Vartti vail kevät



"Tämä o mun kolmas runokiartueen (ensmäne o Sulavoi 2006, ja toine Runoratio 2007), mut ensmäne mihe mul on yks teknika ihmelaps auttanu ja yllyttäny kiartuepäiväkirja pitämä. Simmottos suureski mailmas kuulema tehrä, taik rockpiireis kumminki" - Heli keväällä 2009.

Varttikiartuen ensmäne kaukokeikka alko suhmusen päivän - pit hualtta vähä autonestei ennen ko uskals lähte ajama Seinäjoel 250 kilometri matka. Ainokaine kaatonokalline tavara huushollis ol kuhmune Arabian kannu, mut hätätilas silläki lisä pissapojanestei:

Törnävä-salin suunnittelija ol ollu ajan ja ajatuksen tasal - roudausmatka laval ol vaja 3 metri ja takahuane ol 4 metrin pääs. Siäl ol kiva jännittä ja käyr välil ove ravost kurkkimas, et näkyk tutui ja onk mun ihan tosi pakko koht men ton laval iha ypöyksinän.

Lavavaloshow´t kerjetti vähä kattelema ennen keikkaki - nyy kerranki näin ittekki mitä mun seljän takan tapahtu. Valomiäs seura mun puhettan ja tiättyje iskusanoje mukka (jos nee muistan sanno ja jos hän nee huama), vaihtu valastus. Otin kuvan, kummone on 100 % lavaviherkäine ilma lavaherhiläist.

Tavalist toiveikkaamp tunne mul ol laval mennä, ko tiäsin, et katsomos on pal Elonkerjuu-ympyröist tutui, kivoi ihmissi. Ajattelin, et ainaki o joku joukko, ketä säälist ja kohteliaisuurest jää istuma ja taputtama, jos muu yleisö häipy. Mukavaisest kumminki muutki siäl taputti - iha jonku pualhassun jutunki jälkke. Tais olla riahakkaimmast yleisöst tähä mennes. Jonain päivän mää opin viäl vastavalonki kuvama, mut see päiv ei ollu tänä:

Nii ja kiartuevitsi! Sain kerrotuks! Vaik see o jo kui monennet kertta kerrottu, olen itte ylimpäin sil nauramas. Kyl ihmises joku vika o, ko omist vitseistäs nii riamastu... 

Kivan Seinäjoki-päivän päätti viäl yllätysroudarijoukko. Nyy Koski Teeälläst tul kuus miäst roudama! Täl kertta ei ol aihest kuvi. Hee ol see verra vilkkai ja irti maast, et heijät on paremp vaan kuvitel miälesäs. Kiitos jokasel kumminki. Kaiutinlaatikot ON painavi!

Nyy on kolm kokonaist päivä paikalas olemist. Tiistain runoilla runoi ja veistellä puujalkoi Hämelinnas. Näkymissi-kuulumissi!


Suur mut lemppiä Rauma-sali vartoili munt kanalirannas ja ovel oli laitettu kyltti Loppumyytty. Kaikkist mukavin tilanne o munst ain simmone, et sali olis kaht paikka vail täys - sillon kaik olis päässy sisäl kenel huviki ol, mut kumminki salis olis tiivis tunnelma. 

Tarkkavaisimma kuulija saiva lährön kevässe jo ennen ko keikka läks liikkellekkä: äänimiäs on käyny pensasaira varpussi äänittämäs ja iha noi vaa ilma tekijänkorvauksi soitta niitte tsirputust salis niil ko vartoileva esitykse alkamist. Saa nähr tulek Teosto meijän kimppu. 

Ei see Raum pal jälkke jääny Eorjoest: ko takahuaees ol pelkkä silitysraut eikä -lautta lainka, hävis teknikko-Simo vähäks aikka paikalt - ol käyny ostamas simmosen kaupast. Muutonki takahuanetunnelmat ol nii mukavaise, et 10 minutti enne esityst olin iha valminas rynnistämä laval roudausvaatteis. Onneks ohjelmatoimiston Tea rupes huutama ko palosireenipensas ja ajo munt vaatettama punaviherliivihamepolvhousu-yhristelmän pääl.

Yleisö ol hartta olone, kuulusteliva niin tarkka, et munt rupes iha jännittämä, et tarttisko mun ruvet jotta viissaitaki puhuma eik löpist vaa. Jälleski otin kuvan - koitin tährät nii, et sisko näky siin ainaki:



Sain nii oikkioi kukkassi ko huavutettujaki ja taas unhotin kertto sen vitsi! Toisaaltas see liitty numeroimattomi paikkoihi - ja ko kerra paikois ol numeroi, ni ei see mikkä välttämätön olis ollukka. Tosa kuvas olen nimmaroimas (taik siis kuikuilemas, et eik kukka tul mul mittä puhuma) ja näky siin vähä yht vahtmestarskaki, kenest voin lyär vaik veto, et hän lähituntie aikan tule Hulimaan viaraskirjaha munt moikkama:

Olen ymmärtäny, et Seinäjoe huamine Törnävä-sali o aika lail tänäsen salin kaltane, simmone n. viiresaran tualin koti. Ihmissi sin viäl mahtuis laumatolkul kuulustelema. Olen huamen klo 14.30 jälkke Yle Ratio Pohjanmaan haastattelus suaras lähetykses. Huhuilen siäl sit, et tulkka poja onkel!


Taas see nähti, ei enne Eurajokke kannat ainaka syär: takahuanetarjoilut o nii muhkiat! Kaikin puali muutonki meist jälles keskitytti pitämä hyvä hualt: ko tul lausutuks toivomus siit, et sais peilin takahuanesse, tul Kiinteistö-Jyrki hetken pääst suuren seinäpeilin kans takasi: ol skruuvannu sen irt alakerra vessan seinäst.

 

Eurajoki-sali ei ol suurimmast ja mystisimmäst pääs esiintymistiloi, mut järjestäjie ja yleisön lämminsyrämisyys men sen erel. Olin nii liikuttunu kaikist kukkasist, erikois-kenkäplankki-seteist ja vastleivotuist rinkeleist, et unhotin kertto mun vitsinki... En nyy sitä viäl paljast, mut maaliskuu lopus, kiartue jälkke sit.

Omal onnettomal kännykamerallan jälles sivalsin kuvan kauneist ihmisist etu-, taka- ja keskrivist:

 

Alapualel o rivis meijä voimatiimi: monitoimimiäs Jyrki, mää, mun pikku(housu)sisko,Eurajoen syrän ja sialu Pirjo, Henna ja Maarit kans. Kuvan ot valo- ja äänimiäs Nippalan Jari-Jukka, ketä tänän(ki) onnistus toimissas, nii et ol vaivatoine laval ol ja elel.



Täst on kuulkka vaikkia laitta paremaks - mut raumalaiset o ennenki yllättäny... Nährä siis huame!

 

Huameni vaa,

heti aamuste pit tul informeerama, et Eorjoen keikkaki o nyy täys. See johtu siit, et sali o niin pikkune, ei siäl ol ko muutamainen tuali lava ympäril. Jos joku o meinamas nyy ilma lippu kipast paikal, ni muuttaka suunnitelmi ja tehkä jotta kivamppa. Ulkon o hiano ilm, voi tehr vaik lumiluali.

Eiliselt Huittisten keikalt viäl yks kuva, Anttilan Jyrki kuvas kuvaamist: zoomailen juur yleisön ilmei. (Olen iha itte sen tohon plätänny, sen tähre see o niin piän ja pikseline).


Hiuka jo helpottunemmal miälel läksin tänä liikkel kohre Huittissi, ko olin torennu jo, et esityksen saa menemä läpitte ilma et koko yleisö poistu ja et see kestä runssan tunni (eikä esimeriks kolm tuntti taik vartti).

Huittisis ol kiva - moniki asi, mut jos nyy yhrenki mainitte, ni see et kaffilan pitäjä toi meil berlinimunkei. Mää olen pullal lahjottava ihmine. O see onni, etten ol kunnallispolitiikas mukan!

Yleisö ol simmone ko see Satakunnas o - sisälpäi riahakas. Ei munt ollenka haitta puhhu ihmisil, ketkä taputta runo lopus vaa ja hihittä iha hiljaksis. Kiitoksi heil! Otin jälleski kännyllän kuulijoist kuvan, hee ol tosi söpössi, tommossi:

 



Piän harmiki ol - Risto Ryti -salin vahtmestar luul, et hänen toimenkuvahas kuulu se, et ko esiintyjät rekvisiittoines tule paikal, hänen kuulu lähte kykkyttämä kellari. Ja sama ko koitta purkuhetki... Keikanaikaset salivalot hän kyl mukavast hois. Onneks yleisös ol mukan viarailevi tähti Koski Teeälläst. Hyvä Nuarisoseura! Hyvä Rannikonpaja! Hyvä Valio (ja tervessi mun kummilehmäl Lonerval.) Tosa hee huhkiva koivukulissin kans (lehm on kuva ulkopualel):


Päivän erikoisuus: esiintyjäl ol viherkäise suka!