Tietoja

Kirjoittanut Heli Laaksonen

Luotu: 14.09.2009

Kittilän seurul enne Rovaniämel riäntämist hekumoimas syksysest metäst. Iha omal, tutul kännykameral otetui elämyskuvi lehmäntateist, valkosest porost kirkasvalos ja mu lemppareist, hianopiirtteisist tunturikoivuist.

Kaks Savo seuru lehtie hastattelu o jo aamukarhial äänel annettu ja emalikannufärise pilve houkutteleva tiän pääl taas.

PS. 1 Ton erellissi uutissi o lisätty muutamei kuvi, mm. Kirjamaan Palmgreni Reidari ja Tuluston Anna Laitlas.

PS. 2 Onk nykyaja rakentamine valla huanoks menny? Tiärän kyl et olen ain ollu tämmöne Riuhto-Raija, mut on see vähän kumma et viiko matka aikan kätte o jääny yks kraana, yks suihkunpirike ja pala suihkukaapi seinäst.

Tietoja

Kirjoittanut Heli Laaksonen

Luotu: 14.09.2009

Tääl Levi, Piatan pirtti ja unine runonkirjottaja. Vilkas, kiva pohjosen -päiv on takan ja tyyny näyttä kaunimalt ko koska.

Aamuvarhasel jo lähretti Muaniost Vuantisjärvel - sin Enontekiö uumenihi, mist Kiakaus-kalenterin Katja ja Hulimaan viaraskirjast tuttu Miia asustele. Jylhä, muhkia ihmeline hiatamella - simmone niinko dyyni - kattele kylän yläpualel ko vuarenpeikko. Sen pääl mee käytti sit yhrest päähänpistost kuvamas Kiakaus-videot... Sen äänityksist ja kuvauksist täyttys alku- ja loppupäiv.

Juur äske vast Vuantisjärven starat läksivä ajelema kotti - ja meinasiva, et kiartuepäiväkirjan täyty ol valmis sihe mennes, ko hee on peril. Heil o 130 kilometri matka, eiköst tämä täst kehkeyry.

Levin-keikka ol tunturin lael, huikasevis maisemis - ja itte Levi Summit o simmone monitaiteline ihme, siäl o nii huavuttajil ko klasitaiteilijoil ko valomiähil ko rakennustekniikast kiinostuneil ällistelemist (Salin arkkitehril ol käyny kyl simmone piän lipsaus, et yläkatsomon kolmelt alimmaiselt rivilt ei näy laval ollenka, mut ei see nii nuukka ol mun keikal kumminka, ko emmää mittä kehollist liikkumist siäl esitä.) Ennen ko alkunauha päästetti valloles, pit tuulkonet vähä hualtta - sanamaijoil on simmost varte lyhkäne oppimäärä suaritettu:

Paikal ol tullu mukavalaisest ihmissi (yli 250, sanos meijän Tea) - nii meilt lännest ko siit Sirkan kyläst ko ympärs maat muutonki.

Vaik parikymment ihmist läksiki pualvälis keikka pois (sain jälkken päi heilt melkken kirjallise selvitykse, et ei hee varsinaisest munssen kyllästyny, ko oliva vaa sopinu jonku meno vahinkos liia aikasi), ni lämmyne miäl jäi Levist. Yks ihana Rauni-frouva lausus mul laval iha runo ja toi knipullise antolokioi ja lapase - kirjokintta oikke! (Huam! vastanpanemattoma ponteva halaus!) Summiti henkilökuntaki pit hyvä hualt, ni et ei ollu meil murhet mistä.

Huame nährä, mitä Rovaniämel kuulu ja kummone o heijän taiva färi!

Tietoja

Kirjoittanut Heli Laaksonen

Luotu: 13.09.2009

Kyl ol erityishualikrympyi otal enne Muanion keikka:

Yhten yän iha noi vaa ään hävis, olin ko lamppan niälly. Mää olen iha onnetoine ilma ääntän - ja kyl mu esityski aika kalvakaks jää, jollen puhu mittä. Hyvält torniolaiselt aptekintäitlt
(kaikil heil tervessi!) sain vinki, et jodikurlaus autta - ja vähitelle ääni tul takas.
(Samal reisul käytti Lapin Kumis kiristyttämäs renkkan pultei - nii armas palvelu ol, ete mittä määrä!)

See murhetutti kans, et kui vähä ihmissi oikken tule paikal - mu hartteil kumminki paina vastuu et mil kaik matkat-majotukset-vuakrat-palkat hoirella, vaikken mikkä korvausvelvolline olekka, ohjelmatoimiston huali nee o. Mut kumminki. Kyl tee kaik vastuunkantajaluanttet tiärätte tuntte. Syränt lämmint näkymä, ko ruskamummui ja kulttuurifrouvi ja runoneitoi ja lauma miähi näkys kiippevä Olos-tunturil. Melkken kakssata ihmist kaikkias ol kuulustelemas - vissi mailman tähtikirkkaimas salis, kattoka vaik täst:

Meilläki ol muute auto sisäl - paketauton sai ajetuks laval purkamise ja täyttämise ajaks. Siin o arkkitehti tiäny vähä muustaki ko hyväst töpselinpaikkoje sijottamisest.

Keikal ol joku oikke ilonaurune ihmine (see ei ollu Miia, ilmotti Miia mul myähemmi), iha sai pirätel, et ol itte nauramat. Muutenki hilpiöis tunnelmis men - ja hiano ol ko Kesktalon Katja tul laval näyttäytymä kans - toin Katjal kiakauskalenteryhteistyäkiitokseks omeni Laitlast omast puust oranssis ämpäris. Katjan piän Jessica ol mukan. Hänel virtuaalimitali siit, et kuulustel niin kauniste koko keika. Laps ei ol kuuttaka ja on pualentois tunni runoillas hiavahtamat ko Hiawatha!

Ai nii, o nähty värisyttävi erikoiseläimi:

Naarashirv tiävarres, mikä ei kyl uinu, seisos vaan tiävarres ilman tennissukki
Kaunei lihavi poroi vasoines
Musti ja ruskioi lehmi
Täytetty riakko hotellin aamiaishuanees (sen somemppi karvajalkoi en tiär)
Orava (ko kahren tunturi välist juakse mikä eläin vaa, see muuttu juhlaeläimeks)

Nyy matkal Levil, mut arvakka mink kaut sin ajeta? Enontekiön Vuantisjärve!
Mää pääsen kattoma Kiakaus-Katja ihan tapahtumapaikal
- et kummosis olosuhteis niit kiakauksi sit on kalenterihi viskottu!

Kuvi keikalt tule vast yän suus, ko saara Levin keikka huhkituks. Mut söpöne ol Muanionki kuulijakunt.

Tietoja

Kirjoittanut Heli Laaksonen

Luotu: 10.09.2009

Yliviaskatalon suuren salin nimi o sattuvast Akustiikka - eikä see huano ollukka. Yks kauneimppi salei reisul - ja hianoimppi näkyi, ko linja-autollastilline frouvi lipu pihal runokeikka varte! Kirjastolaiset ol tapahtuman onnistuneest järjestäny, tämä ol vähä niinko kiartueen lisäkeikka. Pulliki sai takahuanees!

Riamullist ol nii esiintyjän ko tekniikanki kannalt, et talos ol härveleitte ja virveleitten pääl ymmärtävä ihmine - reipas ja ossavaine Veli Lesell. Äänimiähel jäi hiuka aikka hioskennel ylimäärässiäki - ja yhte runolaussesse lisättinki rohkia kaikuefekti. Louhikäärmeen liihottelutehoste - uut seeki täl syyskiartueel - vaikut myäski sopivaisen dramaatiselt, ko salin valaistus ol nii hyvi suunnitelttu. 10 + Yliviaskan kulttuurihmisil sitkeyrest, et o nii hyvä talo saattu kohoma.

Yleisö meinas ens jännittä (ja yks frouva tunnustiki, et alus ol ihan toivoton olo, et eik see nyy yhtäkä suame sana saa suustas tulema), mut sit hee tottusiva ja mää tottusin ja rupeski sujuma. Sain hianon kukkaskimpu ja kauhiast hyvänmiälentoivotuksi seuraval keikkapaikal. Nii et varautuka siäl Muanios - niit on tulos paketautolline!

Tietoja

Kirjoittanut Heli Laaksonen

Luotu: 10.09.2009

Voi kui pal ihmine joutu jättämä mahrollisuuksi käyttämät,
ko vaa aja ylitte ja ohitte maist ja maisemist:

Traktormuseo Seinäjoen kuppes
Mustmakkarafärissi kiiltävi hevossi
Laukkukaupa ovi, misä luke Verä ja Tyännä
Latomert ja ajatus siit, et tääl päi ei varma Stiga-kauppiail men kovi hyvi
Kaustine ja Kari Tapion kassalipas
kaik jää taa

Koht ei lounaismurrettaka enä kuule ellei yksnäs puhu...

Kaikil kotorantta jäänyil viäl lämmynen toivotus:

VH HV

(Voi hyvi, hyvä veli)