Sveitsinmaan ajopäiväkirjast 27.-31.3.2019

 

Mist se kaik alko? Kui mää Sveitsinmaal runoseikkailen?

Kauas täyty men: 2000-luvu alkku ja Kokemäel. Sikäläine mahtimummu Jokelan Irma - nyy jo mummujen taivaas - rupes mun Pulu uissistani tykkämä. Hän kirjottel mul välil kirjei, kehus ihanaste, vei joskus syämä ja lähet mul Porin valu -aihesen tulipunasen tuhkakupi, mikä o mun aartenani erelles. Kulus parikymment vuat, ja häne lapselaps Veera - sveitsinsuamalaissi - rupes tahtoma mummun jalanjäljis mun runokeikalleni. Ussemat ihmiset teke nii, et osta keikal lipu - mut Veera o erilaine. Hän innostus muitte Sveitsis asuvie suamalaisten kans järjestämä munt sin paikan pääl esiintymä. Nii sit muutama tuhat viästi lähetetti ja kokonaine vuas järjestetti. Ja nyy mää olen valmis kirjottama ajopäiväkirja unhottumattomast Sveitsin-runoreisust, milt olen juur kotiutunu.

 
Baselis, Reinin rannal pyärävuakraamomainoksena. Kuvan otti Päivi Alatalo.

Kevätesikoi ja Edelweissei samas puketis ol meijä runo- ja pulinakiarrokse nimi. Se kulki Baselis, Bernis ja Zürichis, mink olen jo oppinu hipsterimäisest lausuma Züri.

 

Mul ol reissu lähties pintapualissi käsityksi Sveitsist. Mitä sää itte tiätäisit siit maast, jos tarttis ruveta luettelema? Erikoist ol, et näist käsityksist suur osa piti paikkas. Monikiäline. 8-miljonaine. Kantonei ja kansaäänestyksi. Punavalkossi lipui liahus joka pual. Isoi ja piäni vuari, kukkuloi ja kumpui kohoili. Joka pual ol silmäkulmas kello nähtävil, ja viisarei nouratetti, ei pelkästäs minuutilles vaa sekunnilles. Juni ja ratikoi meni ja tuli jatkuvast. Tiät ja karunkulmat ol niin puhtai, ko olis äske imuroittu, autot ko tehta linjastolt. Rinteil vaels puhtai kaunei lehmi. Keväst kukkaloisto pihois: esikoi, vuakoi helmililjoi, orvokei, magnolioi, kirsikankukkassi! Juur niinko on kirjotettu, nii ol.


Reippai tiätyämiähi (ketkä toivotteli tualt montun pohjalt: Hyvää päivänjatkoa, juuri teille!), Sveitsin lipui ja aurinkoist säät (+ 17 c, maaliskuun lopus, just sopivaine)



Zürichin aurinkontarkka ratikka Limmat-joe maisemis
:


Oli uut ja yllättäväki. Ensmäsenä munt ällistytti, et ne suuret kuuluisat joet, mitkä virta suurkaupunkie läpitte, Rein, Limmat ja Aare, ol ihan kirkkai. Pohja näkys, kivet hohti, virta kimmelteli, sinisorsat sukelteli, nokivaris katteli nokikanoi ja punapäänarskui. Kaupunk peilaantus pinnast, ei roski. En ol tämmöst kirkkaut nähny ko Suamen pohjosen karuis vesis. Osaltas täst vasta luanto ja mailmanjärjestys itte: vuarilt puhras lumensulavesi valu vesistöhi, ja joen pohja o kivimaat, ei save niinko meijä rakkaal Aurajoel. Osaltas ihmiset vois käytökselläs vaikutta näkymi: mink tähre meijän kaupunkie jois ja lahris näky muavpussi-styroksilaatikko-hesenpakkauksi-polkupyäri? Täst on tosi vaikkia syyttä muut mailma.


Saksan-Ranskan-Sveitsin kirkasvetine rajajoki Rein ja yks uima meinava pulu.


Aika vähä olen muil mail reissannu, enkä ikinä enne Sveitsis. Olen haaveilevaist sortti enkä lainka mikkän käytännölline. Ehroton toivomus oli siis, et mul täyty olla kokoaikkane perhepäivähoitaja mukan. Tämä järjestys! Sveitsin Vallisin ja Suame Naantalin Päivi kuskas, kuljetti, näytti lehmi, haki eväi, muistutti pissatauoist, luki kartta, laitto hameen napin kii yms. välttämätönt. Zürichin Anneli taas perheines järjesti mul yäpaika oikias sveitsiläises huushollis huikial näköalapaikal ja lisäks botanis-arkkitehtonist ihmettelemist. Baselis munt hoiti Outi - kuin kotosa, et mul o Suames pikkusisko Ode ja Sveitsis isosisko Ode. Tairemuseo pikakelauksel. Picasso! Miró! Jackson Pollock! Oikia Marc Chagall! Bernin jännittäväs kellarteatteris ja kissankiälemuatoses kaupunkis kiärrätti Carmen.

Baselin tairemuseon trapuis ihanat Sveitsin-Outi ja perhepäivä-Päivi




Tinguely-museon mekaniikkataireteoksist vois otta oppi ittekki. Toiki kone kävi, ko laitti vaan töpseli seinä. Kuvitelkka, mikä ään!


Ihana-ihana yllätys ol Sveitsin ihmiste läsnäolevuus ja hymyileväisyys. Viarai ihmissiäkin päin katotti, hankalas risteyksis päästetti toiset menemä, otetti ilone ilme ja näytettin kärel, men vaa, toine näytti peukku naurunaamal. Tiält eksynei neuvotti monisanasest ja innostuneen näkösenä: Ajatella, juur mää pääsin neuvoma tota turisti, linksrechtslinksrechtsrechtsrechtslinks! Juu, genau vaa, genau. Siit vois otta malli ja vaikuttei, tavallisest ystävällisyyrest jokapäiväses elämäs. Ei maks mittä katto toist päi ja sanno hymykuappa lommol, et men sää ens.

 

Vaatimattomuus kaunistaa o luultavast Sveitsist keksitty sanonta. Koko ajan puhuta siit, et kui suamalaiset o färien käytös nii arkipäivässi. Must, harmaa, tummasinine. Mää ajattelin, et nyy mää färirakastaja pääsen oikke sävyloiston keskel, ko tulen Euroopan ytime. Mut mitä! Sveitsis kuuluki olla mahrollisimma maltilline kaikel taval. Katukuvas ol pääsävynä must, harmaa - ja riahakkaimmal peessi. Mää tunsin itteni kukertavankirjavaks vappukukkaseks.


Kuulin, et on Sveitsis tapan, et rikkaut ei kuulu näyttä, ja siit kuulu osa toiste hyväks käyttä. O säätiöi ja mesenaatei. Siit malli meijänki jättitulosil: vähemmä omi kattoterassie uima-alttai, enemä yhteist ilo, tapahtumi, jullkasui, tempauksi! Helpost tääl saa elämisse kaik menemä, mahtak olla mailman viirenneks kallein maa? Kävin aamiaisel kaffilas. Sämpylä, kaffe ja mehu 18 e. Kahrenkymmene (20) Ykköne-kirjan tekijänpalkkio o sama verra. Muute ei tarvinnu pal kukkaron vetoketju kulutta, viaravarasuut ol ympäril joka pual.

Isoissaka kaupunkeis ei kovin pal kerjäläissi näkyny, yksittäissi murhelissi elämänkohtaloi sentä siäl tääl. Jalaton vanh miäs sillal soittamas viulu, kattomas jokast silmi, hymy naamal. Vanh runkopatja, filtti ja uninalle öisel raitiopysäkil - jonkun koti.


Onk minkä muu maa rahas voikukahahtuvi ja ritariperhossi ko Sveitsin frangis?
Paperkartta mul ol tiätty fölis, silt varalt, et eksy. Vuarelt 1957.

 

Moottortiät näkys kaukka lehmlaumoi, mut mun piti välttämät pääst lähel ja haista sveitsiläinenki lehm. PerhePäivihoitaja näki suure vaiva, et pujotteli maalaisteil, vei munt iha laitume lairal. Kuin kaunei! Kui lihavi! Kuin puhtossi ja ystävällissi nautoi! Maatilanisäntä tuli kyl kysymä, et voink mää autta..? Päivi sai selitellä - ko emmää mittän kiäli ossa - et runoilija ei voi olla ilma lehmä. Isäntä ymmärs ja anto mun kuvata. Vuaripolkupyäräkisan keskel me kans päästi, ja näin lisäks ko laitume lairas pelatti heijän kansallispeli: Hornnuss o jonku sortin pesäpallon ja lipunliahuttamise yhristelmä, mink säännöist voi jokanen kiinnostunu itte otta selvä.

 

Täl kaunokaisel ol nelipäiväne vasikka huamassas.

 

 

Keikkapaikoil tuntus ko kotomaas olis ollu. Suamalaist puhesorina, kirjatiskikohina. Baselis Barbaran sulonen piän kulttuurravintola, Bernis jännittävä kellarteatter arkadikäytävien katvees, maan uumenis, kivisten trappuje al. Zürichis vilkas, käytännölline yhristystalo Limmat-joe äärel, kotieläinpihan viäres (en ol ennen päässy keikkareissul juttelema mustvalkosen sian kans!). Olin luvannu runoi ja pulina, poesi und plauderei, ja nii mää poesoisin ja plauderoisin. Oli vaikia saara loppuma, ko kerra alko, mun helmasyntini. Sain taas yleisölt kuulla hianoi lehmätapauksi (jonkun kotolehmän nimi ol Tunteellinen Tyttö), ja ensmäst kertta yks ihminen tul kertoma, et hänenki isälläs on puujalk!

Sveitsin suamalaiset (SVFF eli ASAF*) ol suurel vaival kääntäny ja teettäny parinkymmentsivusen runokirjasen mun teksteist, zürichin svetsin murttel: Helmiä Heliltä, Finnische Dialektgedichte uf Züritüütch. Sain kuullakki niit, ko yks kiva sinipaitane miäs melkkest-vapaaehtosena Zürichin keikal esitti. Johanna Jäckli kääns, pohjatöit tekivä ainaki Anneli Gerber-Sainio, Veera Helle, Sanna Heikintalo ja Päivi Alatalo.

Mää menin Sveitsinmaal lentämäl ja lensin siält takasinki. Olin etukätte jo päättäny, et tämän jälkke en enä lennä. En meina linnottauttu kotioloihi murjottama, vaa haen muit keinoi mailmantutustumisse. On juni, laivoi, pyärällissi neuvoi. Mul o ilmastomurhe, niinko kaikil ajattelevil ihmisil, ja sen lisäks olen turvatarkastusturhautunu. Munst o nii inhottava laitta omi tavaroi muitte nähtäväks läpinäkyvi pusseihi, riissu siin vaattei vartioitten komennelles ja kulkke kiljuvien porttie läpitte. Mää ain piippan, ko menen niist heijä veräjist. Täl reisul mää ajautusin kinama turvatarkastajan kans. Hän rupes vaatima, et mun täyty mun kukkapanta irrotta pääst. Hä! En riisu! Riisu itte oma pantas! No men nyy sit riisumat, mut toi portti kyl hälyttä, hän tiuskas. Mää meni. Ja täl kertta EI MITTÄ HÄLYTTÄNY. Melkken kääntysi näyttämä alahamppai sil turvatätil, mut niälin vahinkoniloni (asiakas siin kumminki hävi, jos ruppe rajal rettelöimä), ja menin konesse vaa. Suur helpotus miäles, et ei enä tartte tämmöst. Lensin Alppie ylitte, hyvästi, hyvästi! Kyl te siäl pysytte, vaik mää en olis kattomassaka.

 

Sveitsin tuliaisina sain yllärpaketin, misä ol tiätty keittiö(s)veitsisetti, hualellisest valittu lehmänkello, punaristilipui, erilaissi lehmi ja iha munt varte tilatun Heli-Toblerone-suklaan. Viäl mää tulen joku päivä takas - jäi pal sanomat ja näkemät!

 

Hiljases kotomaas, omien tähtie al, oman kiälen keskel kirjotan muistoi hyväst, täyteläisest ja onnellisest reisust. Kiitos rakkail lukijoil-kuulijoil paikal tulemast, ja kaikil tarmokkail-syrämellisil järjestäjil säätämäst. Tuntu, etten ossa riittäväst teit kehu ja kiittä. Lisätkä te itte viäl hyvi, miälentullei asioi, mää jätän tähä internetinkulma omil huamioil tila:

_____________________________________________________________

________________________________________________________________

________________________________________________________________

 

 

 

Heli

 

 

*(Ens mää meinasin, etten kirjota kokonas tota heijä yhristykse nime, mut ko en ol itte avamattomie lyhenteitte ystävä, ni teen sen nyy vaik tämän kirjottamisse mene 15 minutti, eikä siltikän tiär onk kaik konsonantit oikke: Schweizersche Vereinigung der Freunde Finnlands eli Assosiation Suisse des Amis de la Finlande.)