Kodiksamia-kirjallisuuspalkinto

Kodiksamia-kirjallisuuspalkinto on perustettu 10.11.2011 Rauman Lapin Kodiksamin kylässä.

Palkinnon kehittäjä, myöntäjä ja tuomari on sanamaija Heli Laaksonen. Kodiksamia-palkinto voidaan myöntää lukuelämyksen antaneelle elävälle tai kuolleelle, suomalaiselle tai ulkomaiselle kirjoittajalle. Palkintoraati määrittelee lukuelämyksen hyvin vapaasti. Voittaja saa 30 000 ohranryyniä. Kodiksamia-palkinto myös yllyttää jokaista lukijaihmistä: luo itse omat kuuden parhaan listasi ja puhu niistä mahdollisimman monelle!


 

                                                         6.12.2015 JULKAISUVAPAA


Kodiksamia-kirjallisuuspalkinto Unto Seppäsen ajankohtaiselle romaanille 67 vuoden takaa


Kodiksamia-kirjallisuuspalkinnon saa tänä vuonna Unto Seppänen (1904–1955) riemukkaasta ja viisaasta romaanistaan Kyynäräisen Sohvi ja kylänrieha. Teos on ilmestynyt Otavan julkaisemana vuonna 1948 – mutta on erityisen ajankohtainen näinä aikoina. Runoilija Heli Laaksosen perustaman Kodiksamia-palkinnon säännöt eivät estä palkitsemasta edesmenneitä kynäniekkoja, vain värisyttävällä lukuelämyksellä on väliä.

Värisyttävä elämys Seppäsen romaani todella on – sekä kielellisesti, tarinallisesti että filosofisesti.  Pulppuileva kerronta, kirjokantinen kieli, milloinkaan vanhenematon elämänhuumori... luettuaan Seppäsen kylänriehaa on monta päivää onnellisempi.

Romaani kuvailee eläväisesti Karjalan mailla 1900-luvun alkupuolella roihahtavaa kylänriitaa, jonka kiertävä hieroja Kyynäräisen Sohvi ihmissuhdetaidoillaan tyynnyttää. Kolhiintuneesta kahvimyllystä alkanut suuttumus suurenee raivoksi ja leviää laajalle. Juonenkuljetus kieppuu yllättävin kääntein. Se kasvattaa jännitteet laittamalla Sohvin rakentamaan salaa sopua, ensin kylän naisten välille, sitten miesten. Tässä toraisassa maailmankylässämme soisi Sohveja löytyvän. Supattavan, sovittelevan, hakemalla ratkaisuja jättäen kaikille oikeassa olemisen tunteen ja mahdollisuuden kunniakkaaseen anteeksipyyntöön ja eteenpäin jatkamiseen.

Karjalaisjuurinen Unto Seppänen oli Tulenkantajien yksi harvoista proosakirjoittajista. Hänen kielensä kuvallisuus, aistivoimaisuus ja kuumaverisyys eivät jää jälkeen Katri Valalle tai Uuno Kailaalle. Kielestä huokuu läpi karjalainen sanataituruus ja vanhan kansan tarinankerronnan lahjat. Kylänukot lausahtavat viisauksiaan, ”kuin olisivat heittäneet munalukkoja järveen, kuului vain lyhyitä sanapulahduksia: Puukonterä on miehen yhdestoista sormi!” 

Elämänasenne on Seppäsen romaaneissa valoisa ja mielen ymmärrys korkea. Liian pienissä ympyröissä ja tapahtumattomissa talvituvissa elävien ihmisten synnynnäinen halu hakea jännitystä yltyy – jollei muuten niin eripuraa lietsomalla. ”Kohoitetut väliveräjät ovat nyt muuttuneet kylän riita-aidoiksi, joiden takana herja hiiviskelee. Avaraa Lohelan kylä ei enää olekaan, ainoastaan aitauksellinen ulvovia ja toisiaan ruotivia akkoja. Heinä näkyy kellastuvan heidän ympärillään kesken kasvunsa. Viha syö teidät kaikki kohta ruttuun, muututte haamulaisiksi ja miestenne on alettava katsella arkkulautoja uusia kolkkoja kotejanne varten.

Valitettavan varhain kuollut kirjailija Unto Seppänen loi uraa päätoimittajana Kouvolan Sanomissa sekä pakinoitsijana ja näytelmäkirjailijana. Seppäsen tunnetuimpia kirjoja lienevät Myllytuvan tarinoita sekä sydäntä särkevä karjalaiskuvaus Evakot. Hän on saanut useita valtion kirjallisuuspalkintoja.

Seppäsen kirjoja on yhä saatavilla kirjastojen varastohyllyistä ja divareiden aarrelaatikoista. Hänen teoksensa soisi löytyvän uudelleen ja tuovan lukeviin koteihin lystikkyyttä, kansanjärkeä ja tunneälyä. Niissä olisi ainesta myös väkevien teatterikappaleiden pohjaksi. Kyynäräisen Sohvi huutaa dramatisointia, kuin myös hulluniriehakas Vieraan kylän tyttö tai Iloisten ukkojen kylä – joko nykypäivään sovitettuna tai tenhoisana epookkina.

Kodiksamia-kirjallisuuspalkinto – 30 000 ohrankryyniä – ojennetaan juhlallisesti Unto Seppäsen pojalle Esa Seppäselle yksityistilaisuudessa sopivana hetkenä.


****

Muut Kodiksamia-kirjallisuuspalkintoehdokkaat 2015 olivat Niillas Holmbergin runoteos Jos itseni pelastan itseltäni (Palladium Kirjat 2015), Hannu Niklanderi esseet Kuinka saa sanoa (Robustos 2015), Birgitta Bouchtin selkokirja Katten i Ediths trädgård (Lärum-förlaget 2011),  Tuomas Marjamäen elämäkerta Kummeli - Erittäin hyvin sanottu. (Docendo 2015) ja Hannele Klemettilän – Laura Jaakolan tietoteos Mansimarjasta punapuolaan. Marjakasvien kulttuurihistoriaa. (Maahenki 2011)

 

****

 

Kodiksamia-kirjallisuuspalkintoehdokkaat ja voittajan nimeää yhden-naisen-raati, runoilija Heli Laaksonen. Palkinnon nimi juontuu syntysijoiltaan Kodiksamin kylästä. Kodiksami on eloisa kulmakunta Rauman Lapissa kesäkahviloineen, himmeipihoineen ja Memorial-puistoineen.

 

Ensimmäisen Kodiksamian vuonna 2011 sai Tapio Koivukari romaanistaan Ariasman – Kertomus valaanpyytäjistä. Seuraavana vuonna 30 000 ryynin palkinto ojennettiin Eeva Kilvelle hänen teoksestaan Kuolinsiivous. 2013 Kodiksamian otti vastaan tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän juhlassa runoilija Lealiisa Kivikari teoksestaan Talo Kalliosaarella. 2014 palkittiin Juha Hurmeen Nyljetyt ajatukset.


Kodiksamia-palkintoraati muistuttaa, että jokainen lukeva voisi tehdä oman parhaat kirjat –listansa ja jakaa ajatuksia lempikirjoistaan muiden kanssa.


Heli Laaksonen


Lisää Kodiksamiasta: http://www.hulimaa.fi/kodiksamia


 

 


Kansikuva: Erkki Tanttu 1948 / Otava

 

 

 

 

Kuva: Miikka Lappalainen

 


                             TIEDOTE 30.10.2015


Kodiksamia-palkintoehdokkaat omapäisyyden ja omaperäisyyden kuninkaita



Viidettä kertaa jaettavan Kodiksamia-kirjallisuuspalkinnon kuusi ehdokasta on jälleen valittu. Rauman Kodiksamin kulmakunnilta ideansa ja nimensä lainannut Kodiksamia-palkinto myönnetään vuosittain merkitykselliselle elävälle tai kuolleelle, uudelle tai iankaikkiselle, suomalaiselle tai ulkomaiselle kirjoittajalle, kauno- tai tietokirjailijalle. Tärkein palkitsemisperuste on unohtumaton lukuelämys. 6.12.2015 julkistettavalle voittajalle luovutetaan henkilökohtaisesti Kodiksamia-palkinto, 30 000 ohraryyniä. Raadin ainoa jäsen ja palkinnon perustaja on sanamaija Heli Laaksonen.

Kodiksamia-palkinto myös maanittelee lukijoita: tee itsekin omat kuuden parhaan listasi ja jaa se muiden kanssa! Kirjallisuuskeskustelun suuntaan ja esille pääseviin kirjoihin voi vaikuttaa jokainen suunsa avaava.

Tänä vuonna Kodiksamia-palkintolistalle nousi keskenään hyvin erilaisia teoksia. Ehdokkaita yhdistää omapäisyys, omaperäisyys ja vimmattu aiheelle omistautuminen. Mukana on kaksi tietokirjaa, yksi esseekokoelma, yksi runoteos, yksi romaani sekä ensi kertaa yksi ruotsinkielinen teos – vieläpä selkokirja.

 

Vuoden 2015 Kodiksamia-kirjallisuuspalkintoehdokkaat ovat:

 

* Niillas Holmberg: Jos itseni pelastan itseltäni (Palladium Kirjat 2015)

Utsjokilaislähtöisen, pohjoissaameksi kirjoittavan runoilija-muusikon ensimmäinen suomenkielinen runoteos avaa etelän ihmiselle aivan uudenlaisen mielenmaailman, tuntemattoman, vain unista tutun. Runot hellivät ja viiltävät mieltä kuin Niillaksen joiku. Olet vieraana kaupungissa, vieraana joentörmällä, vieraana itselle, keität koparakeittoa, kävelet joenpohjaa vastavirtaa. Hanna Lehikoisen kuvitus on hurja.

”ennen vanhaan kun ukkovainaa
ei ollut vielä harmaantunutkaan
ihminen joka tunsi enemmän puita kuin ihmisiä
ei kuulunut vähemmistöön”

 

* Hannu Niklander: Kuinka saa sanoa (Robustos 2015).

Niklander tuo esseekokoelmassaan esiin jokapäiväisiä, mutta ennen ajattelemattomia ajatuksia kirkkaalla kielellään, elävillä esimerkeillään ja korkealla yleissivistyksellään. Erikoisia rinnastuksia, hyväntuulisia kärjistyksiä, ällistyttäviä huomioita melusta, hajuista, väreistä, kotiseututunteesta. Pieni ei ole Niklanderilla kaunista eikä suurikaan – mutta keskisuuri on!

”Kieli on paikan mieli, kielellinen ylivalta johtaa ajattelun orjuuteen. Miksi suomalaisen kirkonkylän ovessa lukee open, vaikka mitään anglosaksivyöryä ei ole asiakasvirtaan odotettavissa? Ei ole kansainvälisyyttä, että yksi kieli määrää kaikkia muita – se on ylikansallisuutta.”

 

* Birgitta Boucht: Katten i Ediths trädgård (Lärum-förlaget 2011)

Lukiessaan ruotsinkielistä selkokirjaa, jossa on kertojana Edith Södergranin Totti-kissa, alkaa jo kuvitella osaavansa kieltä mitä parhaiten – niin kirkkaasti sanat on aseteltu. Avautuva ja avartava, soljuva ja lyyrinen kuvateos kertoo runoilijan elämäntarinan uudesta näkökulmasta. Kuvituksena on monia Södergranin valokuvaamia otoksia rakkaasta kissastaan ja asuinympäristöstään Karjalassa Raivolan kylässä. Kauniiksi lopuksi kissa valitsee emäntänsä runojen joukosta suosikkinsa.
 
”Jag är katten Totti från Raivola och Rosjino. Förr levde jag, nu är jar död. Men jag är samma katt.”

* Tuomas Marjamäki: Kummeli - Erittäin hyvin sanottu. (Docendo 2015)

Tuomas Marjamäki kertoo huumoriryhmä Kummelin tarinan rehellisesti ja lennokkaasti. Kirjassa nauretaan, lauletaan ja ylilyödään, mennään rohkeasti päin hankaliakin aikoja. Kuvituksena on runsasta Kummelikuvastoa, tyrmäävimmät lehtileikkeet, eloisimmat elokuvakohtaukset, lystikkäimmät fanituotteet. Teos onnistuu olemaan yhtaikaa nostalginen ja yllättävä. Tarkka biografia paljastaa ilmiön laajuuden. Jutunkuljetuksessa ilahduttaa kummelimaisen hilpeä ote.

”Timo Kahilainen kävi vielä varsinaisen opettajantyön lopetettuaan silloin tällöin tekemässä sijaisuuksia Kangasalan kouluissa. Eräälle oppitunnille tullessaan hän varoitti heti aluksi:
- Ei sitten yhtään Kummeli-juttua tällä tunnilla!
- Ssselvä! kuului välittömästi takarivistä.”

 

* Hannele Klemettilä – Laura Jaakola: Mansimarjasta punapuolaan. Marjakasvien kulttuurihistoriaa. (Maahenki 2011)

Kulttuurihistorioitsijan ja kasvibiologin yhteistyönä syntyi yleissivistävä marjakirja, joka liikkuu terveysvaikutuksista uskomuksiin, kankaanvärjäysresepteistä runouteen. Teos viisastuttaa (tyrni, Satakunnan maakuntamarja, on niin hirmuinen terveyspommi, että se kuuluu kosmonauttien ruokavalioon) ja liikuttaa (englantilaisessa mytologiassa punarinta peittelee kuolleet pikkulapset mansikanlehdillä). Sydäntä hivelevän kauniin akvarellimaisen kuvituksen on loihtinut Riikka Juvonen.

”Mustikka voitiin vanhassa kansanperinteessä assosioida eksyttämiseen ja petkutukseen, mutta toisaalta taas pyhyyteen ja totuuden esille tulemiseen. Koska mustikansyöjän suu värjäytyi tummaksi, niiden syöminen salaa ei onnistunut, ja Ruotsissa mustikkaa kutsuttiinkin nimellä ”juorumarja” (skvallerbär).”

 

* Unto Seppänen: Kyynäräisen Sohvi ja kylänrieha  (Otava 1948)

Unto Seppäsen (1904–1955) kirjoissa rakastetaan pieniä porsaita, koppakuoriaista, ahkeraa muoria, työtä vieroksuvaa vaaria, järviaamun kauneutta. Hieroja Sohvi saa riitaisaan kylään sovun aikaiseksi lykkäämällä liikkeelle hyviä juoruja. Miten se herättääkään toiveita, että meidänkin päiviimme tulisi sohveja silottamaan teitä, laittamaan asiat tärkeysjärjestykseen. Iloinen karjalaiskerronta, pulppuileva, kirjokantinen kieli, milloinkaan vanhenematon elämänhuumori - luettuaan Seppäsen kylänriehaa on monta päivää onnellisempi. 

”Onnellisina he nyt siinä katselivat maitoa lotisuttavaa porsasta ikään kuin olisivat olleet isovanhempia, jotka hellivät kaukaiseen kaupunkiin muuttaneen tyttärensä poikaa - - Kiljukaisen kärsänlättä näytti sateenjälkeisen karvalaukun tuoreelta lakilta, jota koristi kaksi rinnakkaista etanan reikää.”

 

***

 

Kodiksamia-kirjallisuuspalkinnon nimi juontuu syntysijoiltaan Kodiksamin kylästä. Kodiksami on eloisa kulmakunta Rauman Lapissa kesäkahviloineen, himmelitaloineen, Memorial-puistoineen ja linnunpelätinpeltoineen.

 

Ensimmäisen Kodiksamian vuonna 2011 sai Tapio Koivukari romaanistaan Ariasman – Kertomus valaanpyytäjistä. Seuraavana vuonna 30 000 ryynin palkinto ojennettiin Eeva Kilvelle hänen teoksestaan Kuolinsiivous. 2013 Kodiksamian otti vastaan tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän juhlassa runoilija Lealiisa Kivikari teoksestaan Talo Kalliosaarella. 2014 palkittiin Juha Hurmeen Nyljetyt ajatukset.

 

Kodiksamia-palkintoraati muistuttaa vielä: tee sinäkin oma parhaat kirjat -listasi!

Heli Laaksonen
Lisää Kodiksamiasta: http://www.hulimaa.fi/kodiksamia

 

 

 

 

 

 


KODIKSAMIA 2014 -Kirjallisuuspalkinnolle sousi Juha Hurmeen Nyljetyt ajatukset


Juha Hurmeen kuvasi Heini Leväslaiho (Teos)


Kodiksamia-kirjallisuuspalkinnon saa tänä vuonna teatteriohjaaja Juha Hurme väkevästä esseeromaanistaan Nyljetyt ajatukset (Teos 2014).

Palkinnon, 30 000 ohraryyniä, ojentaa Hurmeelle Kodiksamian jakaja ja ainoa raatilainen kirjailija Heli Laaksonen yksityistilaisuudessa.

 

Soutumatkan muotoon kirjoitettu pitkä, humaani esseemäinen romaani Nyljetyt ajatukset on arvaamaton, sydämellinen ja riemukas kirja. Se tuo anteeksipyytelemättä lukijan eteen viisisataa sivua kulttuurihistoriaa, eettistä jytinää, älykästä huumoria. Se antaa äänen vähälle huomiolle jääneille erikoisille taideilmiöille, Paimion viisaalle August Pyölniitulle, hailuotolaisen kirjailija Matti Hällin Hallaöille. Se nostaa tunnettujen tekijöiden unhoitettuja urotöitä. Kuka muistaa Eino Leinon loisteliaan ja komeasti kaatuneen Kalevala-näytelmätrilogian Helsingin Seurasaaressa? Onko tullut mieleen, että Nortamon Raumlaissi jaarituksi sisältäisi huippuunsa viritettyä taidekieltä ja mestarinovelleja?

Hurme soutaa Volter Kilven selkeäksi ja Carl Barksin Aku ankka -tarinan syväluotaavaksi. Hän viisastaa, opastaa, yleissivistää olematta nenäkäs tai ylimielinen. Nyljetyt ajatukset voi kirota tärskäyttää, mutta ei marise eikä maalaa uhkakuvia. Se on valoisa, vahvajalkainen ja lämminkätinen. Seuratessaan kaverusten soutumatkaa Kustavista Hailuotoon lukija huomaa toivovansa, että Perämerta soutamalla pääsisi Jäämerelle saakka ja sieltä Atlannille, valtamerille, ettei kirja kuunaan loppuisi.

Nyljetyt ajatukset vaatii lukijaltaan kiinnostusta ihmeellisimpiinkin ilmiöihin - ja antaa sitä yltäkylläisesti takaisin. Ankaraa ajattelua rytmittää soutamisen vastusten ja vaivojen, piimän ja perunoiden ihanuuden ja merituulen oikullisuuden elävä kuvaus. Hurmeen kieli on napakkaa, luontevaa ja jämptiä.

"Meillä on yksi yhteinen mantu ja yksi yhteinen, jakamaton ilmakehä sitä suojaamassa. Meillä kaikilla on tasan yhtä suuri oikeus elää ja ihmetellä kaikkeuden kummallisuuden rikkautta. Tämä ihmettely on nimeltään taide ja tiede eli kulttuuri." - Juha Hurme Nyljetyt ajatukset, s. 44.

Nyljettyjen ajatusten taitto ja ulkoasu ovat kouraisevan kauniit, ne ovat Jenni Saaren ja Pekka Laitisen kädenjälkeä.

***

Juha Hurme  (s. 1959) on omaääninen ja omaehtoinen, palkittu ja armastettu teatterinohjaaja, käsikirjoittaja ja kirjailija. Hänen aikaisemmat teoksensa ovat viiltävät romaanit Volvo Amazon (2007), Puupää (2009) ja Hullu (2012). Tällä hetkellä Hurmeen ohjaustyötä pääsee seuraamaan mm. Helsingin Kansallisteatterin Europaeus-näytelmässä, tulevana suvena hänet nähdään Kustavin Volter Kilpi -viikkojen taiteellisena johtajana.

***


Muut vuoden 2014 Kodiksamia-ehdokkaat olivat Elina Karjalaisen muistelus Ihmisen ääni (WSOY 1976), Tapio Koivukarin runokokoelma ja äänikirja: Viäläk teils se paat o? (Johnny Kniga 2013, äänikirja Vanhan Rauman kirjakauppa 2014), Anne Helttunen, Annamari Saure, Jari Suominen -työryhmän tietokirja: Haltiakuusen alla. Suomalaisia kirjailijakoteja (Avain 2013), virolaisen Maimu Bergin romaani Muotitalo, suom. Sanna Immanen (Moreeni 2014) ja Tuula-Liina Variksen novellikokoelma Että tuntisin eläväni (WSOY 2013).

 


Kodiksamia-kirjallisuuspalkinto jaettiin nyt neljättä kertaa, sen perusti sanamaija Heli Laaksonen, joka on myös raadin ainoa jäsen. Aikaisemmat Kodiksamia-voittajat ovat Tapio Koivukari romaanillaan Ariasman – Kertomus valaanpyytäjistä (Johnny Kniga), Eeva Kilpi runokokoelmallaan Kuolinsiivous (WSOY) ja Lealiisa Kivikari runokirjallaan Talo kalliosaarella (Duurisointu). Kodiksamia-palkinto voidaan myöntää lukuelämyksen antaneelle elävälle tai kuolleelle, suomalaiselle tai ulkomaiselle kirjoittajalle, faktalle tai fiktiolle. Kodiksamia-nimi juontuu Rauman Lapissa sijaitsevasta Kodiksamin kylästä, joka on kirjallisuuspalkinnon syntysija.

 

Kodiksamia-palkinto myös yllyttää jokaista lukijaihmistä: luo ja jaa muille itsekin omat kuuden parhaan listasi! Näin kirjallisuudesta nousisi yleiseen tietoon nykyistä laajempi ja monivärisempi kärki. Samalla voit vaikuttaa yleisen keskustelun suuntiin – kirjan lisäksi päivänvaloon kipuavat sen keskeiset teemat. 

 

Valoa voittajalle ja kiitos hyvästä kirjasta!

 

Heli Laaksonen
www.hulimaa.fi

 

 

                                                                                                         JULKAISUVAPAA 30.10.2014

 

Kodiksamia-palkintoehdokkaat kantavat sivuillaan elämäniloa ja traagisuutta

Kodiksamia-kirjallisuuspalkinto jaetaan tänä vuonna neljättä kertaa. Rauman Kodiksamin kulmakunnilta ideansa ja nimensä lainannut Kodiksamia-palkinto myönnetään vuosittain lukuelämyksen antaneelle elävälle tai kuolleelle, suomalaiselle tai ulkomaiselle kirjoittajalle, kauno- tai tietokirjailijalle. Tärkein ehto on unohtumaton lukuelämys. 6.12.2014 julkistettavalle voittajalle luovutetaan henkilökohtaisesti Kodiksamia-palkinto, 30 000 ohraryyniä. Raadin ainoa jäsen ja palkinnon perustaja on sanamaija Heli Laaksonen.

Kodiksamia-palkinto myös yllyttää jokaista lukijaa: luo ja jaa muille itsekin omat kuuden parhaan listasi! Näin kirjallisuudesta nousisi yleiseen tietoon nykyistä laajempi kärki. Voit vaikuttaa yleisen keskustelun suuntiin – kirjan lisäksi päivänvalon näkevät sen keskeiset teemat.

Tänä vuonna Kodiksamia-palkintolistalle päätyneissä teoksissa virtaavat rinnakkain pärskyvä elämänilo ja mustana virtana mataava huoli. Ehdokkaissa on ensi kertaa myös yksi aiemmin samalla listalla ollut kirjailija, raumalainen Tapio Koivukari.

Vuoden 2014 Kodiksamia-kirjallisuuspalkintoehdokkaat ovat:


* Juha Hurme: Nyljetyt ajatukset (Teos 2014)

Miten tuuli, arvaamattomista suunnista suhahtavat ajatukset ja villit tarinat riepottavatkaan lukijaa, kun hän seuraa kahden miehen soutumatkaa Kustavista Hailuotoon! Hurmeen kirjan kaltaista viisasta, esseemäistä, säkenöivää, humoristista, vakavaa, vaativaa ja antavaa teosta ei ole näillä kulmin nähty.


* Elina Karjalainen (1927-2006): Ihmisen ääni. (WSOY 1976)



Itsevalaisevaa, kirkasta elämänasennettaan muillekin hymyävä kirjailija kertoo Ihmisen ääni -teossarjassa avoimesti elämästään, suhteestaan ihmisiin, kirjoihin, helmipöllöihin ja kuolemaan. Uppo-Nallen äitinä tunnetun Karjalaisen ihana persoona avautuu sivu kerrallaan – mitä kaikkea muuta hän olikaan: toimittaja, suurperheen äiti, verraton filosofeeraaja.


* Tapio Koivukari: Viäläk teils se paat o? (Johnny Kniga 2013, äänikirja Vanhan Rauman kirjakauppa 2014)


Tapio Koivukarin raumanmurteinen nykyrunokokoelma liikkuu ajassa ja paikassa edestakaisin tuhansia vuosia ja kilometrejä linnunsulan kevyesti ja polttomoottorin raskaasti. Loppuun on liitetty lukijaa armahtava selitysosa. Teoksen äänikirjaversio on Koivukarin itsensä lukema, lokkien huudoin ja sumutorvin rytmitetty maagisesti mukanaan vievä levy. Sen eleganttia raumalaista d-äännettä ei hetkeen unohda. Eikä kirjan runoja – kuin majakan valossa luodon rannassa puheltuja tarinoita.


* Anne Helttunen, Annamari Saure, Jari Suominen: Haltiakuusen alla. Suomalaisia kirjailijakoteja. (Avain 2013)



Suomalaisten kirjailijoiden rakkaat paikat, työhuoneet ja mielenmaisemat esitellään Haltiakuusen alla innostunein sanoin ja valokuvin. Kylämiljöitä, koiran ruokkimisen kieltäviä kylttejä, kekseliäitä yksityiskohtia Topeliuksen huvimajasta Lauri Viidan lapsuudenkotiin ja Päätalon kirjoituskamariin. Kirjallisuushistoria voi olla yhtä aikaa värikästä, tunteikasta, satumaista ja tarkkoihin faktoihin perustuvaa kerrontaa. Kirjailijamuseoiden osoitetiedot ja karttamerkinnät tekevät kirjasta myös toimivan matkaoppaan.

* Maimu Berg: Muotitalo (Moreeni 2014). Suomentanut Sanna Immanen


Romaanin muotoinen muistelmakirja vihkii lukijan neuvostovirolaisen oikullisen yhteiskunnan saloihin. Se paljastaa, että ihmiset luovivat eteenpäin absurdeissa olosuhteissakin oveluuden avulla – mutta myös väsyvät jatkuvaan kaksinaamaisuuteen. Aikakausien värit, mallit ja trendisuuntaukset on kuvailtu mehukkaasti ja neuvostoajan muotilehdistä saksitut lehtileikkeet ovat ankeudessaan kiinnostavia. Maimu Berg näkee myös ihmisluonteet tarkasti – ja Sanna Immanen kääntää erinomaisen valppaasti.


Tuula-Liina Varis: Että tuntisin eläväni. (WSOY 2013)



Novellikokoelman itsenäiset, toisiinsa kulmistaan kiinnittyvät elämänkohtalot vetävät lukijan uppeluksiin Suomen lähihistorian arkipäiviin, kauppojen takahuoneisiin, mökkien sänkykamareihin ja rinnassa roihuavaan rakkauteen. Variksella on ihmeellinen kyky kuvata menneiden aikojen miljöitä ja fiktiivisiä henkilöhahmoja niin elävästi ja yleispätevästi, että tapahtumia luulee omille sukulaisilleen lähikylissä sattuneiksi.


***


Kodiksamia-kirjallisuuspalkinnon nimi juontuu Rauman Lapissa sijaitsevasta Kodiksamin kylästä, joka on kirjallisuuspalkinnon syntysija. Kodiksami on eloisa kulttuurikylä kesäkahviloineen, Memorial-puistoineen ja linnunpelätinpeltoineen.

Historian ensimmäisen Kodiksamian sai Tapio Koivukari romaanistaan Ariasman – Kertomus valaanpyytäjistä vuonna 2011. Seuraavana vuonna 30 000 ohranryynin palkinto ojennettiin Eeva Kilvelle hänen runoteoksestaan Kuolinsiivous, viimeisimmän Kodiksamian otti vastaan tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolla runoilija Lealiisa Kivikari teoksestaan Talo Kalliosaarella.

Kodiksamia-palkintoraati muistuttaa vielä: tee sinäkin oma parhaat kirjat -listasi!

 


Heli Laaksonen

www.hulimaa.fi


 

Kodiksamia-kirjallisuuspalkintoehdokkaat yhteispotretissa 2014. Kuva: Miikka Lappalainen

 

 

 

 

 

 

 

 

Mitä hienoin Kodiksamia-kirjallisuuspalkintopäivä: Ohraryynien ojennus kirjailija Lealiisa Kivikarille itsenäisyyspäivänä 2013 Tampere-talolla hyvien ja kuniiden vieraiden ympäröimänä.

(Kuvat: Miikka Lappalainen)

Onnea makea oravainen Lealiisa!