Tamperel tulemine o ain juhlalist, hyvä jos maltto orotta, et kosk pääse.

Valmisteluihi tultti jo hyvis ajoin, nii aikasi, et kaupunk vast ol tyynyjäs tuulettamas parvekkel. Lavarekvisiitta, takahuanekaffet ja myyntipöytä lykätä paikal tulles ensmäseks pysty - tosa huhkimas yks mailman reippain Henna:  

Pakkahuane rock-miähil tarkotetu lava ol must ko lakritsi, laitin punasen pairan, et jotta eres näky. Yleisö kuulustel tarkkavaisest ja muutamas kohras pirskahtel nii, et see meinas ihan tarttu. Luvin ekstrarunoks mun Tampere-runon iha ilman kysymät ja pyytämät, sen Kirsi Kunnaksen kans Göteborgis - olen sen AIN lukenu, ko olen tän viarailema päässy.  

Fanitapaamiset ol taas nii mukavi! Mää pirän suur punast kassi mukanan, jos joku vaik sattuis tuama tuliaissi...
Ja jälles niit tul tulvimal: lemmikisiämeni, keijunukke, pyärälehmä, runoanalyysi yhrest mun tekstist... Kiitos! Kovin meteli synnys taas, ko ryhmälline Elonkerjuufanei tul moikkama. Kattoka vaik ko mummut & häjyt tuloo:

Lava reunal mul ol seuran nyy ensmäst kertta keikkalehmä. Tea-darling toi sen mul kaupunki-tuliaiseks
(kyl mää olen koht ihan pilal, ko munt nii hellitä.)

Olektee ollu muute ikä Pakkahuanel? See o muhkia vanh tiilirakennus, melkken ko linnanpihal olis runoillu. Yleisö näyt somalt ja iloselt, tommoselt: