Pieni perunannostokiertue

 

Runoilija Heli Laaksosen Pieni perunannostokiertue on yhden-naisen-runoesitys, joka kiersi maata lokakuussa 2014. Huvin vuoksi suurin osa keikkapaikoista valittiin mukaan siksi, että niiden nimessä on y ja ä. RYMÄTTYLÄ! HYVINKÄÄ! VIHDIN KIRKONKYLÄ! KÄPYLÄ! MYNÄMÄKI! SALON YÄ-RUNOT! PÖYTYÄ! JYVÄSKYLÄ! TURKU! Runoja tuttuja, uusia juttuja ja hassuja tarinoita mukuluuden makeista muistoista ihmisen huikeaan, haikeaan elämänkaareen. Täällä ja fb:ssä ajantasaisia kiertueuutisia. Meil o runoi laareis, sanoi säkeis! Voi ko tulisit mukka! Suosittu kiertue jatkuu Keskikokoisena Perunannostokiertueena uusin paikkakunnin!

 

 


Mynämäes perunannosto alko ennen ko kerkes ovenka avama! Jukon tehtailt oli tuattu ihmeteltäväks lukion ovie ette historiallissi perunaviskurei, -nostimi, -pesurumpui ja legendaarise Oravan veljekse olivat tullu myymä iha oikkioi peruni. Nyy ol sanoi säkeis ja peruniaki!

 

 1950-luvun traktor ol kaunistuksen kans.

 

Jestas, ko munt jännitti, ko elävä perunakauppias ol nii lähel. Mut nii innokkast mää ryntäsin mun Van goghejan ostama, et unhotin laitta kenkät jalkka! Kuva: Odelma

Wirmo-seuran Rivakka-Riikka leipos, järjestel, roudas, pystytti oman Fiinariinan-pöyrän, ja toimis tänä myäski mailmanpyäränaisena! Kiitos ja kättely! (Erikoine laitos Riikan kainalos o Jukon tehtaan perunankokoojarumpu)

 

Mynämäen Wirmoseura otti runoehtooyhteistyän tosissas. Aamuyäst ol noustu jo leipoma, esimerkiks unelmatorttu, mikä ol taivaan makust! (Mynämäe lukio on tilastoje mukka Suame huipul - ei lainkan tarttis abien vähätellä Armin taval, et kuule kun mä en voi sulle tässä ällän ylioppilaaksi muuttua...)

 

Wirmon miähe ol laitettu nostelema tualei, 300 ol lupa laitta, mut hee väittivä, et ainaki kuureltsaralt see tuntus, ko niit traijas. Lukion sali tul täytte - ens tualei, sit ihmissi.

 

Odelman kirjapöyrän ääres Jonna sekä Annikki itte suunnittelemas ja tekemäs kotiseutupuvussas. Ihailemist!


Tuttujaki ol pal, ja mul ei enä riittäny mikkän tuliaiskassi, niimpal munt hellitti. Omenahillo, kuivattu salvia, valkosipula, aroniamehu, villasukki, perunanuija - ja Lahren Tuulalt mikropussi, misä uuniperuna kypsy 5 minuutis! Kirjalline ohjeki ol mukan, täytteenki resepti, ja kaik mitä sihen tarvita somas rivis: kermaviili, tonnikala, raejuustopurkki... Kyl munt nii hyvin piretä! Kiitos teil!

 

Tuattaja-Jonnan tehtävänkuva monimuatostu päivä päivält. Kiitos kaike muu lisäks hameenolkaime nepin ompelemisest! Ja kiitoksi lähetetä myäs sil hualtomiähel, ketä syäksys kesken kauppareisun auttama, ko näyttämön ovi loksaht hänen seljän takan lukko eikä aukentunu pinnilläkä (Murtovarkkat, turha koitta! Testattu o!)


***

 

Hei - kiartue on pualvälis! Piänen tauo jälkke Salo ja Pöytyä, mihe ei mahru ja Jyväskylä ja Turku - mihen toivoteta tervetulleks!

 

Heli

 

 

 



Tee ette voi usko, kummosen koomikon kans mää reissa!

 

Kiartueen kirjavastaava Odelma näyttä iha viattomalt mynämäkeläisen Juko-perunankokkojarummun keskikukkasena, mut torellisuus ei ol näi harmonine.


Helsinki-Vantaan lentokonehotellist ko lähretti ajama uut alkku kohre, huamasin et mun viäressäni laitettiin taas navikaattor pääl (mink tähre!?). Vaik see juur erellisen päivän oli yrittäny lähettä meijät eteläisse Eurooppa. Valtavankokkosten tiätöitten tähre kone ei käsittäny ei maist ei mannuist, mut neuvos siin viäres koval äänel ko mikäkin besservisseri.

Kyl see aika pal kuski häiritte, ko moottortiärampil joku inttä kääntymä loivasti takaoikeallel NYT. Sen sija, et navikaattor olis laitettu pois päält taik eres hiljasel ja suunnistettu katuopasteitte mukasest, Odelma ratkasi tämän melkomoise omaperäsel taval.

Ain ko kone rupes neuvoma vääri neuvojas, ota liittymä vas- ni hän kirkkal sopraanollas loilotteli ääne ylitte: LILULILULILULILULILULILU!

Pysy tällä kais-LILULILULILULI!


Valitse tie numero viisik-LILULILULILULILULILU!

Odelman lilutteluist ja karttaohjelmist hualimat mee päästi päivä ensmässe kohtesse - Hyvinkään Kirjavälitykse! See o suamalaisten kirjojen keskuskoti. Sin kustantajat lähettä teoksias ja siält niit ajeta mailmal kaikki suuntti. En ollu ikä siäl ollu kattomas, vaik leijonaosa mun kirjoistan kulke heijän käsies ja koneittes ja lokistiikkasysteemies kaut.

Ko katto kui suur varasto see o, ni tuntu silt, et puheet suamalaisen kirja-alan näivettymisest o vähintäski paisutelttui.

 

Huam! Liikenttevalvojat ja pakettiauton vuakraaja: joku o selväst käyny kumi polttamas ja hiukan kässärei kokeilemas, mut see en ollu mää! Eikä Ode.

 


Kirjavälitykses ol huimi kirjatornei, suihkivi trukkei ja vilisevi hihnoi. Ja ystävällist porukka - kiitos pikaesittelyst sil kival frouval, kene nime mää en kysyny!

 

 

Suurten kirjalavoje lisäks huamio kiinnittys kiiltävä monivalintakonesse, siin ol nappi jos toinenki, valoi ja dikitaalissi näyttöi. Kirjanhakuropotti, mihe voi vaan kirjotta tekijän nimen ja kybersilmä lähte nuuskima, mist laatikost kirjat löyty?, mää veikkailin.

Ei, kyl see o meijän kaffeautomaatti, sanos frouva.


Siit mee sit jo lährettiinki Mynämäkke kohre, kirjalootat kainalos.

 

Heli ja ajotukihenkilö O

 

 

 

 


Helsinki o mahrollisuuksie maa, ko sin maalaine harvoin pääse. Mää hoitelin Otavan kans omian, Ode Stockal omias. Tapaamispaika miättimises ol vähä vaikeuksi, ko ei muistettu mittän paikoi nimelt. Lopuks sovitti, et nährä Esplan ja Frederikinkarun kulmas - ja siin see meijä Ode vartoileki syysvilusena. Rekka on tulos hakema, mailmanpyärä pyäri taustal ja turistit otta kuvi meist ja mee heist. Karjalatalo hakies mee tiätyst pakettiauton kans hiuka eksytti, mut mukava see vaa o jyrkki mäkikatui ja kissan-kapossi Pellervonkuji henkes uhal kaarrella. Käpylä o inspiroittevan kaunis kaupunkinosa!

Äänivalomiäs Jussi ja monitoimihenkilö-tuattaja-Jonna rakensiva niin kivan ja salamarivakan Arton kans Karjalatalon lava. Talo ol eniten Karjala, misä olen ikä ollu. Joku kotosuus ja kylätalon tuntu ol kaikkial - ja oven kahvoiski ol Karjala.

Kuva: J-J Nippala

Karjalatalon sali oliki yllättävän suur! Tul miälen kyssy, et mitä see nyy tarkotta, ko tämä o loppumyytty? Jollaki ol tiato, et sali oli myytty täytte 300 ihmisel - mut 350 sin mahtu. 50 käyttämätön tuali! Äkki kaik tuutit täytte informeeraust: haloo haloo olik joku tulos keikal! Nyy oliskin tila! Onneks itte Herra Hesariki ol aamun menovinkeis maininnu, et Laaksonen keikal kaupunkis. Iso määrä lipui men ovelt ja moni näytti iloselt, ko viäl viime hetkel liikeni lippu. See verra mää tahtoissi viäl sanno, et vaik ussemite see olen mää, ketä näit numeroihi ja viikonpäivi liittyvi asioi harttast sotke, ni nyy en ollu! See en siis ollu mää! Vaan Ylempi Taho.

Kaikelaisist klummeist ja onkelmist tule harmai hiuksi, mut see anta myäski simmost tekemise meininkki ja tyävoiton tuntu sit ko kaik o vihroviimen ratkastu. Tänä ol itte keikka jotenki siivilläs, niinko kiitoraral olis päässy rullama, ko valtava hyvä yleisö taputti juur oikkiois kohris ja huakus mukan! Kiitos ja syrän!


 


Käpylän keika maailmanpyärämiähen oli Koski Tee ällän Jyrki, ain valmis kaikki hullutuksi! Jos sil hihkase P, ni see muarosta ittestäs P:n muatosen, testasin tänä! Ko Jonna maanitteli hänet alkupyärittämä mailmanpyäräl vauhti, see oli jo menos. T-pairan selkämykses luk asiaan kuuluvast: Olen rakastanut kuinka sattuu. Lavan taustaraurat ja jänes, mink varas mailmanpyärä pysty pystys, o Jyrkin Rannikonpajast neeki. Kiitos!


Iskelmälaulajaeleisest runonlausujast otti kuvan J-J Nippala.


Erityisest valot ja rytmit saatti tänä sopima paikalles niin ko oli tarkotuski. Ode opetti tyttöje sählyjoukkueest tutun kannustuslaulun: Hyvä minä, hyvä me, hyvä meidän joukkue!


Mun suur ja valtava tuliaiskassini tuli piäneks, ko niim pal ihmise minu yllätyksil muistiva. Mää sain käpyjäki!

Kaik loppu aikanas, Käpylän keikkaki.

Ol lährön aik.
Vähä monimutkasemma, ko mitä ens olis luullu.


Yäpymäpaikka Vantaan rajoil oli myäski keikajälkkeisen suunnistuskyvyn äärirajoil. Oli meil karttoi ja navikaattorei ja oli kylttei - mut oli myäskin tiätöit ja keiloi ja ajokialtoi nii et ko riittäväst hajetti hotelli, oltti loppujen lopuks lentokentän ulkomaan terminaalis huruttamast reippast kohre Rivieran-portti.

Kyl mee siält sit käännytti takas kumminki, ko muistetti et helvata, huame o Mynämäki ohjelmas, kyl meijä Mynämäel täyty pääst!


Huamen siäl! Lippu täyty ol plakkaris!

 

Heli ja kumpp.

 

 


Nii hyvi ol vihtiläine Rotary-väki valmistautunu runoehtoosse, en ol ennen tämmöstäkä nähny. Käsiohjelmat vartoili penkeis ja yleisö ovien takan hyvis ajois! Ode huamas otta kuva rotist ja järjestyksest.


Ja ketäs see meijän porukast runoehtoon alottika?

 

Hullu kysymyski! Meijän kirjakeiju Ode tiätyste!

Vihtiläiste rotareitte arvontoi ei saatu alkku ilma onnetart - ja mää sattusi sin verhojen taa kuulema, ko joku jupis, et eikös see Helin sisko olis hyvä. En kerjenny eres hihkasema Pakene, Ode, Pakene, ko see oli jo riamusaatos kannettu laval nostama hyväntekeväisyysarvontoje lipukkei. Hyvi men! Sai olla ylppiä!

Tuattaja-Jonna otti kuvan tapauksest lavan takka.

***

Keikka läks käyntti - mailmanpyäränaine Hanna-Maija anto vauhti ja runonkirjottaja Laaksone kipasi laval.


Meil kulki tänä ääni-valomiähen kans iha vuarotahris töppäilemine. Välil mää unhotin kertto jutu ja sit taas hän lykkäs riamu-musiikki kaikist synkempie runoje alotukseks. Ainoastas yhren kerra seisosin nii, et perunakori lävähti päähä. Joskus sitä oppi iha nopiastki asioi. Herrajestas kui hyvä o, et ainaka uus yleisö ei tiärä mimmost yritetä saara aikaseks. Ko joinakin päivin - esimerkiks tänä - klappi tarkotukse ja toteutuma välil o aika suur.


Onneks yleisös oli kiva porukka ja joku hyvä- ja kovanaurune iha eturivis. Simmoset o aarttei esiintyjäl!

Tänä mää en koittanu lyhenttä juttuani, ni see hiuka lyheni. Meni siin silti 1 h 32 min. Ungefär.

 
Lavakuvan otti äänimiähen penkilt Nippalan J-J.


Aikamoisen kapallise sain vastaotta runotoivei. Yhren tyhjänki! Yks yllätyksellisimmist oli Raparperisyräme Ko vähäflik nukkus yläsänkys eikä tiänny mailmamenost mittä.


Vihti ilmottautus itte Perunannostokiartuepaikaks: hee juur keksisivä, et yä-kiartueel pääse Vihtiki, ko muista vaa ilmotta, et see o Vihrin kirkonkylä. Lisäks ol nii, et Vihti ol ensmänen paik, misä liput myytti loppu. Vaik sali ei mikkä loppumattoma suur olllu, ni o sil sentä iso psykolokine merkitys, et voi sanno: "O meil muute OSA paikoist iha loppumyytyki!" Mää täst hyväst miälest vastineeks otin mukka kotto rinkeplumman siämeni, kehäkukkaste. Sanomlehrest sai tehrä truuti ja otta ittelles niimpal ko sihe mahtus. Ajattelin nii, et ens suven sit ko plummase kukkiva, vihtiläise ajatteleva meijä lokakuist ehtoot ja myhäilevä - kuka mistäki syyst. Siämeni jäi viäl pual kilo - jos muistan ni laitan jakko täl viikol muuallaki.


Onneks mul ol tänäänki suurenkokkone, tyhjä tuliaiskassi mukan. Niimpal tul kaunei-juhlallissi kukkakimpui eri tahoilt! Kiitos niin kukkasist, ko hyvin järjestämisest, ko paikal tulemisest!


Yäl ajetti Hki-Vantaan lentokentäl nukkuma. Hotellihuanesse sentä.

***

 

Huamen Käpylä! Karjalatalo on täys ko torimummun mitta.


Heli

 

 

 

...et

A)

Perunannostokiartueen keikkapaikoist mahtu enä Turkku ja Jyväskylä!

Tulkka sin! Tila o! Kattosin, et juniki kulkke, nii et ehtoste pääse viäl poiski. Ainaki johonki...

ja


B)

Mul o niin kauhia kiartuelevottomuus nyy ko o ollu näit välipäivi, et olen virkannu ruskian kastikke lisäks muussin, lihapulli ja kiinankaalinki.

 

Onneks mailmas on kanssakummallissi, niinko Seinäjoe Jaana, joka lähetti mul sähköpostis neulotun muussin. Siin on kurkusiivuki!



Kiitos muutonki kaikil peruna- ja muuaiheissi tervessi ja paketei tuaneil. Mul o nykyäs ain keika jälkke nimmaroinneis suur tyhjä kassi mukan, et mahtu isompiki tuliaine!

 

Heli