Juna läks Kalaranna asemalt toukokuus 1991. Siin kyytis ol kaks uuskaupunklaist ylioppilast, ketkä ol päättäny, et olis yhres kiva mennä Turun yliopistol kattoma, milt suamen kiälen pääsykokke näyttävä. Mää tiätyst flikoist toine. Syksyl sit alkova opinno - mun nimi ol listal! Pakollisil sukulaiskiälikursseil tul ette viron kiäl. Sihe mää rakastusin oikopäät! Läksin Viron-maaha opiskelema, tutustusi ihmissi, rupesin kirjottama runoi, sain niit käännetykski, ilmestys Maapuupäiv, Võrun murttel kirjottava Rahmani Jan tul tutuks ja ystäväks. Runoreisuillan Baltias treffasin latvialaisen Guntars Godinsin - ja hän Rahmanin mallin mukka luateislatviois kokonaisen kirjallise verra runoi ja houkuttel munt Ventspilsin kirjailijatalol viarailema. Siäl vastpäät illallispöyräs istus Bulgarian Marin Bodakov, kirjailija ja kirjallisuuren tutkija, ja rupes ihmettelemä, et mitäs kummallist siäl toispual oikken käännetä. Mee autetti hänt laittama bulgariaks Lehm ja koiv - ja hän lykkäs sen omil fb-sivuil. Mink kimppu hyäkkäs Faber-kustannukse Neyko ja kiljasi heti, et äkki lissä näit. Ja sen tähre o nyy käännetty 70 mun lounaismurtteist runo bulgariaks, keskkokkosel slaavilaissukusel kiälel, mitä puhu yhreksä miljona ihmist, mitä kirjoteta kyrillisil kirjaimil, kolmelkymmenel erilaisel aakkosel. Крава и бреза eli Lehm ja koiv. (Täsä siis tämmöne lyhkäne versio siit kui yks asia viä seurava).

Bulgariast tul postlähetyksen (kest 19 päivä!) kirjaknippu, viinei, lehmällekki oma muki, ja nii soma paikallise runoilijan Marian tekemä nukke. Kuva: Miikka Lappalainen.

Pääosan käännöstyäst teki valosilmäne ja kirkaspäine Rosi eli Rositsa Tsvetanova - täsä hee on Marin Bodakovin kans kirjan julkkareis marraskuus 2015 Veliko Tarnovos.


Kuva: Faber-kustannus

Kuva: Faber-kustannus.

Niin kummalt tuntu kattel tämmössi kuvi, misä viaraitte maitte nuaret pitä mun kirja käres ja pyrski!


Kuva: Faber-kustannus.

Yhren kerra me olla vaan tavattu Rosin kans, kirjamessujen kohinas otti kuvan Kopran Tarja Otavalt.
Sähköposti o lennelly sitäki lujemmi. Rositsa ossa suame ja oppis lounaist kiält, mut välil pit täsmennel. 
Runokiäl anta iha omi vaikeuksias kääntäjäl. Mut on see sitkiä ja hurja muija - 70 runo!

Tämänkaltassi keskustelui käytti:

ROSI: Suve ensmäne -runo: "juur tuliva suve ensmäse varpusekki uunist ulos" -
miksi varpuset tulevat uunista ulos, kun emme syö varpusia? Mitä haluaisit sanoa?

HELI: Täsä on tämmöne vitsikäs viite yhte lasten pihaleikki, mut see ei ol
oleelline. On olemas leikki "viimeinen pari uunista ulos", jossa toiset
lapset ovat uunista valmistuvia leipiä ja yksi on leipuri joka yrittää saada kiinni.

Tämän voi käänttä iha yksinkertasest, et 
Kesän ensimmäiset varpusetkin kuoriutuivat juuri.

ROSI: Yäkiitos-runo: "Olissin mää papinki saanu, mut ei see hualinu" 
- onko tämä idiomi? Tai jos emme ymmärrä lausetta kirjaimellisesti, mihin se liittyy?

HELI:  Tämä on lounaissuamalaine sananparsi - Olisin minä papinkin miehekseni
saanut, mutta ei se huolinut minusta. Siin on tommost vähä itteironist huumori, 
vrt. olisin kyllä yliopistoonkin päässyt, mutta kun eivät ottaneet...

***

Kirja on painettu kauniste - on kiilto ja folio ja kankasvahvike -
ja taitettu hualel ja KUVITETTU nii surrealistis-kiinnostavast,
et mul ei olis miälenkän tullu. Kuvittaja o nimeltäs Silviya Kaloyanovi.
Tämä runo o Suami o essumuatone maa ja sää asut toise reuna helmas:

Aapisestaki pääs mukka yks runo, K. Kani kirjot kunnajohtajal...

Kustantamon tirehtööri-Neykon kans on sähköpostil jatkettu: kummone vois kokoelma olla, ja löytyiskös sil enemän ko kolm lukija ja kosk ja kummottos kirjaesittely hoituis. Meijä yhteinen kiäl o engelska - ja voi jestas ko mää ja lehm olla saattu plarata sanakirjoi yäkaupal, ko on koitettu saara aikaseks semmone viästi, misä tulis asia selväks ja älyllises vaikutelmaks eres sikses hyvä. Teokse nimi, Крава и бреза, Lehm ja koiv, tul päätetyks siin samas.

Ikä en ol Pulkarias käyny - hiano päästä! En ol viäl Neykol kerjenny ehrottama, et sit ko tosa keväste lähretä siäl Balkanil kirjakiartueel, ni mul olis jo keikkapaikka katottunas. Plovdivin kaupunkis o roomalaisaikkane amfi-sorttinen teatter, mikä o suunnitelttu alunperin 5000-7000 kattojal. Ni mialuite sin lavarunoilema.

Tual mää vetelisin.Kuva: Official tourism portal of Bulgaria

Mitä mää tiärän Pulkariast?

Tämä rotla laitetti kirjan viimeseks luvuks, et pulkarialaiset ittekki tiätäissivä kui hiuka:

 
Mitä mää tiärän Bulgariast? Et siäl o Sofia, Varna, aurinko, jogurtti!
Nämä o varmoi! Rositsan kans meil o ollu avartavi keskustelui mitä
kummallisimmist aiheist käännösonkelmi ratkoes. Nykyäs mää tiärän jo
senki, et Bulgarian kansalliskoir o sarakatsaninkoira ja et teilläki on koivui.

 Aika ohkane o mun tiatomäärä erelleski. Joku päiv mää viäl tulen ottama
paikan pääl selvä! Mut mitä mahta bulgarialaiset tiätä Suamest?

 Onneks runous on universaali: on kiäl taik kansalaisuus mikä vaa, ni
yhteist meil on kotoikävä, huali, elämänriamu, ilo maailman kauneurest,
toise ihmise lämmin kylki. Ja see, et joskus tahtois olla vaa lehm, nukku
päivuni suuren puu varjos, ilman ihmisenä olemisen taakka.

***

Kovi hyväl ja orottaval miälel olen tämmöse yllättävän käännöksen tähre.

Kiitos kaikil ko o eresauttanu!

Ja lukijat hei: Jos tunnette pulkarialaissi, ni sanoka heil, et kirjakaupast saa nyy suamalaissi runoi.Ei meilt mut siält!

Heli