Kodiksamia-kirjallisuuspalkinto

Kodiksamia-kirjallisuuspalkinto on perustettu 10.11.2011 Rauman Lapin Kodiksamin kylässä.

Palkinnon kehittäjä, myöntäjä ja tuomari on sanamaija Heli Laaksonen. Kodiksamia-palkinto voidaan myöntää lukuelämyksen antaneelle elävälle tai kuolleelle, suomalaiselle tai ulkomaiselle kirjoittajalle. Palkintoraati määrittelee lukuelämyksen hyvin vapaasti. Voittaja saa 30 000 ohranryyniä. Kodiksamia-palkinto myös yllyttää jokaista lukijaihmistä: luo itse omat kuuden parhaan listasi ja puhu niistä mahdollisimman monelle!



Kodiksamian 2023 voittaneelle Löytöretkellä Baltian luonnossa -luontomatkakirjalle
on rakennettu oma, hieno kirjaosastonsa. Voittoisa Kaarina Silmunen matkakumppaninsa
Hannu Silmusen kanssa 
on ollut tuttu näky syksyn kirjatapahtumissa.
Kuva: Heli Laaksonen, Jyväskylän kirjamessuilta


                                                                                                                                      Julkaisuvapaa TIEDOTE 6.12.2023


Kodiksamia-kirjallisuuspalkintovoittaja vie suurelle seikkailulle lähimaiden luontokohteisiin –
Kaarina Silmusen teos Löytöretkellä Baltian luonnossa vei raadin sydämen

Kodiksamia-kirjallisuuspalkinto myönnetään tänä vuonna kaarinalaisen Kaarina Silmusen luontomatkakirjalle Löytöretkellä Baltian luonnossa – retkikohteita Virosta, Latviasta ja Liettuasta (Iloinen Gorgo 2023). Mittava teos esittelee lähimaidemme kamaraa valokuvien, tekstien ja karttojen avulla. 496 sivua pursuaa luontovinkkejä, paljon puhuvia kuvia, kulttuurihistoriaa, arvioita saavutettavuudesta, varoituksia kaiteiden puuttumisesta ja toimivia käytännön neuvoja. Tekijä on tutkaillut valokuvaavan puolisonsa Hannu Silmusen kanssa itse kirjan kaikki reitit soille, kansallispuistoihin, lehtometsiin. Entä jollei lähtisikään matkalle epävarmojen nettiyhteyksien varassa – vaan pakkaisi kirjan reppuun ja matkaisi läpi Baltian – ja tulisi toista reittiä takaisin kotiin. Tällaisen teoksen avulla suuri seikkailu on mahdollinen.


Baltia on lähellä, mutta historialtaan ja luonnoltaan suomalaiselle erilainen ja paikoin lähes eksoottinen. Viro, Latvia ja Liettua – tässä järjestyksessä pohjoisesta etelään – ovat toisaalta monimuotoisia ja toisistaankin eroavia. Ne ovat merenrantavaltioita, ja niillä sijaitsee vanhoja hansakaupunkeja. Dyynejä, merten aavoja ja keskiaikaisia näkymiä riittää. Neuvostovalta on jättänyt maastoon karut merkkinsä – jotka luonto on jo alkanut voittaa. On hiekkakiviluolia. Jalopuulehtoja. Turkooseja rikkilähteitä. Yli tuhatvuotisia tammia. Lintuvesistöjä, joilla voi tavata pikkuhuitin tai sarasirkkalinnun. Möyrisikö virolaisten metsäveljien bunkkeriin? Menisikö katsomaan maailman korkeimmaksi mainittua mäntyä Meenikunnon maille?  Meloisiko tulvametsässä? Vaeltaisiko Latviassa Paroni von Münchausenin retkireittiä, josta suosta pilkistää mies hevosen selässä? Vai kulkisiko Liettuan kauneimmaksi poluksi valittua Arlaviškiain katajapolkua!


On ollut urheaa lähteä kuvailemaan kerralla maantieteellisesti näin suurta aluetta – ja on huimaa, että se on onnistunut. Päämäärätietoisuutta, taitavuutta, tarkkaa katsetta ja myös järjestelykykyä on vaatinut, että kolmen maan keskeisimmät ja kummallisimmat luontoretkikohteet on saatu särmästi kansien väliin.


Kirja on jaettu helposti hahmotettaviin osiin. Sinisin sivureunuksin on merkitty Viron meiningit, seuraavaksi keltaisella Latvian luonnon kohokohdat ja vielä vihreällä Liettuan kohteet. Kansallispuistojen keräilijät, jotka ovat tutustuneet jo Suomen kohteisiin, saavat teoksesta vahvan matkasauvan uusille poluille – se nimittäin sisältää perusteelliset kuvaukset kaikista Baltian kansallispuistoista. Myös Via Baltican liepeiden luontokohteet on kuvailtu autolla maiden läpi viilettäville turisteille. Ainahan voi pikaisesti poiketa Pärnun lintutornille, Ainažin aallonmurtajalle tai Šiauliain tienoille Kryžių kalnasin ristikukkulalle hämmästymään. Kolmekielinen pikku tervehdys- ja karttasanasto voi päästää matkaajan tiukasta paikasta.


Taitavat kuvat – useat niistä matkakumppani Hannu Silmusen ottamia – ja vaivaa säästämättä laaditut sadat tarkat kartat saavat vielä varmistumaan: kyseessä on matkakirja vertaansa vailla.


Kunnon kustantajan tavoin Silmuset ovat kiertäneet useissa tapahtumissa oman, tälle kirjalle omistetun osastonsa kanssa. Markkinoinnin ja jakelun kehittäminen on kirja-alan ytimessä sekin – ja kekseliäitä ratkaisuja pitää vastakin tehdä, että kirjat pysyisivät ihmisten mielissä ja esillä.


Millä tavoin sitten matkakirja voisi olla parempi kuin kaikkitietävä netti ja näppärä äppi näppien alla? On monia seikkoja! Aiheeseen keskittyminen on aivan toista luokkaa, kun etenee paperikirjan viitoittamalla selkeällä tiellä. Kokonaisuuksia on helpompi hallita, kun lähes 500-sivua tietoa ja kuvia on koko ajan silmäiltävänä, alleviivattavana ja koirankorville taitettavana ilman mainoksia, päivityksiä, skrollaamisia. Huomattava asia on myös sähkö- ja nettiriippuvuuden vähentyminen: vaikka kaikki maailman netit olisivat alhaalla ja olkiluodot vaiti, paperinen kirja karttoineen ei jätä matkaajaa tien päälle.


”Kanervan makea tuoksu täyttää mäntykankaan, ja runkojen takana kohisee hiljalleen meri. Hiekkatie kaartelee verkkaisesti metsässä, mänty vaihtuu koivuun ja kanerva kullanhaaleaan heinään. Kevyt tuulenpuuska liehauttaa sini-valko-vihreäraidallista lippua kauniisti aidatun pihapiirin keskellä, pihlaja kumartelee punaisten terttujensa painosta. Jossain lämpiää sauna ja lasten nauru helisee muuten hiljaisessa illassa. Kosragin kylään on laskeutunut elokuinen viikonloppu. Kolkassa, Kuurinmaan (Kurzeme) kaukaisimmassa kärjessä, siellä missä Itämeri kohtaa Riianlahden, löytyy Liivinranta.” (s. 235.) Teos on niin elävästi kirjoitettu, että jo omat matkansa tehneet voivat lukutuolissa istuen reissata halki maiden.


Kodiksamia-kirjallisuuspalkinnon perustaja ja raadin ainut jäsen runoilija Heli Laaksonen ojentaa 30 000 ohrankryynin suuruisen voiton yksityistilaisuudessa Kaarina Silmuselle – ja matkakumppani Hannu Silmunen on varmasti ansainnut myös ainakin kourallisen ryynejä. Onneks olkko tekijöil!

*


Muut Kodiksamia-kirjallisuuspalkintoehdokkaat 2023 olivat mainiot ja valinta taas hyvin vaikea: Lasse Kylänpään luontokirja Päivän kierto (Luontevasti Lasse Kylänpää 2022), Mikko Kalajoen kirjoittama, Jani Ikosen kuvittama lastenromaani Almus, Vinhavuorten vanki (WSOY 2023), Heli Haltian esikoisrunokokoelma Ajatusviiva (Momentum-kirjat 2023), Mirja Hovilan koostama ja kääntämä Viisi miestä veneessä (Paperiporo 2023), jossa tavataan runoja kuudelta tämän ajan latvialaiselta runoilijalta, sekä ukrainalaisrunoilija Olena Huseinovan Runoja (Runokuu 2022), jonka ovat kääntäneet suomeksi Natalya Bekhta ja Matti Kangaskoski sekä englanniksi Khrystia Leshchuk.


Kodiksamia-kirjallisuuspalkinnon nimi juontuu syntysijoiltaan Kodiksamin kylästä, Rauman Lapista.


Ensimmäisen Kodiksamian vuonna 2011 sai Tapio Koivukari romaanistaan Ariasman – Kertomus valaanpyytäjistä. 30 000 ryynin palkinto ojennettiin 2012 Eeva Kilvelle teoksesta Kuolinsiivous. 2013 Kodiksamian vastaanotti runoilija Lealiisa Kivikari teoksestaan Talo Kalliosaarella. 2014 palkittiin Juha Hurmeen Nyljetyt ajatukset, 2015 romaanikirjailija Unto Seppänen Kyynäräisen Sohvi ja kylänrieha, palkinnon otti vastaan hänen poikansa Esa Seppänen. 2016 voittaja oli Olli Heikkosen runoteos Regional-express, 2017 Katja Kallion romaani Yön kantaja, vuonna 2018 palkittiin Janne Saarikiven esseemäinen puheenvuoro Suomen kieli ja mieli, 2019 Johanna Venhon romaani Ensimmäinen nainen, 2020 Meiju Niskalan kuva-sana-teos Kun syvään hengittäminen ei riitä ja 2021 Jaan Kaplinskin postuumi runokokoelma Ilta tuo takaisin kaiken (suom. Anja Salokannel ja Pauli Tapio). 2022 kodiksamiapalkittiin Petri Keto-Tokoin ja Juha Siitosen Puiden asukkaat – Suomen puiden seuralaislajit (Gaudeamus 2021).

Onne ehrokkail – ja kiitos hyvist kirjoist! Jokainen lukija voi antaa itsekin oman Kodiksamia-palkintonsa. Älä tyydy muiden palkintojulistuksiin. Valitse itse kuusi kirjasuosikkiasi ja jaa ne muiden kanssa - pidät samalla kirjallisuutta otsikoissa.

Heli Laaksonen


Lisää Kodiksamiasta: http://www.hulimaa.fi/kodiksamia

 

 

 

 

Kodiksamia-kirjallisuuspalkintoehdokkaat 2023 merkitsevät muistiin kirjavaa maailmaamme

16.11.2023

 
Kodiksamia-kirjallisuuspalkintoehdokkuus on myönnetty kuudelle tärkeälle kirjalle vuosittain marraskuusta 2011. Palkinto jaetaan yhdelle merkitykselliselle elävälle tai kuolleelle, uudelle tai klassikolle, suomalaiselle tai ulkomaiselle kirjoittajalle, kauno- tai tietokirjailijalle, lastenkirjailijalle tai vaikka esseistille. Tärkein palkitsemisperuste on unohtumaton lukuelämys. 6.12.2023 julkistettavalle voittajalle luovutetaan henkilökohtaisesti Kodiksamia-palkinto, 30 000 ohraryyniä. Raadin ainoa jäsen ja palkinnon perustaja on sanamaija Heli Laaksonen.


Kuten tapana on, Kodiksamia-palkintoehdokaslistalle on noussut keskenään hyvin erilaisia, yllättäviä ja yhteismitattomia teoksia. Kun valitsijana on vain yksi henkilö, kompromisseja ei tarvita. Veikeyttä, kirkkautta, ymmärrystä, uusia ovia ja kummia polkuja pääsee kulkemaan kirjailijoiden sanoja seuraamalla. Kirjoihin tallentuu ilmapiirejä, tunnelmia ja tarkkoja kuvia sekä aikalaisten että tulevien polvien ajateltaviksi. Vuoden 2023 Kodiksamia-listalla on yksi lastenromaani, kaksi tietokirjaa ja peräti kolme runokirjaa. Vaikka Kodiksamia-listoilla on ollut yli 100-vuotiaitakin teoksia, tänä vuonna kaikki ehdokaskirjat ovat uutukaisia.


Kodiksamia-kirjallisuuspalkintoehdokkaat vuodelle 2023 ovat seuraavat: Lasse Kylänpään luontokirja Päivän kierto (Luontevasti Lasse Kylänpää 2022), Kaarina Silmusen Löytöretkellä Baltian luonnossa – retkikohteita Virosta, Latviasta ja Liettuasta (Iloinen Gorgo 2023) ja Mikko Kalajoen kirjoittama, Jani Ikosen kuvittama lastenromaani Almus, Vinhavuorten vanki (WSOY 2023). Runoutta edustavat Heli Haltian esikoisrunokokoelma Ajatusviiva (Momentum-kirjat 2023), Mirja Hovilan koostama ja kääntämä Viisi miestä veneessä (Paperiporo 2023), jossa tavataan runoja kuudelta tämän ajan latvialaiselta runoilijalta, sekä ukrainalaisrunoilija Olena Huseinovan Runoja (Runokuu 2022), jonka ovat kääntäneet suomeksi Natalya Bekhta ja Matti Kangaskoski sekä englanniksi Khrystia Leshchuk.


Kodiksamia-ehdokkuuksien perusteet 2023:


Lasse Kylänpään Päivän kierto (Luontevasti Lasse Kylänpää 2022) on lyyrinen, viisas, kaunis ja hämyisä luontokirja, joka vaeltelee monien kirjallisuustyyppien välimaastossa – ja jää lopulta ihan omanlaisekseen. Se on tietokirjallisuutta, filosofiaa, runoutta, katselukirja, itsekseenmyhäilyteos. Mittavan värikuvakirjan korkealaatuinen painojälki, taitava taitto ja erinomaiset valokuvat huokailuttavat. Teoksen luettuaan on oppineemmalla, harmonisella, valaistulla mielellä pitkään. ”Varjo on valon jälkeläinen, mutta hämärän ja pimeän sukua.”


Kaarina Silmusen Löytöretkellä Baltian luonnossa – retkikohteita Virosta, Latviasta ja Liettuasta (Iloinen Gorgo 2023) esittelee naapurimaidemme kamaraa valokuvien, tekstin ja tarkkojen karttojen avulla. 496 sivua pursuaa luontovinkkejä, paljon puhuvia kuvia, kulttuurihistoriaa, arvioita saavutettavuudesta, varoituksia kaiteiden puuttumisesta ja toimivia käytännön neuvoja. Tekijä on tutkaillut valokuvaavan puolisonsa Hannu Silmusen kanssa itse kirjan kaikki reitit soille, kansallispuistoihin, lehtometsiin – ollaan siis kaukana kylmistä algoritmien suosituksista. Entä jollei lähtisikään matkalle epävarmojen wifien ja puhelinten akkujen varassa – vaan ottaisi kirjan kassiin ja lähtisi läpi Baltian – ja tulisi toista reittiä takaisin kotiin. Tällaisen teoksen avulla suuri seikkailu on mahdollinen.


Mikko Kalajoen kirjoittama, Jani Ikosen kuvittama lastenromaani Almus, Vinhavuorten vanki (WSOY 2023) jatkaa itsenäisesti mainiota Tännetuloa terve -teosta, jossa myöskin pikkupeikko Almus Hälltrött seikkaili. Kalajoki käyttää riemuiten koko kielen rekisteriä: on herpaannusta, lyhyenläntää ja ovikellon rinksahdusta. Toisaalta hän luottaa lasten fiksuuteen keksimällä peikkomaahan hyvällä kielentajulla omia sanoja: riippanihkoisen rehvanan tajuaa heti haukkumasanaksi ja vastarääkkipensaan piikikkääksi. Juonen käänteetkin ovat vauhdikkaita ja värikkäitä. Kuvittaja Jani Ikonen kohoaa eloisilla ja tarkoilla piirroskuvillaan Ilon Wiklandin ja Hannu Tainan kaltaisten ikikuvittajien rinnalle. Koko ihmiskunnan tulevaisuus on sen varassa, että lapsista kasvaisi nokkelia, reiluja ja ajattelukykyisiä. Ilman hyvien lastenkirjojen pohjustamaa lukutaitoa se ei ole mahdollista. Almuksen kanssa uuteen alkuun!


Runolavoilta ja teatterimaailmasta tunnettu Heli Haltia on julkaissut pitkään odotetun esikoisteoksensa Ajatusviiva. Runoissa on tuttavallisuutta, outoutta, viivasuoria asioita, arkipäivän pöytiä ja mysteerien verhoja – myös veikeyttä, jota ei maailmassa liikaa näe. Aiheet liikkuvat meressä, hedelmäkorissa, perisuhteessa, sameissa oloissa, kirkastuneissa mielissä. ”Säilytämme kuvia kunnes / ne eivät enää merkitse mitään.”Ajatusviiva uskaltaa antaa myös neuvoja merkityksellisempään olemiseen, muistuttaa kaikesta hyvästä ja erikoisesta elämässä. Itseymmärrystä, toisen ymmärrystä, elon ymmärrystä. ”Huumaava onnentunne voi tulla milloin tahansa. Liittyä vaahteranlehtiin, kahviin tai teehen, sumutorven säveliin, jotka soivat oikeassa kohdassa. Tai siihen, ettei tarvitse käyttää housuja. Nimeen näytöllä, ja oivallukseen. Pieniin asioihin, jotka ymmärtää olla sivuuttamatta.”

 

Mirja Hovilan koostama ja sulavasti kääntämä Viisi miestä veneessä (Paperiporo 2023) -runokokoelmassa tavataan runoja kuudelta (!) tämän ajan latvialaiselta runoilijalta. Lukijansa lumoavat eri-ikäiset, erilaatuiset, palkitut runoilijat, Jānis Elsbergs, Eduards Aivars, Kārlis Vērdiņš, Jānis Tomašs, Arvis Viguls ja Henriks Eliass Zēgners. Miltä miehestä tuntuu parturissa, miltä hammaslääkärillä, milloin hän haaveilee muuttavansa takaisin äidin luo? Hauskoja, koskettavia, odottamattomia säkeitä – Paperiporo lupaakin kustantamona ”Jotakin erilaista”. Eduars Aivars: ”Oja täynnä leinikkejä ja varis menee puusillan yli tapaamiseen / Sellaiselta tuntuu, kun alkaa kirjoittaa uuden runon ensimmäisiä kirjaimia.”


38-sivuinen, sanoiltaan painava on ukrainalaisrunoilija Olena Huseinovan Runoja (Runokuu 2022), jonka ovat kääntäneet luontevaksi suomeksi Natalya Bekhta ja Matti Kangaskoski sekä englanniksi Khrystia Leshchuk. Myös alkuperäiset runot ovat mukana. Jo teoksen aloitusruno, pyjamabileet päivää ennen sotaa, vielä viattomana, pikkuasioita murehtivana hetkenä, saa näkemään viiltävän kirkkaana kohtalon arvaamattomuuden. Pitkän ja pölyisen junan vaunussa matkustajana tässä ollaan, halki kaiken, mihin juna vie. Ukrainalaista nykyrunoutta on käännetty suomeksi vähän, vaikka tarve silmien avaamiselle olisi suuri. Huseinovan Runoja on ilmestynyt sekä pienpainatteena että pdf-versiona, joka on luettavissa Nuoren voiman liiton sivuilta. ” - - Kaikkien valtateitten ja risteysten jumala, etsi muillekin turvallinen reitti, vihreä käytävä, paikka nukkumavaunussa, (tai jos ei mahdollista, tavallisessa), puhdasta vettä, lämmin ateria (tai jos ei mahdollista, kylmä), tee heistä näkymättömiä, jos viholliset etsivät heitä, tee heistä näkyviä, jos minä etsin heitä, auta pitämään puhelinlinjat auki, kuljeta viestejä, älä pidä vapaapäiviä. - - ”


***

Kodiksamia-kirjallisuuspalkinnon nimi juontuu syntysijoiltaan Kodiksamin kylästä, Rauman Lapista.

Ensimmäisen Kodiksamian vuonna 2011 sai Tapio Koivukari romaanistaan Ariasman – Kertomus valaanpyytäjistä. 30 000 ryynin palkinto ojennettiin 2012 Eeva Kilvelle teoksesta Kuolinsiivous. 2013 Kodiksamian vastaanotti runoilija Lealiisa Kivikari teoksestaan Talo Kalliosaarella. 2014 palkittiin Juha Hurmeen Nyljetyt ajatukset, 2015 romaanikirjailija Unto Seppänen Kyynäräisen Sohvi ja kylänrieha, palkinnon otti vastaan hänen poikansa Esa Seppänen. 2016 voittaja oli Olli Heikkosen runoteos Regional-express, 2017 Katja Kallion romaani Yön kantaja, vuonna 2018 palkittiin Janne Saarikiven esseemäinen puheenvuoro Suomen kieli ja mieli, 2019 Johanna Venhon romaani Ensimmäinen nainen, 2020 Meiju Niskalan kuva-sana-teos Kun syvään hengittäminen ei riitä ja 2021 Jaan Kaplinskin postuumi runokokoelma Ilta tuo takaisin kaiken (suom. Anja Salokannel ja Pauli Tapio). 2022 kodiksamiapalkittiin Petri Keto-Tokoin ja Juha Siitosen Puiden asukkaat – Suomen puiden seuralaislajit (Gaudeamus 2021).

Onneks olkko ehrokkail – ja kiitos hyvist kirjoist! Jokainen lukija voi antaa itsekin oman Kodiksamia-palkintonsa. Älä tyydy muiden palkintojulistuksiin. Valitse itse kuusi kirjasuosikkiasi ja jaa ne muiden kanssa - pidät samalla kirjallisuutta otsikoissa.


Heli 


Lisää Kodiksamiasta: http://www.hulimaa.fi/kodiksamia

 

 

Kuvat Kodiksamia-ehdokkaista 2023. Heli Laaksonen, Rauman Lappi.
Saa käyttää aiheeseen liittyen! 

 


Kodiksamia-kirjallisuuspalkintovoittaja tietoteos Puiden asukkaat tuo metsäkeskusteluihin sydänjuuriin käyvää ymmärrystä 

Kodiksamia-kirjallisuuspalkinnon saavat tänä vuonna Petri Keto-Tokoi ja Juha Siitonen teoksestaan Puiden asukkaat – Suomen puiden seuralaislajit (Gaudeamus 2021). Tiedekirjan katse tarkentuu Suomen puulajeilla eläviin sammaliin, jäkäliin, sieniin, hyönteisiin sekä niistä riippuvaisiin lintuihin ja nisäkkäisiin. Miten ihanaa on ymmärtää, tajuta perin pohjin, käsittää kokonaisuus! Kaikki se lajien keskinäinen riippuvuussuhteisto, ekologinen hieno systeemi, pyörryttää ja ilahduttaa.

Näinä tärkeinä luonnonsuojelupäätösten aikana jokaisen metsää arvossa pitävän on oleellista saada tuoreinta varmennettua tietoa. Se, mitä opettaja sanoi koulussa 1963 tai mitä Vili-serkku kiireessä tviittasi, ei välttämättä pidä paikkaansa uusien faktojen valossa, kun on päästy tutkimaan puita sienijuuria myöten molekyylibiologisin menetelmin ja DNA-analyysien avulla. Mitä se ennallistaminenkin todella merkitsee? On ihmisen oma valinta, ottaako kantaa mutu-tuntumalla vai hakeeko asiatietoa, joissa syy-seuraus-suhteet selitetään laaja-alaisesti. Tämä teos sopii mainiosti omien luontokäsitysten ajanmukaistamiseen – vieläpä viihdyttävällä tavalla. Seikkaperäisyydestään huolimatta Puiden asukkaat on lukijaystävällisesti kirjoitettu.

”Jos raidan ja kiiltopajun kukinta on vähäistä tai sää huhtikuun lopulla kylmä ja sateinen, kesäkuun alussa ei ole riittävästi kimalaisia pölyttämään mustikankukkia. Tällöin mustikkasato jää heikoksi, mikä puolestaan vaarantaa monen metsänelävän kesäaikaisen ravinnonsaannin kanalinnuista karhuihin. Siten raidan kukinta vaikuttaa jopa karhun lihomiseen.” (s. 280.)


Kodiksamia 2022: Puiden asukkaat  - Suomen puiden seuralaislajit. (Gaudeamus 2021)
Kansi: Ritva Kovalainen.


Puiden asukkaat – Suomen puiden seuralaislajit – on jaettu kolmeen osaan. Ensimmäinen kertaa metsän satoja miljoonia vuosia vanhan historian ja metsäekologian vuosikalenterin, jonka yksikkönä on sadat vuodet. Toisessa osassa Suomen puulajeista mainittavimmat, mänty, kuusi, kataja, marjakuusi, koivut, lepät, pähkinäpensas, haapa, raita ja pajut kaikkinensa, pihlajat, tuomi, metsäomenapuu, tammi, jalavat, vaahtera, lehmus ja saarni saavat kukin omat lukunsa, joissa esitellään, millaiset eliöt tarvitsevat elääkseen juuri tätä puuta. Arvostus luonnon tuhatkeinoisuutta kohtaan kasvaa lukiessa kohisten. Kolmannessa osassa pohditaan, mitä voimme tehdä, että saamme tämän kauniin ja elintärkeän pitää. Lähdeluettelo on huima.


Sanastotaso muistuttaa, kuinka vivahteikas on suomen kieli ja miten hyvin tiedeyhteisö on pitänyt sen puolta, että lajeille saadaan omakielinen nimi tieteellisen nimen rinnalle. Voi kirjotinkeli, juuttinuppiseitikki, viitatympönen, haapaliskokuntikas, lepänhutikirjaaja! Lähes 500-sivuinen muhkeus toimii hakuteoksenakin.


Sujuvan tietokirjapuheen lisäksi lukijaa palvellaan havainnollisin valokuvin avaavine kuvateksteineen, seuralaislajigraafein ja Martin Holmerin tarkoin piirroskuvituksin. Ritva Kovalaisen taidokas taitto ja kuvagrafiikka antaa silmällekin iloa. Teos on palkittu myös Vuoden tiedekirjana.


Puiden asukkaat -kirjoja voi omistaa vaikka kahtena kappaleena. Toinen kotona ihailtavana, toinen retkillä retuutettavaksi koivujen katveeseen, haapojen helmaan, tunnistelun avuksi. Onko tuo kukkanukkakärsäkäs! Vilistääkö tuossa pulskahelysieniäinen! Katkokynsisammaltako nyt kasvaa? Järsikö tässä tähtikirjaaja?
Kirjoittajat ovat metsäymmärryksen ammattilaisia, metsänhoitajia ja maatalous- ja metsätieteiden maistereita molemmat. Petri Keto-Tokoi on metsäekologian lehtori, Juha Siitonen Luonnonvarakeskuksen tutkija.


”Puista puhutaan lähinnä metsävaroina, kuutioina, biomassoina ja hiilivarastoina, elottomina abstraktioina. - - Haluamme muuttaa suomalaisten tapaa katsoa puita, avata silmät näkemään sen elämän rikkauden, jonka puut mahdollistavat. Näkemään puut metsältä.” (s. 7.)


Kodiksamia-kirjallisuuspalkinnon perustaja ja raadin ainut jäsen runoilija Heli Laaksonen ojentaa voiton – 30 000 ohrankryyniä – Petri Keto-Tokoille ja Juha Siitoselle juhlallisesti yksityistilaisuudessa sopivana hetkenä. Onneks olkko niin tekijöil ko kustantajallekki!

 


***


Muut Kodiksamia-kirjallisuuspalkintoehdokkaat vuodelle 2022 olivat: Kalle Talosen runokokoelma Mitä kaupungissa tapahtui lähtösi jälkeen (Enostone 2022), Jaska Poikosen esikoisteos Mitään ei tapahtunut - ruuhkavuosiproosaa ja jäähallitarinoita (omakustanne 2022), ukrainalaisen Andrei Kurkovin tragikoominen romaani Kuolema ja pingviini (Otava 2006, suom. Eero Balk), Nobelillakin palkittu klassikko Selma Lagerlöfin Peukaloisen retket villihanhien seurassa (WSOY 1906–1907, suom. Juhani Aho) sekä Olli Heikkosen toimittama ja kääntämä liiviläisen nykyrunouden antologia Kerran olin taivaan suolajärvi (Aviador 2022).
Kodiksamia-kirjallisuuspalkintoehdokkaat ja voittajan nimeää yhden-naisen-raati, runoilija Heli Laaksonen. Palkinnon nimi juontuu syntysijoiltaan Kodiksamin kylästä. Kodiksami on eloisa kulmakunta Rauman Lapissa. Ensimmäisen Kodiksamian vuonna 2011 sai Tapio Koivukari romaanistaan Ariasman – Kertomus valaanpyytäjistä. 30 000 ryynin palkinto ojennettiin 2012 Eeva Kilvelle teoksesta Kuolinsiivous. 2013 Kodiksamian vastaanotti runoilija Lealiisa Kivikari teoksestaan Talo Kalliosaarella. 2014 palkittiin Juha Hurmeen Nyljetyt ajatukset, 2015 romaanikirjailija Unto Seppänen Kyynäräisen Sohvi ja kylänrieha, palkinnon otti vastaan hänen poikansa Esa Seppänen. 2016 voittaja oli Olli Heikkosen runoteos Regional-express, 2017 Katja Kallion romaani Yön kantaja, vuonna 2018 palkittiin Janne Saarikiven esseemäinen puheenvuoro Suomen kieli ja mieli, 2019 Johanna Venhon romaani Ensimmäinen nainen, 2020 Meiju Niskalan kuva-sana-teos Kun syvään hengittäminen ei riitä ja viime vuonna Jaan Kaplinskin postuumi runokokoelma Ilta tuo takaisin kaiken (suom. Anja Salokannel ja Pauli Tapio). Kiitos hyvist kirjoist jokasel!


Kodiksamia-palkintoraati muistuttaa, että jokainen lukeva voisi tehdä oman parhaat kirjat –listansa ja jakaa ajatuksia lempikirjoistaan muiden kanssa.


Heli Laaksonen

 

 

Kodiksamia 2022: Keto-Tokoi & Siitonen. Puiden asukkaat  - Suomen puiden seuralaislajit. (Gaudeamus 2021)


Kodiksamia-kirjallisuuspalkintoehdokkaat 2022 näyttävät ihmeen lähellämme


Kodiksamia-kirjallisuuspalkintoehdokkuus myönnetään kuudelle tärkeälle kirjalle jo kahdennentoista kerran. Palkinto jaetaan vuosittain yhdelle merkitykselliselle elävälle tai kuolleelle, uudelle tai iankaikkiselle, suomalaiselle tai ulkomaiselle kirjoittajalle, kauno- tai tietokirjailijalle. Tärkein palkitsemisperuste on unohtumaton lukuelämys.

6.12.2022 julkistettavalle voittajalle luovutetaan henkilökohtaisesti Kodiksamia-palkinto, 30 000 ohraryyniä. Raadin ainoa jäsen ja palkinnon perustaja on sanamaija Heli Laaksonen.

Kodiksamia-palkintoehdokaslistalle valikoituu aina mitä erikoisempia teoksia – eritoten näinä erikoisaikoina. Kirjat ovat kirkasvalolamppuja. Valoa, ymmärrystä, hassuutta ja toiveikkuutta tarvitaan pimeään – vuoden 2022 ehdokkaat edustavat vuorotellen kaikkea tätä. Kirjallisuuslaji on sivuseikka. Kodiksamialla voidaan tänäkin vuonna palkita tietokirja, runokirja, käännösteos, lyhytproosaa tai romaani – yli 100 vuotta vanha tai uutukainen. Ensimmäistä kertaa ehdokkaissa on mukana Nobel-palkittu kirjailija.

 Julkaisuvapaa TIEDOTE 18.11.2022

Kodiksamia-kirjallisuuspalkintoehdokkaat 2022. Kuva: Heli Laaksonen


Kodiksamia-kirjallisuuspalkintoehdokkaat vuodelle 2022 ovat seuraavat: Kalle Talosen runokokoelma Mitä kaupungissa tapahtui lähtösi jälkeen (Enostone 2022) on moninainen, viisas ja villi malliesimerkki runouden hurmaavasta omapäisyydestä. Veikeä Jaska Poikonen on kirjoittanut esikoisteoksensa Mitään ei tapahtunut - ruuhkavuosiproosaa ja jäähallitarinoita (omakustanne 2022) – se on unelmien täyttymys kirjallisuudelta värivaloja ja hyvää tuulta kaipaavalle. Myös käännöskirjallisuutta mahtuu Kodiksamia-ehdokkaisiin: ukrainalaisen Andrei Kurkovin tragikoominen romaani myöntyy lempeästi mutta ironisesti yhä hullummaksi käyvään arkeen - Kuolema ja pingviini (Otava 2006, suom. Eero Balk) on länsimaiselle lukijalle myös silmiä avaava lukukokemus. Nobelillakin palkittu klassikko Selma Lagerlöfin Peukaloisen retket villihanhien seurassa (WSOY 1906–1907, suom. Juhani Aho) on syytä aikuisenkin ottaa taas luvun alle: runollista, rauhoittavaa, ihmeiden täyttämää matkantekoa kauniin Pohjolan yllä. Kielen sitkeydestä, runouden voimasta, sanojen kauneudesta todistaa Olli Heikkosen toimittama ja kääntämä liiviläisen nykyrunouden antologia Kerran olin taivaan suolajärvi (Aviador 2022). Vaikuttava tietokirja Petri Keto-Tokoin ja Juha Siitosen Puiden asukkaat – Suomen puiden seuralaislajit (Gaudeamus 2021) esittelee ensi kertaa Suomessa puut kaikkine lajeine ja riippuvuussuhteineen. Miten haapa tarjoaakin kodin liito-oravalle, ruoan tikalle, suojaa toukalle, kasvualustaa käävälle, jäkälälle, sammalelle! Näe puu metsältä, näe kaikki arvokas elämä sen helmoissa, teos opettaa huomaamaan.


Vuoden 2022 Kodiksamia-kirjallisuuspalkintoehdokkaat tarkempine perusteluineen:


Jaska Poikonen Mitään ei tapahtunut - ruuhkavuosiproosaa ja jäähallitarinoita (omakustanne 2022). Vähätapahtumaisetkin arkipäivät kuvataan teoksen lyhyissä kertomuksissa hauskoina ja merkityksellisinä. Lapsia kuunnellaan, heidän sutkauttelujaan arvostetaan, harrastuksistaan riemuitaan. Turku on tarinoissa mielenkiintoinen maailmankylä. Jokainen jutuista päättyy johonkin hyvään tai ainakin auttavasti toiveikkaaseen ajatukseen. Erityisesti tänä vuonna tällaisia silkkaa valoa tarjoavia kirjoja pitäisi lukea joka päivä.
”Tytär oli kirjoittanut kouluvihkoon rahankäyttöohjeita. - - Ohjeet kuuluivat:
1) Käytä rahaa harkiten.
2) Hyvä ostos on kestävä ja turvallinen.
3) On olemassa ilmaisia kerhoja.
Muistetaan elämän ilmaiset kerhot. ”


Kalle Talonen Mitä kaupungissa tapahtui lähtösi jälkeen (Enostone 2022). Talosen runokirja on kuin lehtometsä, Loimaan rompetori ja kaupunkikeskustan kaikki talot. Se on yllättävä, lämmin, viisas ja vitsikäs. Se sisältää kaikki tyylilajit, tunnelmat ja kikat, mitä voi runoilija keksiä. Tankoja, lomakkeita, listoja, lauluja. Muoto ei aja silti sisällön ohitse, vaan terävä yhteiskunnallinen ajattelu ja tarkka tunnepuhe läikäyttävät lukijaa. Lista joulupöydässä välteltävistä aiheista on jopa hyödyllinen! Teos ihmettelee ja kysyy. Jos se vastaa, se vastaa reippaasti jotain kummallista ja lähtee kentälle potkimaan palloa. ”Miten pääsen internetiin kertomaan, etten ole internetissä?”


Andrei Kurkov Kuolema ja pingviini (Otava 2006, ukrainalainen alkuperäisteos 1999. Suom. Eero Balk, uudispainoksen (2022) tuotto lahjoitetaan Ukrainaan). Tragikoomisessa romaanissa toimittaja Viktor pestataan kirjoittamaan muistokirjoituksia vielä eläville henkilöille – äkkikuoleman varalta. Äkkikuolemia alkaa äkkiarvaamatta ilmaantuakin. Romaani ei kerro sodasta, mutta jokin kolkko, vieras uhka leijuu kaiken yllä. Ankeutta vastustetaan sumplaamalla arki rullaamaan, vaikka pienesti huijaten, jos tarpeen. Sympaattinen lemmikkipingviini pehmentää kirjaa ja tuo kaupunkiasumisen keskelle palan lempeää luontoa. Työelämän kuvaus on mustaa kuin aikakin, samoin huumori. Kirja lisää ymmärrystä siihen, millaisissa paineissa entiset neuvostovallat joutuvat elämään korruption, historian painolastin ja oudon naapurin vuoksi – ja miten sellaisissakin oloissa voi suhata, vieläpä tuottaa hyvää kirjallisuutta.


Selma Lagerlöf: Peukaloisen retket villihanhien seurassa (ruots. Nils Holgerssons underbara resa genom Sverige 1906–1907) WSOY. Suomentanut Juhani Aho. Vuoden 1958 laitos, kuvittanut Maija Karma. 1980-luvulla ilmestynyt suosittu television animaatiosarja saattaa hämätä arvelemaan, että Nils Holgerssonin retket olisivat simppeliä seikkailukirjallisuutta, ovelalta ketulta piilottelua. Lastenromaanissa ilkeä poika saa opetuksen haltialta ja tulee taiotuksi vaaksanmittaiseksi. Villihanhien selässä pääsee aikuinen lukijakin näkemään maan kauneuden korkealta. Ihmeelliset luonnon kuvaukset, vuodenaikojen vaihtumiset, syysmyrskyjen uhat ja suven suloisuus tulee perille asti. Kansantarinat ja ihmesadut heijastuvat teoksen tapahtumiin. Kieli on runollista, filosofista, kevään raikasta. Tekijät ovatkin mitä korkeimmin noteerattuja: Selma Lagerlöf sai tuotannostaan Nobelin kirjallisuuspalkinnon, hänen kääntäjänsä Juhani Aho on suomalaisia ikiklassikoita, Maija Karma palkittiin kuvituksistaan Rudolf Koivu -palkinnolla.


Kerran olin taivaan suolajärvi. Liiviläisen nykyrunouden antologia. Suomentanut ja toimittanut Olli Heikkonen. (Aviador 2022). Kokoelman runoilijat Valt Ernštreit, Baiba Damberg ja Ķempi Kārl. Onko jo tuttu tämä lähes hävinnyt – hävitetty – pieni itämerensuomalainen kansa ja kieli – joka elää kuitenkin? Se elää hyvin käännetyissä runoissa, joihin nykyihminen tarttuu, uppoutuu, muistaa taas kuinka ihminen on kaikkialla, kaikissa ajoissa sama. Runouden omalakisuus toteutuu Kadotettua kotiseutua kaivataan kuin rakastettua – mutta osataan sitä rehellisesti silmiinkin katsoa. Liivinkieliset runot ovat rinnakkain suomenkielisten käännösten kanssa; teosta voi lukea myös kielitieteellisin silmin, ihmetellä sukulaisten samanlaisuutta ja erilaisuutta.
”Kerran olin taivaan suolajärvi
silloin sinä kutsuit minua nimelläni
ja minä sadoin maahan
kaikkien silakoiden ja kampeloiden kanssa

kalat uivat mereen
leveitä suolajokia pitkin
siitä lähtien on meri ollut suolainen - ”

(Baiba Damberg)


Petri Keto-Tokoi & Juha Siitonen Puiden asukkaat – Suomen puiden seuralaislajit (Gaudeamus 2021). Miten ihanaa on ymmärtää, tajuta perinpohjin, käsittää kokonaisuus! Puiden asukkaat -tietokirjan katse tarkentuu Suomen puulajeilla eläviin sammaliin, jäkäliin, sieniin, hyönteisiin sekä niistä riippuvaisiin lintuihin ja nisäkkäisiin. Kaikki se lajien keskinäinen riippuvuussuhteisto, ekologinen hieno systeemi pyörryttää ja ilahduttaa. Sujuvan tietokirjapuheen lisäksi saadaan havainnollisia kuvia avaavine kuvateksteineen, graafeja seuralaislajeista puulajeittain, Jo sanastotaso on nautittava – voiko näin veikeää nimeä ollakaan: vesasahajumi, impikääpiökoi, tammilaahusvanhokas... Lähes 500-sivuinen muhkeus toimii hakuteoksenakin. Kun löydät vilisevän haapavanhuksen, mene tämän teoksen kanssa puun alle tutkailemaan, kuinka monta sataa (tai tuhatta!) eliölajia puun huomasta löytyykään. Teos on palkittu Vuoden tiedekirjana.



 

***

Kodiksamia-kirjallisuuspalkinnon nimi juontuu syntysijoiltaan Kodiksamin kylästä, Rauman Lapista.
Ensimmäisen Kodiksamian vuonna 2011 sai Tapio Koivukari romaanistaan Ariasman – Kertomus valaanpyytäjistä. 30 000 ryynin palkinto ojennettiin 2012 Eeva Kilvelle teoksesta Kuolinsiivous. 2013 Kodiksamian vastaanotti runoilija Lealiisa Kivikari teoksestaan Talo Kalliosaarella. 2014 palkittiin Juha Hurmeen Nyljetyt ajatukset, 2015 romaanikirjailija Unto Seppänen Kyynäräisen Sohvi ja kylänrieha, palkinnon otti vastaan hänen poikansa Esa Seppänen. 2016 voittaja oli Olli Heikkosen runoteos Regional-express, 2017 Katja Kallion romaani Yön kantaja, vuonna 2018 palkittiin Janne Saarikiven esseemäinen puheenvuoro Suomen kieli ja mieli, 2019 Johanna Venhon romaani Ensimmäinen nainen, 2020 Meiju Niskalan kuva-sana-teos Kun syvään hengittäminen ei riitä ja viime vuonna Jaan Kaplinskin postuumi runokokoelma Ilta tuo takaisin kaiken (suom. Anja Salokannel ja Pauli Tapio).


Onneks olkko ehrokkail – ja kiitos hyvist kirjoist! Jokainen lukija voi antaa itsekin oman Kodiksamia-palkintonsa. Älä tyydy muiden palkintojulistuksiin. Valitse itse kuusi kirjasuosikkiasi ja jaa ne muiden kanssa - pidät samalla kirjallisuutta otsikoissa.


Heli Laaksonen
Lisää Kodiksamiasta: http://www.hulimaa.fi/kodiksamia

Vuoden 2021 Kodiksamia-kirjallisuuspalkinnon voittajaksi on valittu: 


Jaan Kaplinskin (1941-2021) Ilta tuo takaisin kaiken -käännösrunokokoelma (Parkko 2021. Suom. Anja Salokannel ja Pauli Tapio. 

 


Kodiksamia-kirjallisuuspalkinto 2021: Jaan Kaplinskin runokokoelma Ilta tuo takaisin kaiken. Kuva: Heli Laaksonen.



Virolaisen klassikon, maailmanlyyrikon Jaan Kaplinskin (1941-2021) postuumisti julkaistu (Parkko 2021), Ilta tuo takaisin kaiken -runokokoelma tuo todellakin runoihmiselle kaiken. Kuusisataasivuinen huima vuori sisältää runoja kuudelta vuosikymmeneltä. Anja Salokannel on kääntänyt ensimmäiset runoista jo 1970-luvulla, ja hän on onnistunut luomaan suomeksi koko pitkän tuotannon Kaplinskin tyylille uskollisesti. Kirjassa on myös valikoima Pauli Tapion venäjästä suomentamaa Kaplinski-runoutta. Runot ovat viisaita, tarkkoja, lämpimiä, arkisia, silti mystisiä, olemukseltaan hyvin luonnollisia. Niiden maailma avautuu helposti, mutta ei päästä otteestaan. Oi onni, että tällaisia kirjoja saa lukea!

595-sivuinen teos on taitettu ilmavasti - sitä on painostaan huolimatta kevyt lukea. Niin kohottavia ovat Kaplinskin runot, niin sujuvia käännökset.
Runoista löytää helposti tarttumapintaa, vaikkei olisi paatunut runonlukijakaan. Kukapa esimerkiksi ei olisi joskus kyllästynyt itseensä - 
ja kukapa muu osaisi tunteen yhtä tarkasti sanoittaa
kuin Jaan Kaplinski:

"Haluaisin laskea Jaanin ja Kaplinskin 
kädestäni kuin kaksi matkalaukkua,
joita olen kantanut mukanani
vuodesta toiseen, asunnosta asuntoon,
kaupungista kaupunkiin. Laskea ne maahan
tienvarteen märkään ruohoon
ja lähteä nimettömänä, paljain jaloin."

(Jaan Kaplinski, 1996, suom. Anja Salokannel)

 
Jaan Kaplinski oli kansainvälisesti tunnetuin virolainen runoilija ja kulttuurivaikuttaja. Kaplinskia arvostetaan myös Suomessa: häneltä on suomennettu kymmenisen teosta: runoja, romaaneja, esseitä ja keskustelukirjoja. Kaplinskin tekstien pohjana on filosofeeraava, maailmaa ja luontoa kokonaisuutena ymmärtävä ote sekä tarkkaavainen, hyvin luonnollinen kieli. Hyvän katsauksen Kaplinskin tuotannon merkitykseen antaa kirjallisuustieteilijä Märt Väljatagan mittava esipuhe Ilta tuo takaisin kaiken -teoksessa. Näiden runojen maailmassa  "Ihmeellinen asettuu kummallisen tilalle. On hiukan helpompi olla olemassa.”


Lue lisää: https://www.parkkokustannus.fi/jaan-kaplinski/


*


Kodiksamia-kirjallisuuspalkintoehdokkuus myönnettiin kuudelle tärkeälle kirjalle nyt yhdennentoista kerran. Tärkein palkitsemisperuste on unohtumaton lukuelämys. Kodiksamia-palkinto on 30 000 ohraryyniä. Tänä vuonna palkinto ojennetaan teoksen kääntäjille yksityistilaisuudessa. Raadin ainoa jäsen ja palkinnon perustaja on sanamaija Heli Laaksonen


Kiitos loistavast kirjast niin Kaplinskil sin tuanilmassi, ko myäskin taitavil suamentajil Anja Salokanteleel ja Pauli Tapiol. 
Ja tiätyst kustantamo Parkol. Uskoissin, et suamentajat ainaki yhren ohrankryynin sul luavutta!

Laaksose Heli

 

Kustantaja Tommi Parkko (oik.), Anja Salokannel ja Juhani Salokannel keskustelevat Jaan Kaplinskista 26.11.2021 Rosebud-kirjakaupan Baltia-päivässä.
Kuuntele koko keskustelu Rosebudin Sivullinen-lavalla: https://www.youtube.com/watch?v=o1Ln1ra3HWM

Kuva: Heli Laaksonen 

 

 

(Julkaisuvapaa 15.11.2021) 

Kodiksamia-kirjallisuuspalkintoehdokkaat 2021 nostavat lukijan valoa kohden


Kodiksamia-kirjallisuuspalkintoehdokkuus myönnetään kuudelle tärkeälle kirjalle nyt yhdennentoista kerran. Palkinto jaetaan vuosittain yhdelle merkitykselliselle elävälle tai kuolleelle, uudelle tai iankaikkiselle, suomalaiselle tai ulkomaiselle kirjoittajalle, kauno- tai tietokirjailijalle. Tärkein palkitsemisperuste on unohtumaton lukuelämys. 6.12.2021 julkistettavalle voittajalle luovutetaan henkilökohtaisesti Kodiksamia-palkinto, 30 000 ohraryyniä. Raadin ainoa jäsen ja palkinnon perustaja on sanamaija Heli Laaksonen.


Kodiksamia-palkintoehdokaslistalle on valikoitunut vuonna 2021 erityisen elämänviisaita kirjoja, joissa on paljon metsää, valoa ja kauneutta. Koska Kodiksamia ei tunne lajirajoja, mukaan mahtuu tietokirja, lastenkirja, romaani, selkonovellikokoelma ja kaksi runokirjaa. Vaikka tämä palkinto voi nostaa esille ikivanhojakin kirjoja, tällä kertaa teokset ovat lähivuosilta. Tällaisia: Kaikkien kirja-alalla toimivien tuntema kustannuskomeetta Leena Majander on kirjoittanut valtaisan, mukanaan vievän omaelämäkerran Kirjatyttö (Siltala 2021). Lastenkirjallisuudella on korvaamaton merkitys ihmisen kasvulle ja elämän polulle – sitä todistaa väkevästi Ville Hytösen kirjoittama, Pete Revonkorven kuvittama suloinen Tyttö nimeltä Margariini (Enostone 2021). Aikuisen, vain vähän lukevan ihmisen lukutaitoa ja luontosuhdetta tukee verrattomasti Tuija Takalan selkonovellikokoelma Niin metsä vastaa (Avain 2021). Valloittavan hulluna virtaavaa runoutta kirjoittava Anja Erämaja on lukijoiden suureksi iloksi tuonut ilmoille runokokoelman Olen nyt täällä metsässä (WSOY 2021). Vuoden runojärkäle on virolaisen Jaan Kaplinskin postuumisti julkaistu (Parkko 2021), Anja Salokantelen ja Pauli Tapion suomentama Ilta tuo takaisin kaiken. Harvinaislaatuista käännöskirjallisuutta on myös Vizma Belševican psykologisesti terävä, riipaiseva romaani Bille ja sota (suom. Mirja Hovila, Paperiporo 2020), joka tavoittaa perhesuhteiden painon ja Latvian lähihistorian kirkastavalla tavalla, lapsen katseen kautta.


Vuoden 2021 Kodiksamia-kirjallisuuspalkintoehdokkaat perusteluineen:


*
Leena Majander on kirjoittanut valtaisan, mukanaan vievän omaelämäkerran Kirjatyttö (Siltala 2021). Hän kuvaa lennokkaasti ja auringontarkasti elämänsä kulun kirjojen siivittämänä pienestä luku-Leenasta menestyksekkääseen kustantajaan. Kirja-alasta kiinnostunut ei malta nukkua öisin, ennen kuin Kirjatyttö on kokonaan luettu. Päiväkirjamerkintöjä, sitaatteja, kirjeitä, kannanottoja! Tyylikkäästi Majander väistää kiusauksen juoruiluun, mutta puhuu mallikelpoisen suoraan uraansa kampittaneista tökeröistä toimijoista ja alan mätäpaiseista. Hän analysoi tarkkanäköisesti omia valintojaan, kirja-alan suunnattomia muutoksia, johtajuuden, ihmissuhteiden ja työelämän kurveja. Kirjatyttö on myös hauska!

Leena Majander kertoo lukuisista kohtaamisistaan, vaikkapa Matti Klingen kanssa ravintola Savoyssa: ”Valitsimme lounaslistalta kalaa. Professoria kiinnostivat tuoreen uusperheeni elämäntavat: ”Kun tarjoat päivälliseksi kalaa, katatko ruokapöytään myös kalaveitset?” Jouduin myöntämään, että mikroaaltouunista kolmelle koululaiselle nostetut kalapuikot paloiteltiin ja syötiin ihan normiveitsellä ja haarukalla. Eri noloa.”


*
Ville Hytösen kirjoittama, Pete Revonkorven kuvittama suloinen Tyttö nimeltä Margariini (Enostone 2021) kuuluu epätavalliseen lajiin: lastenkirjaan, jossa ei ole kolkkoutta, arjen karuutta tai identiteettimurheita. Se on valoisa, hymyilyttävä ja liioitteleva tarina Lintukotomaan Huhuksen kylässä asuvasta Margariini-nimisestä tytöstä ja iloisesta, soreasta Auringonkukkapojasta. Revonkorven sadunhohtoinen kuvitus on kuin voinappeja, aurinkoja ja harvinaisia postimerkkejä sataisi. Myös kaunosieluisille aikuisille.

”Tyttö nimeltä Margariini oli nimittäin kirjailija. Vaikka hän oli vasta kahdeksanvuotias, hän oli kirjoittanut jo kolmekymmentäneljä kirjaa. Yksi niistä kertoi aamu-unisuudesta. Toisen nimi oli ”Kilpikonnat laulaa” ja kolmatta hän kutsui nimellä ”Kerikansan kukat nousevat niityllä”. Tyttö nimeltä Margariini oli lähes aina iloinen, paitsi lyödessään varpaansa rannan kiviin. Ja miksei olisi? Hän eli mukavassa puussa kauniilla paikalla ja sai kirjoittaa päivät pitkät. Margariini oli kaunis pyöreä tyttö, sellainen ihana pullerovarpainen.”

* Missä piileksivät aikuisille kirjoitetut, helppolukuiset, mutta kauniit ja viisaat kirjat? On sitten suomen kieltä toisena kielenä opiskeleva tai äidinkielinen, jonka kirjaharrastus kangertelee lukivaikeuksien vuoksi, voi saada ystävän Tuija Takalan selkonovellikokoelmasta Niin metsä vastaa (Avain 2021). Lyhyet lauseet, selkeä rivitys ja konstailemattomat sanavalinnat helpottavat lukemista. Kaikki teoksen kirkkaat, tunnelmaiset lyhytkertomukset liittyvät metsään. Lähimetsään, muinaiseen suomalaismetsään Tapioineen ja Mielikkeineen, mielenmetsään, luontosuhteeseen. Takala on selkokielen tuntija ja on julkaissut aikaisemmin selkorunokirjoja. Onkohan selkonovellikokoelmia juuri kirjoitettu? Hieno avaus, metsätapaus!

”Mies oli eksynyt. Silti hän tiesi, että hän oli päässyt perille. Metsä tuntui oikealta paikalta. Mies tunsi, miten hyvä olo täytti hänet. Hän kuuli tuulen ja linnut. Hän näki valon ja värit. Hän hengitti metsän ilmaa. Se virtasi hänessä vapaana sisään ja ulos. Mies ajatteli, että metsä ei tarvinnut häntä. Se oli siinä, ja se jatkoi elämää. Elämä oli sellaista, tärkeää sellaisena. Ja mies sai olla osa sitä.”

* Runoilija Anja Erämaja hurmaa taas. Runokokoelma Olen nyt täällä metsässä (WSOY 2021) on hänen viidentensä, viihdyttävä ja yhä uudelleen luettava. Runojen kuuma rytmi, huumaava sanavyörytys ja kuoliaaksi naurattavat keksinnöt ovat Erämajan kaikissa kirjoissa läsnä. Metsähuolen myötä kirjaan tulee haikeitakin sävyjä, luonnontietoa ja sammalen tyynnyttävää vihreää. Parasta olisi, jos Anjaa voisi aina kuulla livenä, mutta toiseksi parasta on lukea näitä runoja, hytkähdellä, huudahdella, tulla yllätetyksi mustikalla. Äänikirjana tätä pääsee kuulemaan runoilijan itsensä lukemana.

” - -Haluaisin saada kahvisi läikkymään, ilmestyn keittiöön höyhenten peitossa:
tiedä, olen telkkä. Älä pelkää, mutta läikytä vähän, elämäsi siivekäs saapuu - -”

* Virolaisen klassikon, maailmanlyyrikon Jaan Kaplinskin (1941-2021) postuumisti julkaistu (Parkko 2021), Ilta tuo takaisin kaiken -runokokoelma tuo todellakin runoihmiselle kaiken. Kuusisataasivuinen huima vuori sisältää runoja kuudelta vuosikymmeneltä. Anja Salokannel on kääntänyt ensimmäiset runoista jo 1970-luvulla, ja hän on onnistunut luomaan suomeksi koko pitkän tuotannon Kaplinskin tyylille uskollisesti. Kirjassa on myös valikoima Pauli Tapion venäjästä suomentamaa Kaplinski-runoutta. Runot ovat viisaita, tarkkoja, lämpimiä, arkisia, silti mystisiä, olemukseltaan hyvin luonnollisia. Niiden maailma avautuu helposti, mutta ei päästä otteestaan. Oi onni, että tällaisia kirjoja saa lukea!

” - - Mutta mitä tästä kahteen leiriin rakennetusta maailmasta jää,
kun kaikki jakautuu loputtomasti, varisee hiukkasten tanssiksi, pintojen väreilyksi?
Jokaiseen hiukkaseen riittää pimeyttä ja valoa, myös loputtoman pieneen,
nollassa ovat vastakohdat, jotka murenevat yhä olemattomammiksi,
joksikin, jossa ei ole enää vastakohtia. Ihmeellinen asettuu kummallisen tilalle.
On hiukan helpompi olla olemassa.”

* Latvialainen klassikkokirjailija Vizma Belševica (1931–2005) on kirjoittanut omakohtaisiin elämäntapahtumiin perustuvan romaanin Bille ja sota (Paperiporo 2020). Toisen maailmansodan aikaisten miehitysten keskellä arkeaan elävä Bille-tyttö on herkkävaistoinen, tarkasti ympäristöään havainnoiva lapsi. Aika on vaikea, äiti jäätävä – mutta jostain ihmeestä Bille löytää valontuiketta ja ilojakin. Kirjassa on iäksi mieleen painuvia kohtauksia sotavankien auttamisesta ja pommitusten jalkoihin jäämisestä – niitä lukiessa on huojentunut tiedosta, että teokselle on olemassa jatko-osa. Tästäkin paikasta Bille siis selviää! Koko kolmiosaisen teossarjan on kustantanut ja suomentanut varmalla tyylillä, tarkalla silmällä Mirja Hovila.


” Sotilaat rojahtavat ojiin. Bille juoksee rohkeasti, sillä lentokone lentää aivan alhaalla, ei voi olla näkemättä, että tyhjällä tiellä juoksee tyttö pojannappula sylissään. Eivät ne ammu meitä, eihän me olla saksalaisia. Ampuvat. Tienlaidan hiekkaan, aivan juoksevan Billen viereen ilmestyy pieniä pyörteitä. Bille tajuaa, mitä se merkitsee, mutta ei millään voi uskoa ja melkein haluaisi pudistella pölyt mekonhelmasta ja sanoa lentokoneelle: ”Ei mutta tiedättekö...” Se on ohikiitävä ajatus.”

***

Kodiksamia-kirjallisuuspalkinnon nimi juontuu syntysijoiltaan Kodiksamin kylästä. Kodiksami on eloisa kulmakunta Rauman Lapissa, vieläpä Vuoden satakuntalainen kylä 2018.

Ensimmäisen Kodiksamian vuonna 2011 sai Tapio Koivukari romaanistaan Ariasman – Kertomus valaanpyytäjistä. 30 000 ryynin palkinto ojennettiin 2012 Eeva Kilvelle teoksesta Kuolinsiivous. 2013 Kodiksamian vastaanotti runoilija Lealiisa Kivikari teoksestaan Talo Kalliosaarella. 2014 palkittiin Juha Hurmeen Nyljetyt ajatukset, 2015 romaanikirjailija Unto Seppänen Kyynäräisen Sohvi ja kylänrieha, palkinnon otti vastaan hänen poikansa Esa Seppänen. 2016 voittaja oli Olli Heikkosen runoteos Regional-express, 2017 Katja Kallion romaani Yön kantaja, vuonna 2018 palkittiin Janne Saarikiven esseemäinen puheenvuoro Suomen kieli ja mieli, vuonna 2019 Johanna Venhon romaani Ensimmäinen nainen ja 2020 Meiju Niskalan kuva-sana-teos Kun syvään hengittäminen ei riitä.

Jokainen lukija voi antaa itsekin oman Kodiksamia-palkintonsa. Älä tyydy muiden palkintojulistuksiin. Valitse itse kuusi kirjasuosikkiasi ja jaa ne muiden kanssa - pidät samalla kirjallisuutta otsikoissa.

 

Kiitos hianoist kirjoist tekijöil!

 

Laaksose Heli