Ajopäiväkirja

Runonkirjoittajan ajopäiväkirja on sanamaija Heli Laaksosen matkablogi, mielipidealusta, esiintymisraportti tai infokerho. Heli kirjoittaa ajopäiväkirjojaan menoista ja meinaamisista, keikoista ja kaikesta. Lue ilosilmäiset tai paniikintäytteiset kuulumiset - ja säntää vaikka itse runokaravaanin kyytiin!



 


Hauskane olla taas tiän pääl, vaikken tänä syksyn mittän kiartuel meinakka mennä. Erilaissi Aapisesittelemissi o luvas ja ehkä myäski joku kauas karkkamine, mut miätitä sitä sit, ko sen aik o!

Seuravaks olis tämmössi tapaamissi mul ehrotta:


Vanhan Rauman kirjakauppa ma 12.8. ko 17


HKI ke 14.8. kuvittaja Elina Warstan kanssa!
MTV3:n Huomenta Suomi klo 8-9 välillä
ja
klo 16 mais Otavan kirjakauppa (Uudenmaankatu)

TURKU to 15.8. Elina Warstan kanssa!
17:30 Suomalainen kirjakauppa
19:00 Akateeminen
20:00 Kansallinen

HKI to 22.8.
16:00 Akateeminen
17:30 Otavan kirjakauppa
19:00 Suomalainen kirjakauppa

Tervetulo vaa jos kerkkette!

***

Tampereen aapisviarailui ja Lastenkirjainstituutin jännittävyyt jo aikasemmin tual Aapine-sivuil juhlisinki, mut viäl laitan tännekki yhre arkistoje aartte. Siin mun ikiomas kouluaapises 1970-luvu lopus ol nii realistine henki, ettei ainaka voinu heit syyttä liia ruususe mailma maalamisest lapsil. Ekaluakkalaisissakin tiätyst on muutamei happami naamoi niinko kaikis ikäluakis, mut en ol nähny kovi usse, et heit näi alakulosin esitetä ko meil sillo...

Kyl mää siit henkki jäin! Tekijöil vaan tervessi, et älkkä liiaks murhettuko!

 

Heli

 

 

Hetki alkaa H:lla ja Heli alkoi Hetken. Tässä tutistaan vielä yksin Patolampiteatterin koulutauluin somistetulla lavalla:

 

 


Aapisen runomukulakeikalla saivat muutamat täydellisen Aapisen kokoelmiinsa, se näyttää tältä:

Tiäräktee mitä tehrä, ko o oikken kovast säätämist ja juaksemist ja päättämist ja tuntu ettei millän kerkkeis kaikke?
Oteta lissä hommi!

Mut juju onki siin, et oteta joku simmonen tyä, mikä ei yhtä liippa niit tehtävi, mihe o uppomaisillas. Viime kuukauret olen uinu aakkosmeres ja aapisjärvis. O ollu hiano hypätä välil pyärän selkkä niinko mikäki triathlonisti: olen nimittäis ollu meijän oman kylän kahren esikoiskirjailijan cheerleader ja lehristöneuvos.

Runsas vuas sit mun lähituttukuvaaja Lappalaise Miikka ja hyvinki uus tuttavuus Vesa Pietilä rupesivat tekemä tiatoteost Kodiksamin kutomost. Täsä piänes kyläs on tosiaanki ollu suhteellise suur ja kuuluisa ryijy- ja mattotehras Kodiksamin kutomo. Parhamillas 40 ihmist o ollu töis - kyl siit riittä yhte tiato- ja kuvateoksehe! Paikalline kulttuurtaho Gustaf Lundénin säätiö tahtos sen sit kustantta.

Eile see kirja sit julkistetti. Siit tul viisas ja visuaaline ja korkial kurkottava. Kirjan koko nimi on tosi jyhkiä: Kodiksamin kutomo - Kappale kylän, kansakunnan ja universumin historiaa.
Lapin ryijy ja mattokutomo. Sävyjä Satakunnan sydänmailta 1925-1971
.

 
Kannen kuva-aihelman keksis Gallén-Kallela, ryijyks sen kutosiva kodiksamilaiset ja taiton teki euralaine Mari Aarikka. Ei mikkä ihme, et keskmäärin komialt näyttä.

Tyytyväissi olivat tekijätki vissi, vaik satakuntalaine vaatimattomuus ylpistymisen tiätyst estä:

Kuva: Heli Laaksonen (kerranki!)


Illemmal julkkaris Kodiksamin koulul ol ihana tuiske! Kukkassi, kirjoi, matoi, kaffet, kakui, melkkest 70 ihmist! Kokonaine salillinen täys kotiseuturakkaut. Tämän jos jonkun tahtoissin purkitta nuuskittavaks hämärin päivin!

Ihanal ysikymppisel kutoja-Ellil ojennetan täsä oma kirjan kappala Gustaf Lundénin taulust valvovie silmie al. Kuvan otti kaikes hymyilykiireissäs Miikka.

Tänä on koulun ryijynäyttely siirretty Lapin museomäkke, sin aitta, Löylypäivien ajaks eli 3.-4.8. Vaan kaks päivä! Mut näyttelyst tul vallan kiva ja kannatettava. Käykkä kattomas. Siäl on kirjoiki selattavan.


Jos jäi semne olo, et ilman kutomokirja o elo ankkia, ni Vanhan Rauman kirjakaupast sitä nyy kumminki sit saa ja sit Lapin omilt kulmilt Pyärnin kaffilast.


Onne, onne ja onne teil, sinnikkät ja jaksavaiset ja tulisyrämiset Miikka ja Vesa!

Toivotta teijä harras ihailija ja kuviokelluja

Heli

 

 


Mul ei ol ennenkä tämä suviaik sopinu.

See teettä kaikenäköst kummallist. Esimerkiks mää rakastusin tulenpalavast Raumal marketis. Avomaankurkku. Mun lukijat voi muista, et avomaankurkuil o mun sialussani iha erityinen paik, mut ei mul ol koska ennen tämmöst käyny. See kurkku oli siäl laaris nii soma ja kippura ja pulleroine - ja jotenki yksin kaikkie muitten keskel. Punnittin ja ostin ja vein kotti soffatyynyn pääl. 

Orottelen helteitte ja tämän hullutukse pikast ohimenemist. Kurkut o nii lyhytikkässiäki, ei nee elä niinkä kauan ko joku kääpiöhampsteri. Mitä mää sil teen? Syäminen tuntuis täyrelt kannipalismilt eikä sitä elävält tekis miäl hauratakka. Voi mun kurkkuystävä!

***

Olen reisannu vähä Rauma kauempanaki - iha Latvias saak jälles! Siit matkast liirumoisin jo aikasemmin tonne mun Lausuu Latviassa -sivustol.

Kotomaastaki löyty nyy kaikelaist hiano. Ison kirkon eli Helsinkin Sinebrychoffin museos o yks ihanamppi näyttelyi, mitä olen ikä nähny. See on Puut ovat runoja, jotka maa kirjoittaa taivaalle. Siäl o valokuvi ja maalauksi, misä on puu pääosas - harvinaise herkkämiälisest koottu näyttely! Vuare loppu saak o aikka mennä kattoma.

Laitlast kuulu simmonen kiva uutine, et Walon talon seinämaalaus saatti valmiks ja telinetki pois. See on kaunis ko voileipäkakku siäl mäen pääl.

 
Walon ja kurkun kuvan otti tunnetust Lappalaise Miikka.

***

Iso osa ajast mene nyy Aapisen tulemise valmistelemisse. Olen kuuliaisest koonnu noit mun Aapistehtäväsivustoi, tehny haastattelui ja kekkaillu Rauman OKL:läisten kans harjotuksi. Julkkarit o sit 3.8. Lapin Teeälläs ja vähitellen tarttis tavotella niit mun kanssaesiintyjiäki eli Runomukuli. Lisäks kuvittaja Warstan Elinan kans ollan tekemäs aakkoskuvist piänt kiärtävä näyttely, mikä kans alka siält Lapist.

Mää, ketä en ol ollenka käytännölline, saan menemä valtavan pal aikka ihan tavallissi säätämissi, simmossi, mihe mun vähäflik Odel esimerkiks menis 0.3 sekuntti. Senkaltane filosofia mul kumminki o, et ko kirja kerran julkasta ja kirjan kans koitan itteni elättä, ni sen tunnetuks tekemise ette täyty tehrä kovast tyät. Sitä murhelisemmaks mää tulin, ko olen Suame kiärtäessän huamannu, et harvas kirjakaupas o mun (taik juur kenenkä muunka) runokirjoi myynnis. Ei uussi ei vanhoi. Et mikä ajatus täl mun kaikel vähtämisel o, jollei mun runolukijani saa kirjoi ko Laitilan kirjakauppa Ky:st ja Amazon.comist..? Kyl mää täst kustantajal jo mullittelinki ja hee kesälomies keskelt vastas ja koittava jotta asial tehrä.

***

Tämä päiväkirja alko kurkun kans hulluks tulemisel ja piänel hulluks tulemisel see o hyvä myäski lopetta. Sihe uuren kirjan tunnetuks tekemisse liitty myäski monalaiset lehthaastattelut. Mää toimittajist tykkän, ko hee on kans kiälihmissi ja heil o iso yleissivistys - ussemite ainaki. Viime vuasin olen yhä enemän törmänny sihe, et munt tulla haastattelema ilma, et olla luvettu yhtäkä mun kirja koska,  eikä olla aikomuksissaka niit lukke. Aapisen kans o ollu nyy muutamaissi tosi intellektuellei haastatteluhetki - ja sit on tämänkaltassi:

 

Tätä tämmöst mediapeli mää en ossa. Pystyktee käsittämä sen turhautumise määrän, mitä mää kirjailijana tunnen, ko mun kirja ei herätä haastattelijas mittän kiinnostust? Onneks sentä mul on kynä ja paperi ja päiväkirjaki, mihe pääsen tätä hämmennystäni purkama.

Välil ajattelen, et jos olis kaik mailma ajat annettu, ni menissin piirustuskoulu ja pyytäisin, et joku viisas ja taitava opettais munt oikke hyvin piirtämä. Sihe saak täyty näil ykstotisil tussiviivoil vaan pärjät. Olen näis kesäsekoonnuksis muutaman muunki ajatukse laittanu piirrosmuatto. Jos kehtan, ni laitan joskus tän.

Suvest ja hulluist hualimat ilost miält eri tahoil ja suunnil!

Heli

 

 


Mul ei ol ennenkä tämä suviaik sopinu.

See teettä kaikenäköst kummallist. Esimerkiks mää rakastusin tulenpalavast Raumal marketis. Avomaankurkku. Mun lukijat voi muista, et avomaankurkuil o mun sialussani iha erityinen paik, mut ei mul ol koska ennen tämmöst käyny. See kurkku oli siäl laaris nii soma ja kippura ja pulleroine - ja jotenki yksin kaikkie muitten keskel. Punnittin ja ostin ja vein kotti soffatyynyn pääl. 

Orottelen helteitte ja tämän hullutukse pikast ohimenemist. Kurkut o nii lyhytikkässiäki, ei nee elä niinkä kauan ko joku kääpiöhampsteri. Syäminen tuntuis täyrelt kannipalismilt eikä sitä elävält tekis miäl hauratakka. Voi mun kurkkuystävä!