Sylvia&Tuija

Heli Laaksonen esittelee komediallisessa kaunokirjassa Sylvia, Tuija ja laulava patja kaksi hurmaavaa muijaa kaikkine kommervenkkeineen. Syksyllä 2016 ilmestyneet Sylvia ja Tuija saavat uusia muotoja myös kamarinäytelmänä, piirroshahmoina, tekstiilitaiteessa, Paletin julkaisemana korttisarjana. Naiset pitävät yllä lisäksi omaa fb-sivuaan. Lounaismurttel, tiätystenki!

 

 


 

Ettippäi!

Yks mun suurimmist kirjallisist unelmist o jo kaua ollu, et keksissin ja loissin hahmot, miälkuvitushenkilöt, mitkä lähtis elämä oma elämätäs. Niinko Vaahteramäe Eemel ja Myrskyluaro Maija ja Tarzan ja Nuuskamuikkune ja Sisko ja sen Veli. Kokonaine kirjalline ikioma maailm... Semmone ei huakailemal ja pilven muatoi kattelemal synny - mut ei pelkäl omal päätökselläkä.

Kirjalline hahmo ei tahrovoimal puristu esil, mut semmone astus mun etteni orottamat ko peura ajovaloihi. Ol nimittäis semmost hankala, murheellistaki aikka. Ol seljänkääntämissi ja mailmanmulistuksi - rupesin niitte melskeis miättimä, et tarvitank kirjailijoi ollenka? Munt ainaka? Kirjakauppakeikka ol kumminki sovittunas Vihdin Kirja-aitta ja reissasin runoautollani Rauman Lapist sin. Kaupas suaravartine ja lumovoimane frouvasihmine ilmestys ovest ja sanos, et hänel o mul asia. Semmost, et mun tarttis kirjotta hänel ystävines näytelm, semmone runolline ja hauska ja seittemänkymppisel sopivaine. Sivumenne hän sanos, et voi olla, ettemmää nii muute häne näyttämötöitäs varmankan tunne, mut aika mont vuat hän ol Pelle Hermannin tyttöystävä Sylviana.

OoOOOooo Sylvia! Muistakte? Pikkukakkosest! Mää olin ko rakastunu pelle itte.  Ko tämä Sylvia siis Marjatta Rinne ittes esitteli, tiäsin siit paikast, et nyy tule päähä miäle niimpal ko vaa saa kalloluitte väli mahtuma.  Koko matka ajaes kirjotin miälessäni semmost kahren naisihmisen vitsikäst ja hiuka kirppiä vuaropuhelu. Koton laitin sähköposti Pelle Hermannin käsikirjottajal Ojasen Simol, et haittak hänt, et mää olen nyy inspiroitunu Sylviast ja keksiny sil Tuija-nimisen kaverin ja meinan ruveta heist tarinoi kirjottama - semmossi, mitkä ei enä liity lasteohjelmi yhtä millänkän taval, omil poluil ja umphankil kulkisiva. Simo vastas, et siit vaa!

Ajattelin, et nämä kaks ystävyst olis nyy eläkkel jäätyäs ensmäst kertta kaksistas - kerranki olis aikka puhhu kaik asiat. Sylvia olis soria siltainsinööri ja sinkkuihmine, lapsist ei tykkäis eikä piänist elämist mut miähist! Ja Tuija, matala ja soma, ex-rexi eli eläköityny rehtor, yksnäine hänki mut leskfrouva, lapslauma ja lastelastenparvi tehtynäs - ja elämä eres! Tämmöset ko lähte kahrestas pakenema pakollissi syntympäivän viättämissi, ni siin ei hiljast hetke ol. Erikses täyty sanno, et nämä o nyy sit aikuste hahmoi ja aikusten kirjoi - lukeka mukulil Aapist, näitte naisten kans täyty vähä jo elämäst ymmärttä.


Nii syntys Sylvia, niin tul Tuija.


Alkuvaihes jo käsitin, et tämä o se kirjalline hahmoväki, mikä vois elellä nii laval ko kirjan sivuillaki - ja kaikkist mialuite lukijoitte miälis. Näytelmäharjotuksi teke nyy täyt päät Marjatan kans Nurmion Eija. Kirjaversio - semmone romaanihko - o mul tyän al, mitä lokakuun 2016 kirjamessuil tährätä, niinko korttisarjaki näitte naiste sutkauksist. Olen piirrelly näitte hahmoje muatoi ja houkutellu yhren tekstiilitaiteilijanki mukka... Ja oi voi, mitä muut olen viritelly, yäkauret niinko parastaki mopo!

 

Nyy ei puutu enä ko lukijat... Mut jos sää olet siin - mul on kaik!

 

Heli

 

Kuva: Miikka Lappalainen