Vartti vail kevät



"Tämä o mun kolmas runokiartueen (ensmäne o Sulavoi 2006, ja toine Runoratio 2007), mut ensmäne mihe mul on yks teknika ihmelaps auttanu ja yllyttäny kiartuepäiväkirja pitämä. Simmottos suureski mailmas kuulema tehrä, taik rockpiireis kumminki" - Heli keväällä 2009.

Huameni vaa,

heti aamuste pit tul informeerama, et Eorjoen keikkaki o nyy täys. See johtu siit, et sali o niin pikkune, ei siäl ol ko muutamainen tuali lava ympäril. Jos joku o meinamas nyy ilma lippu kipast paikal, ni muuttaka suunnitelmi ja tehkä jotta kivamppa. Ulkon o hiano ilm, voi tehr vaik lumiluali.

Eiliselt Huittisten keikalt viäl yks kuva, Anttilan Jyrki kuvas kuvaamist: zoomailen juur yleisön ilmei. (Olen iha itte sen tohon plätänny, sen tähre see o niin piän ja pikseline).


Hiuka jo helpottunemmal miälel läksin tänä liikkel kohre Huittissi, ko olin torennu jo, et esityksen saa menemä läpitte ilma et koko yleisö poistu ja et see kestä runssan tunni (eikä esimeriks kolm tuntti taik vartti).

Huittisis ol kiva - moniki asi, mut jos nyy yhrenki mainitte, ni see et kaffilan pitäjä toi meil berlinimunkei. Mää olen pullal lahjottava ihmine. O see onni, etten ol kunnallispolitiikas mukan!

Yleisö ol simmone ko see Satakunnas o - sisälpäi riahakas. Ei munt ollenka haitta puhhu ihmisil, ketkä taputta runo lopus vaa ja hihittä iha hiljaksis. Kiitoksi heil! Otin jälleski kännyllän kuulijoist kuvan, hee ol tosi söpössi, tommossi:

 



Piän harmiki ol - Risto Ryti -salin vahtmestar luul, et hänen toimenkuvahas kuulu se, et ko esiintyjät rekvisiittoines tule paikal, hänen kuulu lähte kykkyttämä kellari. Ja sama ko koitta purkuhetki... Keikanaikaset salivalot hän kyl mukavast hois. Onneks yleisös ol mukan viarailevi tähti Koski Teeälläst. Hyvä Nuarisoseura! Hyvä Rannikonpaja! Hyvä Valio (ja tervessi mun kummilehmäl Lonerval.) Tosa hee huhkiva koivukulissin kans (lehm on kuva ulkopualel):


Päivän erikoisuus: esiintyjäl ol viherkäise suka!

Heii vaan kaikil tämänehtosil Varttivail-viarail ja kiitoksi pal taputtamisist!

Aika lail olen nyy intto täys, ko on käyny ilmi, et keikan voi vettä läpitte niin ko o meinannukki ja siit o mahrolline selvitä henkis.  Emmää paljastel mittä juanikuvioi tääl päiväkirjas, tuntemuksi vaa hiuka.

Turun kaupunkinteatterin ällistyttävän suur ja must lava näyt ystäväliselt ja kotosalt, ko pyyhälsin paika: pyykki kuivas naruil ja teknika miähe oliva hyväntuulissi ko ponit kaurapellos. Kaik lavastet tul pystytetyks, lisävaloi loimotetti ja tuulkone pöllyttivä ilma.

Kummitäti lait tukan ja silmämeikkiäki - ol mukava et ensmäsel keikal o vähä hianomp ko oikke onka.  Ohjelmatoimiston Tea kattos pääl, et mul o nee vaattet mitkä kuuluki ja oikken päi, ja assari Henna viuhtos apun kaikes. Siskoflikka ol täl kertta apun kirjamyynnis (yks miäs lähet tervessi ja siunailu, et kui voiki ol nii herttane), ja katsomo ol pualilas mun sukulaissi muutonki.

Olin ollu hualestunu, et kummottos käy ko yli 700 ihmise sali täytetä ilman paikkanumeroi. Kuulema piän sählink sit ol tulluki, mut kylmäjärkiset turkulaiset siit kyl selvis, nii olin toivonukki. See hyäty siit ol, et mää sain ajatuksen kerto yhren aihesse liittyvän vitsin. Vitsil tarttis ain olla joku syy esittämisse, ja erityisest runoiltojen repertuaaris - hiano et see järjestys.

Äänetoistost olin jälles ilone: kuulemma lava reunal ol 12 filli (ei mittän käsityst, mitä nee o), mut kirkast ja klaari ol.

Oikkiois paikos jälleski ihmise hihittivä ja oliva hilja, mikäs mul on höpistes, ko on tommosi yleisöi. Otin heist kännykameral oikken kuvanki! 

 

Eiku oho oliki väärä kuva: mun kallei turkulaissi on tääl:

Ja kuvaha pääsin määki: mul on keika loppupualel kuvanottamistuakio, mink aikan yritän olla suu kii kameroi varte (vaikkia!)

 


Valomiäs kutsus lampputreeneihi, ja niin käytti koko hoito läpitte, färivalojen kans.

Nyy on kyl erilaine lähtö täl Varttikiartueel: viime kerral, 2007 maaliskuus, olin Turun Sigynin takahuanes viäl 20 min ennen keikka valikoittemas alotusruno. Nyy see on päätetty jo 20 tuntti enne!

Olen tänä koittan tehrä simmossi asioi, mitä saa tehrä kaksin käsin vähil aivoil: pessy auton kylkke ja toivottanu hänel hyvä onne kiartueajoihi, kuarinu peruni makkarsoppa varte, rullannu kolm matto hianoks rullaks (kyl ihmine nii monipualine o).

Siskon flikat ol käymäs, hee teki heti eläintarhaleiki mun kiartuekoivuje ja jänesten paris.

Et oma tyä ei valla unhotuis, olen printannu mukka uussi runoi ja silmäilly niit ankaraste. Mahtak tommone mihenkkäs kelvat ja kehtank mää tommostaka ääne lukke.

Ohjelmatoimisto Indicon ihana Tea lait mul viime hetken kuulumissi:
11 keikka o nyy loppumyytty, muut näyttä tält:

Eorjoki vapai paikoi 11
Seinjoki vapai paikoi 240
Tre vapai paikoi 80
Jyväskylä vapai paikoi 177
Piäksämäki vapai paikoi 142
Lahti
vapai paikoi joku määrä

Kuusankosken keikast 26.3. mul ei ol tarkka tiatto, mut on sin jokune lippu jo menny.

Tilanttet vaihteleva nopiast - ain kannatta kyssy, ennenko lähte 230 mailin pääst ajama taik luavutta valla.

Huame sit Turun kaupunkinteatterin suurel pikimustal laval. Sillo vartti vail on tasan.


Lappi Teeälläst Koski Teeällähä vei tiä!

Rintase Eeva-Liisa Rauman Lapist (entisest Teeälläst) tek mul viime kiartuellekki semsen keijumennikäise esiintymisvaatte, ja hänet mää pyysi nyyki mul jottan kiva tekemä. Viherkäist ja punast ja simmost minnihiirimäist mää tilasin ja sainki. Lisäks häne ompelupalveluhu kuulus see, et hän lupas, et saan kaks koivu häne metäst (esiintymises tarvita ain välttämät koivui, olektee tiänny?) ja hän tul viäl nee mul kaatamanki. Kahlatti hankes ja kaatuiltti ja hihitetti. Ja mitatti, et koivuist tul yht pitkät (kolm ja kaks-kolmas-osa saha).

Koivut täytys viäl saar pystyski pysymä, sit varte mee vaivatti Koski Teeälläst Rannikonpajan Anttilan Jyrki. Hän värkkäil metallist koivunjaloiks simmoset joulukuusenjalan-tapaset mut jänekse muatoset keksinnöt. Aika hauskaset! Ja painavat, ei varmast kaaru mun koivu. Viäl yhren toisenkin teline mää tilasin, mut ei sitä tart vast ko maanantain, kyl sen viäl kerkke...

Tänä olen viäl kirjottanu lavamuistiinpanot puhtaks: mustal paperil valkost teksti. Keksisin sen yhrelt ranskalaiselt laulajalt - tummal laval tommone valkonen klappu o nii arkine. Mut must o salaperäne. Täyty vaan toivo, et laval näke tihrutta: mu muistin o nii alikehittyny, ettei ol toivoka, et mää muistaissin mittä ilma vilkuilemat. Taik ehkä mää sit jo 29.3. ko viimenen keikka koitta.