiaki täyty tehrä. Juur luin Anna-Leena Härköselt lauseen: ”Minähän tiesin jo silloin, että vain sillä mikä menee yli, on jotain merkitystä.”

T: Heli

(Täsä sarjas esittelen 2025 aikan kirjojeni kansien kaut niihi liittyvi yksi jos toissiki tapauksi. Saa tähän kommenteeratakki, jos tule miäle jotta. Poimit sydämeni kirjahyllystä on kirjastois olemas mut loppumyytty paperikirjana, mut mun ja Harri Hertell in lukemana äänikirjana se o yksittäisostettavis Latvian ystävyysyhristykse Rozentāls-seura n kotisivujen kaupast (täl hetkel 7 €) https://holvi.com/…/produ…/52fb499a5a5b282a4498965eaac9e9a6/ )

KIRJASATTUMUKSI osa 10 / 10

Piste! Piste on puhututtanu näis mun uusimmaisissani enite. Kaunotietoluontokirjat Luonnos., Jatkos. ja heijä enkunnos The Nature of Finnish Nature (2022-2024, Kustannusosakeyhtiö Otava)

Luonnos. ja Jatkos. ja The Nature of Finnish Nature - kaunotiatoluantokirjoje sarja.
Otava 2022-2024.

Tarkkaavaisimmat heti huamas, et kirjan kannes o nimen peräs piste, vaikkei kuuluis. Ja mul o sihen kauhian pitkä selitys, mikä alka lähes nälkävuasist taik ainaki siit hiivatin korona-ajast. En jaksais siit puhhu, mut tämän kerra! Ko ne ajat ol sulkenu keikkamahrollisuuret, päätin et koulutan itteni uusiks. Hain ja sain paika Ammattiopisto Livia st, luonto- ja ympäristöpualelt. 2022 syksyl mun ekaluakkani alko siäl. Olin päättäny, et en tee kirjoi, en keikkaile, en lausu, ko jatkuvast rakenneta estei ette. Kostin koko maailmall! (Aika suuret luulot…)

Täst kuvast tule nii ihana miäl. Valmistujaispäivänä kesäkuus 2022 meijä luakkalaiset Ammattiopisto Livian eli Tuorlan pihas, Satu, Maija, Janni ja mää. Luonnokse, Jatkokse ja The Naturen syntysijoil. Kuva: Miikka Lappalainen

Koulus kumminki on nii inspiroittevi tuntei ja tehtävi, et pikkuhilja mää käsitin, et mun TÄYTY saara kirjotta luantokirjoi. Vitsikkäi mut faktapohjassi. Vaik kirjakielellä, ellei muu auta.

Mul ol esikuvana semmoset suamen kiäle alkuaikojen luonnontiatokirjat niinko vaik Suomen luurankoiset. Niitte nimis ja otsikoissaki ol ain piste peräs. Suomen kasvisto. Flora fennica. Koelma. Keksisin heti kirjalleni nimen. Luonnos. MISÄ OLIS PISTE! Otava tykkäs et irea ol hyvä ja heijä huippugraafikko Piia Aho kehitteli semmosen vanhanajan oppikirjan tyylin. Tykkään! Kuvituksena o mun tussipiirrokseni eri lajeist.

Luonnos.-nimi ei men oikke minkä kans sekasi, mut yks ihmine kysäsi, et tiäränk mää, et jatkosoran lyhenne o Jatkos.! (En tiänny. Mut kyl mää ihmettele, jos joku hämäänty luulema, et noi hemppiä näköne opis vois olla sotakirja…)

Luonnoksi, Jatkoksi ja The Naturei saa kaupoist ja kirjastoist.

The Nature of Finnish Nature, mää ja kääntäjä Palose Riikka iloittemas uurest kirjast Pyhäjärve rantamil 2024. Kuvan otti heijä flikka Raita.

No nyy tämä kirjasattumuksi-sarja o valmis, 1-10! Uussi kirjoi on tulos, vaik jo kerran koko alal ja mailmal kiukustusin… En siis raaskinukka lakata. Älä sääkä jätä kirjoi! Seuravaks lokakuus 2025 o ohjelmas färirunokirja Ilone. Ja se o ilone asi! Kiitos ko olit koko sattumussarjan täsä fölis. On ne laajemmin kuvitettuna mun somessaki, mut laitoin näil kotosivuilleni silt varalt et amerikanpojat kaata koko somen.

T: Heli