Hämelinnast Lohjal päi lähtemine käve aika hittaste, ko ens pit pääst museoima. Mää tykkän niin kauhiast museoist!
Piäne hetke vaa kerkesin historiallist museo vilkuilema, mut heti ens askelil siält löytys hiano kohre:
rautatiäaseman vanh Pectuspastilliautomaatti! Nii sympaattinen kone!
Syämine o oleline, jos meina reippanas kiärttä. Tiän pääl meina tulla usse vasta see ABCDEF-ketju-onkelma:
suur osa ruakapaikoist o täsmälles samal menul toimivi pikaruakaloi. Mää ain kaippa jottan tavalist, niinko muussi ja uunimakkara. Onneks josta Hyvinkä huitteist löyrys ihan tavaline tyämaaruakala!
Oikke simmone misä keittäjä laitta ruan lautasel ja kysy, et kui mont peruna laiteta.
Ilosen punaset ovet ja pal tyämiähi - mitä runonkirjottaja voi enemppä ruakahetkelt toivo?
Lohjal Laurentius-salis ol kans simmone Loppumyytty-klappu ovel, mut kyl hee munt silti sisäl päästivä.
Vähä siappas syränalast, ko ei yhrellekkä lisätualil annettu lupa, vaik joku soma frouvaki käve kysymäs paikka.
Mää ymmärrän kyl paloturvallisuure noi niinko periaattest, enkä kannata simmost bangladeshilaist tapa, et
100 ihmise lautal kuljeteta 600 last. Kumminka en usk, et ikä tule nii suurt sisätilakatastrofi, et pelastautumine
olis siit yhre mamman lisäpaikast kii. Mut nii see o, et talo säännöil mennä ain (mut hiuka saa voihki ja voivotel kumminki, ei sitä muuto Kirjailijaliito jäseneks pääse).
Lohjal ol rivakka naisihmine vahtmestarin, noi vaa nostel painavi rautjäneksi laval ja siält pois.
Simmossi frouvi tarvittais joka juhlasalin henkettäreks!
Lohja yleisö ol lämpimän tuttavallist. Ei munka tarvinnu niim pal jännittä, ko ajattelin, et omi ihmissi täsä vaa viihrytetä.
Yhre jutu meinasi unhotta kerttoki - mut ei hualt, yleisöst joku otti ohjat ja huus, et kerro nyy see juttu loppu mink alotitki. Mukavaist simmone hualenpitämine!
Yleisö joukos o vissi joka keikal ollu myäski muutamaine Lauri Tähkä ja Elonkerjuuorkesteri -faniki,
Syntymähäjyiks heit pruukata nimittä. Hauska see onki - uussi ihmissi entise lukijakunna joukko!
Tosa mu ottamas kuvas yläpualel pari simmost fani näkyki. Hee o noi kaks söpöst lokinpoikast eturivis.
Esitykse loppupual taas vinkkailin, et mul voi tul sit keika jälkke hyvi jutui kertoma. Lohjal o simmost avosyrämist väkke,
kauhi jono ja yks Veikkoki viäl oli mul päivä sanomas ja moni kerros juttujaki. Tavalisest hilppiämäst pääst o nee, mitkä alka:
"Vaimo kiäls munt kertomast tätä juttu, mut..."