Vartti vail kevät



"Tämä o mun kolmas runokiartueen (ensmäne o Sulavoi 2006, ja toine Runoratio 2007), mut ensmäne mihe mul on yks teknika ihmelaps auttanu ja yllyttäny kiartuepäiväkirja pitämä. Simmottos suureski mailmas kuulema tehrä, taik rockpiireis kumminki" - Heli keväällä 2009.


Tiä Tamperelt Jyväskylähä sisäls kaik maaliskuise ilma: lunt, aurinkoi, pilvei ja tiätöit kans. Niitte ja ratiohaastattelu jälkke löyretti yliopiston juhlasalil. See ol hyvä, et täl kertta äänimiäs ajo, viimeks ko olin itte vastuus suunnistamisest Jyväskylän kampusalueel, mää hajin ja hajin ja loppuje lopuks löysin itten jonku tiilirakennuksen katolt. Näin siält korkkialt vaik mitä, esimerkiks ohjelmatoimiston frouvan, ketä huhuili munt pitkin pihoi. 

Nyy käve kaik yksinkertasemmi. Meit ol vastas naisseminaari ja reipas-kiva vahtmestar Ilkka, ketä autto kaikes. Hänel mont plussapistet, yht paljon ko K-kaupas saa jääkaapi ostamisest. Valojaki suunnatti hualel - Henna ol tikapuunpitäjä-asessori ja kameleontti-Tea muuttus kären kääänttes valomiäheks (-naiseks). Melkke voi kuulla, ko hän vilkutta valoliukui ja huutta Jou!





Olin taas jotenki kauhia intonas pääst laval - viime kiartueellaki Jyväskyläs ol jotenki ihmelise erityislämmint. Vaik juhlasali o vähä erikoise malline, kahrest salist yhristetty, simmone, et takarivi siinttä jossa horisontin takan, tuntu yleisö oleva iha siin lähel.  

 

Jälles kuvasin ko pahinki paparazzi. Ei kannat meijän kiartuel tulla sala!

Valikoitten tähä nyy siit tilan muarostki kertovan yleisökuvan - eik ol jännä, et keskel sali o sisälkäynti, niinko parkkilualas. 

 

Moni tuttu ja tuntematone käve mul Hei vaa sanomas, ja sain taas mun punasse kassi kaikenäkössi tuliaissi. Täyty vissi vuakrat toine paketauto kottimenemisse, ei nämä kaik mahru yhte. Iha munt viäläki hymyilyttä nee moninaise ystävällise ihmise, kerkesin muutaman sanan vaihta yhre Harrin kanssaki - mee oltti ekaluakal parhai kaverei. Siit on kolkymment vuat!

Hotellil lähties huamasin, et auton tuuliklasinpyhkimie al ol ilmestyny huamautus. Voi ei! Eiku ei! See oliki yhrelt polisilt, ketä ol laittanu mul kirjekuare kiitostervessi ja polisimuatose heijastimen. Kauhian-kauhian kival päiväl mukavaine lopetus. Malttak täält lähte pois ollenka?

 

 

 

 

Tamperel tulemine o ain juhlalist, hyvä jos maltto orotta, et kosk pääse.

Valmisteluihi tultti jo hyvis ajoin, nii aikasi, et kaupunk vast ol tyynyjäs tuulettamas parvekkel. Lavarekvisiitta, takahuanekaffet ja myyntipöytä lykätä paikal tulles ensmäseks pysty - tosa huhkimas yks mailman reippain Henna:  

Pakkahuane rock-miähil tarkotetu lava ol must ko lakritsi, laitin punasen pairan, et jotta eres näky. Yleisö kuulustel tarkkavaisest ja muutamas kohras pirskahtel nii, et see meinas ihan tarttu. Luvin ekstrarunoks mun Tampere-runon iha ilman kysymät ja pyytämät, sen Kirsi Kunnaksen kans Göteborgis - olen sen AIN lukenu, ko olen tän viarailema päässy.  

Fanitapaamiset ol taas nii mukavi! Mää pirän suur punast kassi mukanan, jos joku vaik sattuis tuama tuliaissi...
Ja jälles niit tul tulvimal: lemmikisiämeni, keijunukke, pyärälehmä, runoanalyysi yhrest mun tekstist... Kiitos! Kovin meteli synnys taas, ko ryhmälline Elonkerjuufanei tul moikkama. Kattoka vaik ko mummut & häjyt tuloo:

Lava reunal mul ol seuran nyy ensmäst kertta keikkalehmä. Tea-darling toi sen mul kaupunki-tuliaiseks
(kyl mää olen koht ihan pilal, ko munt nii hellitä.)

Olektee ollu muute ikä Pakkahuanel? See o muhkia vanh tiilirakennus, melkken ko linnanpihal olis runoillu. Yleisö näyt somalt ja iloselt, tommoselt:

 Mansen Cumuluksest heii vaa ja kiitoksi jälles kaikil hyvil hihittäjil ja aplodeerajil ja viästien kirjottajil!

Piti tulla tiarottama välitiarotus: 

Huamen klo 16.40 mais on Kesk-Suamen ratios joku kiartuehaastattelu, kertoiln siin niit taik näit - riippu mitä toimittaja kysy. 

Tänäne Tamperen keikka o nyy sit umpitäys (kyl nee nii hullui o), huamisse Jyväskylähä mahtu see kuulusa muutama, Piäksämäel tualei on vapainas hyvi, Kuusankoskel on tänäsen tiaro mukka 15 lippu jäljel, Lahti pullistele, sin ei mahru kettä entiste lisäks, Turku samate.

Hiukan kähiä-äänisis mut entise innokkais keikkamaininkeis

Heli

PS 1: Nii sitä pit ihmetel, et onk muit viillokkei olemas ko kanaviillokki? Jollei ol, ni eik riittäis et sanottais vaa et viillokki. Nimim. sanatuhlaukse vastustaja.)

PS 2: Mää tykkän kauhiast ko mää näen arkpäiväst luavuut: Tampereel joku ol tehny pyäräntakakorin naulamal yhte bananilaatikoi ja hinausliinoi. Kiva keksintö. Ja erulline!

 

 

 

 

Keväsis tuulis tultti Starist Suame läpi Pori kohre. Varekse oliva kovis rakennus- ja sisustuspuuhis - menivä ohitte puutavara suus. Naaka viäl jahkasiva, et mitä seuravaks kannatais ja vaan kattosiva lankoiltas vareste meno. Yhre sysimustan jokisulan pääl lens matalal joutsen - kyl ol kohottava näkymä!


Porin Promenadi-salis ol järjestetty kaik nii et viarailijal olis mahrolisima helppo ja kiva. Takahuanes ol niin pehmune hyvä soffa, et tul jo houkutus siirttä koko runoilta sin. Ei missä ol sanottu, etteik seljälläs soffa uumenist sais esittä runoi. Meijä reippat Tea ja Maarit kumminki pitivä huale ryhris säilymisest, ja ens töikses pystyttivä meijä hiirenkorvahenkise kirjamyyntipöyrä.

Sali ol suur ja hiano - hiuka see häirit munt, et see ol nii suur, et osa yleisöst ol melkke mun perssen takan. Ol siin sit ilmasuvoimane. Koitin kyl nyäkytel mone suuntta.

Porilaine yleisö ol kuuntelevaist ja nauravaistki - siin eturiviski joku kikat nii, et mun ol iha vaikkia pyssy vakavan. Muutonki ol hiuka vaikkia pittä naama peruslukemil, ko joku pyys munt esittämä vuaren 2009 syyskuun Kiakaukse. Emmää sitä sihe kalenterihi ikä sil miälel laittanu, et jourun sen ihmiste ilmoil esittämä... Mut jos kirjotta tekstin, misä kakkupaperi oteta uimahalli saunaha mukka pefletiks, ni sit o myäs velvolline sen lukema jos toive käy.



Kaikelaissi mukavi Pori murtte seuralaissi, mynämäkeläissi valkosipulankasvattaji ja sirkkusilmässi häjyi käve mul keika jälkke Päivä sanomas - juur niinko olin toivonukki!

 

 

 
Olis see pitäny tiätä, mitä Helsinkin keikkapaikal ensmäsenäs tule vasta: pupu! Nii soma piän kuulusa pääkaupunkseurun kani pupels kaikes rauhas eväitäs Linnanmäen porti viäres ko maalaiset kaars paikal.

Kamera räiskys koko ehtopäivän - kyl talviteloil oleva huvipuisto o aika harvinaine näkymä. Erityisest munsse tek vaikutukse vuaristorata, mikä kurvas iha takahuanen ikkunan ohitte:



Peacocki teknika miähe oliva niit ilossi yllätyksi, mitä ei ollenka joka keikkapaikal ol tullu vasta:
hee tunsiva oman talos laittet ja osasiva niit käyttä! Täst malli - vink-vink!

Hiano ja historialline paik - esirippu ol tulipunasen samettine ja katsomon penkitki 1950-luvult
(nii oli vissi myäski takahuane kaffepöyrän tahrat, mut siit sit joskus myähemmi).


Yleisö ol hyväntuulist (voi ol et tuulikone autto) ja asiantuntevaist - mult toivotti simmonenki harvon kuulttu runo ko Linnuikäv. Kauhian kivoi tuliaissiki mul tuatti: suur päässiäismuna ja kookospähkinäst veistetyt tissiliivit (nee ol onneks Hanna-tutun tuamat, olissin peljästyny, jos viaras ihmine olis simmoset mul kätte plätänny!) Kummilapski oli nii mukav nährä.

Ikä ei ol muute viäl tullu näi nuhrust yleisökuva ko tänä... Mut yks näist mun omavalokuvauste sanomist (sen lisäks siis, et kännykuvie räpsimine o omast miälest hauska ja vähä epäkorrekti) onki vastusta sitä hullumaist muati, et sisällöntuatanto sälytetä yleisön hartteil. Välil väläytellä, et interaktiviine media olis tavottelemise arvone asi - mut tahroktee tosiaanki nährä tämänkaltassi uutiskuvi: