PAUKKUPAKKANEN

Pakkanen paukkaa,
kylmii aurinkorukkaa.
Mahtaa paleltaa
sumupeitto korvillaa
värjäillen taivaanrantaa.

[Jääkukka la Sol 16.1.2016],
modifioitua Helin "Kierrä ny vaa" varpaat jäässä pipopässä jääkenttiä jäädyttämässä ja viime vuoden latuja haikaillessa tankaten motorisoitua hiihtouranaukaisijaa.  Lievää ilkivaltaa kaukaloilla, paukkupommein rikottu paukkupakkasilla kaukalon jäätä, aina ei voi ymmärtää kiusaajan päätä.  Komeestihan se kumahtaa kun jäälohkare halkeaa, mutta eikös tänä vuonna luistella halutakaan.

Aurinkoista viikonloppua, tareillaan kauneit auringonnousuja ja laskuhaloja ihastellen.
~pt 

Taisi Helil lykästää lumitöiden hiihtokelien muodossa, taitaa tuprauttaa huomennakin.  Ei muuta kuin rapsakoita sivakoita ja havuja sanansäiläntavuja sekä mainioita valokuvia luontokappaleiden egoloogisine jalanjälkineen sekä tietenkin turvallisia reissendaaleja  

Meillä Ylä-Savossa on vasta putkistoja jäädyttävän vähäiset 3-4 senttiä, niin käy aina, kun mie olisin valmis laajamittaisempiin koluuhommiin.  No Luoja palkitsee laiskansutjakamman alkutalven sitten kevätpuolen hikeennyttävillä Fön-tuulien nuoskalumikertymällä, kun metriluokka on kuitenkin vakiokiintiö vuodesta toiseen.  Pakkasta on pitänyt ja hienoja auringonnousu- ja laskuja itänyt, muttei vieläkään oikein talvelta ole tuntunut, kasvit ja eläimetkin varsin kovilla olleet, mutta ainakin joutsenet siirtyvät lämpösempiin maisemiin, puunrunkojen paukkuessa ja jäiden naukuessa hyvä niin.

Kilpailuihin en osaa oikein osallistua, kun en koskaan ole mitään voittanut, vaikka kuinka olen koittanut, ja toisaalta mua on jo palkittu aivan upealla Peippo vei - äänikirjalla. 
(Oikeastaan siinähän ne kolme lausetta tulikin ensimmäisessä virkkessä, mutta mielestäni nee kuuluisi kyseisiä kieliä taitaville vastaantuleville runoja rakastaville, vaikka ensikappaleina huisin arvoikkaita keräilykappaleita ovatkin).  Eli muodollinen osallistuminen, muttei tyylillisesti hylättävä, koska en murteella jaksanut tänään viännellä.
Vuodenvaihteessa juolahti mieleen, että yhdellä lausella voisi vastata kaikkiin kysymyksiin liittyen kontekstistaan ja äänensävystään,
esimerkiksi "Viimeisen jälkeen tulee aina ensimmäinen" olisi sellainen.
Ensinnäkin urheiluhenkeä latistavana mieletön, kalenterimaailmassa itsestäänselvyys, ja sosiaalipsykedeelisesti mitä mainioin lähtökohta.

En ole aivan varma, olenko muistanut Perunannostokiertueen Peippo vei -kylkiäisestä muistanut kiittääkään Sanamaijaa, tuotantotiimiä ja toteuttajia sekä myötämielisiä lahjoittajia.  Suosittelen kaikille hankkimaan näitä vaikka kirjastoista, jotta saa jonkinlaisen käsityksen, miltä runonlausunta kuullostaa tosi ammattilaisten toteutuksella.  Hieman vihiähän niistä live-esiintymistäkin saa etenkin Lähtisiks Föli kirjan höystyttämänä.  Jäähän näihin koukkuun, ostaisin ja vastaanottaisin ne kaikki, mutta kirjastoissakin taitavat olla niin kovassa kierrossa, että pitäisi tilata ja maksaa varausmaksuna postilähetyskulujen verran.  Onneksi on ajankohtaiset ongelmat noin vähästressiset, kun ei ole mikään pakko saada pakkomielle, vaikka ajan myötä onkin noinkin, mutta sellaista on metsästäjä-keräilijän arki nykypäivänä pottuineen nostoineen ja talvipäivänseisausajankuluineen päristellen jääkentillä.

Ihmise hyvinvointii kuuluu kulttuurina myös musiikki,
Etenkin meidän 70-luvulla ja ennen syntyneiden popikonin

DAVID BOWIEN MUISTOLLE

Voihan Tuavetti
kuolemasi järkytti.
Viimeiseen asti
musiikkia hän tuotti
tähtii jokainen nuotti.

[Iisakki "ziggy" Stardusti 11.1.2016]
Ripitti,
Ratio Suomessa muistelmakonsertti.

Hei Eila,

laita viesti Hulimaan tuottajalle: tuottaja(at)hulimaa.fi.

t.Helmi

Hei!

Olen semmone, joka pitää Runotupaa Laitilassa ja Runokamaria Uudessakaupungissa. Ja mul olis yks kysymys, jonka haluaisin kyssyy sillai, ettei kukkaa nää.Kysymys ei oo kumminka vaaralline, mut kumminki. Missä voin kyssyy?

1. See ol sillo vuas 1516 ens vuan tähä aikka.

2. Men junaki ja ol 15 vaunu.

3. Kuip paljo sää löyrät tährei taivalt?

Woi HelmiHelmiTerhakka IlonAmme!

Tommottisest riamurunoratsastelust meiänki 2016 käynnisty voimallisest - kiitoksi!

Vuosi 2015 oli toisenlainen

Oli iloa -

kymmenesti kyläiltiin

Föliä riemuittiin

ompelukone villiintyi

apinoita siitä syntyi

pessimismiä koetettiin opetella

mökkeiltiin naurettiin nautittiin

vaatteet ja sateenvarjot kuivateltiin

Oli surua -

kun Isä kuoli

sudenkorentona lensi

kupariset siivet välkkyi

perinnöksi muutama seteli -

olisi voinut jäädä muutakin

elämänohjeita

viisautta

yhteisiä muistoja

ikävä ja kaipaus

mutta ei -

tosin seteleille on kyllä aina käyttöä

Pientä harmia –

jäälyhty ei jäätynyt

joulu oli musta - jouluton

kuvitelma valkoisista hangista vain pään sisällä

ja ystävän lähettäminä valokuvina

Mutta paljon rakkautta -

Sinä rakkaani – Sinä -

jolle paistan parhaan makaronilaatikon

teet polvistani edelleen höttösetsuuria.

Onnellista vuotta 2016!

Minä ehdin jo vastata, mutta vastaukseni ei tainnut osua näihin kysymyksiin, joten tässä uusinta.

1. Täällä autiomaassa on kamalan kuuma, mutta onneksi voimme sulattaa lumesta vilvoittavaa vettä.

2. Ulkona sataa vettä.

3. Minä rakastan sinua.

t.Helmi

KILPAILU

Tarttis kirjotta omal murttellas mailma 

1. epäjohrommukasin lause

2. vähimmimmerkityksellisin lause

3. huikkiammimerkityksellisin lause

Liija vaikkia mul! Mää en keksi näihi mittä, mut tahron palkinnon kilpailun keksimisest!

Jooo,

minä tahdon voittaa molemmat kirjat! Tässä vastaukset:

puukko

lumi

skootteri

kettu

oranssi

t.Helmi

Jos mää nopeuta mun massan nopeuren toissem potenssi, ni autos olenki iha huikkia enerkiapakkaus. Kui sitä vois hyäryntä? Ettei ai vaa makkais surokui ratkomas.

Noo ni, ja näi mutkikast, et täsä se nyt sit taas on joul ohitte. Kui se joul kuluki nii äkki, ja kuip pal siit kahjoteta jo melkein pual vuat aikasemi. Kerran tul yhre jenkkiläisen tähtitiärelehre välis joulumainos siin jo elokuun pualel.

Oikeastas kyl aika pal mallikas joul täsä ko selvitteli sitä Einsteini yhtälöt: enerkia on sama ko massanopeus korotettun toissen potenssi. 

Sarvipöllö ei vaa erhettyn renkastettavaks vaik täsä pihal ol äänihoukutin soimas ja lintuverkko vartomas lajisas semmost aika pal erikoist jouluyllätyst.

REVONTULTEN REKIRETKI

Oli Tapani,
Santtu kotiin palaili,
muori manaili.

-Missäs milloinki
 viettelit taas joulunki?
-Töissä, meetinki.
-Tulikohan hikiki?
-Kiireettään tuo piätteli.

Saunaan liikkasi,
punanutun viikkasi.
Vuoteen jaksaisi...

[Riepu Riihitonttu, tillintallin-tales 28.12.2015]

Ratkiriemukasta uutta vuotta 2016 kaikille
ja muillekin erikseen mainitsemattomille.
~pt

Hyväl joulumiälel tule ku kuuntelee juutuubist Lehmän Joulu! Hauskaa joluluu kaikil.

Heleitä terveisiä - jokohan joulupatjat on esillä? Daniel runopoika naamakirjasivullaan esittelee omaa versiotaan. Helin runo on mukana - vink vink - luetaan lisää!

Hei,

minäkin olisin niin juupelin onnellinen jos saisin käsiini bulgarialaisen Helikirjan ja uuden latvialaisen Aapine-kirjan. Oi miten hienoa että sanoma leviää maailmalle.

Suomalaiset markkinoitsijat on niin ujoja etteivät kehtaa mainostaa kirjaa, että siitä valtavasti ilostuu ja myös viisastuu. Olisi paljon oppimista tuossa markkinoinnissa.

Kiva haastattelu oli Kotussa

t.Helmi, joka heitti toivon oikeista jääjäälyhdyistä [*] [*] [*]

Voi mää tahro heti nyt eka suamesse saapuva Piec ait kalns-aapise. 

Olis paikallas simmone TahroksvoittapPiecaitkalns'inkilpailu, misä mää voittaisi. 

Tai sit toisin sul maksuks peruni, ku o nii suuri et yhren ku mikrotta ni riittä kolmeks päiväks.

Kyl niimpal viihryn tääl sun viaraskirjas ja naamakirjas. Latuaikka, niinku Ruattalaisem P sano.

Mut se Hhhhanna meinama haastettomus täsä kerty haasteiks vyötäröl.

Kuukle autto: behindthename.com kertos et lloyd (llwyd) on kymrinkiält ja tarkotta harmaa, harmaantuva (niinku vaik vanhan koiran kuano). Ennevvanha tämmöse selvittämiseks olis tarvittu kirjastoreisui, kaukopuhelui, järkälemäisi sanakirjoi, suhtei,? Onk elämä tullu vähä haasteettomaks?

Heli Laaksonen on edelleen yksi suosituimmista dzejniecēm Suomessa jo viisitoista vuotta . Heli kirjat ja Audio ( CD ) Suomi julkaisi kymmeniä tuhansia kopioita . Kirjoittaja teoksissaan ei epäröi ilmaistaluonnollinen , suora ja inhimillisesti ovat lukutaitoisia . Heli Laaksonen sanoorunoja kirjoitettu ja lukea Lounais Suomen murre että hänen kieli tekee ainutlaatuinen ja pakottavia . Julkaisu sisältää viisi runojarunoilija varastot " kyyhky uida " ( 2000 ) , " Zemskokden " ( 2000 ) , " Rabarbersirc " ( 2002 ) , " Pakusuš Fling " ( 2006) ja " peippo tuo " ( 2011) . Runous kielelle suomi runoilija , Guntars Godiņš käytetään Vidzeme Liv murre ominaisuudet jatyyppi puheen käytetään Viron rajan ympärillä Ainaži ja Salacgrīva . Ymmärtääksemme paremmin runoja ,kirja mukana pieni sanakirja .

Heli Lāksonena joprojām ir viena no populārākajām dzejniecēm Somijā jau piecpadsmit gadus. Heli grāmatas un klausāmgrāmatas (CD) Somijā iznāk desmitos tūkstošu eksemplāru. Autore savos darbos nevairās paust dabisko, ir cilvēciski tieša un izprotoša. Heli Lāksonena dzejoļus raksta un lasa dienvidrietumu somu valodas dialektā, kas viņas valodu dara savdabīgu un saistošu. Izdevumā iekļauti dzejoļi no pieciem dzejnieces krājumiem: „Balods peldei” (2000), „Zemskokden” (2000), „Rabarbersirc” (2002), „Pakusuš sviest” (2006) un „Žubit nes” (2011). Atdzejojot somu dzejnieci, Guntars Godiņš izmantojis Vidzemes lībiskā dialekta iezīmes un runas veidu, ko lieto Igaunijas pierobežā ap Ainažiem un Salacgrīvu. Lai labāk saprastu dzejoļus, grāmatai pievienota neliela vārdnīca.

Täsä yhtäkkiä putkahti mun päähän tämmöne et Lloyd on tiätenki walesiläinen nimi alunperin, siäl ne tykkää kamalasti L-kirjaimest. Esim. Llanelli, jotenki hauskasti korahdellen se äännetään..

Lämmin tervehdys Suomen toiselta ääreltä!

Kirjoitan viestini nyt välittämättä muista ihmisistä, kuvittelemalla, että tämä on aivan henkilökohtainen ja vanhanaikainen, oikea kirje. Enhän minä sellaista ole saanut tehtyä, vaikka jo vuosia olen suunnitellut. Parempi sitten tämäkin!

Tuon terveiseni sukupolvia läpäisseestä sinun runoihisi ja sinuun ihmisenä kohdistuneesta ihailusta. Olen ilmeisesti siinä ketjussa yksi 'tärkeä' lenkki. Annoinhan äidilleni 60-vuotislahjana runosi "Lehm ja koiv" oikein kehyksissä. Ja viime kesänä seurasin Yle Areenan kautta sitä, kuinka sinulla kävi vieraita. Lopulta kävi niin, että minuakin innokkaampia ohjelman katsojia olivat lapsistani juuri ne nuorimmat, joita ei aikuisten 'juttelut' niin luulisi kiinnostavan. Kuvittele 5-vuotias poika ja molemmin puolin kymmentä olevat tyttöset - he pyysivät ahkerasti: - Katotaan Heli-tyypin video! Onko tullut uusia? Ohjelmasta vierottautuminenkin kesti aikansa! 

Mikä meitä eri ikäisiä on viehättänyt, sen varmasti tiedätkin. Sanon kuitenkin: se, että olet. Et vetäydy nurkkakammariin mököttämään. Tuot valoisat ja vähemmän valoisat ajatuksesi meille jaettavaksi, purnaat, mutta myös iloitset ja kaiken teet vetoavasti. 

Äitini ehti kirjoittaa omat kiitoksensa sinulle joitakin vuosia ennen kuolemaansa. Nyt on minun vuoroni. Ja toivotaan, että vielä jonakin vuonna yksi tai useampi lapsistani kääntyy puoleesi henkilökohtaisesti. 

Ilahtukaa, sanoit viime joulun alla Hesarissa. Ja sitä toivotan nyt Teille! Valoa ja iloa jouluun!

Päivi Myllynen, Kainuu (Kaimoilleni terveisiä samalla!)

Oooooh,

toivoin salaa, että Kyynäräisen Sohvi voittaisi tai marjakirja, niin Sohvi on voittaja.

Onnittelut Kodiksamia ryyneistä.

Täytyykin hilpasta divariin tonkimaan hyllyjä. Niin tai tilaan netin kautta.

Helmi [*] [*] [*]

Kyl kaiket täsä tarttis kehitel jonkilainen Kodiksamia-lista, muttei millä isomil selityksil juur siks, et kuip pal tekniikka oikuttele vai pääsek läpitte heti ensmäisel yrityksel.

Julius Caesar: Gallian sota.

Toimittaneet: Ismo Dunderberg ja Antti Marjaniemi: Naq Hammadin kätketty viisaus.

Popol vuh; maya-intiaanien kansalliseepos.

Kirsti Mäkinen: Kruunupäinen käärme.

Douglas Adams ja John Lloyd: Elimäen tarkoitus.

Leea Virtanen: Arjen uskomuksia.

Tere Heli

Haluan kiittää sinua 03.12.2015 Tartu Ülikooli aulassa pitämästäsi juhlapuheesta.

Se oli tilaisuuden henkeen sopivan kevyt mutta kunnioittavan lämmin ja läheinen.

Oli kiva kuulla kuinka hienosti ja mielenkiintoisesti yhdistit puheesi yhteen kirjaimeen

ja joka sopi molempiin kieliin. Oli hauska kuulla myös hyvää Eestinkieltäsi.

Kaikkea hyvää sinulle ja kiitokset vielä kerran.

Terveisin

Risto Kauhanen

Lumivalgeke (LEHTROHELINEKE), Toriseja,Häbelik,Doktor,Õnneseen,Aevastaja,Unimüts. Kus on Ninatark?

Hei pitkästä aikaa!

Tässä sitä onkin hangen ja sulan maan välissä saanut hortoilla suuntaan jos toiseen. Suunnitelmia on ollut, mutta jostain kumman syystä teot ovat jääneet vähän puolitiehen. Vaivaako ketään muuta sama tauti?

Mutta tänään taivas repesi siniseksi! Kuulin nimittäin juuri maailmankaikkeuden mahtavimman ammattinimikkeen: Toteuttaja! 

Mä olen käynyt väärää koulua...

Kokeillaas uusiksi!

Osoite taitaa olla:

www.elenia.fi/sites/www.elenia.fi/files/Tiira-lehti-kirjoituskilpailu.pdf

t. Helmi

Oi,

miten hienoja Joutsen-kirjoituksia. En ihmettele että ovat voittajia ja muuten hyvin sijoittuneita. Heli ja tuomarit on antaneet hyviä ja napakoita arvioita.

Voittajat löytyy: www.elenia.fi/files/Tiira-lehti-kirjoituskilpailu.pdf

Yhtään tuttua en löytänyt.

t. Helmi

[Uno di Cember et Venti Quindici, tai jotain], ote kivasta fb-kuvasta.


JOKUNEN SELISELI:

Mää oon ittekin kieltämättä häirikkö kulttuuriväen keskuudessa, mutten silla perinteisesti kiusaten ja oikeassa elämässä tai tietenkään esityksissä häiriköiden vaan lähinnä sanoilla leikitellen kirjallisin paremmista inspiroituen, sillokuofiilis, mutta harvemmin meilpäin siis kulttuuriväkkee sillai oikeasti näkkee.  Mutakukerran oppia ja koulutusta kysyit, kai siihen on vastattava ettei tule epäselvyyksiä, että osaisin saati kuvittelisin ja kaikkein vähiten ittelleni mitään mahtaisin.  Toisaalta tämä saitti on turvallisempi, sillä tietää ainakin kenelle (eli Helil, hyvä Suomi!) tekijänoikeudet kuuluu, fb:ssä ne on vähän turhan niin ja näin monikansalliset.  No, siihen kysymykseen koulutuksesta mää vastaan että mitä niillä, kukka opeta kuitekka eikä vissiin tarvinnukka.  Pikkasen harmittaa, kun joutuu pelkkää hyvää lurittelemaan kotiseudustaan, mutta mänköön liirumlaarum siis se tarina, eli

KYLDYRELLINEN KARRIÄÄRIKURRIKULUMI

Kävin lukion, matemaattispainoisen, sitä sillo oppinu en vaikka tokariin tulostuikin kera kaksinumeroisen.  Tai siis fysiikkaa laskea jaksanut en, siihen tarvitsin kirjatietoo enemmän kuin pikkasen, myöhemmin juakkoteppoillen (pois se musta että esiintyisin tai trupatuuria laulelisin, mutta niinko koulutuksellisesti) opin helpoksi myös sen kera tieteiden, mutta mulla oli oikeastikin lukiossa runojalausuva fyssanopettaja, taitavakin sellainen, ja vielä luokanvalvojana, eli voi teknistiedollinenkin kaivata taitetta eekä pärjee vainetta.  Palautui elävästi vuosikymmenen takaiset mieleen kun sää siellä samalla taiteellisella äänellä ja ilmeellä vakavalla heittelit niitä hullunhauskoi juttui ja runoi että yleisö kippurassa nauroi.  Ei silti etteikö osattaisi ottaa vakavasti, olovihan on tuossa satamassa yläsavvoo kannustamassa, helangårhopsulahejssan.  Eli tausta on meillä täällä Iisalmessa kylttuurisesti aikanaan hyvin vahva kulttuurille ollut, Juhani Aho (jonka museo-oppaana tuli luettua koko tuotantonsa, ollunna opintiellä Urkkia, Spedeä, Edwin Lainetta, Eino Säisää ja Aarne Kellberg, jota toistaen nopeasti peräperään saatiin aina nuhteita josko selkäänkin, mut hää opetti mulle Ympäristöoppia ala-asteella skidinä.


Mää muuten hiihtelin kouluun, lähinnä talvisin, siitä tykkäsin vaikka coyboybootsit kannoiltaan luisteluliukkaaksi kulutin.  Lukiossa oli voikkaopena Imirjoitamo Kuutsa (oli muuten opena hyvä ja kannustaa tavatessaan suksimaan vieläkin!), joka sitten kehoitti monot jalkaan laittamaan, mutta hokatessaan ettei ironmaidenfledakapinallinen ole siisti takana liehumaan, kehoitti suksimaan suolle ja nappuiloihin vaihtamaan, tai no ei vainiskaan, mutta saatiin myös sitä klassista sekä ruumiin että henken ravintoa.

Tokalle luokalle sattui sitten sitä kapinavaihetta taisi olla päättymässä puberteettikin, oli oppikirjana vissiin se sama kuin sullakin mikä lie punakantinen kera kerjäläisooppera vai mikä lie othellomusikaalikuvasin, emmää siitä inspiroitunut vaan reputin kun Turun palosta vuosisadan rakennuskantaan aineessa viittasin.  Määhä siihe että nyt meni ope vaihtoon, äidinkielestä voi nelosta saada ja vaihtelin sitten ne kirjaimellisesti kalvosulkeisia pänttäämään vaativat opet muutkin.  Loppulukion mää sitten jottaen opinkin, mutta oli loppuajat mitä hupasin ja mainiot maikat ainakin.  Opin myös sen, että vieraiden kielien kuullunluullunymmärtämisessä pärjää paljon paremmin kun ensteks veikkaa vaan, sitten ekalla kuulemalla korjataan ja toisella tarkastetaan, puhumaan ihminen oppii vasta ossoomisen näyttämällä ja kieltä käyttämällä, mun aikana vielä kilvan vai'ettiin että lällällällä. 

Lukiotaso on ihan hyvä taso jos sen säilyttää läpi elämän ja pikkasen korjailee puuteitaan eikä suostu taantumaan, nee kirjaimet tokarissa joutaa aapiseen, mutta mihinkäs viharakkaussuhde äidinkieleen laantumaan.  Kieliopista en niin piittaa, vaikka kirjoitusvirheistä itteeni sormeen niittaan.  Toki pitäisi kielenhuoltokylpyjä ottaa jottee kaikkea tarvittis yhteen putkeen posottee, mutta siis siinä em. äidinkielen kirjassa oli erään kappaleen aiheena runous ja eräänä vaihtoehtona japanilaisten punous, nää haikut ja tankat.  Väitettiin ettei pysty eikä vissiin saakaan niihin käyttää loppusointuja, ja siitähän mää kapinallinen hokasin, että kun kerran ohjeiden mukaan toimien palkitaan nelosin nii määhän ruppee enää kenenkään väärinohjauksia kuuntelemaan, ja siksi enimmäkseen kirjoittelen kuin kiusallani lausumiskelvottomia lyyrisiä loppusoinnullisia tankoja, oikeastaan miettimättä mitään antaen sormien tehdä työn automaatiokirjoituksena, niimmä ajattelen, ajatus tulee tavuittain purskahtaen, ja miksipä se siitä kun mitään kummoisemmaksi järjellä muuttais en.  Joskus ennenarvaamattomasta syystä runomoodi vaan aktivoituu, usein kun meinaan lopettaa tupruttelun.  Niinnotta ellei nipponinpojat kaikuhaikuja tai tankoja loopusoinnuilla riimittele, nii mää sitten mualiman ainoita jota sitä harrastoo ja vähä ossoo osana äeteenmaitoo, että sen sortin kapinallinen ja häirikkö, sananrieskan pittää olla huaskoo ja luppossoo, niin että kyllä jokainen äidinkieltään ossoo, tavallaan, tai ellei, kuatuu ja opettelloo navallaan hiertymiä ravallaan.
~pt

PS: Onnee ja menestystä kirjanjulkkariin pulkkariin.  Mää kun en saa edes piättäriä aikaiseksi, ei musta ole taitelijaimmeiseksi, mutta vissinki jos joskus julkaisen omaa tuotantoa, vasta loppuun laittaisin pisteen jälkeen viissatasen sivun mammuttivirkkeen.  Joku on oikeasti ilmeisesti sellaisen tehnytkin, joten kolmella pisteellä taittaen josko sitten.  No enemmän hymiöitä josko kuitenkin mutta ooha ilosella mielellä siekin, käviskö sähköpostiehdoksi loppupääte fi:n.  Niija antteks kauhiasti :)

Ja kaikki muutkin, hyasintteja ja avventteja, himmeleitä korkeuksissansa.  

Vieraskirjan teknisiin ominaisuuksiin kuuluu näytettävien viestien asetus.
Aiemmin se oli oletuksessaan eli 25, nyt 50, joka on maksimi.
En osaa sanoa, miksei kaikkia viestejä voida näyttää.
Tutkin ehtiessäni saisinko kierrettyä rajoituksen.

Häirikköongelma on tiedossa ja koetan löytää siihenkin jonkun ratkaisun.
Häirikön osoitteen estämisellä ei näytä olevan mitään vaikutusta,
seuraava roskaviesti tulee aina uudesta osoitteesta.
Kuvavarmennuskaan ei tunnu jarruttavan, joten yritän siihenkin löytää vaihtoehdon.

Kiitos kärsivällisyydestänne ja mukavia hetkiä Helin vieraskirjassa.

Apua, viestiketjun alapiästä kattoo kommentteja, haihtuuko ne bittiavaruuteen, parempien mietteiden ulottuvuuteen, menneisyyteen vai vastaantuleviksi tulevaisuuteen.
Parempi ois olla hiljaa ja syödä liituja,
mutta jos valtaa ois, pikkasen moderois eli josko sittenkin Edit: JEANNE d'ARC ois, ja sitte jootaski pois, kirjaimien laistaminen näkkyy olevan tarttuvaista, ei sunkka siitä ransmannit suuttus, paskeripäitä patonkit kainalossa, kyldyyrikansaa rättäreineen kaikki tyynni.

MITÄ MÄÄ TIERÄN LAAKSOSE HELIST,
osa 10 047, nyjjo 10 140

Piironki piälle kalleimpana aarteena myö tommottiset laitetaan. Kansainvälinen karriääri lounamurteilla, toisset ne ossa, pantata vokaleitta ja silti lopottoo sanottavansa niin ettei niihi oo lisättävvöö, apoteekista ostettavvoo, arboreettumista aistittavvoo kukkasista haistittavvoo.

Näläkä jää mitä enemmän runoista täyttyy pää, semmottine valovoimainen taitelija hää. Loistonsa löytää hän sieltä, missä edelletyksille ei ole äkkiarvaamalla enää mitään mieltä, olkoon tilanne miten tukala, kaikki hoituu huumorinkukalla, ja jiäp vähän säästöönkin pahhoin päiviin varalle. Heli on vuosituhantemme vaikuttaja kansaparalle, loistokasta jatkoa sille saralle. Soon Sipelius, Kivi ja Aho, Waltari, Piätalo ja taiteitte Halone, soon meijä

JEAN DE ARC

Julkilausuma:
Alussa oli sana
tulvii vuolaana
kultuurivaikuttaja
Heli Sanamaijana.

[Kielo Kielpiäl 26.11.2015], totesi totisen teoreettisen Helimonologian peräti perehtynyt suuronnellisuuden pienpien rohvessuuri tutkimusloppuraportissaan yksituumaisesena loppukaneettina itässi ihmiste ihmettelynä, runonnälkäisenä mutta onnellisena oivalluksistansa sanansäilän sorromaisen ylivertaisilta sivalluksistansa kui helinäkeijuna peterpanismeille.

Vaikken aivan vielä ole hahmottanut, miten kallistetaan korva runonkuulemisasentoon, on itsestäänselvää, ettei ruokailu taustahälinöineen ja puheensorinoineen sovellu yhteen esittävän runonlausunnan kera ja taustamusiikkinakin on maksettava teostokuulema. Taistellessa aivan liian tylsällä veitsellä pihvin pysymisestä omalla aivan liian matalalla lautasella ja taustalla esiintyjän sivallessa sanansäiän terävällä peitsellä, vatta murisee ja päässä surisee, eikä yhteen sovi se.  Voi runoilloissa ruokailua olla, mutta ei ainaskaan yhtä aikaa vaan intervalliaikoina joko alussa tai siirryttäessä vapaamuotoisempaan herkistyneempään tilaa, eli aikataulutuksella tai sen puutteessa järjestäjä molemmat hyvät pilaa.  Sama juttuhan on pikkujoulujenkin kohdalla, pitää olla samanhenkinen erikoisryhmä, jos kippistellen sekä sanoista että skumpasta riittää päätä päihtyä yhtä aikaa.  Silti, Heli olisi mitä mainioin itsenäisyyspäivien juhlien pääartisti, sen paremmin kukaan tällä hetkellä suomalaisuutta ja sen kansainvälisyyttä osaa tulkita, kansalle joka on niin eksyksissään että tarvitsee lyhdynvaloin ja runoinsanoin valistuksen, että mikkä ei oo muuttunu, kukkaa ei oo suuttunu, ainahan jokune lantti puuttunu.

Juu Hannalle Raisiosta, vähän metakeskustelua, mutta kieltämättä aika paljon tullunna inspiroiduttua Heli teksteistä kommentoimaan, eli kulttuurintekijöillä ja taiteilijoilla voi olla ja on valtava vaikutus meihin kaikkiin, no hienoa, jos samaa hyvää ja hauskaa atmosfääriä on löydettävissä toisinaan myös vaatimattomammillakin avuilla savonmuan monisanaisesti tai tiivistetymmin supistaen laventaen tankatavuilla.  Ilmaisen itseäni alteregona kirjallisesti automaatiokirjoituksella silloin kun sitä syntyy, joten usen myös häppeen puheitani seuraavana aamuna, vaikkeivat nekään tarkoitusperäisisti vihapuheita ainakaan aina olekaan, hirveen asiallista vissiin ylitsevuotavuus ole, toivottavasti sanani eivät rajoita mitenkään oikeiden taiteilijoiden kirjailijoiden ja runoilijoiden inspiksiä tai taiteellisia oivalluksia, eessunkka oo tarkoitus kuin dialogoida, bannakkoo jos häirittöö, mutta aidoille ammattilaisille mulla on silmää .  Ammattitekstien tuottamisen suhteen silti henkilökohtaisesti olen lukossa, arkisen asioiden ilmaisuun voimavarat tukossa kun edes tiedostot eivät enää avaudu osana yhteiskunnallista voimattomuuden tunnetta. Vaadimmeko kenties itseltämme jotain muuta ja arkisen asiallisempaa kuin todellisuudessa olemme, pelkkinä teollisen talouden tuotantoyksikköinäkö me itseämme pidämme, arkielämän puheensorina ja oikeiden taiteilijoiden runoelma on paljon palkitsevampaa ja innostavampaa kuin kvarttaalitalouden tunnusluvut, joita tarkoituksella lasketaan ihan vaan jotta olisi helpompaa unohtaa omaa olemassaolotaan.  Elämähän on juhla ja jokapäiväinen uusi löytöretki.  Jotain tällaista riemua Helin tuotantoon tutustuessani tunnen, enkä liene ainoa joten krediitit heille joille se kuuluu, pah keskuspankkien patologisille pahantekijöille ja hah meidän kansallisille voimavaroille eli hersymättömälle huumorille nähdä valoa sieltäkin - ja etenkin sieltä - mistä arkinen ankea itsesensori ei niitä osaa etsiä, eli runoudesta, kulttuurista ja Helin tapauksessa kansankunnan triumfina lounamurteist ja vakka-Suomen tarinoista.  Kulttuuri on sitä vahvempaa ja tuottoisampaa juuri silloin kun sitä tarvitaan, kyllä ihminen on outo otus, keksinyt asioikseen issesä huvittamisen, ja toisteki.

Yle Puheella
lintuohjelmassansa
sana vuolaana
kuin Heli runoissansa
yltyivät kuvailemaa.

[Flavius Fågel 24.11.2015]
Kukkuu, onks lintumies Laaksone sukkuu, tulj mieleen juuri enne kuin aloin nukkuu.

PS: Meitä kaikkia suuresti kiinnostavia markkinapuheita voisi hieman hillitä käyttämällä kuvavarmenteina yökkösiä ja ääkkösiä.
-pt

Hei Hulivilinski reipas likka,

joutsen kilvassa pärjänneet julkistetaan joskus joulukuun alussa, jos oikein ymmärsin.

Jännityksellä odottelen mitä voi kirjoittaa joutsenesta ja kuinka olet tuomaroinut.

Oi, miten ihanan olonen keikka on huomenna. Menkää ihmiset kuuntelemaan menkää! Minäkin menisin jos olisin hippasen lähempänä.

PAH, nyt mä muutan länteen! *ottaa ja lähtee pakkaamaan*

[*] [*] [*]

Meillä ei ole vieläkään kunnon pakkasta ja lupasivat vielä lauhtuvaa!

t.  Helmi

Hui mikä mahtava himmeli tual feisbuukin pualel! Ihan kiva on siäl käydä lukemas ja kuvii kattelemas, Petri Ruotsalaisen kirjotukset on pitkii mut palkitsevii.

Älä Huli hualestu - en ol kualemasairastunu, vaikken tullukka runoprunssil! Mää oli sunjarahmaninäkemisestinnostuksissani unhottanu toise aikoi sit sovitu menemise. En kyl sinnekkä sit mennyk ku tuli este.
Mut varma näjen teijät viäl joskus.
Kehumissi sun hiljasuureylistyksel. Hilja o hyvä. Joskus, ku ole väsyny tai ressantunu ni tuntu ku pää olis klasist ja piäniki kolahrus tai kissan naukasu saa sen säröil. Voin helpost kuvitella kui see joskus viäl helise ja varise permannol. Sihe loppu mun viaraskirjassen kirjottamine.
Toisalttas kyl tykkän kuunnella täysil klassist imuroires, mut nyt mee asutan kerrostalos. Imuroittenki nykyjäs harvo. Pöly o nii hiljast, et see saa olla.

Ajatella - tylsä nuhaviesti meni kaikelle kansalle, entäs tää!

Yli kymmenen tuhatta naamakirjaseuraajaa! Jes jes, hieno Kuuloviestin haastattelu meni niin nappiin mun mielen mukkaan - eläköön kohtuullinen hiljaisuus ja kuuluva äänenkäyttö aikanaan. Nyt olen nauttinut Peippo vein Helin äänellä, luontoäänien mausteilla. Kiitos! - Meill on ohut lumipeite. Valaisee! S. 

Toinen sata nenäliinoja menossa marraskuista Nenäviikkoa viettäessä,

onneksi Sib.viulukilp.alkamassa. Hyvää Liisan päivää!

PAH,

ei yhtään tuttua kirjoittajaa Aforismeja Föliin-kilpailun ansioituneissa. Hyviä aforismeja silti.

Vielä täytyy odotella Joutsen-kilvan tuloksia. Onkohan siellä muita tuttuja kuin tuomari?Jänskättää. Kahdeskymmenespäivä pitäisi tulosten tulla julki.

[*] [*] [*]

Helmi

jk.pahalta näyttää jäälyhtyjen jäädytys, meillä sataa silkkaa vettä.

Oi,

miten kaunis sävelmä. Olen sitä nyt kuunnellut useamman kerran.

Jukka, olipa hauska, että muistit kappaleen.

[*] [*] [*]

Jäälyhdyn jäädytys ilmoja odotellessa

Helmi

Et näim pal mutkikast. Mää tiär misä olis oikki kohta naurat taik muute vaa harmitta. Kyl voi ol aika pal epäselvä enä tämä ikkäsen perusta yhtikäst mittä. Epäselvä ko se sävelmä, mikä mun miälen tul siit Terhi runost. Mikkä ei täsmäis, mut Ronald Binge säveltämä Elisabet serenadi menis kaikist lähimäks.

Kyl se yleensä on joul parhamillas sillon ko vuas on vaihtun ja tammikuu hyväs alus. Nii et kui oli toivotus toho sun nappiehrotelmas: MÄÄ TOIVOTAN KUUSEEN KOKO JOULU!

Jooo,

jos vaan aikaa on, niin Fanny on hieno kirja ja se kertoo osan Sinebrychoffin suvun tarinaa. Ja Raija Oranen on kirjoittanut sen ja muutkin historialliset romaaninsa miellyttäväksi lukea. Hänen kirjoissaan yhdistyy huvi ja hyöty ja helppous tutustua Suomen tapahtumiin. Mutta Fanny on minulle jotenkin mieleisin ja on tuonut hauskuutta käydä Sinebrychoffin museossa tämän kirjan lukemisen jälkeen. Tuo Sinebrychoff tosin on taas sellanen sukunimi joka pitäisi jotenkin muuttaa, kuten Schjerfbeckkikin. Kyllänäinon!

Helmi

jk. taitaa olla noitten ja niitten miehet muuten serkkuja keskenään

Miten hieno haastattelu oli, TV2 ohjelmassa Kioski:

Rakelin kuplassa jakso 37.

Rakel haastatteli Esko Valtaojaa.

Miten viisas ja lämmin ja ihana haastattelu.

Saattaa löytyä Areenasta. Suosittelen lämpimästi.

Helmi

Voi hitsin hitsi,

onkos minulla ollut tuo sama lista jo monta vuotta.

Minä niin pidän kaikista kirjoistani.

Helmi

Minä ajattelin näin tänä vuonna:

Astrid Lindgren: Peppi Pitkätossu (1969)

Tove Jansson: Kuvanveistäjän tytär (1968)

Kirsi Kunnas: Kuka on nähnyt tuulen? (2010)

Kaija Pakkanen-Maija Korma: Iloinen luontokirja (1992)

Raija Oranen: Fanny (2008)

Heli Laaksonen: Kaikki äänikirjat (2003-2013)

t. Helmi

Kyl mää olen muistanu ja muutenki ollu vauhris mukan, vaikken ol sanonu mittä erityisemppä.

Tost sun Kodiksamia-listast mää muisti yhre mun tekemän kysymykse, misä entisen paikallisration kuuntelijoil piisas pähkäilemist sen kakstuntisen kilpailu ajaks ja seuraval viikol toise samalaise, ennen ko juantaja sanos oikkia vastaukse. Kysymys kuulus: Missä on Tottin patsas? Kyl siihe löytys monelaist väärä vastaust muttei mittä sinp päinkä, et se o Raivolassa. Lisäselvitykseks tiätyst, et se Totti on ollut Edith Södergranin kissa. 

Olektee muistanu, et kirjallisuuspalkinto Kodiksamian aik o jälles?

Tosa al o mun valinnat - mikä olis teijä?

Huli

Lisää Kodiksamiasta: http://www.hulimaa.fi/kodiksamia

30.10.2015

Kodiksamia-palkintoehdokkaat omapäisyyden ja omaperäisyyden kuninkaita


Viidettä kertaa jaettavan Kodiksamia-kirjallisuuspalkinnon kuusi ehdokasta on jälleen valittu. Rauman Kodiksamin kulmakunnilta ideansa ja nimensä lainannut Kodiksamia-palkinto myönnetään vuosittain merkitykselliselle elävälle tai kuolleelle, uudelle tai iankaikkiselle, suomalaiselle tai ulkomaiselle kirjoittajalle, kauno- tai tietokirjailijalle. Tärkein palkitsemisperuste on unohtumaton lukuelämys. 6.12.2015 julkistettavalle voittajalle luovutetaan henkilökohtaisesti Kodiksamia-palkinto, 30 000 ohraryyniä. Raadin ainoa jäsen ja palkinnon perustaja on sanamaija Heli Laaksonen.

Kodiksamia-palkinto myös maanittelee lukijoita: tee itsekin omat kuuden parhaan listasi ja jaa se muiden kanssa! Kirjallisuuskeskustelun suuntaan ja esille pääseviin kirjoihin voi vaikuttaa jokainen suunsa avaava.

Tänä vuonna Kodiksamia-palkintolistalle nousi keskenään hyvin erilaisia teoksia. Ehdokkaita yhdistää omapäisyys, omaperäisyys ja vimmattu aiheelle omistautuminen. Mukana on kaksi tietokirjaa, yksi esseekokoelma, yksi runoteos, yksi romaani sekä ensi kertaa yksi ruotsinkielinen teos – vieläpä selkokirja.

Vuoden 2015 Kodiksamia-kirjallisuuspalkintoehdokkaat ovat:

* Niillas Holmberg: Jos itseni pelastan itseltäni (Palladium Kirjat 2015)

Utsjokilaislähtöisen, pohjoissaameksi kirjoittavan runoilija-muusikon ensimmäinen suomenkielinen runoteos avaa etelän ihmiselle aivan uudenlaisen mielenmaailman, tuntemattoman, vain unista tutun. Runot hellivät ja viiltävät mieltä kuin Niillaksen joiku. Olet vieraana kaupungissa, vieraana joentörmällä, vieraana itselle, keität koparakeittoa, kävelet joenpohjaa vastavirtaa. Hanna Lehikoisen kuvitus on hurja.

”ennen vanhaan kun ukkovainaa
ei ollut vielä harmaantunutkaan
ihminen joka tunsi enemmän puita kuin ihmisiä
ei kuulunut vähemmistöön”

* Hannu Niklander: Kuinka saa sanoa (Robustos 2015).

Niklander tuo esseekokoelmassaan esiin jokapäiväisiä, mutta ennen ajattelemattomia ajatuksia kirkkaalla kielellään, elävillä esimerkeillään ja korkealla yleissivistyksellään. Erikoisia rinnastuksia, hyväntuulisia kärjistyksiä, ällistyttäviä huomioita melusta, hajuista, väreistä, kotiseututunteesta. Pieni ei ole Niklanderilla kaunista eikä suurikaan – mutta keskisuuri on!

”Kieli on paikan mieli, kielellinen ylivalta johtaa ajattelun orjuuteen. Miksi suomalaisen kirkonkylän ovessa lukee open, vaikka mitään anglosaksivyöryä ei ole asiakasvirtaan odotettavissa? Ei ole kansainvälisyyttä, että yksi kieli määrää kaikkia muita – se on ylikansallisuutta.”

* Birgitta Boucht: Katten i Ediths trädgård (Lärum-förlaget 2011)

Lukiessaan ruotsinkielistä selkokirjaa, jossa on kertojana Edith Södergranin Totti-kissa, alkaa jo kuvitella osaavansa kieltä mitä parhaiten – niin kirkkaasti sanat on aseteltu. Avautuva ja avartava, soljuva ja lyyrinen kuvateos kertoo runoilijan elämäntarinan uudesta näkökulmasta. Kuvituksena on monia Södergranin valokuvaamia otoksia rakkaasta kissastaan ja asuinympäristöstään Karjalassa Raivolan kylässä. Kauniiksi lopuksi kissa valitsee emäntänsä runojen joukosta suosikkinsa.
 

”Jag är katten Totti från Raivola och Rosjino. Förr levde jag, nu är jar död. Men jag är samma katt.”



* Tuomas Marjamäki: Kummeli - Erittäin hyvin sanottu. (Docendo 2015)

Tuomas Marjamäki kertoo huumoriryhmä Kummelin tarinan rehellisesti ja lennokkaasti. Kirjassa nauretaan, lauletaan ja ylilyödään, mennään rohkeasti päin hankaliakin aikoja. Kuvituksena on runsasta Kummelikuvastoa, tyrmäävimmät lehtileikkeet, eloisimmat elokuvakohtaukset, lystikkäimmät fanituotteet. Teos onnistuu olemaan yhtaikaa nostalginen ja yllättävä. Tarkka biografia paljastaa ilmiön laajuuden. Jutunkuljetuksessa ilahduttaa kummelimaisen hilpeä ote.

”Timo Kahilainen kävi vielä varsinaisen opettajantyön lopetettuaan silloin tällöin tekemässä sijaisuuksia Kangasalan kouluissa. Eräälle oppitunnille tullessaan hän varoitti heti aluksi:
- Ei sitten yhtään Kummeli-juttua tällä tunnilla!
- Ssselvä! kuului välittömästi takarivistä.”

* Hannele Klemettilä – Laura Jaakola: Mansimarjasta punapuolaan. Marjakasvien kulttuurihistoriaa. (Maahenki 2011)

Kulttuurihistorioitsijan ja kasvibiologin yhteistyönä syntyi yleissivistävä marjakirja, joka liikkuu terveysvaikutuksista uskomuksiin, kankaanvärjäysresepteistä runouteen. Teos viisastuttaa (tyrni, Satakunnan maakuntamarja, on niin hirmuinen terveyspommi, että se kuuluu kosmonauttien ruokavalioon) ja liikuttaa (englantilaisessa mytologiassa punarinta peittelee kuolleet pikkulapset mansikanlehdillä). Sydäntä hivelevän kauniin akvarellimaisen kuvituksen on loihtinut Riikka Juvonen.


”Mustikka voitiin vanhassa kansanperinteessä assosioida eksyttämiseen ja petkutukseen, mutta toisaalta taas pyhyyteen ja totuuden esille tulemiseen. Koska mustikansyöjän suu värjäytyi tummaksi, niiden syöminen salaa ei onnistunut, ja Ruotsissa mustikkaa kutsuttiinkin nimellä ”juorumarja” (skvallerbär).”

* Unto Seppänen: Kyynäräisen Sohvi ja kylänrieha  (Otava 1948)

Unto Seppäsen (1904–1955) kirjoissa rakastetaan sianporsaita, koppakuoriaisia, ahkeraa muoria, työtä vieroksuvaa vaaria, järviaamun kauneutta. Hieroja Sohvi saa riitaisaan kylään sovun aikaiseksi lykkäämällä liikkeelle hyviä juoruja. Miten se herättääkään toiveita, että meidänkin päiviimme tulisi sohveja silottamaan teitä, laittamaan asiat tärkeysjärjestykseen. Iloinen karjalaiskerronta, pulppuileva, kirjokantinen kieli, milloinkaan vanhenematon elämänhuumori - luettuaan Seppäsen kylänriehaa on monta päivää onnellisempi. 

”Onnellisina he nyt siinä katselivat maitoa lotisuttavaa porsasta ikään kuin olisivat olleet isovanhempia, jotka hellivät kaukaiseen kaupunkiin muuttaneen tyttärensä poikaa - - Kiljukaisen kärsänlättä näytti sateenjälkeisen karvalaukun tuoreelta lakilta, jota koristi kaksi rinnakkaista etanan reikää.”

***

Kodiksamia-kirjallisuuspalkinnon nimi juontuu syntysijoiltaan Kodiksamista. Se on eloisa kulttuurikylä Rauman Lapissa kesäkahviloineen, himmelitaloineen, Memorial-puistoineen ja linnunpelätinpeltoineen.

Ensimmäisen Kodiksamian vuonna 2011 sai Tapio Koivukari romaanistaan Ariasman – Kertomus valaanpyytäjistä. Seuraavana vuonna 30 000 ryynin palkinto ojennettiin Eeva Kilvelle hänen teoksestaan Kuolinsiivous. 2013 Kodiksamian otti vastaan tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän juhlassa runoilija Lealiisa Kivikari teoksestaan Talo Kalliosaarella. 2014 palkittiin Juha Hurmeen Nyljetyt ajatukset.

Kodiksamia-palkintoraati muistuttaa vielä: tee sinäkin oma parhaat kirjat -listasi!

Heli Laaksonen
Lisää Kodiksamiasta: http://www.hulimaa.fi/kodiksamia

Hei,

kyllä me otetaan se Opaali. Se tarkoittaa jaloa tai arvokasta, niin se sopii mainiosti.

Me mennään Parasta enneniin Tampereella 12.12.

Kultalampi on Hämeenlinnan ja Riihimäen yhteinen projekti ja sitä esitetään molemmissa. Kävin vilkaisemassa H:linnan lipputilannetta ja yksi näytös on jo loppuunmyyty ja useampia joihin on enää hajapaikkoja ja muutamaan näytökseen lippuja hyvin jäljellä. Ensi-ilta on siis helmikuussa ja liput häviää alta aika yksikön.

Ota Helinäkeiju sen harmaanviltin tilalle se Ilmarin tekemä iloisen värinen viltti, niin se voimaannuttaa sinua ihanasti. Jookostajoo!

Helmi