Ko kiärtävä ihmisen täyty kiartuetauollakin kiäri ettei jäkälä kasva kylkke, mää oikke repäsin ja kaivoin kaapist mu vanhan hurjan harrastukse esil, tunkin Helsinkin helmoihi ja lykkäsin itteni neljän museon ovest sisäl. Jokases men aikka 3-4 tuntti ja ussemassaki olissin käyny, mut ei riittäny päivävalo eikä museovartiojoitten tyäaik sihe.

Kasvitiäteellises puutarhas Helsinkin Kaisaniämes ol lumppet talvlomal, eikä niist näkyny ko juurakot ämpäreis. Olis ollu nii juhlaline simmone ihmisenkannattava lumme nährä pitkäst aikka, mut lummelamme ympärpyäriä muatoki sai iha liikuttuma. Jännint ol kumminki see, et yhte vaasi ol laitettu rinkeplummassi! Keskel lumitalve suuri valtavi kehäkukkassi! En ol ikä simmost nähny. Siin jäivä lihasyäjäkasvit, taatelpalmut ja etiopialaiset kaffepuskikot toiseks. Puutarhahoitaja sanos, et plummat o Hollannist tullui.

Kasvitiäteellise Välimeren-huaneest mää löysin henkeheimolaisenki - o ainaki joku ketä o mun kans tasaverone kankeuskilpailus!

 

Eläinmuseos eli nykysuameks luannontiäteellises museos käymise jälkke en ol ollu ennallas. Siäl ol näytteil Viron Kohltast löytyny trilobiitin fossiili, mikä ol 450 miljoona vuat vanh. 450 miljona vuat! Ja mää ajattelen ens perjantait ja Jyväskylähä menemist ja sitä et sen jälkke ei ol Peippoaamui enä. Mut 450 miljona vuat ettippäi? Ei mul ol aavistustaka, misä mää sillo olen ja see hiuka munt vaiva. Misä tee muut meinasitte olla? Viästitellänk lähempän? Siit fossiilist en ottanu kuva, ko see kerra mun ymmärrykseni ylitti.
Susi o selkkiä!

Ja pyy!



Kulttuurie museo Tennispalatsis o erikoine. Mää en ainaka käsittäny sin mennessäni yhtä, mitä simmone voi tarkotta. Jos kulttuur käsitetä laajast, sihen kuulu kaik flanellliruutupairoist posliinikarhuihi ja lihamakaronilaatikkoho saak. See oliki sit etnografine museo - mikä ei ol ihan kirkas mul seekä - mut hyvä kumminki. Siäl ol kuvaamine henkevaara uhal kiälletty. Miäle jäi päälmäiseks eskimontapase heimon mursunsualitakki ja intiaanien pikkulintussi yhte ompelemal tekemä viitta.

Sinebrychoffin tairemuseo ol niimpal fiini. Keskeurooppalaist tairet ja suamalaiste maalareitten käsityksi siit. Vanhimmat teokset ol 1300-luvult ja  Rembranttiki sin ol yhren tyä maalannu. Kattomaalaukset ol valtavi ja herät kysymykse, kui hyvi fysioterapeutei sihe aikka o ollu, et on tyäpäivä jälkke vanuttanu maalarin niskan hyväks?


Kirjakauppaanki mun pit mennä, mut arvakka vaa, kehtasink mää? Olisiktee itte kehrannu mennä tost muin miähin sisäl, jos olis oma nimi noi suurel? Mimmose ilmeenki siin olis ottanu?!




Mut hei! Tiäräktee et Helsinkis o meri jo auk!

Toho talonmiähe numeroho voi soitta jos tahto lisätiaroi, mää luulen.


Koht tarttis men maate, et voi huamen lähte runoauton kans lynkyttämän kohre Savo!


Maan-matkaaja Laaksone