Laaksonen lausuu Latviassa

Laaksonen lausuu Latviassa - kuva: Miikka Lappalainen



Kirjailija Heli Laaksosen latviankielinen runokokoelma Kad gos smei (Ko lehm kikatta) ilmestyi Guntars Godiņšin kääntämänä syksyllä 2012. Luoteislatviaksi taipunut käännöskokoelma poiki liudan kirjallisuuskeskustelua latvialaisessa mediassa ja kutsun kiertämään Latviaa. Sanamaija ihmettelee tätä menoa silmät suurina ja kertoo näkemästään näillä lehdillä.



HUAMIO! HUAMIO!
KUULUTUS! KUULUTUS!

Kuvan huutotorvi ei ol huutotorvi vaan roskis! Esimerkki mun residenssikaupunk Ventspilsin lennokkast miälkuvituksest - ja siit et toteutetan kans. Voi ko mää toivoisin Suamenki kunnallistekniikoihi enemä leikkisyyt ja uskallust! Siit mää viäl tulen mont kertta muistuttama.

 

***


Mut alotetast alust, näi see men:


Mää älläsin, et jotta erilaist tarttis olla, jos meinata et täsä joskus jotta erilaist aikasekski saa. Minust viissamil tul miäle, et Läns-Latvias o ain-sula-satama Ventspils, misä o myäskin kirjailijatalo, mikä otta hoivihis muutamiks ajoiks kirjottaja- ja kääntäjäihmissi - kirjottama ja kääntämä. 

Paikan nimi o ihan pokkana
Starptautiskā Rakstnieku un tulkotāju māja
ja see o vaan täytyny opetella kirjottama, ko hakemuksen tän laiti ja see hyväksytti.

***

Kosk Ventspils o lännes, en suastunu ajama itäsen mutkan kaut sin Helsink-Tallinn-Riika-Ventspils-kiapaust. Puhumattaka, et olissin nii jälkkejääny, et olissin lentäny Latviaha!

Laivavuaroi tän kulke läntissiäki reitei. Ko aiktaulut hyvi sumpla, ni 27 sutjakkas tunnis pääse meilt kotto tän kirjailijatalol. Matka on kyl vaan 300 kilometri,  mut ko ihmine ei ossa linnunteit kulkke, ni ei ossa.

Turku-Tukholma-ruatilaivas ei ollu viäl minkä erityise seikkailun tuntu. See jännä tiätyst ol, et hytis ol telkkari (mist lähtie normihytis on telkkari ollu!) Mää syynäsin sitä taas telkkarittoman innol - jestas mikä juustomainoskin tul.

Tukholma o ni liikuttavan suajelevaine maa, et määki siäl selvisin, ostin muin miähiin junalipu Nynäshamni ja siäl sataman pimeyres sit hapuilin Stenalinesin laiva kohre. Mun lisäks laivas ol pelkki autoilijoi ja rekkakuskei (!) - jalkamiähen ol liikkel ainoastas kaks: mää ja joku muu. Joku sataman vuaropäällikkö ei päästäny munt kulkema siäl rekkojen kansottamal satama-alueel vaan sanos saksan-englannillas: Ai vill teik juu teör. Ja lykkäs munt oman Renaultis ovest sisäl ja puikkelehtis rekkoje välist suara autokannel, sanos et tosa o hissi, men respa. Hiukan karu asiakaspalvelija mut syrämelline!

Stenalinesil oltti jo Latvian merialueel, kellot kävi ruati aikka, kyltit ol latviaks ja venäjäks, mut hytin mää sain ja avame. Siäl ei ollu telkkari... Eikä lämmityst, mut en kehrannu mennä kysymä, et onk see tarkotus, et ulkolämpötilas nukuta... Ei sitä muinasillaka merimiähil mittä lämpötiloi ollu. Hytis ol neljä sänkky ja kaikis peitot. Puin säärystimi myäte itteni lämpimäks ja ryämisin 4:n  peito al nukkuma. En muist, kosk olissin viimeks nii hyvi saanu unen pääst kii.

Aamu valkentus ja silmie al aukentus Ventspils! Ei mittä haitannu piänet pisarat klasis, ihmeliselt ja tyäteliäält näytti uus päiv tääl.

Laivast ulos tulles eksysin, ko kerran kaikil muil ol rekka paitsi mul, enkä löytäny sitä "matkustajat, menkkä täst ulos"-kyltti mistä. Seurailin erilaissi rekkamiäslaumoi ja olin ain vaa uurel autokannel reppuineni. Sit joku armolline viittas mul ja sanos: "On tö rait" ja ko oikkial menin, ni pääsinki ulos peräkannen kaut, kuarma-autoje välist keskel satamakenttä.

Onneks olin ollu kuuliaine risteilymatkustaja ja lukenu latvian oppikirjoi juur. Satamas nimittäis seisoskeli miähi ja naissi, kene liiveis luki MUITA. Tavallas hee muit oliki eikä meit, mut latvialaiset tarkottava sil sanal TULLI. Menin jälles reppuineni näitte MUITTEN tykö ja sanosin, et Ai äm lost. Sillo hee huitosiva mun häipymä tost noi vaan ton noi portist ulos. Ja siäl munt orotti jo vastaantulija ihana Ieva kirjailijatalolt!

Ihmelist o, et laiv tul nii lähel mu majapaikka: pualen kilometrin päähä! Iha jalkasi siit sit kipasti terminaalist peril.

 Kirjailijatalon pihal munt vartos jo runoautoki valmiin... Mut ko olen tottunu ajama punasel, ni ajakot tol viherkäisel joku muu runonkirjottaja. Mun huanen on toises kerrokses ja kiva ja kaunis. Talo o rakennettu 1700-luvul eikä see ol viäl elinkaares pääs.

 

Monestaki syyst voin olla ilone, et olen juur täsä kaupunkis, mut iso syy o see, et Ventspils o lehmätaitten kaupunk. Sveitsist alkanu Cow parade -taireprojekti ilmene tääl nii, et eri kokkossi, mut enimäkses jessukse suur lehmäpatsai o ympärs kaupunkki. Arvatka onk mul kotosa!

Olen mää töitäkin tehny eli kirjottanu!


Tämä ol nyy tämmönen piän lähtöraportti, samal kirje sukulaisil ja kavereil ko ihmettelevä, et mihe see men ja mikä sil tul.

Hyvi tuuli teil kaikil kans - tutuil ja viarail!

Heli

 

 


Latvian-kuume ei ollenka lakannu, nii et mää luavutin: hyvä o, mennä sin sit! Nyy olen suurimma osan syksyst Ventspilsin kirjailijatalos ja toivon, et mu miälerauhani on siäl kans. Lakkaissin hetkeks säätämäst ja suunnittelemast, tekissin vaa ja kirjoittaissin. Tiätyst Guntarsin kans tavata - ja varmaanki uut käännöst o orotettavis.

Liput o jo plakkaris, lähren laivan kans Latvia: Kodiksami-Turku-Tukholma sit hiuka junailemist ja sit Nynäshamn-Ventspils!


En ol viäl tehny itteni kans sovintto, et kirjotank mää reisustan julkist päiväkirja taik raportti vai keskittyissink mää vaan pitkäst aikka kokema. Niinko sillo, ko ei ollu viäl netti käytös ko Turu yliopiston matikaopiskelijoil.

Joka tapaukses: hiano o lähte - ja hiano et saan tulla takas aikanas!


Heli

 

Heii, ko hiano huamioimisuutine kaikus Suamen suurlähetystöst:

Runoilija ja kääntäjä Guntars Godiņš sai Suomen valtion kunniamerkin


Suurlähetystössä 2. lokakuuta pidetyssä juhlatilaisuudessa suurlähettiläs Pirkko Hämäläinen luovutti kirjailija ja runoilija Guntars Godinsille tasavallan presidentti Sauli Niinistön myöntämän Suomen Leijonan ritarikunnan kunniamerkin Latvian ja Suomen kulttuurisuhteiden edistämisestä.


Tilaisuudessa mukana olivat Guntars Godinsin sukulaiset, ystävät ja yhteistyökumppanit. Suurlähettiläs totesi puheessaan, että Suomi arvostaa korkeasti Guntars Godinsin työtä suomalaisen kirjallisuuden kääntäjänä. Suomalaisen kirjallisuuden latviankieliset käännökset antavat latvialaisille mahdollisuuden tutustua suomalaiseen kirjallisuuteen ja edistävät mielenkiintoa suomen kieltä kohtaan.

Guntars Godins on yksi aktiivisimpia latvialaisia kääntäjiä suomen ja viron kielestä. Hän on kääntänyt suomalaisia ja virolaisia kansanrunoja ja monen runoilijan teoksia. Guntars Godins on myös "Runoajelun" tekijä. "Runoajelu" on monikielinen tapahtuma, joka edistää runouden kääntämistä eri kielille. Se eroaa muista runofestivaaleista sillä, että se on liikkuva ja tapahtuu aina muutamassa kaupungissa niin Latviassa, Virossa kuin Suomessakin.

http://www.finland.lv/Public/default.aspx?contentid=288730&nodeid=38432&culture=fi-FI

Suomen Suurlähetystö, Riika

*****


Onnittelui! Ei tämän oikkiammal ihmisel olis voinu leijonamerkki mennä!

Heli

 

 

 


Kipasin Riias ja käväsin Cēsikses!

Ol valla erilaine reisu ko aikasemma Latvia-matkat - taik kaikkiastas mu ulkomail liahumiset. Pääasias sen tähre, et painelin siäl iha huvikseni vaa - ilma mittä tyätehtävi taik aiktaului (no museoitte aiktaului piti kyl katto). 

Piän soma kaupunk Riiast koillisse eli Cēsis ol niinko munt varten tarkotettu. Selkkiä pohjapiirros, et ihmine ei eksy, 20 000 asukast, mikä o sote-alueenki kannalt tosi hiano, ja kaunis vanh-kaupunk. Vuarotelle hyväl maul laitetui ja vuarotelle rauhallissi vanhuurenpäivi viättämä jätetyi taloi.

Kolmkerroksinen kivikirjasto - mitä nee tyäntekijät lämmittävä ajamal klapei pönttömuureihi (!) tarjos kiva ylläri. Siäl ol juliste seinäl, mink keskel möllötti mun ja Guntarsin kirjan kanskuva. Äkki sanakirjan ja suurennusklasin kans kyttämä lähemäks. Lasi un Verte!  Mitä hemmetti?


(Kuvan mun Cēsis-riamustani ot Lappalaise Miikka)

Avuliaitten kirjastoihmiste avustuksel selvis, et Latvias o valtakunnallisest julistettu mukulil ja nuaril lukukilpailu. Jury o heil o etukätte valinnu kirjalistan, mitkä heijän kuulu lukke läpitte ja kirjotta siit arvostelu. Ja eiköst meijän Kad gos smei ol valittu kaikkie latvialaiste yläastelaiste luvettavaks! Aika kauhian kiva asi!

***

Mun yks unelmist täyttys, ko pääsin tapama Anna Žigure ja Jukka Rislaki. Emmää ilma heijän kirjoi käsittäis Latviast sen enemppä ko mitä Riian Berlitzi sano. Ja juu, täyty myänttä, et kyll mää see verra liippasin kumminki tyätehtävi, et tapasin Guntarsin ja mee pyyretti Miikka varmuure vuaks jo ottama valmiiks promokuva, vaikkei ol viäl mittän promotettavaka. Mut niimpal ol visioi ilmas, et ihme jollei tul!

 


Oppisin uuren sananki. Nekustamie ipasumi!


Heli

(See tarkotta Kiinteä omaisuus)

 

 


No nyy see Godins sen tek!

Kääns mun kirjan simmottos, et see valitti Laitvian parhaks käännöskirjaks 2012!

Kiitos ja paldies sekä hänel et palkintolautakunnal, kene miälest Kad gos smei ol ykköne!

Viralline uutine on tosa:

Latviassa menestystä lounaissuomalaisille runoille

Latvias literatura gada balva (Latvian literary awards) on palkinnut
kääntäjä Guntars Godinsin Heli Laaksosen runokokoelman Kad gos smei
-latviannoksesta. Teos valittiin Latvian parhaaksi käännöskirjaksi 2012.

Kad gos smei eli Ko lehm kikatta -runokokoelma sisältää 70 valittua runoa
Laaksosen viidestä runokirjasta. Lounaismurre on taipunut niissä
luoteislatvialaiselle murteelle, hyvin lyhyelle latvialle, jota puhutaan
Salacgrivan alueella lähellä Viron rajaa. Guntars Godins on saanut
käännöskysymyksiin taustatukea uusikaupunkilaiselta Jaana Vasamalta.
Teoksen molemmat painokset ovat tällä hetkellä loppunmyytyjä Latviassa.


Tosa olis sit sen 18.4.2013 piretyn palkintokaalan tiarote 
(latviaks kylläki, mut googlekääntäjäl saa piänen tolku):

http://www.laligaba.lv/presei/preses-rel%C4%ABze-nosauc-laligabas-laure%C4%81tus


Jos tahto kuulla ja nährä, kummottos palkintogaala meni Latvias, ni sen näke tost:

http://www.diena.lv/kd/literatura/literaturas-gada-balva/apbalvoti-latvijas-literaturas-gada-balvas-2012-ieguveji-14004167

taik tost

http://www.ltv.lv/lv/video/100g-kulturas.a14207/

ja Yleki siäl ol paikal - ja Guntarsin lisäks hee haastatteliva tualt päiväkirjast tuttu ihanaist Inkeri Pulu eli Ingmara Baloda, ketä ittekki sai runouspalkinno!

http://areena.yle.fi/tv/1865943

Ainaki pari viikko voi kuulustella ton pätkän Ylest. Yhreksäminutin kohral asioi.



Tervessi Latviaha vaa! Tekis heti miäl lähte ryntämä sin!


Heli



 

Alakategoriat