Jos mää oikke avaruusasioi muistan, ni aurinkovuas meil on käsil joka vuas, se on kiartoaik kevätpäiväntasauste välil. Sian vuas on kiinalaiste miälest kans, ja he tykkävä, et sika tua onne. Kummose onne sika taik aurink mahta mul antta…?

(Sika on kuulemma rehelline, uskolline ja uuttera - mut helpost huijattava. Nyy tarkkan, Heli!)

2019 tasapainotella maalamise, runonkirjottamise ja lavoil kiärtämise välil. Olen toiveikkaan ko hirvikoira, jännityksissäni ko jänes: pysyk mun lukijakunt-kuulijakunt-kattojakunt mun fölissäni? Mun ei aut ko mennä päi vaa, tule sit ansalanka taik porkkanamaa.


Heti ensmäsenä pääsen koittama käpälieni kantavuut maalausten paris: Tuusulan taiteilijakoti Erkkola, siis runoilija J.H. Erkko, on kutsunu munt pitämä heil tairenäyttely. Olen maalannu ko hullu - niimpal vaan ko tämä niukka talvivalo o antanu myäte. Nyy teokset o valmein teit varte, ja 6.2.-19.5.2019 niit saa mennä aukioloaikoin kattoma. Osa maalauksist o myynnis, senkus kysy vaa. www.erkkola.fi kerto ain ajankohtassi kuulumissi. Vaik Tuusula on kaukan koto-Kodiksamist, olen jo sopinu muutamist taiteilijatapaamisist - iha elävänä eli suameks livenä olen siäl tavattavis joinakin päivin.

Näyttelyn nimi o Ilma luppa - siis ilman lupaa. Siäl o akryyllimaalauksi millo mimmosillekki pinnoil, installaatioi ja ready made -tairet (ton viimese mää oppisin meijä intendentilt, se kuulosta hianolt, mut tarkotta esimerkiks ojankaivuulappioitte maalaamist madonnan muatoseks...)

Muutamei muitaki näyttelykyselyi on tullu, mut paljasteta niit sit pikku hiljaksis. Tual loppusuvest päästä sit runohommi ja lavakeikkatoimi - pitkästpitkäst aikka isoil kirjaimil ja isoil ihmisil. 2018 ol mul lastenkirjoje vuas, niit julkasti kaikkiastas kolm. 2019 o meijä aikuste ihmiste aik - orottaka vaa!


Runokuulumissi kevän myät tarkemmi. Olkka kirkkaal talvivalomiälel kaik!

Heli