Mul o ollu nii mukavi päivi, et mää en kest mää en kest mää en kest!

Hyvinkää-aamu alko varhas-lounaal (Odelma oli käyny hotelliaamupalavastaavalt kinumas mul 11:ks vast aamupalan ja siäl mää sitä raksamiäste lounasseuran sit mummelsin.) Yle Satakunna ja Yle Kymelaakson puhelinhaastatteluje jälkke mää sain haaveeni täytte ja pääsin tairemuseol.

Mul on tärkkiä, et pääsen välil kattoma taului ja pystei ja installaatioi - jotta ennalt arvamatont. Ko mailm o simmone, et melkke varmaks tiätä, mikä o iskelmätekstin seurava lause ja mikä on ketjuhotellin päiväpeiton färi, anta taire parhamillas pääl töit.

Hyvinkään tairemuseo kannat katto! Heti ensmäsenäs ol porraskäytäväs vastas kymmenikymmeni metrei virkattu kairet - siis kairetairet! Kaija Papu - Aino Louhi -pari oli sen takan ja see lämmit miäle heti.

Helene Schjerfbeckin taului ol esil - hätkähryttävi niinko ain - ja mul tähä saak viaraaks jääne Yrjö Saarise. Hänen tuima ja nopia pensselijälk sai tanssivie ihmiste ja murheliste naiste sialut nii esil, et tuntus ettei itteläkä ol keho lainka, henki vaa liikku näyttelyhuaneis. Joku ekspressionisti see taita ol. Uusist tekijöist Eeva-Lisa Isomaan nais-meri-teksti-vastranta-pinta-valokuva miätityttä munt viäläki - ja Jaakko Pakkalan siivet. See käytetyist silikonitisseist tehty asetelma ei olis ollu simmone, ko olissin välttämät osta tahtonu; somi limapussei killumas narus.

Odelma ol mu museokäynni aikka tehny hyvi ostoksi. Löytäny mm. eläinlääkäribarbisetin, mihen kuulus syräntsärkeväst kiljuva kissa. Automatka Kouvolaha kulus ko siivil: ain, ko yritin kyssy jotta älyllist, kissa vinkas kymmenen kertta miumiumiumiumiumiumiuuu. Kyl o hiano, et ihmisel o matkaseura!

Nii, sit Kouvola - mihen päästi juur sopevaiseste pois lumisatte ja pimiän alt! Tarkemmin Kuusankoski eli lempinimelt Kuusaa. Seuravan kerran ko ajatte lännest päin Kymelaakso, nii kattoka tarkaste: kuuset o siäl iha omalaises muatossi. Nee on pitki, laihoi ja kohtalokkai, niinko Lucky Luken haurankaivaja. Tykkään niist kovi.

Kuusankoskitalol mun taireonni jatkus. Siäl ol muhkia hyväl ajatuksel tehty näyttely, mink kerkesin pikaseste juaksema ympärs. See ol  koottu Kouvolan kaupunkin henkilöstön tekemäst taittest. Meijä myyntipulu Sini Inkeroisen (kiitos avust!) rakujäneksi ol siäl esimerkiks ja muutonki aikamoise kiinnostavi töit. Ain sitä ajattele et kartanpiirtäjä on kartanpiirtäjä ja kanslisti on kanslisti - ei tul muistaneeks et kartanpiirtäjä voiki ol keraamikko ja kanslisti hatuntekijä.

No keikka sit. Keikka! Keikal ol tänä ylimaallisen hyvä ol! Runopurkki pursus! (Joku huumormiäs ol toivonu runo 3 miäst ja muru - mun pisin runo, vissi viissivune! En nyy lukenu, kiitos kumminki...)


Mää puhusi ja puhusi ja yleisö ol leimuvaine ja sialukas ja nii ihana! Kymelaaksos olen pal viättäny aikka ja tehny meijä äänimiähen kans siäl mm. mun viimeset äänikirjat ja see tuntuki simmoselt vara-kotimaakunnalt. Kumminki ällistysin siit isost lämpimäst filtist, mihe yleisö munt kääris.

Piän harmiki oli - mikä oliska ihmisen päiv ilma harmi. Järjestäjä ol unhottanu toimitta meil eväi takahuanesse. Ei meijä raideri iso ol: teet ja kaffet ja vissy ja sämpyli - mut see o välttämätöne, et jakseta huhki koko tiivis ehtoo. Esitykse loppupualel huamasin, et nyy o sokerivaje aika suur. Ko ihmiset taputtiva encore, mää rynnistin mun kurkun-avaus-hunajapurkil ja laapasin kolmel sormel suuren kimpale hunaja kiälen pääl. Sit taas jakso! Tunti viiskymmen minutti... Vaikkei ollu eres päätöskeikka. Antteks kaikil, kenen taksimittari raksut pihal!

Sain muuten paketei, ihani paketei, niimpal kauhiast! Kiitos! Suklai ja linnui ja enkelei ja tontui ja kärpässiäni-kana-talo-koivu-kuviossi villasukki (jotkut ossava!) ja mitä viäl, jatkan huame - tarttis nukkumaanki mennä, ko huamen kutsu Pori - eikä sin pääse ennenko aja maantiät viis tuntti! Nährä siäl, armas runoväki!

Heli