Ajopäiväkirja

Runonkirjoittajan ajopäiväkirja on sanamaija Heli Laaksosen matkablogi, mielipidealusta, esiintymisraportti tai infokerho. Heli kirjoittaa ajopäiväkirjojaan menoista ja meinaamisista, keikoista ja kaikesta. Lue ilosilmäiset tai paniikintäytteiset kuulumiset - ja säntää vaikka itse runokaravaanin kyytiin!



 


Maaliskuu - mun vaikkia kuukaus - o ollukki aika helppo tänä vuan, ko koko aja o näyttäny helmikuult.

Kulttuurseura ja Walon talo on taas talviuniltas noussu. See verran kevätaurink (ja lämmitin ja Hilman kamarin pönttöuuni) jo lämmittä, et o voittu alotta joittenki valmiitten pintoje maalaus talo sisätilois. Skrapauksen kerkes jo toiset tekemä, mut mää pääsi maalama - ja voi sitä onne! Tualt kotosivuilt voi katto vaik hiuka remontkuviaki: http://www.laitilanwalo.net/

***

Piäni kalenterhankaluuksi o ollu juur sen tähre, et olen luullu kuukaut helmeks enkä maalikseks.Murrekurssit Lapin Teeälläs ja Uureskaupunkis o sujunu jämptiste, mut muitte asioitten kans o meinannu mennä vähän täpäräl. Olen näit asia-kerrallas-ihmissi (mikä o suures ristiriiras sen kans, et mun elämän on kaik-asiat-päälletyste-elämist), enkä millä meinannu ymmärttä et Orivesi-keikkaki on täsä samas syssys!

Olen Orivesi-päivi kyl orottanu, ko heijä opisto aihe o nii hiano - see o huumorsymposium! Ilmottautusin kolmeks päiväks tän kuulustelema - ja tiätyst omiki esiintymissi esittämä.
Tost näke, mitä ol:
http://asp.asio.fi/kurssiilmo/kvs/index.php?asio=Zmt1cnNzaTtjNTQ2&yksikko=ori

Orivere seurakuntaki ol halunu olla mukan ja järjest srk-talos stand up-tilaisuure heti alkku, täyty kehu iha! Ja kyl oliva seurakuntamummusetki ennakkoluulottomi: siäl hee yleisös mallikelposesten kihersivä. Ja pappikin kertos vitsin! Stand upi jälkke ol lähetysmyyjäise ja käsityänäyttely - ja enk mää hullu menny hurmantuma yhrest matost (5 €). En ol 120 vuatte (noin) nähny muavpusseist virkattu ympyrämallist matto! Joku lähimummu ol sen tehny ja myyjäissi lahjottanu. Nämä tämmöset tavarat o äärmäisen tarppelissi ja näppäri julkisil kulkuneuvoil töröttävil matkatavarois.

 

Opistol kaik kello näyttävä eri aikka ja see teke tunnelma jotenki runolliseks. "Kello o nyy keskmäärin pual seittemä, voira alotta", alusti Virtase Reijo, opiston johtaja ja nii mee alotetti.

Opiston ilmapiiri o jotenki niin kohottava ja inspiroitteva ja ajatuksi täys, et mu muistikirjassan o jo 10 sivu täys, piirrän esiintyjän kuvi et muistan suurinpiirtte milt hän näyttä ja kirjotan heijä viisauksi ja vitsikkyyksi ylös. O väylävartist ja vianankarjalaist - ja ihana Mummo-sarjakuvapiirtäjä Nykäse Anni, ketä o siit liikuttava, et hän naura kova ääne omil jutuil ja kuvil. Simmost hykerteleväist esiintyjä ol hauska seurata, eikä munt nyy niim pal enä hävet see mun oma sama taipumuksen...

Väylävartine Matinlompolon Unto näyt äkkiseltäs ihan tavalliselt asiaihmiselt - mut oliki hurja huumormiäs pohjosest! Hän välitti kaikelaist kansanperinnet, lämmint elämänviisaut ja hihityttävi tapauksi ja sattumuksi. Tiäräktee esimerkiks mink tähre sillal ajaes ei tart hirasta? Yht leviä see silta o, o vauhti sit mikä tahtos...

Ja nimimerkki Yrjön Jammupakinatki heräs valla uurestas, ko kirjailija Harri István Mäki luk niit meil ääne: "Kyä tää iha hyvä hammasharja on, sillä isäkin pesee." Hannariina Moisseinen kertos simmossi vianankarjalaissi starinoi, et en ol viäläkä niist toipunu.

Ällistyttävä symposium-tapaamine ol Timi Lexiconi - räppäri Savost! See on Juankoskelt kotosi ja o nii sympaattise Savo-henkine! Jo Aamulehren haastattelun kysymyksehe murrebuumi ohimenemisest hän vastas nii viissaste: "Murre on osa puhujaansa. Se o merkittävä osa persoonallisuutta, eikä se, että on oma itsensä voi ikinä mennä pois muodista."

Lexiconi näyt meil Huasteleppa levveemmin -musikvideos ja sen tahris hän meil luaka eres räppäiliki. Siin kattoes käsitin, et en ol simmostaka ikä enne elävänäs nähny. http://www.youtube.com/watch?v=C9FJ6d-o3-0

Näi hän sovittelee sanojas: "Moni väittää ettei näistä säkkeistä sua mittää selevee. Mite nii? Ite nii huumassa elelen, tuumasta toemeen ku puhe vuan levenee. Kato pittää tiällä pittee iäntä siitä mistä on kotosin, tokasin tokkopa hokasin vuan huastampa niinku se on itelle on lokosin. Emmä djossaa jos satun sanomaan naisia emänniksi, enkä tarkota isää tai muatilanpitäjää ketä kutun isänniksi. Sinä sanot: "Päivää." Minä sanon: "Päevee. - - Huasteleppa levveemmiiiiiin" Timi Lexicon

Mul ol sekä kirjastol et varsinaises symposiumis luennoimist - ja kummassaki yleisö ol kyseleväist ja kiinnostunut - helppo ol olla ja puhella hassui jutui ja jakka ihmisten välil vähä hankaliakin tuntei.

Tämä reisu ol juur hyvä! Hyvä! Näkymissi, Orivesi!

Heli

Ja viäl peeässäks, et kiitos kaikil uuskaupunklaisil ko o osallistunu mun murrekurssilleni siäl ja kiitos kaikil lappilaisil ko o osallistunu mu murrekurssil tääl. Mul o ollu mahrottoma opettavaissi päivi! Tänänki oppisin, et jos joku o oikke huano timprama eli puusepähommi tekemä, ni see o nyränikkar!

Viimeseks peeässäks pehmussi päässiäissi!

 

Matin-päivän tunnelmis olen lähettäny mu entise runoautoni nykysil pitäjil viästin, et Matt on tottunu sihe, et nimipäivän o jätskitarjoilu. Siält o luvattu toimitta. Hyvä nimipäivä muillekki Mateil!

Mitenkä erityise harmonisis merkeis ei ol kiartue jälkkene viikoloppu sujunu, ennemminki vois sanno, niinko mun 3-vuatias siskonflik: Listus mikä leissu!

Hentuliisa-kiartue men sulavaste ja jät keviän olon. Kiitos mailman paras ja ainokaine Elina Walliini (Ja onne Musan flikal Putous-Karimin voitost!) Kaik asiat, mitkä ol hyvi suunnitelttu, myäski menivä hyvi. Ja nee asiat, mitkä jäi huanommal hunteerauksel, sujusiva neeki, vaikkaki hiuka soveltamal (ja piänel itteruaskinnal keika jälkke...). Jos tulevaisuuressakin tahrotte jotta sujuva - esimerkiks juantaja - ni älkkä vaa mul soittako, soittaka Elinal: www.elinawallin.fi

Ko lauanta-aamu valkentus ja olin vihro viime löytäny Siuron mutkateilt kotti, fundeerasin jo vähä aikka, et jos kumminki jättäis Mikkelin Lukkosulan ensillan väli, o sin sentäs tyäpäivä mittane matkustamine. Uteliaisuus voit flunssasuure ja rupesin tekemä lähtö aiktaulut hyväs muistis: ens linke klo 11 ja sit juna klo 14. Aika pia siin tiävarren pysäkil käve ilmi, ettei mikkä linja-auto tul ja sainki yhrelt ruskiasilmäselt kyytin Tampereen junal. Mikä oli lähteny jo 13. Olin miälkuvitellu aiktaulut. (Ko nee olis ollu niin kauhian sopevaiset.) Onneks joku paikallisliikentte autoryhmittymä ot munt kyytti, Mikkelis munt orotti paikal hälytetty Bernand&Bianca-tyyline pelastuspartio ja näitte avustuksel pääsin Mikaeli-talol pual tuntti ennen ko ensilta alko. Kiitos!


(Tämä Disneyn B&B ol mukulanas mu lempikuunnelma, perhepäivähoitaja Annel ol see c-kasetil ja mee lojutti tyynyjen pääl permannol ja jännitetti! Kuva: Disneylt lainas.)

Lukkosulaa ja lumpeenkukkia -näytelmäs o Mikkelis ihana tyäryhm! Kiitos teil! Filosofine ja syrämelline ja hyvi vauhrikas. Kovaste mää – ja iso liuta muitaki ihmissi orotetti esityst. See ol harmi, et josta syyst teatter ol tehny simmose ratkasu, et akustisest veretä. Mikaelin salis ol 400 ihmist ja 700 tuali. Ja näyttelijät ilma äänentoisto laval... MINK IHMEN TÄHRE?  Paikotellen kuuliki, mut paikotelle ei kyl. Ja ymmärrettäväst pualet yleisöst käve väliajal mul sanomas, et muute hyvä, mut ei kuulu mittä…  (Olen tiatone siit, et vastaan yksinäni ja koko omaisuurellani kaikest, mihe o mun nimeni präntätty, mut sit ko näyttelijöitte artikulaatioki o mun syytän, tuntu joskus vähä raskaalt. Ruppe houkuttama tanssinäytelmän kirjottamine). 

Siin tilanttes en pystyny kuuluvuureks muuttuma, mut olen nyy pitkän kirjelmän laittanu sil teattertyäryhmäl, et puhenäytelmäs TÄYTY käyttä sillo mikrofoni ko puhuta. Enemppä en nyy voi. Yleisöl kiitoksi palauttest ja tervessi! Lauluis (mitkä ol äärmäise  ihani!) näyttellijät käyttiki äänentoistokonei, ettekä usko kui suur karisma laskeutus salin yl, ko Kristiina Halkola astus valokeila ja kajaut sen ”Jos rakastat pieniä tyttöjä, pieniä poikia, sellerinjuurta ja mitä kaikki muit siin ikä olika”.

Mun niistämine pysys aisois hyvi ja mää intaantusin viäl menemä mukka karonkkaporukoihi, misä oppisin yhrelt Melasniämelt hianon laussen Tsehovilt. ”Itse pakkasin, mutta en löydä.” Sitä nyy voi ajatella pakettiautonki pakkamisen, mut miättikäs sitä silt kannalt, et ymmärtäk ihmine itte kaikki sanomias laussei ja tekemiäs tekoi?

Umpväsynenäs jännittäväst päiväst pääsin vihro majapaikka, yhte ihanaisse kartanohotellihi vaja peninkulman pääs keskustast. Aaargh! Kello ol 00.20 ja respa ol menny kii klo 22. Ovet lukus. Ei avamei. En ollu muistanu ilmotta ittestän. Ei mittä mahrollisuut pääst nukkuma. Mää olin juur lukenu, et Mikkelis o kaupunkiosa, mink nimi o Tusku ja pystysin sihen kyl eläytymä! Onneks ol näyttelijä-Jokisen kyyti lähel viäl ja hän kuskas munt takas keskustaha, ja onneks SM-ralleist hualimat ol paikallises Pilvihotellis viäl yks huane vapanas. Mää jo luulin, etten koska enä sänkky näe.

Tänä aamuste hotellist pois yrittäes huamasin, et mul ei ol ko yks kenkä vaa. Nolonas respan tätilt kysymä. Juu, tääl see o, meijä hyllyl! Ol käytävält löytyny, ko olin siäl ehtoste hiippaillu. Ja hei huam. yhren lonkeron ryystin, et kysymys ei ollu mistä juavuspäisyyrest, iha seko olen ilmanki.

Huame en käy eres postlaatikol!

Heli

 



Täsä mee! Hiuka mul silm jo lurppu ko o Nokial saattu melkken kahren tunnin keikka purkki ja koko kiarros täytte, mut Elina o sirkune ko urpiaine lintulaural!

Kuvan ot Yle Tampereen Taru ja sanos, et saa käyttä.

Sen verra häsä meil ol rakentaes, et ihan kunnollist ja kaunist lavakuva ei vissi saattu otetuks. Täsä keske-eränen kattaus - pataklaput sentä näky ja iha itte maalatut kulissit ja kaffenkeitin, misä o virkattu kahva - kauneuspyykit puuttu ja pyykpojat.

Mää olen ylitarkka siit, et ääni olis mahrollisimma hyvä, ko ei mul ol mittä tanssiaskeli taik powerpointei esittä - ja ain nii helpottunu, ko saan ammattiäänimiästen kans toimi. Täl kertta simmosenas toimis länne ihme, Leskise äänipalvelun itte Leskine - kärsivälline ja taitava! http://www.jarileskinen.fi/ KIITOOOS!



Yleisöst mee olla ilossi ja onnellissi! Kiitos tulemisest ja tuamisist, kaulaliinoist ja karkkipusseist ja ruusunkukkasist ja hevoste aisakelloist... Omal riskil tehtin koko kiarros ja ihmiset sen palkitti ja otti meijät vasta vapaast purotuksest. Simmoset pualtoistuhat ihmist käve Henttu kattomas, vaik välil meinas jo näyttä huanolt, kattoka vaik:

(Elinan laatima kuvatekst: "Mee kiartuee painajaine toteutu toises Pori esitykses. Katsomos ei ollu ko yks ihmine. Seki oli teini, joka oli syventyny enämpi kännykkää ko meihi. Esti me itkettii, mut sit huamattii, et oikee esitys alkaaki vast kahre tunni peräst.")

Nii et maat näkyvis. Ei murhei!

Tack o hej ja suuremoissi kukkasenkuvi ja pataklapunkuvi ja syrämenkuvi kaikil kuulijoil!

Heli

 

 


Tiätäk joku mil taval Nokialt ajeta Raumal pimiäl talvikelil paketauton takaovest kulissit kurkistelle Siuro ja Salmen kaut ylämäkke (vaaralline nousu) ja alamäkke (vaaralline lasku) ja paris mutkas (vaarallinen kaarre), ja moikkailla samas hiuka Häijjäät, vähä Lepistaroaki ja melkke Mouhijärve?

Mää tiärä yhren ko tiätä!

Sää ja mää ja Hentuliisa päät keikkas Nokian riamu-Kerholas runssal 400 ihmisel ja kyl meil ol nii hyvä miäl!

Pikkuse uuvuttavaine ol toi kotomatka ajella, nii et nyy huilan hiuka, ennenko laajemmi laveeraan kuulumissi.

Kiitos Nokian kival yleisöl ja järjestäjä Soroptimisteil ja tiätyst tol ikiraikkaal, ihanal ja ilosel kolmen iin Wallinil!

Laaxone
(Jos olissin rekkakuski, mun tuuliklasis olis tommonen kilpi)


Heii Pori,

mää sunt melkke jo tunnen!

Kiva on talvisillakin keleil kiamurrella ens ylise Lapi mutkassi teit, sit alise Lapin kumpuilevi teit ja sit piän siivu kasitiät Luvia ohitte - ja sit Elinan oven taa nappama hänet kyytti keikkahameines päivines Porin teatteril. Siäl on puuhakast ja hyväntuulist väkke töis! Ja kohteliast: ain ennen ko hee ruppe puhuma kaksmiälissi, hee varottava munt, et mää menen kuuloetäisyyre ulkopualel. Mää olen viatont sortti, enkä käsitä mittä simmosist.

Hentuliisa-kiarroksen toisen pualikka ensmäne satsi alko siis Porist. Oikkiastas see men nii, et tiistain ol lisäesitys ja sen jälkke nyy torstain tul see varsinaine, mut ei see haitta ko kumpanakin kertan ol yleissö täyn jokane nurkka ja komero hyllytki. Pontus kuulutti ja Kalle säätel asiat ja Odelma hois kirjamyynni paremmin ko itte Keskise kyläkauppiaska olis osannu, ni mikäs meil on täsä minikiärtäes.

Katsojat o nii rakkai meil lava-asukeil. Kiitos kaikist taputusaalloist ja kehusanoist! Mul o flunssa yltyny ja tunnus, et kaik konsonantit ja vokaalit tul ulos hirastettuin (voi ol, et siit o huamen hyättyki, ko mennä ton Hämen pualel). Onneks Elina o hyvä konsonanteis - tuli toristetuks tänäänki!

Ai nii: tänä otettin kuviaki lavarakennuksest. Erityise hualellisest kuvasin Elinan valioluakan peppu - iha vaa nostalkis-asetelmallisist syist. Sil ol nii fiiniste laitettunas rivi pyykpoikki punaste pillifarkkujen takataskuhu nököttämä. Elinal on pääl aito ja oikkia Porin 23. kaupunkiosan kansanpuku. Simmost ei ol mailmas kellä muul eres meinannu ol. Mul on pääl nii omakeksimä kooste, et mun täyty vissi esitellä see iha omas luvussas joskus. Taik sit tulette vaa Nokial kattoma.  

Kaik kuvat o nyy sit jottenki muitten kamerois - ennen ko nee joku ossavaine tän siirttä, teijän täyty kuvitel punanen takatasku ja kansanpuku kaupunkiosast ja kiartuekaffenkeitin, misä o virkattu kahva!

Kiitos tänäsest kaikil sin Porin tianoil!


Huamen sit laiteta kaik likko ja kahlata Nokia yleisömeres eikä lainka välitet, vaik hamehelma hiukan kastuis. Sin vaa!

Heli

 


Eilist Henttu-päivä vois nimittä nousukiiroks, mut tänä oltti jo pyärät (eli jalat) irti maast. Joskus Rauma-salis o hiukajoukon pirättyväinen tunnelma - vissi sen koulumaisen tilan tähre - mut tänä ol hyriseväist sakki katsomos. Nii mukava ol pikkukuumees tönöttä laval ja naura moninkertaseste: omil jutuil, Elinan jutuil ja sil, ko yleisö naura meijä jutuil... Hyvä Raum! Kiitos teil!

Piän takaisku tul vaatettamises. Mää oli aamust saak varronnu, et saan laitta mun voikukkasenkellaset sukkahousut jalkka mu eilisten pinkkien tilal, mut ens Ode kysys, et eik mittä muut olis ja sit Elina sanos, et mikä vika niis eilisis ol. Mää myänsin tappion ja laitin pinkit. Olis pitäny kyssy äänimiäs Leskiselt viäl. Sil o viissai ajatuksi. Ja hyvi see sai hankalan salin äänetki halttu  (olin yäl sil laittanu hualestunei tekstiviästei).  Kauhian kiva Mika ol kaupunkinpualest auttamas ja traijamas meijä valurautassi kulissei - ja teatterin Petter ol reipas ja juans meijät juahevast laval.

Ihana Ode-Odelma ol tänä Rauma-salil pitämäs kirjakauppa (ja määrämäs sukkahousuist ja kattomas et keikkapöyräl o mynthoni ja et päälihame alt ei näy aluhame) ja mul ol niin keviä miäl esiintty, ko nii mont käytännö murhet ol nostet mun hartteilt pois. Onneks huamises Porissaki saara hänet pittä!

Mää vähä jänniti, et mitä mun käy nimipäiväpakettien kans (Helin-päiv!), ko hullu menin Satakunna Ratios sanoma, et ihan pänikin paketti riittä, ei mittän stressi. Ihmise oliva ymmärtäny onneks juur oikke, eli onnittelui tul kyl - mut vaa muutamaine tarppeline paket. Osan olen jo polttanukki - iha luvan kans! Nimittäis hyvi sytykeruusui tul lahjakassilline ja niil mää heti laitin puuhellaha valkkia, ko kotti pääsin. Pakkast on -10 tääl Lapin Teelusikas. Lisäks yks toimittajaihmine ojens mul Lenita Airiston färise ruusu ja Elinal porilaisen kaffepaketifärise.



Syämine ei ol kiartuel pääasia, mut tulen raivohulluks ilma ruakka (sitä o suvus). Mun raideri on kumminki helppo toteutta. Jonkulaist voileippä nii, et jokasel riittä mont eikä kenenkä tart kursail, ja teet ja kaffet. Ei juapotteluvehkei. Ei goji-marjoi. Ei sacheri. Ei vaalianpunast vessapaperi.

Raumal ol moninkertaseste hualehrittu meijä syämine - kattoka nyy kui hyvi! Kiitos! Valokuvamine jäi tänä vähäl. Ainokaine on toi Elina ottama ruakakuva. Läns-Suamen toimittaja ja ylihyvä kuvaaja Urhose Esa hiippailiva kumminki paikal, nii et hyväs lykys heijä lehres o myähemmi juttuaki.


Hentuliisa o nyy sit jo pualvälissäs.
Torstain Pori,
perjantain Nokia
(http://www.soroptimistit.fi/clubs/nokia/news/524/)
tänä ei muut enä ko nukkumist!

Kiitos viäl!

Heli