Laaksonen lausuu Latviassa

Laaksonen lausuu Latviassa - kuva: Miikka Lappalainen



Kirjailija Heli Laaksosen latviankielinen runokokoelma Kad gos smei (Ko lehm kikatta) ilmestyi Guntars Godiņšin kääntämänä syksyllä 2012. Luoteislatviaksi taipunut käännöskokoelma poiki liudan kirjallisuuskeskustelua latvialaisessa mediassa ja kutsun kiertämään Latviaa. Sittemmin latviaksi on julkaistuna lastenkirja Pie ait kans, runokokoelma Soul. Burkans. Undens. sekä runovuoropuhelu Poimit sydämeni kirjahyllystä Aleksandrs Čaksin kanssa. Sanamaija ihmettelee tätä menoa silmät suurina ja kertoo näkemästään näillä lehdillä.


Kyl ain o ollu väkevä ja voimalline kakskytkakskyt-alotus!
Tosiaanki voi sanno eläneensä.
Kuulkkas-lukekas kummossi kommervenkei täl kertta Latvian-reisullani tapatus.

 

 

Ventspils on 40 000 asukkan satamakaupunk Läntises Latvias. Siäl on maailman pohjosin ain-sula satama - vapaasatama kaike lisäks, kymmeni kilometrei hiakkarantta, kulttuurimyänteine johtoporras ja kansainvälinen kirjailijaresidenssi. Ventspilssi o sanottu Latvian ruattalaishenkisimmäks paikkakunnaks - ja siisti lintukoto se onki. Ventspilsist Suame o linnuntiät muutama sata kilometri ja 147309 miljoona kilometri aurinkko, tämmösenki tiaron löysin.

 

Sain kirjailijatalosolopäivilleni hyvän rytmin käyntti. En voi iha viäl kertto, mitä mää kirjotin, mut voi taivas, ko olen kirjottanu! Talvivalo on tunni verra enemmän ko koton - ei mikkä varsinaine etelänvalo, mut enemmän kumminki. Merel mun veti luanto joka ikinen päiv, myätämyrskys ja vastatuulessaki. Ei tarvitte olla kovakuntone päästäkses mert kattoma - parin korttelin pääs täsä jo on Ventajoen suu ja Itämeri. Toispual kaupunkki meri o nii yksnäinen ko olla ja voi: ei yhtäkä mökki ei yhtäkä saart ei yhtäkän tehrast, valkokultast hiakka vaa. Toispual kaupunkki meri o ihmisen palvelukse valjastettu kaikil tavoil: matkustajaterminaali, kalasatama, savustamo, luatsipaatti, hiililaivat, pellettipaatit, hinaajat, telakat - ja tyän äänet, yät myäte metallin kolke ja moottorin jurina. Olen ottanu kaikkin päivin kuvi, parisen tuhat!

 

 

Linnui rakastan kotomaas ja kaikkial. Erikoisemppi löytöi ol allipari, mustavares, pikkulokki ja kosintalauluas livertäny mustrastas - tammikuus! Lokit ja naakat täälläki on tarkkaavaissi ja viissai. Ja mettäpyäräilyl Busnieks-järven ympärs seuras mun menoani korppi iha niinko kotonaki.

 

Iso meri tua rannoil kaikesorti matkamuistoi. Muutamanki fossiilin sorttisen löysin - rannal on pal hiakkakive, misä niitte o ollu hyvä muarostu. Kuulin myäski, et Itämerel o joskus ollu korallei - olisko mun löyröistäni joku korallivainaankappala? Ja meri, ahkera hiojamestari, on tiätty pyäritelly hualel kaik ymmyrkäiseks ja siliäks: jokafärissi kivei, tiili, posliininkappalei muinasist kapteeninpöytie astiastoist ja ajopuunoksi. Mere rannal saa menemä niimpal aikka ko vaa ikinä. Keksisin yhre hyvän puale aikusena olemisest (niit on tosi vähä): kukka ei tul marmattama, et ei voi kaikki kivi otta mukka ja nyy täyty jo mennä ja älä siäl enä kykkyttele. Joitakin kivi lähetin paketis Suamemaaha, mut suurimma osan Latvian kivist kumminki jätin kotomaahas.

Olen äkkihurmaantunu 1920-luvul esikoiskirjas kirjottaneest Aleksandrs Čaksist ja muutamaise runon jo kääntänykki latvian sanakirjan ja enkun ja ruatin kiälen avul. Kyl ihmine vaa nii samalaine o - ei sata vuat näy missä! Riias pääsin käymä hänen kotimuseossas. Vanh, jykevä kerrostalo, mink sisäpihal joku vinssas rakennustarvikkei vitoskerrokse. Mul oli tarkotus käyttäytty, mut siäl ol nii erikoinen tunnelma, et unhotin! Kirjailijan alkuperänen tyäpöyt museos ol ja hänen kirjotusvälinei. Ei niihin tiätty saanu koske, mut mää kumminki valokuvan verran koitin asettauttu eteeriseks runoilijaks hänen paikalleks. Ei aikomukset onnistu.

 

 


Asialline runoilija kirjailijamuseoviaraana. Kuva: Guntars Godins.

 

Latvian kiäl o yhtaikka ilone ja raastava asia. Se o indoeurooppalainen kiäl, misä o suamalais-ugrilaissi häivei. Sanasto o sanskriitin sukust, nii et se täyty opetella alust saak, muist kiälist ei ol pal appu. Mää muutaman sanan varastollani koitan pärjätä ja lopu erest arvailen. Yks päiv sattus tääl Ventspilsis ravintolas semmone juttu, et menu oli vaa latviaks. "Asinsdesa un pelēkie zirņi" näytti jotenki kaukasest tutult ja tilasin sitä. No ni, verimakkaraa ja harmai hernei lautaselline. Mää olen näit ihmissi, ketkä syä lautase ain tyhjäks - ja iha hyvä perinneruaka se oliki. Ei varma olis tullu muuten tilatuks, ellei vahinkos. (Se tuttuus varmaanki tuli siit, et suamen kiäle herne on balttilaine laina, sama kanta o sanal zirņi...)


Myäskä meil ei löytyny yhteist kiält eikä käsityst kampaajan kans (hän osas venäjä, saksa ja latvia, mää en - mää ruatti, enkku ja viro ja suame, hän ei), ja nyy mul on tukkani ko Herreysin keskimmäisel veljeksel. Ihan turha o mittän kiäli opetella, saman tulokse olissin saanu lounaissuameki puhumal.

Ihme kyl, suuri töpei ei sattunu. Yks ehtoo tulin hämäris pyärän kans yhret trappuset alas (onneks ne oli loivat eikä niit ollu ko 5 eikä kukka nähny).

 

Tein ihan tosissani töit, vaik hermoloma se oli myäski. Somes kävin vissi 4-5 kertta koko kuus. Suasitus: vähentäkä somen plaramist ja minimoikka siäl kuuluttelu. Se keventtä ihmeellisest miält! Ei tartte ajatellakka, et kokonas lopettais somehommat - on siin omat puales - mut pual tuntti päiväs riittä iha hyvi.

 

Syämisist kirjotan erikses yhren kappale. En ol lainka gourmet-ihmine: munst o hiano asia, et ylipäätäs on ruakka sillon ko o nälk. Koko kuukautenas en laittanu ruakka (oli mul huaneessani oma vedenkeitin, mut onk se ruualaittamist, et kaata kuuma vett pussipuurohiutaleitten pääl?) Keittolounas ol mones paikas 3 euron tiätämil ja vitosel sai koko repertuaarin. Täyspäiväsest tyällistin paikallissi ruakaloi. Heti toisen päivän mun piti Guntarsin pyyttä munt erikses opettama, et mil taval sanota Kiitos riittää! Ko keittolantäti laitti seittemännen perunan mun lautaselleni, osasin jo sanno et Bus gana!

 

 

Ventspilsin kolmeviikkose jälkke mul ol eres viäl Latvian runokiartue. 7 keikka, 4 päivä. Latvian ystävyysyhristys Rozentals-seura, Runoajelu, Norden ja Suame suurlähetystö oliva pääjärjestäjinä - paikalliset kirjastot, koulut ja kustantamot reippaina vastaottajina. Mun latviantajani Guntars Godins oli tiätyst kaike A ja O - hänel o verkostoi, kiältaitto ja esiintymiskyky. Ja erinomase ihana tapa pittä tunnelma yl. Kosk olen näin pal mahtanu viimeks naura! Vitsei ja tilannekomiikka tiä varret täys.

 

Runokuskina meil ol puutarhuropiskelija Ugis (lausuttais Utjis) ja runoautona tääl vanha, uskolline VW. Yks hirvi ol tiäl - ei muute mittän proplemei. Maisema tääl on toukokuise vihriä, lumikellot kukki, kurjenmiakkoje lehret pilkistele lammist. Kyl o mailmankirjat sekasi. (Se on kans käyny ilmi, et latvian kiäles ei ol semmost ilmaust ko mailmankirja. Ei ol pal muissaka kiälis. Kui ne tulevat toime?)

Runokeikoi ol kahresorttissi: kouluesiintymissi ja avomei runoilloi. Mul o joulukuus 2019 ilmestyny latviaks runokirja Soul. Burkans. Undens. (kustantamo Petergailis, käänsi G.Godins).

 

Ventspilsis kävin jo yksil pikkupilteil, 8-vuatiail esiintymäs. Järjestin luakil arpajaisetki, mink palkinton ol tarroi, laitlalaissi heijastimi ja päävoittona kirja. Mul ol semmone ajatus siin, se laps, joka kirjan voitta, varmast sen luke. Ja ko kirja on pääpalkintona, kyl se kirjanki arvo kohotta. Yks luakka ol järjestäny semmose yllätykse, et mukulat ol mun Aapisest (minkä Guntars muutama vuas sit käänsi luateislatvialaisel murttel) kääntäny lempirunojas latvian kirjakiälel! Hiano irea. Pyysin heilt kaikil nimmarit sihen kokoelma, mink he ol myäskin kuvittanu.

 

Yläkouluis Pavilostas, Alsungas ja Liepajas ol semmone samalaine hiukka varautunu meininki ko suamalasissakin teinikouluis - mut kyl he siit sit lämpenivä. Mää kertosin oppilail, mitä Suames tiäretä Latviast: Baltian maa, Miljoona ruusua -laulu, mikä o latvialaisen Paulsin säveltämä, koripallomenestys ja halpa viina. Joku voi muista et pääkaupunk o Riika, joku muista et Vilna. (Annoin oppilail kotitehtäväks tehrä semmossi tekoi, et Latvia tulis mailmankartal isommil kirjaimil kirjotetuks). Ja mitä Suamest kouluis tiäretti? Jääkiakko ja joulupukki! Hyvä alku. On sitä tehtävä meilläki!

 

Liepajan koulu ol erityise hyvä. Fiksuimmat oppilaat ol palkattu meil sitä esittelemä. Tekniikka viimesen pääl, silti klassist tairettaki seinil - ja koko koulu ol saanu jugendrakennukse kohentamise valtionpalkinno. Huamas.

 

Runokeikoi oli hyvi erilaisis paikois. Hauskane oli Alsungan pyäriä teetupa. Siäl yleisö - aikuset frouvatki - lojuili suurten tyynyjen pääl ja kuulusteli. Kiahtova yleisökysymys ol esimerkiks se, et kunnemmää juur ikinä kirjota runoi kivist, vaik Suami o niit täys. Siin se vissi juur onki… Meijän kivine-kallioine maisema o ittel niin tuttu ja tavalline, et tuntuis niinko asfaltit kirjottais.

 Alsungan museos ol myäski suut-auk-loksauttava esitys. Ko sain oven auk, tualeil seisos paikallisen Suitu-kulttuurin mummui ja laulo mul täyt päät kansanlaulujas hianois perinneasusteissas. He opettiva munt myäski leipoma perinteissi porkkanapiirakoi - ei se vaikkia ollu, mut emmää perinpohji oppinukka.


Suamest on kivei tuattukki Latvian pual: kansalliskirjailija Rainis o saanu muistomerkkis Vehmaalt raahatun graniitin pääl Riias.

Kuldigan ja Liepajan kirjastot ol hyvin tiarottanu - kymmenikymmeni runoihmissi tuli kuulustelema. Kuldigan kirjasto o entises synagogas - ja koko se kaupunk o hyvi erikoine, patinoitunu maisema, hiljane raitti ko erämaas. Unescon maailmanperintöväki heist on kiinnostunu - ja syystäki! Liepajas hotelli ol elämys: siin eres varrotes yks metsien miästen näköne tul yhtäkki meil laulama ooppera. Viimesen pääl värisytteli. Kansainväline salibandyturnaus ol juur meneilläs ja ainaki Saksan, Itävalla ja Latvian joukkueet ol samas hotellis. Oli aamupalal paljon kattomist. Lisäks viäl keskel yät kuulin humina ja avasin hotellin akkunan. Siäl ne nostureitten kans mun 3. kerrokse huaneeni akkunan takan vaihto katulampui. Melkke näin asentajie silmän färi!

 

Riian keikka ol suurin. Voi kauhi, sin Stricka Villan dekadentin kartanon uumenin tunki yli 120 ihmist! Paikalline Jaunais teatris on tekemäs esityst mun runoistani, siit me nähti Ingan esittämän piän näyte. Lupaavalt näyttä. Sit me päästi Guntarsin kans laval. Olin Ventspilsist ostanu 4 eurol lypsyjakkaran sorttise ittelleni lavaks (ne ketkä kävi Aurinkokiarroksel, tiätävä mist on kyse). Ja mää pulputin! Ja Guntars kääns! Ja pulputti ittekki! Ja kertos kiartuevitsin sukkahousuihi unhottuneest hameest (ne ketkä kävi Aurinkokiarroksel, tiätävä mist on kyse). Kukkassi ja lahjoi (ja naamal pussauksi, mikä o latvialainen tapa) mää sain niimpal, ko 10 joulun ja juhannuksen yhteensä. Mää harkitte jo auton vuakraamist, et nämä saa kulkema.

Ykski pikkune sulone mummu ol käyny noukkimas myrsky jälkkesest mererannast mul suuren kourallise meripihkakimpalei. Käsinkirjotui kinttai ja rannekkei eli täkäläisittäis pulssinlämmittimi ja omeni omast pihast sain ja syrämellissi hymyi. Nyy ko katon valokuvast, milt yleisö Riias näytti, huamaan et ne näytti iha samalt ko Suamessaki: kultasilt ja ilosilt.

 

Hiukan pääsin turistinaki olema. Liepajan erikoiskummallises hyljätys sotasatamas meit kiärrätti sympaattine Andris - mikä onneks vast kiarrokse lopuks paljasti, et häne varsinaine ammattis on poliisi! Paikalliset frouvat järjesti meil yllärinä kiarroksen tissiliivitehtaan myymäläs. Semmoset Lauma-nimiset kauhian hyvät hepenet o mul ollu pääl jo aikasemminki esimerkiks Linnanjuhlis Suames. Suasitus!

 

Kukas näi hyvin kaik järjestiki? Mul ittel o vaa vähä osuut sihe. Asettusin vaa osotetuil paikoil ja rupesin viihtymä. Kiitos viäl kirjailijatalo eli Starptautiska Raktsnieku un Tulkotaju Maja, joka ol kirjotuskukuukauren kutsujana ja Baltvilks-kirjallisuuspalkintolautakunta kustantajana. Kiartueen järjesteli vanh, kunnon Runoajelu eli Poetry Ride ja latvialais-suamalainen kulttuuriseura Rozentals. Luule-emana eli runoemona oli Kalliosivun hyvä Jenni. Pohjoismaitten ministeriön Ieva ja Suurlähetystöki oli kannattelemas meijä matkoi, puhumattaka paikallisist voimist - kiitos!

 

Viäl lopuks kuljen kalmiston kummul. Mun lempikohteeni uusil paikkakunnil on hautuumaa. Latvias o hyvi villi ja omapäine hautausmaakulttuuri. Jokane vasta oman sukus haurast - ei ol mittä yhteist  hoitamist. Ja vallottaval taval omaperäsyys näkyki. En ol enne huamannu, et hauroil on tuattu myäskin pikkussi joulukuussi, palloines ja hopialameine kaikkines. Tuntus hyvält ajatukselt, et joku joulumiäline ihmine makka siin hianos hiakkamaas pramian pikkujoulukuuse juurel. Paluumatkal jo kottippäi sain tiaron, et mun vastuulleni on pian tulos hauta kans. Meijä äitipiän ol kuallu. Iha yllätyksenäs se ei tullu - kovast hän o ollu viime vuasin kippiä, mut on kummallist kumminki. Onneks olin hyvän reissuni aikan voimistunu ja jaksoin ruveta siskon kans kantama uut vastuut, elämä aikuisemppa elämä. Kirjailijan harakkamaisest luanttest kertto, et rupesin heti kirjottama suru-uutisest ja sen tunnehyrskyist muistiinpanoi - saatte ne viäl joskus tääl Ajopäiväkirjas lukke.

Kiitos, paldies,
yleisöl ja kanssakulkijoil
kaikest kauniist ja hauskast ja haikiast!

 

Me nährä viäl! Uz redzesanos!

Heli

 

 

Lähtö piänest merikaupunkist


Tunnen sun tuules.
Ajan myätämyrskys aallomurtajalles
puhallat seittemä aaltto mun ylitteni
ja heti kuivaat.

Tiärän sun ain-sulat ulappas
tyämiähet ja toriomenat
sun kulmas ja katvees
misä pyärän renkkat saa puhtaks
(kalasavustamon takapihal
on parhaimma lätäkö).

Kuulen sun laulus
luatsi lähte saatil laiturist
nosturit käänty vapaasatamas
ja lokit
ne ossa mun nimeni jo
ja mää niitte
neljäkymmenttuhat.

Tulen takas
tiätyst
mut en ol enä sama
etkä sää.
Ei aurinkoka samalaisenas
tul ko ehtool läks.

Pysy riittäväst samalaisena
et sun rantas vuasienki jälkke tunnen.
Pysy riittäväst erilaisena
et näen misä sää alat ja mihe mää lopun.

 



c) Heli Laaksonen 2020

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mää sit tykkän, ko asiat tehrä hyvi!
Latvian runokiartue julistet myäte hyvi fundeerattu. Täl kertta kuljeta ens läntises Latvias, Kuurinmaal ja kiartueen päätöskeikka järjestetä pääkaupunk Riias. Pääjärjestäjin on Norden, Rzentals-seura, Runoajelu eli Poetry ride, Latvian Suamen suurlähetystö ja kustantaja Petergailis. Kaik tilaisuuret o avomei ja maksuttomi ja vähintäski kakskiälissi - eli tervetulo nii suamest ko Lätinmaaltaki!


Heli

 

 Niil, kenelt Latvia suju noi vaa, on KIARTUEOHJELMA täsä al:

Somu dzejniece Heli Lāksonena (Heli Laaksonen) kopā ar dzejnieku un atdzejotāju Guntaru Godiņu no 29. janvāra līdz 1. februārim ar lasījumiem un stāstījumiem uzstāsies Pāvilostā, Alsungā, Liepājā, Kuldīgā un Rīgā.

Dzejas ceļojumu rīko Ziemeļvalstu Ministru padomes birojs Latvijā, starptautiskā biedrība Poetry Ride un Somijas J. Rozentāla biedrība.

2019. gada beigās izdevniecībā „Pētergailis” iznāca Heli Lāksonenas dzejas izlase „Soul. Burkans. Undens” Guntara Godiņa atdzejojumā. Tā ir Heli Lāksonenas trešā latviski izdotā grāmata. Pirms tam ir iznākusi dzejas izlase „Kad gos smei” (2012) un dzejas grāmata bērniem „Piec ait kalns” (2015).

Heli Lāksonena ir viena no populārākajām dzejniecēm Somijā. Publiku viņa iekarojusi un apbūrusi gan ar rakstīto tekstu, gan šarmu, lasot savus dzejoļus uzstāšanās reizēs. Viņas grāmatas un klausāmgrāmatas (CD) Somijā iznāk desmitos, pat simtos tūkstošu eksemplāru.

Heli Lāksonena dzejoļus raksta un lasa dienvidrietumu somu valodas dialektā jeb tā saucamajā īsajā somu valodā, ko runā apvidū ap Turku, Ūsikaupunki un Laitilu. Guntars Godiņš atdzejojumā izmanto lībiskā dialekta Vidzemes izloksnes iezīmes.

1.februārī Rīgā, K. K. fon Stricka villā notiks Heli Lāksonenas jaunās dzejas izlases „Soul. Burkans. Undens” atvēršanas svētki. WILLA Teātris gatavo Heli Lāksonenas dzejas uzvedumu „Putn ilgs” (režisors Varis Piņķis, aktrise Inga Alsiņa-Lasmane). Tikšanās reizē ar somu dzejnieci, būs iespēja noskatīties arī nelielu fragmentu no topošās izrādes.

Brauciena programma:

29. janvārī mākslinieki viesosies Pāvilostā un Alsungā - plkst. 13:00 tikšanās Pāvilostas skolā, Dzintaru iela 52 un pl

nvārī dzejniekus varēs sastapt Liepājā - plkst. 11:00. Liepājas ģimnāzijā, Ausekļa ielā 9, bet plkst. 17:00 Bērnu bibliotēkas "Vecliepājas rūķis", Reģionālā Mācību centra telpās, Malkas iela 4.

31. janvārī plkst. 16:00 Heli Lāksonena un Guntars Godiņš ar lasījumiem un stāstījumiem uzstāsies Kuldīgas Galvenajā bibliotēkā, 1905. gada iela 6. 

1.februārī plkst. 16:00 Heli Lāksonenas jaunās dzejas izlases „Soul. Burkans. Undens” atvēršanas svētki K. K. fon Stricka villā, Aristida Briāna iela 9 un WILLA Teātris.

 Pasākumu atbalsta: Ziemeļvalstu Ministru padomes birojs Latvijā, Nordic Authors Crossing Borders program, Poetry Ride, Somijas vēstniecība Latvijā, Somijas J. Rozentāla biedrība, izdevniecība „Pētergailis”, Liepājas Centrālā zinātniskā bibliotēka, Kuldīgas Centrālā bibliotēka, K. K. fon Stricka villa, Pāvilostas vidusskola, Alsungas novada dome.



 



Ventspilsin vapaasatamaa. Kuva: HL

 

Pitkäst aikka! Läns-Latvia, Ventspils, Venta-joen äären kirjailijaresidenssi, mil on se luulot-pois-ottava nimi: Starptautiska ratsinieku un tulkotaju maja.

 
 

Latvian kiälest tykkään, vaik sen vaikeus munt raasta. Tuntu, et tämän kiälen keksijöil ei ol mittä ymmärräyst sanoje äänteellisist merkityksist. Eik ol älytönt, et niin kaunis sana ko kaste on tääl rasa? Ja et suhteet on tääl sakari ja et ikri voi tarkotta joko pohjet taik kaviaari? Kukkakimppu o onneks pukepuskis tarkemmi puķepušķis - se anta toivo.

 

2013 olin tääl kirjottamas ja rauhottumas, nyy sama juttu. Lisäks olen ittiäni ettimäs, jos se olis vaik tekemisen puuttees purjehtinu tän. Kaukan en ol: jos katottais kartalt suara tiä, ni vähemmän tän o matka ko meilt Jyväskylä!

 

Misä se Latvia taas olika... Ihan tosa keskel!

 

Tulin taas merireittei pitki, ko olen päättäny et en enä lennä. Ens sain kyytin Turu satama, siält aamu-Galaxyl Tukholman satamasse. Siäl jäljitin tunnelbanat ja lähijunat seuraamal matkustavaiste näkössi (älylaitteet o yliarvostetui, olenk mää sanonu..?) Junan seinäs luki mainos Ring dem du saknar mest, mut en slti soittanu. Ruatin Nynäshamnist tulin Stenalinesin rahtialuksel, Scotish Vikingil Itämeren ylitte tän Ventspilssi. Keinutti kovast yäl, se tuntus hianolt, mut meni vähä hukka, ko ei voinu kellekkä sanno. Mun lisäkseni aluksen keulaportist astus aamul ulos yks rekaton matkustaja, semmonen pitkäsäärine ja nätti naisihmine, kenel oli palmukuvioine peräskiskottava. Mul oli 15-kilone reppu seljäs, kuljin sen al ko laukkuryssä. Silti meil satamamiähet kumarsi, semmosen harvinaisen pää-polviin-kumarrukse. Luulen, et sil elegantil enemmän ko mul.

 

Ventspilsin laivat ja Cow paraden edustuslehmä. Kuva: HL

 

Satama o ihan täsä sylinmitan pääs, kävelin residenssitalol. Kirjailijatalon ulkoministeri Ieva tuli vasta. Sain avame ja tulin huanesse ja menin heti filtin al. Heräsin pipo pääs 12 jälkke lokkie ja aurinkon huutoihi.

 

Kirjailijatalo on 1800-lukune raatihuane. Sisäpualelt historia on tarkast piilos, mut ulkopualelt rakennus viäl arvokkuuttas ja ikäkauttas ilmenttä. Piänes puutarhas o ruusu tammikuussaki kukassas. Heti etupihal eli raatihuaneentoril tutustusin harmaalokki. Se kävi ens lastenvaunuje alaritilält varastamas muavpussin. Sit se halveksus vähä aikka joulukuust, mikä viäl torin keskel töröttä, ja poseeras mul kirjailijatalon oven eres ylenkatsovast: hän o sentäs alkuperässi kaupunkilaissi eikä mikkän turisti Turust.

 

Raatihuoneentorin jouluvastustaja. Kuva: HL

 

Ympärs mailma on siis residentei täsä talos, latviaks tämmötti: Heli Laaksonen (Somija), Laura Clarke (Kanāda), Jayde T. Will (ASV eli USA), Lil Reif (Vācija siis Saksa), Sven Otto (Vācija), Jānis Rokpelnis (Latvija), Laura Liubinavičiute (Lietuva), Jana Egle (Latvija), Ruta Štelmahere (Latvija), Irina Markova (Ukraina)

 

 

Ventspils o jokseenki Rauman kokkone teollisuus- ja turistikaupunk. Talvel ei tiätty ol muit turistei ko me kirjailijatalon asukkaat. Teollisuus o ihan täsä meijän takapihal, 2 korttelin pääs. Hiililaivoi lastata pimiäs, valokeiloi ja rysket pimiän meren partaal. Paljon tyämiähi ja toimeen tarttumist, semmost mist tule rauhalline olo, ko voi ajatella, et ei kaik ol mun vastuullani, vaik joskus luulen. Nostokurjet ainaka.

 

Satamat on tääl toimeliai ja suuri. Poliittisest valveutuneet voi netist katto, kummossi käänttei on USA:l, Ventspils brivostal eli vapaasatamal ja tarmokkaal kaupunkinjohtaja Aivars Lembergsil - joka tapaukses tyän äänet kaiku joka pualel, paatei tule ja mene.

 

Fossiili! Kuva ja löytäjä: HL

Mererannal, aallomurtajil ja laitureil saan kuluma kaik valosat ajat, pimiäs koitan sit kirjotta. Mitä sää muuten tiärät fossiileist? Löysin vissi yhre! Meri ol heittäny aallomurtajal kaunei piäni kivi, mitä seulosin ko avosetti. Tommone 3x6 cm löytys. Näyttäis kilpikonnan kiälelt. Kuuluisko siit ilmotta johonki Natural history museumil Lontoosse vai antaisko olla vaa? Kuka neuvo?

 

Kirjailijatalol on yhteispyärät, mitä saa lainata niimpal ko tykkä. Ja lainaanki.

 

Tänä yhteiskeittiös meijän talon amerikkalaine, ketä puhu viro ja kääntä latviast ja liattuast enkuks, sanos, et he oli akkunast kattellu, et kuka hullu hake tallist pyärän alles ja lähte ajama ko tuult ja vett tule vaakasuaras. Varma se suamalaine. Juu!


Tiä pystys! Nostosilta yli Venta-joen. Kuva: HL

 

Mul on merisäit varte kirpparilt täält ostettu suihkumyssykankainen takki, mink färi on semmone, mist tule miäle lähinnä itku, ja venäläiset kummisaappaat. Myätämyrskys o hyvä aja, ylämäkkenki täyty vähä jarrutta. Semmone mul muute sattus, et ko olin ajamas sillal, rupes summeri soima ja tiä nous pysty! Pääsin näkemä, ko nostosillan alt kuljetettin kaivinkone.



Lokit riapo tuules hianost. Pikkulokkejaki on tääl, se o harvinaistuva laji. Yhrel silmäyksel sen tunte siit, et siipie yläpual o vitivalkone ja alapual pikimust. O niinko vuarotelle seurais harakkaparve ja kyyhkysparve, ko niit kattele.  


 

Ventspilsin vapaasatamaa. Kuva: HL


Yks päiv siäl satamateil painellessani mun kohralleni pyssäs auto. Semmone reipas ukkeli huus akkunast latviaks, et hei kato nyy vähä, sult putos jotta (emmää sanoi ymmärtäny, mut tilantte). Ja nii olikin tarakalt puronnu kassi, misä ol pyäränpumppu ja kaks omena, Musta prinssi -lajiket. Mää kävin sen kahmasemas takasi ja hymynaamast kuski paldiespaldies-kiittelin. Munst on sulost, ko ihmiset pitä toisistas huale (erityisest minust…) Olis hän voinu ohiki aja. Ain ulos lähtiessäni mää toivon semmost hualenpitäjä: et joku laittais mun hihani kintaitte sisäl ja ylänapin kii ja kaulaliinan kunnol ja taskun vetskarin. Olissin ihannepäiväkotilaps.  

 

Olen kiärrelly kattomas, onk kaik ennallas. Moni asia o. Pilateskurssei ja viherkahviloi on tullu enemmä 7 vuares. Suur osa pikkukaupoist mene kii klo 14.30. Ainane lauantai. Pikkukaupoi onneks viäl o!

 

Kävin kuulustelemas yhren konsertin Parventas eli sanamukasest Toispualjokke. Ihan perinteisest tolppaan liimatust julisteest kattosin, et simpukamuatoses Parventan kirjastos o jonkusortin kansanmusiikki. Ei sil niin tarkka väli, mitä ohjelmas - yks ihmisteilmoil käyminen päiväs o hyväks. Kansoje välinen käsitys toisistas mene tääl päi nii, et latvialaiset pitä pohjosnaapureitas eli virolaissi hyvi hittain ja virolaiset tykkä et suamalaiset vast verkkassi onki. Semmosse mää kiinniti huamio, et laulun jälkke latvialaiset taputti jo täyt päät, ko mää olin vast ajattelemas et koht vois ruveta kätt liikuttama. Ehkä me ollanki kansakuntana hittai!

 

Hiuka ehtisin katto kirjahyllyäki. Siäl se o heti päälmäisenä, Ulkomaiset runokokoelmat -hyllys: Soul. Burkans. Undens. - Guntars Godiņšin latviaks kääntämänä Aurinko. Porkkana. Vesi.

 

 

 

Kirjastos mul tule ain kotosa olemine, mut erityisest sattes. Siäl aulan katto vuas yhrest kohta suara päät ja al oli asetelttu kaikelaissi astioi ämpäreist kaunokirjalaatikoihi. Siäl meil kotonaki o savupiipu juures iha varuiks amme, emalipotta ja alumiinifati.

 

Sain muute kuvamateriaalitoristeen, et koton jouluvävyt Paki ja Eki, mitä en suastunu kovast mankumisest hualimat ottama mukka, vartoile nokka kii akkunas niinko merimiähen koirat. Lepo vaa, poja! Kyl täsä viäl kestä! On tätä kirjottamist ja keikkojaki. Helmikuun ensmänen päiv Riias esimerkiks Godiņšin kans - saa sin tulla suamalaisetki. (Tämä ei koskenu jouluvävyi).


Jouluvävyt Paki ja Eki merimiehenkoirina. Kuva: Miikka Lappalainen

 

Ventspils pähkinänkuoressa: Meri, joki, paatit, luotsit, nosturit, satamasilhuetit - ja lehmät! Kuva: HL

Laitan ylimääräsenä tilaajalahjana kuvan itkunfärist, ko en ossa sitä selittä. Lisäks jättiläislehmäpatsaast kuva - niit tule viäl enemmänki. Tääl o niit ympärs kaupunkki kymmeni-kymmeni ja muitaki teoksi. Ventspils on tehny sopimukse, et he tarjo taiteilijal residenssin ja taiteilija sitoutu tekemä heijän kaupunkki teokse, mink he sit lunasta. Oi voi, ko olis monelaist, mist täst kaupunkist vois otta malli muuallaki! Laipni ludzam, tervetulo tutustuma, vaik sit suvemmal!

 

Heli

Suihkumyssykankainen, itkunvärinen ulkotakki - mut muute sikses kaik hyvi!

 


 

 

Usse mun elämäni kivat uutiset tule Latvian suunnilt.

Sinne o mul jo kokkontunu syrämelline määrä tutui ja jonkusorti lukijakuntaki. Uusimmaine runokirja, mikä Suames ilmestys elokuus 2019, tul latvias esil jo nyy marraskuus Aurinko. Porkkana. Vesi. -runokirja sai nimekses taitavan Guntars Godinsin käsis luateislatvialaisel lyhkäsel murttel: Soul. Burkans. Undens. Petergailis-kustantamo sen siipies al otti ja ulkoasun sil loihtis nuar, taitava graafikko Vivianna Maria Staņislavska.

Erinomase ihani arvioi o jo ilmestyny muutamei siäl pual Itämert!

 

 
 
Guntars intoutus kesäpaikkas pihal tekemä pantomiimin mun runonpätkästäni:
 
"Onk puilt kysytty halamisse luppa? Mitä jos he o vanha-aikkast kättelijäsukku ja kiusantuva ihan tönköks saak, ko joku viaras tule halima?"
Ja sama latviaks! Kuulette viäl!
 

Toine riamunkiljausasia o se, et pääsen Latvian mail koko tammikuuks asuma. Starptautiska rakstnieku un tulkotaju maja eli Kansainväline kirjailijoitte ja kääntäjitten talo Ventspilsis, länsrannikon pikkukaupunkis, otta munt sin kirjottama ja fundeeraama ja ns. rauhottuma. Olen siäl ollu kerra aikasemminki, marraskuus 2013.

https://www.facebook.com/Starptautisk%C4%81-Rakstnieku-un-tulkot%C4%81ju-m%C4%81ja-608261119224354/

Janvāra rezidenti eli tammikuiset residenssiviaraat: Heli Laaksonen (Somija), Laura Clarke (Kanāda), Jayde T. Will (ASV), Lil Reif (Vācija), Sven Otto (Vācija), Jānis Rokpelnis (Latvija), Laura Liubinavičiute (Lietuva), Jana Egle (Latvija), Ruta Štelmahere (Latvija), Irina Markova (Ukraina)

 Suamest, Kanadast, Usast, Saksast, Liattuast, Latviast ja Ukrainast ollaan tulttu Ventspilssi, jokane omas huaneessamme kirjoteta mitä kirjoteta - ja jos tykätä, ni voira nokkamme näyttä yhteistiloissaki ja tutustu toissimme (kauhi!).
 
Mul on kaks iha selvä ja kirkast tarkotust, mitä menen sin tekemä. Toine niist o yks kirjotushomma, mist puhun myähemmi sit ko saan. Toine o runokiartue mun ja mun nerokääntäjä Guntars Godinsin kans. Siitäki sit kuulutella, ko tarkemmi valkentu.
 
 
 
Uz redzesanos!
 
 
Heli
 
 

 

Ettei vaa olis jälles Latvian-reisu eres - tul nimittäis kutsu kumartama hiano palkinto heinäkuun loppupual:


Kuva: Miikka Lappalainen

Siis: Aapiselle kansainvälinen kirjallisuuspalkinto Latviasta - kirjeen myötä:

"Dear Heli,
we are happy to announce that jury members of Latvian section of IBBY decided to award the Baltic Sea Region Jānis Baltvilks International Prize in Children’s Literature and Book Art to you for book “Piec ait kalns” (Aapine) which is published into Latvian by Liels un mazs. The prize will be awarded to translator Guntars Godiņš as well."

http://www.la.lv/baltvilka-balvu-sogad-sanems-laksonena-nosaukti-ari-nominanti/


Kiitos-paldies raati, Guntars, Warstan Elina, Latvian lukijat!

 

Heli

 

 

Jälles o Runoajeluitte aik,

Poetry ride starts again!

 

Runoväel on koko ens viikko Latvias reissamist, ja saan olla siäl mukan. Pääsen nii Riian vilinöihin ko maaseurullekki. Runoajelus eli Poetry rides on tiivis, kiva ohjelma, tämmöne:

 

Monday, 25.04,   Arrival to Riga. 
Tuesday, 26.04
  Tour  to Zvejniekciema High school and Limbaži

11.00 - 12.00   Event at Zvejniekciema High school

12.40 - 14.00   Tour around Limbaži Main library, Light lunch at the library

14.00 - 15.00  Event at Limbaži library 


Wednesday, 27.04    School visits in Riga and event at Birojnīca

10. 25 – 11.05 Event at Nordic Language school library

12.00 -13.00   Event at  Estonian Grammar school, Atgāzenes iela 26

18.00             Event at Birojnica, followed by reception, Berga Bazārs, Dzirnavu iela 84

Thuesday, 28.04   Kurzeme tour

10.00  - 11.00  Event at Talsi Children library, Lielā iela 27

14.00 - 15.00   Event at Saldus library, Tūristu iela 7

18.15   Sightseeing in Kuldīga

19.00   Networking dinner at Goldingen room, Baznicas str. 2, Kuldiga 

Friday, 29.04 

11.00   Event at the Kuldiga library

***

JA sama latviaks:

Programma:

 

26. aprīlī plkst. 11.00 Zvejniekciema vidusskola, Atpūtas iela 1

 

plkst. 14.00 Limbažu Galvenā bibliotēka, Parka iela 23

 

 

 

27. aprīlī plkst. 10.20 Ziemeļvalstu ģimnāzija, Paula Lejiņa iela 12

 

plkst. 12.00 Rīgas Igauņu pamatskola, Atgāzenes iela 26

 

plkst. 18.00 Rīgā, Birojnīcā, Dzirnavu iela 84 k-2 (Berga Bazārs)

 

 

 

28. aprīlī plkst. 10.00 Talsu Bērnu bibliotēkā, Lielā iela 27

 

plkst. 14.00 Saldus pilsētas bibliotēka, Tūristu iela 3

 

 

 

29. aprīlī plkst. 11.00 Kuldīgas Galvenā bibliotēka

 


***

 

Latvialaisil ja Latvias asuvil siis vinkiks et tervetulo! Tulkki o mukan ja virolaine runonkirjottaja Leelo Tungal. Kiälen ilo kiitä Latvian teil!


Heli

Alakategoriat