Numerorunokirja Ykköse kuvittaja Anne Vasko o saanu pal ansaittu ylistyst: omaperäne, lystikäs ja färikäs.

Mut kuka hän o? Ja mist hän o? Ja kui hänest kuvittaja tuli? Ja mimmost ol Ykköst kuvitta? Ja kui voi olla joku, kenel o 9 kummilast!

Annen Ykkös-haastattelu ei meinannu loppu ens lainka!
Mul tul koko aja miäle uussi ja uussi kysymyksi, mitä tahtoissin tiätä - ja nii mää sit kysysin.

Ens poonus-kysymykse ja sit 10 lissä. Nyy mää täst kuvittajaihmisest tiärän jo pal enemmä - ja sääki, jos luet ettippäi. 

 
Anne ol meil kyläs Rauman Lapis - ei siis telkkarkameroitte eres, mut Miikka Lappalaise linssin eres kumminki.

Hei vaa Anne! Kerro ittestäs ens numeroina.

Minun nimeni Anne Vasko, etunimessäni on yhteensä 4 kirjainta.
Pienenä kirjoitin sen vahingossa viidellä kirjaimella kuten
serkkunikin eli Janne.

Olen kuvittaja, mutta olen kiireessä kirjoittanut kymmeniä kertoja ammatikseni kuvottaja.
Olen syntynyt 1969 ja 165,5 cm pitkä. Asun talossa, joka on rakennettu 1949 ja on 20 vuotta vanhempi kuin minä.
Minulla on kaksi kättä, joissa molemmissa viisi sormea, mutta en osaa pitää sormuksia.
Olen oikeakätinen, mutta molempijalkainen.

Minulla on kaksi lasta, joista toinen on nyt 10-vuotias ja toinen 17-vuotias.
Minulla on 6 kuukautta nuorempi mies ja hän on 190,5 cm pitkä.
Lisäksi minulla 9 kummipoikaa ja 1 kummikoira!

 1. Mitä kirjoi olet kuvittanu - ja kosk alottanu? Ja voi senki sanno

lyhkäsest, et mitä muut olet kerjenny tekemä?

Olen julkaisut 7 omaa kuvakirjaa ja kuvittanut yli kaksikymmentä lastenkirjaa mm.  runo- ja lorukirjoja, kuvakirjoja, tietokirjoja, musiikkikirjoja. Lisäksi olen kuvittanut kolme aikuisten värityskirjaa ja kaikkea postimerkkien ja seinämaalausten välillä.

Lastenkultturin parissa olen tehnyt vapaana taiteilijana töitä maisteriksi valmistumisestani lähtien eli vuodesta 1997.
Siinä välissä olen ollut töissä muun muassa suunnittelijana Marja Kurjella ja rehtorina.
Kuvittamisen ohella olen opettanut kuvitusta ja kuvataidetta kouluissa ja erilaissa työpajoissa.

Tällä hetkellä viimeistelen Hyvinkään uuden sairaalan lastenosastolle tulevia erilaisia kuvitustöitä. Se on ollut 2 vuoden projekti.
Kuvituksen ja taiteen parissa voi tehdä satoja erilaisia töitä!

(Mää sanon muute iha vinkiks, et esimerkiks Mur sanoi karhu o Annen ja Kaisa Happosen teos, mitä jo mailman turuillaki lueta ja Tampereellaki).

 
2. Kosk huamatti, et olet kuvis-asiois hyvä - ja kuka huamas?

Huomasin ehkä itse ensinnä, että nautin kuvien tekemisestä, sanojen ja kuvien yhdistelmistä, tarinoista.
Se jatkuva piirtäminen ja maalaaminen varmasti näkyivät koulussa ja ala-asteen opettajani Kaino oli ensimmäinen, joka huomasi kuvissa jotakin omaperäistä. Matkan varrelle on onneksi sattunut monia kannustavia, mutta myös kyseenalaistavia opettajia kuviksen suhteen.

 

3. Mikä numero sul oli kuvikses kouluaikoin? Mikä matikas..?

Minun kuvisnumero on aina ollut 10 ja matematiikka 8. Kuvis on ollut se paikka, jossa viihdyin ja matikka se, jossa jouduin tekemään töitä.

Mutta kyllä matikassakin oli hetkensä, tykkäsin derivoida ja intergroida. Ja numerot itsessään ovat visuaalisia.

 4. Ketkä o sun kuvallissi esikuvi taik lempikuvantekijöi?

Lista on pitkä ja muuttuva, mutta kaikkia tekijöitä yhdistää omaperäisyys ja visuaalinen rohkeus tehdä näkyväksi myös huomaamattomia asioita.

5. Olen ymmärtäny, et monis töis sul on tekniikkana sakset ja leikkaamine.  Mikä oli sun tiäs tämän tekniikan pari - ja mil muil tekniikoil teet töitäs?

Tämä on meidän perheen ammatinvalintaklassikko. Koulussa oli kysytty vanhempien ammatteja ja tyttäreni oli vastannut, että "äiti leikkaa
kuvia vintillä". Olen välillä käynyt pitämässä heidän koululle kuvistuntejakin, että näkevät, että on se tämäkin ihan oikea ammatti.
Matkan varrella olen kokeillut kaikenlaisia tekniikoita ja tämä nk. kollaasitekniikka on ollut se, johon aina palaan. Kollaasitekniikka on osittain sattumalla leikkimistä ja vapauttaa kuvan tekemistä, mikä taas minulta toisinaan puuttuu piirtämisestä ja viivankäytöstä.

Mutta teen myös mielellään kuvia maalaten ja musteella sekä erilaisia tekniikoita yhdistämällä. Nyt kovasti kiinnostaisi kokeilla erilaisia grafiikantekniikoita.

6. Mil taval Ykkösen tekemine o eronnu muitten kirjojen tekemisest?

Ykköne on ollut ihan ykkönen!
Murre, ehdottomasti se luo aivan oman tunnelmansa runojen maailmaan.
Paitsi, että runojen sisällöt ja aiheet ovat ihan briljantteja, niin se murre on kuin taitava sisäänheittäjä,
joka pyytää sisälle katsomaan ja sitten sä oletkin ihan koukussa.

Olen nauttinut Helin runojen omaperäisyydestä, hiljaisista huomioista ja huumorista, sellaisesta hyväntahtoisesta näkemisestä,
joka lähtee arjesta ja kyseenlaistamisesta.

Laitlan puskist, keskelt mettä löytys vanh sirkukse jäämistö! Kuva: Miikka Lappalainen

7. Mikä o sun erityine lempisivus Ykköses - ja kui?

Erityisiä sivuja on kaksi, eivätkä ne ole tässä paremmuusjärjestyksessä.
Yksi on "Sata" ja toinen on "Näi laulo rakastunut hirvi". Ne ovat vaan yksinkertaisesti huikaisevan kauniita!

8. Mink kans huakailit kauimmi?

Ehkä "Yhreksään" oli vaikea löytää se oikea kulma. Että kuvassa uskaltaa luottaa lukijaan ja antaa tilaa.

9. Mitä sää lukijoist ajattelit, ko Ykkösen kuvitust teit? Näiks heijät silmissäs?

Kyllä, mukava yleisöjoukko hengaili työpöydän kulmilla koko työprosessin ajan ja mietin, että kirja todennäköisesti päätyy monenikäisten käsiin, niinkuin Helin kirjat yleensä. Se mielessäni kuvituksissa on löydettävissä erilaisia tasoja, jotka saattavat avautua eri tavalla eri-ikäisille ja erilaisille lukijoille,  kaikenlaisille runojen ja kuvien löytöretkeilijöille.

10. Mink numeron ottaissit autiol saarel - ja kui juur sen?

Miljoonan. Pinoaisin sen nollista pelastusveneen ja käyttäisin ykköstä airona.

Kiitos miälenkiintosist vastauksist!

Vastas Anne Vasko (Kato vaik ton: www.annevasko.com)
Haastattel Laaksose Heli
Kuvat: Miikka Lappalainen

(Ei täst sit tullukka virallist esittelykuva. Kuulemma saappai liia vähä...)