Sinisen paketauton ja punasen keinustualin kans läksin Kodiksamin kulmakunnilt huruttama kohren Pori teatteri, misä jo Hentuliis ja Elinaine meit vartosiva. Mul o lainapaku ja sen nimi o Jymppy, runoauto Emppu pääse mukka vast huamen. Paku o hiano peli ajel, kauas näky ja väänttö on ko menoarvioriihes. Vaik kui mont kertta läksin liikennevaloist kakkosel, eikä hän muutako hiuka mörise vaa.

Juur sopevaiseste kiartueeks sain jonku ihmelisen nuhakuume - eikä nyy ollu pelkästäs reisukuume, vaik olen intomiälel tiän pääl pääsemist orotellu. Sain troppaust kyl - Elina anno mul jonkun pulveri, mink oli saanu jolta tuttavalt, ketä muistel, et see tepsi - oli mitä ol, mut reippamaks tulin! (Näi juur lääkintöhallitus neuvo toimima).

Onneks porilaine yleisö o nii raikast ja reipast ja pirskahtelevaist ja Elina o huimavan lavahyvä - mun hiuka untelo olemus sai siit voima. Kesken keika esiintymispöyrän pääl lykkäs ittes viäl iha eläväinen kiva kärpäne. Niinko Hentuliis itte olis tullu meit kannustama. Kiitos teil kaikil tänäsest!

Hetki enne Hentuliisoi... Porin kaunis teatter tul tupaten täytte! Tule see torstainaki.

Mut huame nährä Rauman kaupunkis! Kauhian kiva pääst sin liahuma!

Heli