Peippokiarrokse ensmäne maanantai ja ensmänen päiv ja ensmänen koetinkivi. Iha helppo ei ollu Turun kaupunkinteatterin alakerras ittiäs hankki keikkapukineihi ja kuulustella, ko yläpual korot kopiseva ja puhe sorise ja minu oroteta ja voi kamala ja kauhia koht olen siäl färivalois!

Ol niinko ei ikä olis enne esiintyny. Mää en muist mittä! Mun kaik runot o huanoi! Mul o liia suuret sukkahousut! Älkkä pakottako munt! Taas käve, niinko ennenki – vaik sen ain kerkke unhottama – ko on laval päässy, ni pois ei malttais millä lähte. Turkulaisyleisöl ol ihani röhönaurui ja vianoi hihityksi ja hee munt pitivä kyl hyvi ilmas!

Piäni jutui ol, mitä vois tehrä paremminki… Meijän testis ollu savukone laitetti ens esiintymispöyrän – linnunpöntön muatosen – al salaperäsest tuuttama usvatunnelmi. Onneks jo harjotuksis huamatti, et see näyttä silt, niinko telkänpojat olissiva salatupakil talon takan. Sitä sit hiuka muunneltti. Samaten papiljotei ei kannata pittä pääs kaht tuntti, jos o yhren tunni meinannu. Sen päiväset Maijan-pikku-karitsa-kikkurat hulmus pääs. Piäni murhei kumminki!

Nii muute: ilmankos ol niin kauhian täys Turku, sukulaissi kolmeneljäsosaltas! Ol mummun veljen flikkoi ja pappansiskon tyttärentyttäri ja meijä isä ja äitki ja vähäflik-Ode oman uuren firmas Odelman kans myyntitiskin takan ja munt laval lykkämäs!

Huame o naistenpäiv, mut ei haitta, menen keikal kumminki! Salos on kans kuulemma kaik penkit ympyröitty punasel. Kiva pääst kattoma kummosse teatterpukku.vanh telkkartehras Salora o vaatetettu.

Kiitos täst päiväst joka seittemälsaral mirkul ja markul - nii ja kaupunkinteatterin avuliail tyäntekijöil.
Siilimiähel erityistervessi!

Heli