Hei mun ihanat runoihmiset! Viimenen peippo lens mailles - nii murhelist ja ilomiälist!

 

Nyy tiistaiehtoste vast sain päänsisäset solut liikkuma see verra, et uskalsin ruvet kiartuepäiväkirja kraapustama. Vaikkei kiarros mikkä niin pitkä ollu noihi Nightwishien kiartueissi verrattun, ni näil talviteil ajamiset, ain uussin paikoihi ja ihmissi tutustumiset ja tiätyst yleisö ette alttiks heittäytymise nuupahruttiva. (Kattoka vaik tota alakuva: kello o nel ehtopäiväl ja toi naisihmine näyttä aamutelkkarin ensmäselt viaraalt enne meikki.)

Seinjoki-Turku-siirtymä ol pisin yhtmittane ajo täsä peippomeininkis. Aik saattin kulumal asioi ajamal. Odelma viihrytti munt soittelemal ihmisel jos toiselki ja sanomal ain: "Odelma täält Peräseinäjoelt hei!" Oli vakuuttava alotus! Kaik saattinki sujuma. Meil käve nimittäis simmottos, et Pyy ja Susi -runokalenterit kertakaikkias loppusiva. Seinjoen intomiäliset jaanat ja simot oliva nee kaik ostanu. Onneks luattomyyntipäällikkö Otavalt - Ojasen villli Reima - sai järjestetyks niit matka varrel muutameihin kirjakauppoihi ja yks iso knippu keksitti viäl käyr Turun Kansallisen kirjakaupa tehokkailt frouvilt hankkimas. Kiitos! Kaik men ehtoste ja viimesest tul kinaki!

Ko kuski vaihtus, mää soittelin Laitilan kirjakauppakirjan asioi. See on parhalas viimesis taittofiilauksissas ja mun pit soitta viäl haastatelluil, et miltäst käsikirjotus näyttä ja olenkmää ymmärtäny heijä jutu oikke. Tosa tammikuus sit nährä kummone see o: Elo ilman kirjaa on teeskentelyä - 90 vuotta kirjakauppaa Laitilassa.

Turun uus, marraskuu lopus vihitty Logomo-sali on tehty vanhan veturtallin sisäl ja ympäril ja uumenihi. Siäl on siirrettävä katsomo, mitä voi hissat kauemas ja tuar paljastunel permanol tualei ain lissä ja lissä - oliksee pahimillas 3000 paikkaha saak. Olin jännittäny, et kummottos sin ikä löytä - see alue tois pual rautatiäasema (see o myäski tois pual jokke) o simmone, mihe ei normalil ihmisel ol koska enne ollu asia. Hyvi opastei ol laitettu kumminki eikä mee eksytty ennenko pihas vast. Hemmeti vaikkia tiätä, mikä o oikkia ovi, ko samoi tiilseini ja pariovi on kymmeni joka sivul ja sivui on kahreksa. Mut ei mee kauaks jääty ove ulkopualel uikuttama - vilaukses ol jo lava kohenemas:

Ruakka ol varattu meil oikke pöyrä ääres (Ja valkonen tuuki. Selväst nee ei minu tunne!) Alkuruakaki ol ja kukkase muatoseks astellui affeni ja keväsen koivu färist kastiket viäres - ja ystävälline henkilökunt.


Täsä olis sit Odelman kirjanmyyntipiste:

Ainaki ol tila asetel! Kyl tul ikävä rullakelkka ja potkupyärä, ko noil käytävil rynnis. Jessus ko on kaik suurt ja pitkä. Veturin kans siäl on kuljettukki, ei mikkä ihme.

Muhkia paik nii esiintyjäl ko iha vaan turistillekki. Kaikkist paras asia Logomo-salis kumminki ol onnistunu äänsuunnittelu. Meijä äänentoistomiäs ol koko aja onnest pyärtymise rajamail ja mul ol kans niin keviä pulputta! Joka penkkihin kuulus yht hyvi. Ei millikä enemän kaikku, ko mitä itte tahtos. Auvisen Janne, äänsuunnittelija ko on Hämelinnan Verkatehtaanki salin äänentäny, siäl kans muhoili tyytyväsen - syyst!

Turkulaine yleisö on jotta nii ihmelis: hemppiä ja tyrskiväist. Kiitos koko sil kuurelsaral! Munt ei alust astika jännittäny juur lainka - tul simmonen tunne, et nämä tääl tuleva munt kyl jaloillen nostama, jos jottan käy. Värivaloje loistes puhusin ens pualtoist tuntti ja sit sukelsin runotoivepurkkihi ja runoilin melkken pual tuntti viäl lissä. Ei noi ihmiset tosa alakuvas sentä ol keske esitykse häipymäs - tosa vaihes mää olen ko takahuanes kiskomas huppu pois pääst.

Enne lavalt lahtö ol viäl loppukiitos ja kehuhetki. Miähe saiva Hihat palaa-pairat ja Odelma Tähkäyllätyskassin, mink sisällön ol itte Susi valikoiny. Mul lykätti rasia Sisu ja kaunist virkkauslankka. See on tarppelinen kyl: yht hiukkaka en taas tiär, mihe menen, mitä ruppen ja kui aikaki kulu! Seurava kiartue... ei mittän tiatto. Tulek ikä enä... Ei tiär sitäkä! Voi mikä kaihomiäl, ko tämä o ohi. Kuka senki säännö on keksiny, et kaik loppu aikanas? Huano sääntö!

Viimenen peippopakkaus - ja kaik 4 lähretti eri suunttihi. Mää ajoin koto-Laitlan kaut ja keikkahurmiossan tein yhre muuttokuarman valmiiks ennen ko läksin viäl enemän kotti kohre, tän jääpolanteitten taa Lappi.

Koko peippoje jälkkesen päivä olen kuulustellu ratio ja orottanu, kosk soiteta Lucia-laul. Sen kuulemine o mul jokavuatine välttämättömyys. Ja juur see Yleration Faunin iltapäiväs tuliki! Mukava yllär ol seeki, et Kansanmusiiki-ilta soitta juur parhalas meijä Walon Lauluttoman lännen lauluja -kirjan ja Puukenkki-orkesterin levy!


Kiitos ja niiaus mun peippotiimin Odelma, J-J Nippala ja Koetinkive Ekku.
Ja suurin kiitos juur sul, ko tulit runomiälel ja taputit lopuks!


Heli

Sanamaijalast
lopetta Peipporaportoimisen tähä hättä tähä.