Tänään myrsky kiertää meidän kylän, vie menneen mennessään…

Nii munt lähetti laval alkunauhan Laulu-Lauri ja mää sain juast laval umpitäyre Laurentia-Sali ette. Mut monelaist ol enne sitä ehtiny päivä alkku sattu.

Päivä alkajaisiks – ko oltti ens otettu vasta 3252985798 miljardi räntäpriiska auton tuuliklasihi – pääsin yhren keramiikkataiteilijan kotti käymä kirjailijapatsaitte private-esittelys. Mykistävi! Mun mukka läks Edith Södergran ja hänen kattis.

Muistinki, et Laurentius-Sali o avara ja jylhä, mut taas see pääs yllättämä… Hiano o.

Tais olla tähä astisen kiartueen paras vahtmestar-talon-teknikko-osasto meit vastas. Kaik, mitä mee keksitti pyyttä, tuatti juaksujalkka ja ilomiäli ette: saippuakuplakoneen tukituali ja tunnelmalline sivuverho ja erikorkussi nimikirjotuspöyti, mist sain valita kaikkist sopivamma ja välil ain kysytti, et on kaik hyvi ja tarttisko jotta viäl. Harmi etten huamannu toivo piremppi sääri!

Kiartueel on tänä vuan meil ain joka paikkakunnal uus tyäpaik auk – ihan pätkätyä mut kumminki. Ennenko runolöpinä pääse alkama, tarvitan paikal siilimiäs, ketä voi olla kyl nainenki. Siilimiäheks palkatti Lohjal henkilökuntta nuaremast ja reippamast pääst, oikke hyvä Mika. See o myäski hiano, et ihmine ossa tyätäs arvosta. Niin kirkkal äänel hän meil lähtiessäs huikkas: ”Oli kunnia olla siilimiäs!”

Yleisös ei jällenkä ollu moittimist! Naurova oikkias kohras ja taputtiva melkken kaksinkertaset aplodit nimeomasest meijä pitkämiälisel äänimiähel, ko jaksa tuhannen kertta kuulustel mu jutui (voi tiätyst ol, ettei jaksaiska, vaa see o enemä ammativalintakysymys, et jaksettava o). Pääsin myäski vähä vaihtama sanoi lukijoitten kans. Yks hurmaava Evakko-Aili kerros mul lapsuustapaukse laitilalaisest mummust, ko ol ei tuntenu kello.

Kaks päivä on tauko kiärtämisest – varma kiärrän ympärs lipputankko pihal, ko olen juur päässy kiärtämise makku ja nyy tarttis muka olla koto vaa. Tamperel nährä sit jo maananta! 500 ihmist tulos – mut parisata viäl mahtu. Ooo-ooo - kuin kuuta nousevaa mä sinua odotan….