Hei hoi kiartuepäiväkirjan seuraajat!
Tämä aamu läks liikkel niin dramaattis-liikenteellisel tapauksel, et en voi sitä nyy kesken kiartuet eres kirjotta. Tääl voi olla hellämiälissi lukijoi, ketkä muutonki jo jännittävä mun ja Odelman talviajeluitten tähre - pare o olla hilja vaa ja ajatel kaunei ruskiasilmäsest miähest, ko pelast munt ja kiartueen nyy vähintäski. Kaik o hyvi jälles!
Aamu ol yht vaikkia, ko aamut ain ova. Vaik kello ol pualpäiv, ko mentti siit ovest sisäl, misä luk Ratio Sata, mun ei tarvinnu lainkan teeskennel aamu-unist. Lähetys nimittäis tehtin kuvitelles, et o huaminen aamu klo 8.
Kauhian kiva toimittaja, Iku nimeltäs (häne nimi tule Ikituurin Kongressikeskuksest) ot munt vasta ja kysys salaviissai kysymyksi ja sai munt paljastama seuravan visiohaaveenki, vaik olin ko päättäny luappu kaikist simmosist. Mul o nimittäis miäles, et joskus tulevaisuures olis hiano järjestä Hyvän Huumorin päivät. Seminar vois ol vaik kyläkoulus ja sisäänpääsyn olis 10 mk taik omakeksimä vitsi. Haastattelun varmaanki voi kuulla perjanta aamuste aikasi. Tervessi Satalaisil! Kutsuka munt usseminki!
Hyvinkääl mennes oli hurja ilma, mut hianot färit! Liikkusiktee ulkon eile eteläises Suames? Huamasiktee, et mailmas oli ruskia valo! Koko Saloki ol iha seepia, ko tulttin karonnut kukkaro hakema.
Suamalaiset taajamat voi olla pahimillas aika monimutkassi. Hyvinkään oma piirre ol see, et mistä rakennuksest ei löytyny sisäänpäässy ilma, et kysys joltan paikalliselt taik otti kartan kätte. See ol ain jolla muul pual ko turisti luul.
Joka esiintymispaikas o jotta erikoisen hauskast taik erikoist. Hyvinkää-salis ol pähkinäruskia lattia, lastauslaiturin hissi, mitä sai käyttä itte knappi painamal ja kekseliäs siilimiäs Aki. Hän autto Odelman onkelmas: ko tarttis saar klasi-teräs-seinäl tämmönen hinnastotaulu kiinnitetyks. Kuvast nyy ei saa oikken tolkku, ko see on tärähtäny ja samia, mut ikä mailmas ei olla nähty noi muhkian suurt taulukoukku! See ol varovaisest arvioiren 30x30 sentin kokkone ripustin, mikä olis pitäny vaik mopoauton seinäl. Ja pysys hinnastoki!
Salis ol kirkas ään ja muhkiat valomahrollisuuret - ja niit jälles äänivalomiäs Jari-Jukka Nippala parhas mukka välkytteliki. Ja talon teknikot ja Eila-mussu oliva avuks jo ennen ko ehtis kysymänkä.
Yleisöl ol joulumiäl jotenki - runotoiveiki ol tullu purkki ennätysmäärä, ykstoist vissin kaikkias! Olektee ikän kuullu, et artisti tulis encoreks vetäsemä 11 kappalet? Emmäkä ol! Nii et en kaikki lukenu. Kiitos toivomuksist niillekki, kenen toivet en esittäny! (Voik tee kuvitel, et joku toivos Kreivin merkei! Raparperisyrämest! Ikä enne!) Sain kukkassiaki!
Ko ehtoo ol ohitte, kiitetti talon väki (kiitos viäl!) lähetetti myyntiapun ollu söpö neito Mirjami Vanhapuistola kotti ja kipasti parin metrin päähä hotellil nukkuma (kuka nyy maltta nukku, ko o mailm kirjottamattomis sanoi täys!)
Huamen tekis miäl käyr Hyvinkään Tairemuseos (raportoitten, jos pääsen), ennen ko Kuusaa-sali kutsu. Kymelaaksolaiset: ottakast oikke ilone ilme naamal ja tryykätkä kaik keikal!
Heli
PS pakko liahuttaa: vastperustettu Kodiksamia-palkinto ja Koivukarin Tapion Ariasman o saanu hyvän vastaoto nii ihmisten ko medianki paris!